Kitinä

Aloitin eilen lukea, sellainen muutaman sivun aloitussilmäys vain ennen kuin nukahdin. Lukeminen kestänee jonnin aikaa, koska luen muuta samalla. Muistinkin sitten, miksi olen lykännyt kys. kirjan lukemista: siinä on hävyttömän pieni fontti!

Hain tämän kirjastosta. Nowan suosiollisella avustuksella Oon jo ylpeä itsestäni. Nyt pitäisi enää lukea. Vaikuttaa kyllä ihan hyvältä ensisilmäyksellä, mutta voittaako netin vetovoiman?

^Kumpi on voitolla: Leijapoika vai netti?

Ja mites te muut, onko alettu lukea? Itse alan olla loppusuoralla.

Mä olen lukenut noin puoliväliin mutta taidan poistua lukupiiristä vähin äänin.
Ei huvita kirjoittaa tänne mitään oikeita ajatuksia.

Muakaan ei yhtään huvita kirjoittaa tänne. Mutta eihän mikään estä meitä laittamasta pystyyn sellaista sivustoa, jota aiemmin suunnittelin. Voisinpa vaikka viikonloppuna väsätä, tai haluatko Kiukkis sinä tehdä? Pystyy sitten käymään keskustelua ilman täällä ketjuun kuin ketjuun liittyvää paskaa. Kukin siellä missä tuntee olonsa mukavaksi

Tekeekö joku salaisen Lukupiirin meille jonnekin, blogiin? Olisi varmaan tosiaan kivempi jutskata kirjoista ilman, että ympärillä riehuu ydinsota

Kreitsu kirjoitti:Tekeekö joku salaisen Lukupiirin meille jonnekin, blogiin? Olisi varmaan tosiaan kivempi jutskata kirjoista ilman, että ympärillä riehuu ydinsota

Minä lupaan etten tule lukemaaan ainuttakaan arvostelua läpi!

masa kirjoitti: Minä lupaan etten tule lukemaaan ainuttakaan arvostelua läpi!

En usko, että moni muukaan lukisi. Mutta eihän se ole mikään este sotia

Mä voin tehdä viikonloppuna. Paitsi jos joku muu teknisempi ehtii ja jaksaa, väistyn mielihyvin vastuusta

Tarkoituksena ei ole arvostelu, vaan keskustelu.

Kreitsu kirjoitti:^Kumpi on voitolla: Leijapoika vai netti?

Ja mites te muut, onko alettu lukea? Itse alan olla loppusuoralla.

Netti on valitettavasti voitolla, oon viime ajat kaivanut kaikki illat pubmedista yhteen tiettyyn akuutisti kiinnostavaan asiaan vastauksia. Kaikkee muutakin häsää ollut.

Leijapoika oottelee tossa vieressä. Kyllä mä sen parissa päivässä lukasen kunhan vaan pääsen alkuun, mut voi olla etten ehdi teidän kelkkaan.

Jos blogii, niin laittakaa varuiksi mullekin tietoa

Tekeekö joku jotain vaikkapa tämän viikonlopun aikana? Olen saanut kirjan luettua ja valmiina juttelemaan siitä

Valmis hep! Laittakaa halukkaat mulle yv:nä minkä haluatte omaksi käyttäjänimeksenne. Näkyy siis vain kirjoittajille, eikä kaikkien tarvitse joka kerta olla "äänessä".

Mulla vasta 1/3 takana, jonka luin viime yönä. Kuuluu kyllä niihin kirjoihin, joita on vaikea laskea kädestään edes klo 03 yöllä. Katsotaan mihin ehdin tänään, huomenna kyllä työpäivä. Anteeksi myöhäisyyteni, mutta jos putosin tästä kelkasta niin täältä tuntuu saavan kuitenkin hyviä kirjavinkkejä:-)

Onko siella salapaikassa keskustelua jo? Mulla on ongelmia kirjautumisessa, kun olen muka samaan aikaan kirjautuneena toisilla tunnuksilla. Sitten meni hermo.

