MrM kirjoitti:So Hard kirjoitti:Mitä ihmettä te tekisitte sellaisella kitinälukupiirillä, jonne homeboy ei pääse kertomaan että ei nyt lukenut kirjaa, mutta housussa on uusi hieno kakka, munaaja kertomaan että väärin luettu ja tulkittu, pertti kertomaan että epäilee maailmanlaajuista kirjailoiden salaliittoa ja stadinarska kyselemään, että eikös siinä kirjassa ollut yhtään arskaa.
Tai jonne So Hard ei pääsisi kirjoittelemaan kieltämättä itselleen varmasti kovin tärkeitä mutta muille jo haukotuttavan kuluneeksi käyneitä "I'm better than these:" -pönkilistojaan.
Hei, Täytyy sanoa, että
kuunaan en olekaan nauranut niin paljon jonkun muun kirjoituksille kuin...(omilleni hehheh).
So Hardissa tosiaan on hauskuutta ja purevuutta ja melkoista ärsyttävyyttä samaan aikaan kun hän on tuollainen, sanottakoon hiukan suvaitsematon! Mutta älykäs, ei sitä voi olla myöntämättä!
Manaaja on hänelle oiva taistelupari. Vaikka he ovat minuakin arvostelleet hullunhauskalla tavalla niin tavallaan aina nautin heidän värikkäistä jutuistaan, JOS EI oteta huomioon Manalan tappojuttuja silloin. Ne nyt meni yli kaiken hyvän maun ja sallivuuden.
Mutta mitäpä niistä ajoista. Täällä puhutaan lukupiiristä! Tiedättekö, minä ilmoittautuisin innolla mukaan. Olen ollut ja olen nytkin, innokas lukija, tokikin. Mutta ennen luin vielä enemmän. Tiedän vain, että lukuinnostus oikeasti on suuri diivailujen ja valehtelun kohde. Ei ihmisillä ole nykyään oikeasti aikaa lukea edes tämän postauksen juttua, vaikka kirjoitan ihan asiaa.
ON KUITENKIN tietenkin paljon ihmisiä, jotka lukevat. Taitaa tämä Mussukkani olla yksi heistä. Pidän sitä osin yllättävänä ja osin taas en ollenkaan. Antaa syiden tai analyysien olla.
Miksi sitten olin lapsena ja nuorena vielä innostuneempi kirjoista kuin nykyään. Selitys saattaa olla kaikkien aikojen
ÄITI-ÄRSYTTÄVIN, mutta totuus on, että ennen luin kirjoja ja kirjallisuutta ikäänkuin iien vaikutteita ja ihannoiden kirjoitustyyliä ja proosaa ja juonen kehitystä ja tunnelmanluontia!
Onko tuttua! Toki. Mutta nyt se ärsyttävyys, joka vain on niin totta kohdallani. Antakaa anteeksi kaikki hyvät lukijat täällä tai pilven päällä olevat, mutta kun nykyään luen kirjaa niin TODELLA yleisesti minua harmittaa lukemani tietyn asian tähden! Nimittäin huomaan,
etten nauti enää kirjailijan nerokkuudesta vaan huomaan, että voisin ja osaisin itse kirjoittaa tietyt kohdat paremmin. Se nyt vaan on joissain kohdissa taivahan tosi (älkää nyt ärsyyntykö!).
Miksi siis ikäänkuin kiduttaa itseään tekstillä, jonka itse pystyisi monissa kohdissa muotoilemaan kiinnostavammaksi? Se on hyvä kysymys. Monasti se vaan harmittaa juuri siksi, että porukka "villinä" ostaa jotain teosta tai lainaa ja imee jännittävää tai kiinnostavaa proosaa ja jos todella on niin, ettei hän itse , lukija, pystyisi sitä tuottamaan! Minua nykyään, luen oikeastaan mitä vain, harmittaa tuo.
Sanomalehtien taso on tosi alhainen. Niitä en ihannoi ollenkaan. Nykyään lukemani ovat todella klassikoita, ja venäläiskirjallisuuden klassikot ovat niitä parhaimpia minun mielestä.
TÄMÄ SANOMISENI EI KOSKE ELÄMÄNKERTOJA EIKÄ HISTORIALLISIA DOKUMENTTIKUVAUKSIA vaan pelkästään fiktiivistä proosaa.
Mitäkö minä nykyään luen: Ne ovat elämänkertoja. ne ovat AINA kiinnostavia, sitten tietohistoriakirjat. Fiktiivisistä en saa irti nykyään kuin sitä harmitusta!
MUTTA mitä ihmettä: Puhutaanko täällä siitä, ettei haluta tai uskalleta EDES kirjan arvosteluja tai omia ajatuksia antaa vapaasti! Nowa, sinulle sanoisin, että oletkos sinä nyt ehkä liian arka! Mikä vaara on kertoa kirjasta, miten se sinuun vaikuttaa? Ei oikeasti hei mitään!
Hiukan rohkeutta ja tilanneymmärrystä! Mutta toisaalta, en minä voi sanella eikä kukaan muukaan, miten joku muu tuntee asioita kohtaan! Tämä on elämää, jossa hyväksyä pitää monenlaiset koukerot joka alalla ja joka suuntaan!
Kirjoitti ystävänne vanha tuttu ja varsinkin van...eikun tuttu
STADINARSKA