Yhteiskunnan toteuttajat ja menestyjät -testi

[par-sky]

16, tulee aika vahvasti siitä että voi tehdä nopeita ratkaisuja.

[Kreitsu]

Tää on varmaan jostain kyökkipsykologian oppaasta.

Epäilen samaa. Kuitenkin joku psykopaattikotitesti.

Yhdyn edellisiin. Monet noista kohdista (mm. eläimet, pettäminen ja nopeat autot vai mitä ne oli jne.) ovat enemmänkin persoona- ja moraalikysymyksiä kuin toteuttamiseen liittyviä avuja. Elleivät kaikki toteuttajat ole moraalittomia itseään täynnä olevia sosiopaatteja.

[MrM]

Joo, unohdin palata tähän, onneksi löysin vielä bookmarkeista:

http://www.thesun.co.uk/sol/homepage/fe ... z2By1kx8Q1

Pointtinani oli todistaa itsearviointien nolla-arvoa: epäilin ja epäilen vahvasti, että jos tällaiset "itsearviokysymykset" pukee edellä mainitun kaltaisesti sellaiseen muotoon, että samat kysymykset toimisivat olevinaan jonkinlaisina menestyksen mittareina, se vaikuttaisi huomattavasti ihmisten vastauksiin ja pisteet alkaisivat nopeasti nousta yli keskiarvon ihan eri tavalla kuin jos oltaisiin tietoisesti arvioimassa omia antisosiaalisia piirteitä.

Ne jotka sai yli 15 pistettä voiskin käydä nyt tekemässä ton The Sunin testin ja katsoa tuleeko niitä pisteitä yhtä paljon. Pulkkiis?!? Mengele kutsuu!

[prosessi]

Elleivät kaikki toteuttajat ole moraalittomia itseään täynnä olevia sosiopaatteja.

Olen alkanut ymmärtää, että näin saattaa hyvinkin tosiaan olla, koska moraali on kokemukseni mukaan ihan oikeasti toteuttamista haittaava tekijä. Kun esim. start up -yritykseen palkkaa työntekijöitä, on pakotettu ottamaan sen riskin, että jos asiat menevät pieleen, tulee noista työntekijöistä työttömiä. Jos olisi niin moraaliton, ettei välittäisi siitä, olisi rekrytointi kovin paljon helpompaa. Kun yritykseen hankkii rahoitusta, on yleensä olemassa se riski, että sijoittajat menettäisivät rahansa. Jos olisi niin moraaliton, ettei välittäisi siitä, olisi rahoitus kovin paljon helpompaa. Jne. Tosin moraalissa on se hyvä puoli, että vaikka sitä noudattamalla voitot eivät välttämättä nouse niin korkeiksi kuin holtittomalla riskinotolla, on myös pienempi todennäköisyys, että asiat menevät kokonaan pieleen. Mutta tietenkin siinä vaiheessa kun vertaillaan huippumenestyneiden yritysten johtajia, he kaikki ovat juuri niitä holtittomia riskinottajia ja väkisinkin sosiopaatteja. Se, mikä yleensä unohdetaan noissa vertailuissa on se, että myös kaikkein heikoimmin menestyneissä yrityksissä on johdossa niitä holtittomia riskinottajia, joiden kohdalla riskit vain ovat toteutuneet, eli sosiopaatteja. Tasaisen vahvasti menestyneissä yrityksissä on sitten se toisenlainen johto, mutta tasainen vahvuus harvemmin kiinnostaa tutkijoita tai lehdistöä.