SUOMI nousuun!

[Hans Jörgen]

monet Lepomäen ideat vaikuttavat sellaisilta, että vaikka ne näennäisesti rakentuvat mahdollisuuksien tasa-arvolle, tuottavat ne viimeistään toisessa sukupolvessa mahdollisuuksien epätasa-arvoa. Olisin luottavaisempi, jos Lepomäki tunnistaisi tämän riskin ja kertoisi, miten asiaa kompensoidaan

Olisiko sulla heittää jokin ratkaisu tai idea asian korjaamiseksi?

[urpiainen]

Elinajanodotteen ja muiden terveyserojen osoittaman luokkautumisen lisäksi toinen minusta ihan varteenotettava hälytyskello on köyhissä oloissa kasvavien lasten määrä (koska tiedämme, siis mut kuin Lepomäki, miten pahasti köyhyys, koulutustaso ja vastaavat uhkaavat aina periytyä ja siis aiheuttaa luokkautumista), joka oli kasvanut 90-luvun puolivälin n. 50.000:sta noin 150.000:een. Mutta tässä aivan viimeaikainen kehitys on kyllä lupaavaa, kuten vaikka tuosta käyrästä näemme: http://www.findikaattori.fi/fi/103. Joka tapauksessa, tämä lienee yksi sellaisista kehityskuluista, jonka huolestuttavuus ei Gini-kertoimen kehityksestä suoraan näy.

Toinen (vaikka täällä) huolestuttava trendi on, nykyisille tietoyhteiskunnille tyypillisesti, työmarkkinan polarisoituminen korkean koulutustason tehtäviin ja toisaalta matalan koulutuksen hanttihommiin perinteisen keskitason kadotessa. Tämä on myös tunnettu polarisaation, siis luokkautumisen, ajuri. Sama teos (s. 233) raportoi myös, että vaikka vanhempien tulotaso ennustaa lasten tulotasoa pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa vähemmän kuin missään muualla, niin esim koulutuksen periytyvyys on kääntynyt hienoiseen nousuun viime vuosina. Nämä ovat juuri niitä asioita, joissa Lepomäki on minusta aivan pahimmillaan.

Merkittävä on myös sivun 235 tilasto, jonka mukaan nimenomaan työttömien taloudelliset vaikeudet ovat nousseet takaisin 1900-luvun lopun tasolle. Tähän toki virallinen Kitinäkanta on moraalinen näkemys, että niin pitääkin olla, mutta kun siis samaan aikaan työttömyys ja köyhyys koskevat entistä enemmän lapisperheitä, on tämä ei-moraalisesta pragmaattisesta näkökulmasta taas luokkautumisen riskitekijä.

Lisäksi alkuperäisessä viestissäni, josta Dave vänkäyksensä aloitti, korostin nimenomaan eriarvoistumista ääripäiden kokemusmailmoissa: sivun 237 data vaikuttaisi vahvistavan, että sosio-ekonomisten ryhmien kokema luottamus yhteiskuntaan on eriytynyt tuottaen eriytynyttä hyvän elämän kokemusta. Taas hyvin huolettava kehitystrendi, jolle koen Lepomäen olevan vähän sokea. Ylipäänsä, tämän artikkelin lopun johtopäätösosa on aika hyvä summaus siitä, mitä eriarvoistumiskehityksestä Suomessa voidaan minusti mielekkäästi sanoa.

[urpiainen]

monet Lepomäen ideat vaikuttavat sellaisilta, että vaikka ne näennäisesti rakentuvat mahdollisuuksien tasa-arvolle, tuottavat ne viimeistään toisessa sukupolvessa mahdollisuuksien epätasa-arvoa. Olisin luottavaisempi, jos Lepomäki tunnistaisi tämän riskin ja kertoisi, miten asiaa kompensoidaan

Olisiko sulla heittää jokin ratkaisu tai idea asian korjaamiseksi?

