Kitinä

^ unohdetaanko koko homma? Vitun väsynyttä läppää lähtee minulta näköjään.

En jaksa tätä Perttiä tällä hetkellä oikein.

Ehkä tauko tekisi terää. Ei siinä kauaa reissun jälkeen mennytkään.

exsu kirjoitti:..kun taas tuoreista raaka-aineista taidolla tehdystä ruoasta maksaakin ihan mielellään.

Mutta kyllä se korkia hinta taitaa antaa sen viimeisen silauksen makuelämykseen.

Ja juuri sopivasti tuli vastaan taas tutkimus... Maistuuko ruoka paremmalta, jos siitä maksaa enemmän?

Laadukas ja tuore lähiruoka maksais ja veis aikaa, vaikka tekisin sen kotona itse. Pakastelohkoperunat ja lehtipihvi knorrin kastikkeella valmistuu kotona 20 minsassa ja hintaa tulee ehkä 3,50 /annos. Siihen 20 euroa työn hintaa tuntuu riistolta.

Exsun kanssa samoilla linjoilla. Hyvästä ruuasta maksaminen ei harmita, joskin sisäinen juutalainen huomauttelee, että sitä parempi mitä vähemmän lompakko kevenee.
Keskinkertainen einesateria harmittaa vaikka olisi edullinenkin. Mieluummin vaikka sitten rehellistä roskaruokaa halvalla, jos eineksillä mennään.

Juu, yhdyn kyl Vagabondoon ja Exsuun myös. Mieluummin vaikka käy harvemmin ulkona syömässä ja syö sit hinta-laatusuhteeltaan parempaa, vaikka vähän kalliimpaakin olisi.

Kyllähän fine dine paikoissa ruoka on usein parempaa kuin halvemissa paikoissa, mutta enemmänkin siinä minun mielestäni maksetaan tunnelman, palvelun, ruoan, kattauksen ja miljöön kokonaisuudesta. Keskikertainen sisäfilepihvi hienossa paikassa on kokemuksena arvokkaampi kuin erinomainen peruskuppilassa. Peruskuppilassa ei myöskään yleensä löydy mitään uutta ja erilaista, joten gastronomiset ekskursiot vaativat usein rahaa joko matkustamisen tai hintatason muodossa.

Se, että joku oman elämänsä pertti ei halua lentää lentokoneella tai maksaa dinneristä 100 euroa naamalta on ihan fine. Molemmissa on kysymys loppuviimeksi samasta asiasta - toiset ovat valmiita maksamaan uusista ja erilaisista kokemuksista ja nautinnoista.

Tämä keskustelu menee vain absurdimpaan suuntaan.. että tunnelman, miljöön, palvelun, ja kaiken saa pelkällä rahalla. Mutta missä se fine dinen raja menee - ainakin satasessa, itse en sellaista summaa varmaan ikinä maksaisi.

Ehkä paras ravintola-annokseni oli Le Cafe Anglaissa, Lontoossa, eikä se mikään ylihintainen ollut.

Clay kirjoitti:Tämä keskustelu menee vain absurdimpaan suuntaan.. että tunnelman, miljöön, palvelun, ja kaiken saa pelkällä rahalla.

Ei tietenkään saa eikä kukaan sellaista väittänytkään. Sama se meneekö 50 tai 100 euroa, kokonaisuus ratkaisee onko se worth it. Saslik, Farang tai Nokka nyt vaan on kaikessa aivan eri planeetalta kuin perus S-ketjun keskihintainen. Sekä ruoassa, palvelussa että miljöössä.

Jollekulle toiselle toi 100 euroa kyllä voi olla ihan helvetisti?

Jos mun pitäisi valita sen väliltä, että maksanko satasen päivällisestä vai käynkö samalla rahalla kaksi kertaa teatterissa ja syön nuudeleita ja eineslihapullia, niin valitsen kyllä jälkimmäisen. Mahdollisesti uudenlaisista kokemuksista siinäkin on kyse.

Ei tulisi pieneen mieleenkään maksaa satasta ruuasta. Juomat toki asia erikseen.

Kokemus noista superkalliista ravintoloista on ettei ruoka välttämättä todellakaan ole parempaa kuin normihintaisessa. Tarjottuna on tullut eräät illalliset ruokailtua nälkäkuoleman välttämiseksi ns. hienoissa paikoissa, viimeksi Amsterdamin jossain luksuspaikassa olisin varmaan tukehtunut siihen pahalta haisevaan osteriin ellen olisi kätkenyt sitä kuorensa alle. Perusruokalajitkaan eivät useimmiten ole olleet sen kummempia kuin kotoisammat versiot. Turhantärkeä Kalakeitto taitaa olla joku tämän hetken hitti, graavilohta ja keitettyä perunaa vähäsen kulhon pohjalla ja pingviini tulee kaatamaan sekaan tilkan kuumaa kermalientä pyrstö pystyssä. Ei se pahaa ole, mutta hyvin tehty peruskalakeitto on parempaa. On kalliissa joskus jotain tosi hyvääkin ollut, mutta ei mitään sellaista mitä en olisi perusravintolassakin saanut. Tunnelmastakin tykkään enemmän rennossa perusraflassa kuin fine diningissa. Kai minussa on joku vika kun monet muut, esim kollegat, tuntuvat näitä kalliita paikkoja arvostavan.

