Kitinä

Mielenkiintoinen päivä tiedossa. Luomet jämähtänyt kellariin. Nuoremman yöyskä vois jo hiipua. Huomenta te lahjakkaat palstailijat!

Unettomuus hieman vaivaa täällä(kin?).

Nukuin taas "pommiin", tosin syytän sitä että korjasin kaverin läppäriä yöhön asti. Luut läjään ja töihin.

Herätys 4:30, koska Oulu. Zzzzz....

On kyllä taas semmoinen päivä, että sais päättyä jo.
Erityisen ylentävää on kysyä järjestelmätoimittajalta konffiin liittyvä kysymys ja saada sähköpostivastaus tyyliin "yläluokan englantilaista vittuilua päin naamaa - etkö moukka tajua?"

Tänään herääminen sujui, mut eilen mamma näki unta kellon soidessa, kuvitteli olevan tiistai, ja mietti miksi kello soi jo nyt, kun muksu menee vasta ysiin kouluun, ja sammutti herätyksen. Näin ollen myöhästyttiin sit kunnolla...

Aamu alkoi hivenen masentavalla tekstarilla äipältä ... isoäiti tekee sairaalassa kuolemaa,
eipä silti kiinnosta mennä katsomaan ihmistä joka tuskin enää tunnistaisi

Enttu kirjoitti:Aamu alkoi hivenen masentavalla tekstarilla äipältä ... isoäiti tekee sairaalassa kuolemaa,
eipä silti kiinnosta mennä katsomaan ihmistä joka tuskin enää tunnistaisi

Vaikka ei kiinnostakaan niin mene nyt kuitenkin.

NuoriDaavid kirjoitti:

Enttu kirjoitti:Aamu alkoi hivenen masentavalla tekstarilla äipältä ... isoäiti tekee sairaalassa kuolemaa,
eipä silti kiinnosta mennä katsomaan ihmistä joka tuskin enää tunnistaisi

Vaikka ei kiinnostakaan niin mene nyt kuitenkin.

+1 mene nyt vaan, myöhemmin voi kaduttaa.

Dumiz kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:

Enttu kirjoitti:Aamu alkoi hivenen masentavalla tekstarilla äipältä ... isoäiti tekee sairaalassa kuolemaa,
eipä silti kiinnosta mennä katsomaan ihmistä joka tuskin enää tunnistaisi

Vaikka ei kiinnostakaan niin mene nyt kuitenkin.

+1 mene nyt vaan, myöhemmin voi kaduttaa.

Ja vaikka ei kaduttaiskaan niin kyllä sitä nyt helvetti soikoon mennään katsomaan kuolevaa isoäitiä.

NuoriDaavid kirjoitti:

Dumiz kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Aamu alkoi hivenen masentavalla tekstarilla äipältä ... isoäiti tekee sairaalassa kuolemaa,
eipä silti kiinnosta mennä katsomaan ihmistä joka tuskin enää tunnistaisi

Vaikka ei kiinnostakaan niin mene nyt kuitenkin.

+1 mene nyt vaan, myöhemmin voi kaduttaa.

Ja vaikka ei kaduttaiskaan niin kyllä sitä nyt helvetti soikoon mennään katsomaan kuolevaa isoäitiä.

Älä mene, säilytä mielikuva touhukkaasta mummosta tai jotain viimesilleen riutunut vanhus ei päivää iloisemmaksi tee? Varsinkaan jos ei tunnista ketään..

Aini nukuin viisi tuntia..

Mä en oikein käsitä miksi pitäisi mennä katsomaan jotain ihmistä, jos sitä ei koe läheiseksi millään tavalla tai tasolla. Jos mä kuulisin että oma faijani on tekemässä kuolemaa sairaalassa, kävisin korkeintaan ostamassa pullon halvinta skumppaa, jonka jäähdyttäisin +2 -asteiseksi odottamaan juhlapäivää.

Niba toi ehkä ensimmäistä kertaan keskusteluun jotain, missä oli oma pointtinsa.

MrM kirjoitti:Mä en oikein käsitä miksi pitäisi mennä katsomaan jotain ihmistä, jos sitä ei koe läheiseksi millään tavalla tai tasolla. Jos mä kuulisin että oma faijani on tekemässä kuolemaa sairaalassa, kävisin korkeintaan ostamassa pullon halvinta skumppaa, jonka jäähdyttäisin +2 -asteiseksi odottamaan juhlapäivää.

Ottamatta nyt kantaa sinun ja isäsi suhteeseen, niin kyllä kuolevia lähisukulaisia käydään katsomassa.

En nyt toki vaadi, että isoäitiä pitää lähteä maailman toiselle puolelle katsomaan, mutta jos matka ei ole kohtuuton ja enttuhan on lomallakin ja valittelee tekemisen puutetta.

NuoriDaavid kirjoitti:Ottamatta nyt kantaa sinun ja isäsi suhteeseen, niin kyllä kuolevia lähisukulaisia käydään katsomassa.

Miksi? Jos se ihminen on tilassa jossa se ei edes tunnista sua, ja jos itse haluat pitää mielikuvan siitä ihmisestä niiltä ajoilta kun siinä oli vielä virtaa ja järkeä vihannesmaisuuden sijaan niin miksi?