No, noi Saaren ajatukset tasa-arvo-ohjelmasta työllisyys- ja kasvuohjelmien rinnalle voisivat olla ihan hyvä lähtökohta.

[James Potkukelkka]

Lisäksi alkuperäisessä viestissäni, josta Dave vänkäyksensä aloitti, korostin nimenomaan eriarvoistumista ääripäiden kokemusmailmoissa: sivun 237 data vaikuttaisi vahvistavan, että sosio-ekonomisten ryhmien kokema luottamus yhteiskuntaan on eriytynyt tuottaen eriytynyttä hyvän elämän kokemusta. Taas hyvin huolettava kehitystrendi, jolle koen Lepomäen olevan vähän sokea. Ylipäänsä, tämän artikkelin lopun johtopäätösosa on aika hyvä summaus siitä, mitä eriarvoistumiskehityksestä Suomessa voidaan minusti mielekkäästi sanoa.

Minä en oikein noista kokemuksista perusta. Haluan mitattavaa kovaa dataa. Kuolleisuus on sellaista. Noihin muihin ylläkirjoittamiisi asioihin perehdyn myöhemmin tänään. Kiitoksia vastauksesta!

Ps. Annan sinulle kirjallisen huomautuksen siitä, että luonnehdit kysymystäni vänkäykseksi. Jos kirjoittaa, että eriarvoisuus on monella tapaa lisääntynyt, ei ole vänkäystä pyytää asiasta dataa.

[Vagabondo]

Ei näin mielenkiintoisia ketjuja saa viritellä sellaisina päivinä, kun oikeasti pitäisi saada töitä tehtyä

[urpiainen]

Lisäksi alkuperäisessä viestissäni, josta Dave vänkäyksensä aloitti, korostin nimenomaan eriarvoistumista ääripäiden kokemusmailmoissa: sivun 237 data vaikuttaisi vahvistavan, että sosio-ekonomisten ryhmien kokema luottamus yhteiskuntaan on eriytynyt tuottaen eriytynyttä hyvän elämän kokemusta. Taas hyvin huolettava kehitystrendi, jolle koen Lepomäen olevan vähän sokea. Ylipäänsä, tämän artikkelin lopun johtopäätösosa on aika hyvä summaus siitä, mitä eriarvoistumiskehityksestä Suomessa voidaan minusti mielekkäästi sanoa.

Minä en oikein noista kokemuksista perusta. Haluan mitattavaa kovaa dataa. Kuolleisuus on sellaista. Noihin muihin ylläkirjoittamiisi asioihin perehdyn myöhemmin tänään. Kiitoksia vastauksesta!

Ps. Annan sinulle kirjallisen huomautuksen siitä, että luonnehdit kysymystäni vänkäykseksi. Jos kirjoittaa, että eriarvoisuus on monella tapaa lisääntynyt, ei ole vänkäystä pyytää asiasta dataa.

Minusta se on vänkäystä siksi, että alkoi jo vähän kuulostaa siltä, että vain Ginin nousu kelpaisi hyväksyttäväksi dataksi. No, nuo muut mainitsemani datat ehkä käyvät myös, minkä lisäksi meillä on ehkä tässä jonkinlainen aikaperspektiivierimielisyys: tartuit vastaukseeni Sivustahuutajalle, joka eksplisiittisesti kysyi käsitystäni viimeisen 20 vuoden kehityksestä (jolloin itse asiassa pelkän gininkin pitäisi riittää!), kun taas sinä tunnut katsovan enemmän ihan viime vuosien kehitystä. Ja lopuksi, juuri tällaisissa asioissa minusta laadullisemman asennetutkimuksen ja muun ihmisten kokemusmaailmaa luotaavien lähestymistapojen tulokset saattavat olla hyvinkin relevantteja. Ja kyllähän Kitinässäkin kokemus mahtavasta eriarvoistumis- ja luokkautumiskehityksestä hyväksytään ilman muuta, jos siitä syytetään yksiselitteisesti mamuja: https://kitina.net/viewtopic.php?f=1&t= ... 37#p692737