Tosi rentouttavaa lähteä piilottelemaan pönöttävässä, nyökkäilevässä seurassa ruokalajeja sinne USA:han. Eiköhän pian ole urpiaisenmaksaa lautasella jos tällä tiellä jatketaan.

Kottarainen kirjoitti:Kokemus noista superkalliista ravintoloista on ettei ruoka välttämättä todellakaan ole parempaa kuin normihintaisessa.

Musta tuntuu, että SH käytti fine dine termiä hieman laajemmassa mielessä, erottaakseen ruuan laatuun ja raaka-aineisiin panostavat ravintolat näistä perusruokaa tarjoavista paikoista. Käytän kuitenkin hyväkseni tilaisuuden oman rahvaanomaisuuteni korostamiseen ja komppailen Kottaraista. Kyllä mäkin sanoisin, että parhaat ruokaelämykseni olen saanut erinomaista ruokaa tarjoavissa casual dining paikoissa, joskin rajanveto on hieman hankalaa, kun erimaiden ravintolakulttuurit hieman eroavat toisistaan. [Esim. paras syömäni ateriakokonaisuus oli mielestäni paremminkin casual tasoa paikallisella mittapuulla (Milano), kun taas suomeen sijoitettuna se olisi varmaan luettava fine dineksi.] Epäilen, ettei mun makumaailma vaan ole tarpeeksi hienostunut, jotta osaisin ihan täysillä nauttia kaikista fine dinen hienouksista.

Mähän en ole superkalliissa ravintoloissa edes juuri syönyt. En lähtisi myöskään vertaamaan kokemuksena jonkun konferenssin ennalta tilattua menua siihen, että valitsee paikan seuran ja tilanteen mukaan, tilaa itse haluamansa kokonaisuuden ja arvio oliko hintansa väärti.

Sinänsä olen hieman yllättynyt Kottiksen ennakkoluuloisesta asenteesta, kyllähän konfrenssireissuillakin kannattaa kysyä ennen dinneriä menu ja jos joku annos ei toimi edes paperilla, pyydä tarjoilijaa tuomaan sen sijaan jotain muuta. Ei-mieluisan ruoan alas kakomiselle parempi vaihtoehto on avata suunsa.

Mut on tuo myös totta mitä Rollo sanoi. Kaikki ei saa ruoasta samanlaisia kiksejä, ja silloin siihen panostaminen on tietysti hulluutta. Yhtä hullua olisi, että maksaisin matkan ja liput jonnekin talviurheilukisoihin vain tunnelman vuoksi, kun todennäköisesti vihaisin joka sekunttia.

exsu kirjoitti:Mut on tuo myös totta mitä Rollo sanoi. Kaikki ei saa ruoasta samanlaisia kiksejä, ja silloin siihen panostaminen on tietysti hulluutta. Yhtä hullua olisi, että maksaisin matkan ja liput jonnekin talviurheilukisoihin vain tunnelman vuoksi, kun todennäköisesti vihaisin joka sekunttia.

Niin, ei kai kukaan maksa sellaisista kokemuksista joita ei arvosta. Kaipa sillä 100 eurolla voi saada vaikka Ugan Bugan panemaan itseään hanuriin, jos sellaista kokemusta arvostaa. Lähinnä mua huvittaa se, että täällä on jengiä joka dumaa yhdenlaisen kokemuksen vaikkapa ylihintaiseksi joko kokematta sitä itse lainkaan tai siksi että ei itse arvosta. Useimmille vaihtoehtoiskustannuksen käsite on selkeä ilman muiden prefenssien lyttäämistäkin.

Jeh. Jos ei ole sun kuppi, ei kannata sitä juoda.

Ymmärrän hyvin jos fine dining kokemus menee pönöttämisen ja ympäristömeiningin takia överiksi. Huvitti se Helsingissäkin Chez Dominiquessakin.

Ikinä en ole syönyt huippukalliissa ravintolassa, mutta hyviä ruoka- ja juomakokemuksia olen ehtinyt kerätä erilaisella skaalalla - eikä se siihen käytetty raha ole ollut se juttu. Barcelonassakin tuli kolmen hengen porukalla juotua ja syötyä hyvin paikallisessa cava ja tapas barissa kolmella kympillä -- ja parin illan päästä söin yksin melkein kolmen sadan dinnerin sake-menun kanssa. Barcelonan vinkkejä kyseleville neuvon aina sen ensimmäisen paikan, toisen paikan niille jotka saattaisivat ko. menosta digata.

