James Potkukelkka kirjoitti:Jatko-opintoihin siirtymistä ja valmistumista varmasti tulee vauhdittaa. Toisaalta, jos joku lukion jälkeen haluaa viettää vuoden rantapummina, niin kait hänellä on siihen oikeus.. (edellyttäen, että ei nosta työttömyyskorvasta olematta kuitenkaan työmarkkinoiden käytettävissä). Mutta tosiaan pitäisi saada opiskelemaan haluavat nopeammin opiskelemaan. Nykyäänhän opiskellaan pari kolme vuotta jotain alaa, jolle ei kuitenkaan aiota valmistua samalla kun päntätään pääsykokeisiin. Tämä pitäisi saada pois. Kerralla sisään tai sitten johonkin muualle opiskelemaan (ja myös valmistumaan) tai töihin.
Yksinkertainen konsti jatko-opintojen aloittamisen vauhdittamiseen olisi, että haettaisiin YO-papereilla ja lukion todistuksella ja se olisi sitten siinä. Paikat jaettaisiin kerralla. Jäisi koko pääsykoerumba ja vuosien uudelleen ja uudelleen sisään yrittäminen pois.
Mä oon vaihteeksi eri mieltä suunnilleen kaikesta
Ruotsissahan on tai ainakin on ollut tuo YO-papereilla haku, joka käytännössä tarkoittaa, että pääsykokeiden sijaan käydään uusimassa niitä YO-kokeita useampaan kertaan, että saadaan tarpeeksi korkeat arvosanat. Lisäksi huonona puolena, ettei voida räätälöidä alakohtaisia pääsykokeita. Pidän nykyjärjestelmää parempana. En myöskään kaipaa keskieuroopassa yleistä systeemiä pudottaa vuosittain huonoimmat pois ohjelmasta helpon sisäänpääsyn vastapainona.
Noita lukion jälkeisiä välivuosia mä sen sijaan suosittelen kaikille ja niitä pitäisi mielestäni ennemminkin suosia valtiovallankin puolesta kuin suoraan opiskelemaan siirtymistä, jotta jäisi tuo 1-3 vuoden itsensä etsiminen väärän koulun penkillä pois. Ennemmin sitä itseään kannattaisi etsiä muutama vuosi jossain hanttihommissa, niin olisi sitten valmiimpi ja motivoituneempi opintoihin. Opinto-ohjauksella tuntuu tavoitteena olevan saada kaikki mahdollisimman nopeasti johonkin opiskelupaikkaan sen sijaan että etsittäisiin sitä sopivaa opiskelupaikkaa, mutta parempi se nuorelle olisi tienata rahaa hanttihommissa, maksaa veroja ja tutustua työelämää kuin kuluttaa yhteiskunnan rahoja opiskeluohjelmassa josta ei aiokaan valmistua.
Toisekseen lukiosta suoraan yliopistoon tulleilla tuntui ainakin se ensimmäinen vuosi menevän siihen vapauteen totutellessa kun ei enää ollakaan vanhempien valvovan silmän alla. Vähän vanhempina opiskelevilla tuntui olevan paljon paremmin hahmotettuna mitä ja minkä takia opiskelee sekä selkeä tavoite valmistua reippaasti.