[sivustahuutaja]

Elinajanodotteen ja muiden terveyserojen osoittaman luokkautumisen lisäksi toinen minusta ihan varteenotettava hälytyskello on köyhissä oloissa kasvavien lasten määrä (koska tiedämme, siis mut kuin Lepomäki, miten pahasti köyhyys, koulutustaso ja vastaavat uhkaavat aina periytyä ja siis aiheuttaa luokkautumista), joka oli kasvanut 90-luvun puolivälin n. 50.000:sta noin 150.000:een.

Miksi vedät viivan 90-luvun puoleen väliin, vaikka käppyrästä selviää ihan kristallinkirkkaasti korrelaatio talouskasvun ja pienituloisten osuuden välillä? Kannattaa siis verrata keskenään samoja suhdannejaksoja. -89 pienituloisia oli 11% ja -07 14%.

Onneksi pahaa pienituloisuutta mittaava käppyrä osoittaa juuri nyt tiukasti kaakkoon, joten tilanne paranee radikaalisti seuraavan 10v aikana suomen talouden loristessa vessasta alas. Vaan uskotko, urpiainen, että niillä pienituloisilla on oikeasti parempi olla 10v päästä kun kaikkea on leikattu ja pienituloisuus on laskenut alle 90-luvun lamalukujen?

[sivustahuutaja]

Merkittävä on myös sivun 235 tilasto, jonka mukaan nimenomaan työttömien taloudelliset vaikeudet ovat nousseet takaisin 1900-luvun lopun tasolle. Tähän toki virallinen Kitinäkanta on moraalinen näkemys, että niin pitääkin olla, mutta kun siis samaan aikaan työttömyys ja köyhyys koskevat entistä enemmän lapisperheitä, on tämä ei-moraalisesta pragmaattisesta näkökulmasta taas luokkautumisen riskitekijä.

Tuota kohtaa ei googlesta löydy, joten valottaisitko mistä on kysymys?

Miksi muuten olisi paha juttu, jos työttömyys aiheuttaisi taloudellisia vaikeuksia? Omalla kohdallani ehkä merkittävin syy käydä töissä on taloudellisten vaikeuksien välttäminen. Jos joku hoitaisi talouteni minun ollessa työtön, niin en näkisi mitään ideaa näissä hommissa. Mieluummin olisin nytkin tyttären kanssa nuuksiossa ihmettelemässä muurahaisia.

[James Potkukelkka]

Onneksi pahaa pienituloisuutta mittaava käppyrä osoittaa juuri nyt tiukasti kaakkoon, joten tilanne paranee radikaalisti seuraavan 10v aikana suomen talouden loristessa vessasta alas. Vaan uskotko, urpiainen, että niillä pienituloisilla on oikeasti parempi olla 10v päästä kun kaikkea on leikattu ja pienituloisuus on laskenut alle 90-luvun lamalukujen?

Tuohan tuossa suhteellisessa köyhyydessä on määritelmällisesti ongelmana. Jos Björn Wahlroos muuttaisi Suomesta pois, suhteellinen köyhyys vähenisi. Jos taas Bill Gates muuttaisi Suomeen, suhtellinen köyhyys lisääntyisi.

Pienituloisten määrään kehitys 1989-1993 on kyllä hyvä esimerkki määritelmän ongelmista. Kun talous romahti ja maassa oli massatyöttömyys, pienituloisuus väheni, koska palkansaajien määrä pieneni.

[James Potkukelkka]

Merkittävä on myös sivun 235 tilasto, jonka mukaan nimenomaan työttömien taloudelliset vaikeudet ovat nousseet takaisin 1900-luvun lopun tasolle. Tähän toki virallinen Kitinäkanta on moraalinen näkemys, että niin pitääkin olla, mutta kun siis samaan aikaan työttömyys ja köyhyys koskevat entistä enemmän lapisperheitä, on tämä ei-moraalisesta pragmaattisesta näkökulmasta taas luokkautumisen riskitekijä.