Sain viimein luettua. Onko tosiaan keskustelua virinnyt niin voisi kokeilla omia kirjautumistaitoja, joille en kyllä hirveen suurta luottamusta asettaisi.

Minäkin luin. Olihan se kieltämättä kiinnostava ja miksei nautittava ja antoisakin lukukokemus, mutta jotain jäi myös uupumaan. Kiinnostavinta oli ehkä loppujen lopuksi sittenkin se sittemmin kadonneen Afganistanin suhteellisen länsimaistyylisen ylemmän keskiluokan elämäntavan kuvaus. Jotenkin samankaltaisuus meidän maailmaamme aina unohtuu, kun tuo maailmankolkka tulee eteemme vain erikoisissa kriiseissä ja fanaatikkojen kautta.

Itse kirja selvästi tavoittelee, pitkälti onnistuneesti, aika laajamittaisen eepoksen runollista syvyyttä ainakin kahdella tasolla. Toisaalta päähenkilön elämäntarinassa on sellaista kaikista peruseepoksista löytyvää viritystä, jossa varhainen tragedia tai ratkaisu jää värittämään henkilön elämää, eikä rauhaa löydy maallisesta menestyksestä ennen kuin sovitusmatka on tehty. Toisaalta Amirin ja Hassanin erossa - ja sovinnon mahdollisuudessa - haetaan ehkä jotain analogiaa koko Afganistaniin heimosotineen kaikkineen. Tiedä häntä, kevätaurinko on liian kirkas, että ajatus kulkisi hyvin ja osaisin asiaa analysoida.

Loppupuolella minusta kirjoittaja tavoittelee vähän liian oikeaoppisesti jonkinlaista ympyröiden sulkeutumista. Amirin huuleensa saama Hassanin synnynnäistä huulihalkiota muistuttava haava ei oikein kosketa, ja kyllähän sen arvasi, kuka suurikokoinen taliban on. Tai mihin Amirin ja talibanin taisto päättyy. Kirjan loppupuoli on minusta jotenkin kuitenkin vähän lattea.

Lisäksi en voi olla kokematta kirjassa jonkilaista bushilaista urpoutta, kun esim. talibanien pahuutta halutaan oikein korostetusti kuvata jonkinlaisena (pääpahiksen) epäyhteiskunnallisena ja henkilökohtaisena, synnynnäisenä pahuutena, jossa yhdistyvät ainakin sadismi, pedofilia, natsisimi ja mitä niitä olikaan. Vähän latteaa, sanoisin tästäkin.

Minustakin alku oli hyvä ja loppu jotenkin kliseinen. Mutta hyvää kieltä läpeensä, ainakin sen perusteella ettei alkanut missään kohtaa risomaan. Ehkä hiukan liikaa adjektiiveja, kuten useimmissa kirjoissa. Olen jostain syystä alkanut jotenkin vieroksumaan niitä. Oon kyllä aina ollut tosi huono analysoimaan mitään tekstejä kirjallisesti. Se oli tuskaa aina koulussakin. Saati sitten jotkut leffa-arvostelut, vielä pahempia.

Edit: Tykkäsin pojan ja isän suhteen kuvauksesta. Se oli elävä.

Kottarainen kirjoitti:Edit: Tykkäsin pojan ja isän suhteen kuvauksesta. Se oli elävä.

Oli joo, ja siinä se loppupuolen twisti ehkä oli ihan toimiva, kun sai pojan pohtimaan ennen huomaamatontaan samankaltaisuutta isän kanssa.

Suvinen kirjoitti:Noh, kuolikos tama heti ekaan yritykseen?

Toivottavasti ei? Mulla on suuri ongelma kirjautua sinne salapaikkaan, koska se tuntuu niin työläältä. Ihme ongelmat mulla joo