Henkilökohtaisesti eniten diggaan laadukkaasta bistro -meiningistä.

Helsingissä esimerkiksi Pure Bistro, Mange Sud ja Solna tekevät sitä hyvin. Demokin voisi sanoa kuuluvan melkein siihen samaan kategoriaan, kun on tunnelmaltaan niin rento ja kiva.

Ei minulla ole mitään ongelmaa maksaa hyvästä ruuasta. Turhan usein 20 - 30 euron pihviateria on vaan tylsä, eikä herätä mitään elämyksiä. Itse yritän etsiä aina semmoisia annoksia, joissa olisi minulle uusia raaka-aineita, tai muuten sellaisia joita en osaisi valmistaa. Esimerkiksi Nokan jäkälä kyllä herätti kiinnostusta, mutta sitten koko paikka alkoi vähän epäilyttää, kun huomasin yhden annoksen olevan pelkkää savulohta ja salaattia. Mitä erikoista savulohessa on? Hyväähän se on, mutta sitä saa kyllä mistä tahansa.

Minäkin olen epäilemättä rahvaanomainen. Amsterdamissa paras ruokapaikka tarjosi intialaista hyvinkin hämyisessä tunnelmassa. Ateenassa en osannut arvostaa Michelin-mestaa, hotellissa taas oli maailman parhaat peruskreikkalaiset ruuat.

SH:n vinkkiin ruuan valitsemisesta, etukäteen firmat kysyvät erikoisruokavalion ja sen haluatko kasvista, lihaa vai kalaa. Sen jälkeen pläjähtää etukäteen tilatut annokset eteen 10-20 -henkiselle porukalle. En ole ikinä kokeillut vinkua omaa listaa, enkä taida kehdata, on se muutenkin vähän typerää syödä niitä satasten menuja firman piikkiin. Oon ymmärtänyt että tarjottujen aterioiden hintoihin olisi tulemassa joku ylärajasäädös. Periaatteessa en oikein ymmärrä miten yksityistä firmaa voi kieltää ostamasta ruokaa tai jotain muuta vapaalle yksityishenkilölle. Epäilen että mun makuuni tästä rajasta saattaa kuitenkin olla peräti etua jos kaviaari ja hanhenmaksa ei uppoa. Cristalia vois kyllä ottaa, jospa pyydän ensi kerralla koko rahalla shampanjaa ja käyn lähtiessä kebabilla?

Mitään ravintolaa ei haittaa jos pari seurueesta pyytää vaihtamaan preorderin annosta toiseksi.

Todellinen first world problem tämäkin. Eikö voi sitten vaan jäädä himaan jos mieluummin jäisi. Koetan kai sopeutua normeihin ja tämä voi olla mun elämän eka ja vika matka Atlantin yli, joten ajattelin että kai se kerran pitää kokea.

Se preorderin vaihtamisen hankaluus kertoonee mahdollisesti sitten taas jotain omasta sohvapsykologiastani.

Kottarainen kirjoitti:Todellinen first world problem tämäkin. Eikö voi sitten vaan jäädä himaan jos mieluummin jäisi. Koetan kai sopeutua normeihin ja tämä voi olla mun elämän eka ja vika matka Atlantin yli, joten ajattelin että kai se kerran pitää kokea.

Jos tämä on tilanne onhan se ihan pakko mennä.

Ihan virkistävää huomata kun on koko ikänsä lukenut lehdistä vasemmistopropagandaa siitä miten hullu maa jenkit on, että se on melkein kuin vaan parannettu versio omasta kotimaasta. Tai toisinpäin oma kotimaa on halpa kopio.

exPertti kirjoitti:Ihan virkistävää huomata kun on koko ikänsä lukenut lehdistä vasemmistopropagandaa siitä miten hullu maa jenkit on, että se on melkein kuin vaan parannettu versio omasta kotimaasta. Tai toisinpäin oma kotimaa on halpa kopio.

Ai sä haluat tänne jenkkien crime raten, valtiovelan ja vankiluvut?

Tuosta parannetusta versiosta eivät taida olla edes itse samaa mieltä. Ainakaan euroopassa matkaileva kansanosa.

exsu kirjoitti:Tuosta parannetusta versiosta eivät taida olla edes itse samaa mieltä. Ainakaan euroopassa matkaileva kansanosa.

Oletettavasti se missä käy ja mitä tekee vaikuttaa johtopäätösten lopputuloksiin ja ko. yhteiskunnassa on omat ongelmansa (maksullinen koulutus, kallis terveydenhuolto ja huono-osaisista huolehtiminen perinteisemmät mainitakseni).

Jaa. Musta USA on joiltain osin parempi ja joiltain huonompi kuin Suomi, mutta jos kävit vain Uudessa Englannissa, niin ehkä et kaikkia puolia nähnyt.