Lisäksi alkuperäisessä viestissäni, josta Dave vänkäyksensä aloitti, korostin nimenomaan eriarvoistumista ääripäiden kokemusmailmoissa: sivun 237 data vaikuttaisi vahvistavan, että sosio-ekonomisten ryhmien kokema luottamus yhteiskuntaan on eriytynyt tuottaen eriytynyttä hyvän elämän kokemusta. Taas hyvin huolettava kehitystrendi, jolle koen Lepomäen olevan vähän sokea. Ylipäänsä, tämän artikkelin lopun johtopäätösosa on aika hyvä summaus siitä, mitä eriarvoistumiskehityksestä Suomessa voidaan minusti mielekkäästi sanoa.

Katsoin nyt nämä. Molemmat uskoakseni liittyvät suhteelliseen köyhyyteen. Molemmissa yo. asioissahan mitataan kokemusta. Jos naapurilla on töitä ja itsellä ei, kokee itsensä köyhäksi. Jos naapurillakaan ei ole töitä, niin asiat ovatkin ihan mukavasti. Voimme olettaa, että jos Suomen talous tästä sukeltaa, nämä korjaantuvat.

Minä koen suhteellista köyhyttä, kun toinen naapuri osti uuden S-mersun ja toinen uuden Audi 8:n.

[sivustahuutaja]

Pienituloisten määrään kehitys 1989-1993 on kyllä hyvä esimerkki määritelmän ongelmista. Kun talous romahti ja maassa oli massatyöttömyys, pienituloisuus väheni, koska palkansaajien määrä pieneni.

Älä nyt saastuta virallista liturgiaa!? Lamassa pienituloisuus pieneni, koska markkinataloudelle pistettiin suitset ja kovat arvot joutuivat väistymään veljeyden ja tasa-arvon edessä. Pienituloisen asema parani laman aikana ihan kiistatta, koska indeksi.

Tässä vielä tilanteen kehitys 2000-luvulla muuttavalla ja kiinteällä köyhyysrajalla. Aikaväli on vaan mitättömän lyhyt mihinkään järkevään tarkasteluun. 1995-2008 supersykli on ihan idioottimainen jakso mihin tahansa tarkasteluun ja varsinkin suomen kohdalla.

[James Potkukelkka]

Kukahan poliitikko (Niinistö?) se muuten oli, joka sarkastisesti huomautti Nokian huippuoptioiden paheksunnan aikaan, että on ikävää, että meitä on kohdannut tällainen onnettomuus, että maassa on loistavaa voittoa tekevä suuryritys. Onneksi asia on sittemmin korjaantunut!

[sivustahuutaja]

^ Joku lappalainen just totesi, että oli se hyvä kun saatiin viimein Oulun nokialordit kuriin. Taloja rakentelivat ja muutakin pienituloisen asemaa heikentävää tekivät.

[urpiainen]

Elinajanodotteen ja muiden terveyserojen osoittaman luokkautumisen lisäksi toinen minusta ihan varteenotettava hälytyskello on köyhissä oloissa kasvavien lasten määrä (koska tiedämme, siis mut kuin Lepomäki, miten pahasti köyhyys, koulutustaso ja vastaavat uhkaavat aina periytyä ja siis aiheuttaa luokkautumista), joka oli kasvanut 90-luvun puolivälin n. 50.000:sta noin 150.000:een.

Miksi vedät viivan 90-luvun puoleen väliin?

Sähän sen vedit?

[urpiainen]

Merkittävä on myös sivun 235 tilasto, jonka mukaan nimenomaan työttömien taloudelliset vaikeudet ovat nousseet takaisin 1900-luvun lopun tasolle. Tähän toki virallinen Kitinäkanta on moraalinen näkemys, että niin pitääkin olla, mutta kun siis samaan aikaan työttömyys ja köyhyys koskevat entistä enemmän lapisperheitä, on tämä ei-moraalisesta pragmaattisesta näkökulmasta taas luokkautumisen riskitekijä.