MrM kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Ottamatta nyt kantaa sinun ja isäsi suhteeseen, niin kyllä kuolevia lähisukulaisia käydään katsomassa.

Miksi? Jos se ihminen on tilassa jossa se ei edes tunnista sua, ja jos itse haluat pitää mielikuvan siitä ihmisestä niiltä ajoilta kun siinä oli vielä virtaa ja järkeä vihannesmaisuuden sijaan niin miksi?

Se tuntuu oikealta ratkaisulta. Mutta vedetään nyt vähän takaisin ehdottomuudesta.

Mä kävin katsomassa omaa kuolevaa äidinäitiä muutama vuosi sitten sairaalassa. Ei oltu nähty vuosiin, koska vanhempani olivat aina riidoissa kaikkien sukulaisten kanssa. Nyt mun mielikuva on pyylevän, iloisen tantan sijaan 50 kiloa laihtuneesta, neliömetrin verran ylimääräistä läpeensä harmaata nahkaa roikottavasta ihmisestä, joka vain korisi eikä kyennyt kommunikoimaan lääkkeissään millään tavalla ulkomaailman kanssa. Jälkeenpäin ajateltuna ei olisi pitänyt mennä, koska siitä ei ollut mitään iloa kummallekaan osapuolelle.

MrM kirjoitti:Mä kävin katsomassa omaa kuolevaa äidinäitiä muutama vuosi sitten sairaalassa. Ei oltu nähty vuosiin, koska vanhempani olivat aina riidoissa kaikkien sukulaisten kanssa. Nyt mun mielikuva on pyylevän, iloisen tantan sijaan 50 kiloa laihtuneesta, neliömetrin verran ylimääräistä läpeensä harmaata nahkaa roikottavasta ihmisestä, joka vain korisi eikä kyennyt kommunikoimaan lääkkeissään millään tavalla ulkomaailman kanssa. Jälkeenpäin ajateltuna ei olisi pitänyt mennä, koska siitä ei ollut mitään iloa kummallekaan osapuolelle.

Ymmärrän. Jos on varma, että toinen ei tiedä vierailusta mitään, niin voi olla ok jättää menemättä.

Sanomatta kenenkään puolesta mitään suuntaan tai toiseen, kehottaisin vaan miettiin tarkkaan mitä tekee tuollaisissa tilanteissa. Ihmisellä on hassu tapa tuntea syyllisyyttä kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta, suuntaan ja toiseen. Tässä tapauksessa siis sekä käymisestä että käymättömyydestä. Eli oli päätös mikä hyvänsä, siitä pitäisi olla varma, ettei itse pysty jälkikäteen kyseenalaistamaan. Tai siis ainahan sitä pystyy, mutta ei niin helposti.

Mä myös kävin katsomassa mummoa sairaalassa, kun tuli tieto että nyt lasketaan päivissä, ei enää kuukausissa, hädin tuskin viikoissa. Aiemmin ei kyennyt, olin juuri synnyttänyt ja matkaa oli suomen toiselle laidalle. Otettiin lapsi mukaan, että näytetään mummolle että katso, sä olet isomummo nyt.
Mummo oli iloinen, sovittiin että tullaan seuraavana päivänä uudestaan. Seuraavana päivänä odotti meidän tuloa, oli huomattavasti pirteämpi ja valppaampi. Sai kai jotenkin elämänhalusta taas kiinni, jaksoi paremmin tutkimuksia, pääsi vielä kotiin ennen kuin kuoli puolitoista vuotta myöhemmin.
Olen iloinen että menin, vaikka ei olla järin läheisiä oltukaan aiemmin.

Tokkopa tuohon sattumanvaraisesti joskus ehkä syyllistävään kyseenalaistukseen oman menemättömyytensä vuoksi kuoleekaan. Tietty jos on varma siitä että tulee loppuikänsä vain tuijottamaan huoneen nurkkaa lähietäisyydeltä nyppien nenäkarvojaan irti yksi kerrallaan, voi olla parempi mennä.

Enttu et sitten kidnappaa mistään lasta kainaloon, jos menet. Mun setti erosi tuosta pärskyn unelmatilanteesta sillä tavalla, että tiesin jo etukäteen ettei mummukka ollut ulkomaailman kanssa kommunikoivassa tilassa, ja tuskin kykenisi tunnistamaan mua vaikka olis ollutkin.

^^No joo, toi toi sana syyllisyys olis voinu olla ehkä lainausmerkeissä, tässä tapauksessa olis ehkä parempi puhua päätösten kyseenalaistamisesta, joka toisessa vaihtoehdossa tuntuu syyllisyydeltä.

Entun tapaus on tyypillinen nukunko yöni rauhassa tapaus. Pitää tuntea itsensä ja toimia sen mukaan, eikä muiden kehoitusten ohjaamana.

Mulle edustaa vanhuksen kunnioittamista, että vaivaudun käymään katsomassa. Olen kerran erinäisistä omista syistä johtuen poikennut tästä, mutta en ole hirveän ylpeä asiasta.

Hautajaiset kantsii ainakin tsekata. Näkee omin silmin, että varmasti kuoli. Tosin arkku on kiinni, joten mistä sen kuitenkaan tietää.