Lisäksi alkuperäisessä viestissäni, josta Dave vänkäyksensä aloitti, korostin nimenomaan eriarvoistumista ääripäiden kokemusmailmoissa: sivun 237 data vaikuttaisi vahvistavan, että sosio-ekonomisten ryhmien kokema luottamus yhteiskuntaan on eriytynyt tuottaen eriytynyttä hyvän elämän kokemusta. Taas hyvin huolettava kehitystrendi, jolle koen Lepomäen olevan vähän sokea. Ylipäänsä, tämän artikkelin lopun johtopäätösosa on aika hyvä summaus siitä, mitä eriarvoistumiskehityksestä Suomessa voidaan minusti mielekkäästi sanoa.

Katsoin nyt nämä. Molemmat uskoakseni liittyvät suhteelliseen köyhyyteen. Molemmissa yo. asioissahan mitataan kokemusta.

Eiks tää lähtenyt siitä, että kysyit näyttöä väitteelleni, että eriarvoisuus (lienee määritelmän mukaan suhteellinen käsite) on monessa asiassa kasvanut ja kokemusmaailmat eriytyneet?





Minä koen suhteellista köyhyttä, kun toinen naapuri osti uuden S-mersun ja toinen uuden Audi 8:n.[/quote]

[sivustahuutaja]

Elinajanodotteen ja muiden terveyserojen osoittaman luokkautumisen lisäksi toinen minusta ihan varteenotettava hälytyskello on köyhissä oloissa kasvavien lasten määrä (koska tiedämme, siis mut kuin Lepomäki, miten pahasti köyhyys, koulutustaso ja vastaavat uhkaavat aina periytyä ja siis aiheuttaa luokkautumista), joka oli kasvanut 90-luvun puolivälin n. 50.000:sta noin 150.000:een.

Miksi vedät viivan 90-luvun puoleen väliin?

Sähän sen vedit?

Tuossahan se rajaus on juuri sinun tekemänäsi. 95-08 tarkastelulla tietysti saa hienoja raflaavia päätelmiä aikaiseksi, mutta mitä tuollainen sitten mistään kertoo.

Jos 90-luvun lamavuosia haluaa johonkin verrata, niin lähin tunnettu pohja on öljykriisin aikana 70-luvulla. 1995-2008 jaksolle taas luonteva vertailukohde on 1978-1989. Olisi siis kiva tietää suhteellisten köyhien lasten määrä 1977 verrattuna vuoteen 1995 tai 2008 määrä verrattuna vuoteen 1989.

[James Potkukelkka]

Valitsemalla tarkastelujakso oikein, voidaan päästä mihin tahansa johtopäätökseen.

Vuodesta 1965 vuoteen 2014 tuloerot ovat pienentyneet.

Vuodesta 1999 vuoteen 2014 ne ovat pysyneet ennallaan.

Vuodesta 1990 vuoteen 2014 ne ovat lisääntyneet.

Ovatko tuloerot siis lisääntyneet, pysyneet ennallaan vai pienentyneet?

lähteet
http://www.soininvaara.fi/2010/01/09/tuloerojen-kasvu/

kuvio 1

http://www.kuluttajatutkimuskeskus.fi/f ... _saari.pdf

sivu 40

Jos tarkastellaan koko ihmiskunnan historiaa, tuloerot ovat lisääntyneet, koska metsästäjä-keräilijä taloudessa ne olivat hyvin pieniä.

[James Potkukelkka]

Eiks tää lähtenyt siitä, että kysyit näyttöä väitteelleni, että eriarvoisuus (lienee määritelmän mukaan suhteellinen käsite) on monessa asiassa kasvanut ja kokemusmaailmat eriytyneet?

Joo. Mielestäni paras näyttö oli itse linkittämäni elinajan odote eri tuloluokissa. Nuo sinun mainitsemasi ovat riippuvaisia siitä, miten tarkastelujakso asetetaan.

[sivustahuutaja]

^ mitäs jos köyhä tuntee elävänsä pitempään kun rahat ei riitä kuin puupalttoon odotteluun? Mitäs jos rikkaalla on samaan aikaan niin hauskaa, että elämästä tuntuu loppuvan päivät kesken? Pitääkö tuolloin verottaa köyhää, koska suhteellinen tunne?

[exPertti]

Valtio, palkkajohtaja.

http://www.tilastokeskus.fi/til/tvki/20 ... 01_fi.html

Eiköhän oteta vähän lisää velkaa, kyllä se sittä.

[urpiainen]

Miksi vedät viivan 90-luvun puoleen väliin?

Sähän sen vedit?

Tuossahan se rajaus on juuri sinun tekemänäsi.

Ei kun tarkoitin, että minähän tässä olen vastaamassa sinun kysymykseesi siitä, näenkö viimeisen 20 vuoden aikana tapahtuneen eriarvoistumiskehitystä vai en. Pikaisella yläpäässälaskulla tämä rajaa tarkastelun kutakuinkin 90-luvun puolivälin tienoilta tähän päivään. Toki sinänsä olen samaa mieltä, että kiinnostavampiakin kysymyksiä voisi esittää.

[James Potkukelkka]

Kannattaako Lepomäki ilmaisesta yhtäläisestä koulutusoikeudesta luopumista? Mikäli hän tekee niin, se on virhe.

Tämän voi kyllä noin tulkita " Valtion tulisi huolehtia ensisijaisesti sisäisestä ja ulkoisesta turvallisuudesta, oikeuslaitoksesta sekä köyhäinavusta, mihin riittäisi kymmenen prosenttia bruttokansantuotteesta"

Lähde http://ylioppilaslehti.fi/2014/03/superyksilo-2/

[urpiainen]

Valitsemalla tarkastelujakso oikein, voidaan päästä mihin tahansa johtopäätökseen.

En ihan ymmärrä. Kyllä minun, kieltämättä vähän hataran käsitykseni mukaan tilastoanalyytikot ovat aika yksimielisiä, että yleisen tason johtopäätös on hyvinkin selvä, eli se, minkä Odekin tuossa esittää: sotienjälkeisellä ajalla tuloerot olivat hyvin pieniä ja vain laskivat 90-luvun lamaan saakka. Laman myötä pääoma- ja tuloverotus eriytettiin, minkä lisäksi työaikaan ja palkkatuloihin sidottujen sosiaalietuuksien kehitys erkani valtion ja kuntien rahoittamien suorien etuuksien kehityksestä (minkä lisäksi näiden jälkimmäisten etuuksien saajien profiili siirtyi eläkeläisistä köyhiin lapsiperheisiin - tästä lisää esim. tuossa saaren pitkän opuksen sivuilla 283-284). Nämä aiheuttivat selkeän hyppäyksen eriarvoistumisessa 90-luvun lopulla. 2000-luvun puolella asiaa olisi korjannut erityisesti ensimmäisen vuosikymmen lopulla SATA-komitea, jonka työ sitten kuitenkin vesittyi kokonaan ay-liikkeen lähtiessä kelkasta. Tästähän juontaa juurensa esim. Oden huikea SDP- ja ay-liikevastaisuus. Viimeaikoina tuloerojen kasvu on lakannut ja vakiintunut nykyiselle tasolle - on vähän epäselvää, onko tähän syynä tasa-arvoisempi politiikka vai uusi lama. Kertoo tosiaan jotain suhteellisen köyhyyden mittarien heikkoudesta, että vastaus ei ole selvä.

Olen samaa mieltä, että elinaikaodotteen sidonnaisuus sosioekonomiseen luokkaan on slekeä indikaattori tietynlaisesta luokkautumiskehityksestä. En kuitenkaan ole aivan yhtä vakuuttunut sen roolista kuin sinä: voisi kai kuvitella, että toiset vain kuolevat nuorempina kuin toiset, mutta muuten tämä ero ei näy arjessa mitenkään. Jotta tämä ilmiö kertoisi yhteiskunnan luokkautumisesta sellaisessa mielessä, joka näkyy myös koettuna luokkautumisena, täytynee meidän olettaa ihan perustellusti, että kuolleisuus on seurausta kaikenlaisesta muusta luokkasidonnaisesta touhusta. Minä koetin ottaa kiinni suoraan näistä muista asioista, mutta se on tosiaan hankalaa.

Luokkautumisen ikävin muoto on periytyvä vähäosaisuus, koska se kyllä nakertaa niitä kaikkien ihannoimia mahdollisuuksien tasa-arvon lähtökohtia. Huolestuttavia ovat toimet, jotka eivät pyri vastustamaan tätä asiaa. Ihmettelen tätä Lepomäki-fanitusta siksikin, että ymmärtääkseni taannoin menit jopa minua pidemmälle sisäisen demarisi löytämisessä kääntyessäsi kannattamaan demarien oppivelvollisuusiän nostoa. Lepomäkihän taas tunnetusti ajaa eriyttävää koulua jo kuudennesta luokasta alkaen, jossa osa ohjattaisiin pois lukuaineita sisältävästä peruskoulusta johonkin kädentaito-opistoon. Lisäksi, kuten sanoin, noi urpoilut sikiöiden sosialisoimisesta ovat hommaurpoiluakin huonompaa argumentointia.

Mut joo, tämä taitaa varmaan päättyä kuten kaikki Kitinä-väännöt: kun mun vähän huolimattoman heittoni kimppuun hyökättiin näyttöä vaatien, seurasi aika monipolvinen ja lähtökohdat unohtava keskustelu. Mä tietysti tulkitsen, että nyt mun alkuperäiselle väitteelle on löydetty kaivattu tutkimuksellinen tuki (ja osin tarkennettu sisältö, jossa Gini-kerroin näyttelee pienempää roolia kuin koettu epätasa-arvoisuus, lapsiperheiden osuuden kasvu suhteellisesti köyhistä, terveyserot, koulutuksen periytyvyyden kääntyminen kasvuun, ja mitä näitä nyt olikaan) ja väite on todeksi osoitettu - mutta en suuremmin ihmettelisi, jos Daven ja Sivustahuutajan tulkinta olisi se, että mun väitteeni on ammuttu tuhannen päreiksi.

[James Potkukelkka]

Valitsemalla tarkastelujakso oikein, voidaan päästä mihin tahansa johtopäätökseen.

En ihan ymmärrä. .

Toistan:

Vuodesta 1965 vuoteen 2014 tuloerot ovat pienentyneet.

Vuodesta 1999 vuoteen 2014 ne ovat pysyneet ennallaan.

Vuodesta 1990 vuoteen 2014 ne ovat lisääntyneet.

Tuloerojen voidaan siis sanoa pienentyneen, pysyneen ennallaan tai kasvaneen aivan sen mukaan, miten tarkastelujakso valitaan.

[James Potkukelkka]

mutta en suuremmin ihmettelisi, jos Daven ja Sivustahuutajan tulkinta olisi se, että mun väitteeni on ammuttu tuhannen päreiksi.

Ei sitä ole ammuttu päreiksi. Kyse on tarkastelujakson valinnasta, kuten jo muutaman kerran olen todennut.

Sinä voit sanoa, että eriarvoisuus on lisääntynyt vuodesta 1990 vuoteen 2014 ja minä voin sanoa, että se on vähentynyt vuodesta 1965 vuoteen 2014 ja olemme molemmat oikeassa.