Kitinä

MrM kirjoitti:Vaihtaahan jotkut autojakin.

Vastasin väärin. Vastasin, että on ollut, mutta kyllä minulla on edelleen ongelma.

En oikein tiedä voiko yhteen ihmiselämään mahtua enää enempää ongelmia, niin että järki säilyisi päässä edes etäisesti.

Kottarainen kirjoitti:mutta se tuntuu vähän oudolta jos ei ole ikinä ollut edes parisuhdeongelmia. Tarkoittaako tämä että ei ole ikinä eronnut parisuhteesta

Kyllä

Vagabondo kirjoitti:

Kottarainen kirjoitti:mutta se tuntuu vähän oudolta jos ei ole ikinä ollut edes parisuhdeongelmia. Tarkoittaako tämä että ei ole ikinä eronnut parisuhteesta

Kyllä

Kelpaa.

"Ongelmia ovat esim. ura/raha-, päihde-, ihmis/parisuhde-, perhe- tai terveysongelmat tms. pysyvät tai pitkäkestoiset haittaavat asiat, jotka vaativat selvittämistä tai asioiden muuttamista että onnellisuus ei häiriinny ja ne eivät vaivaa elämää."

Rahaongelmia olisi ollut silloin kun oli masennuksen takia pitkään sairaslomalla, mutta olen aika hyvä neuvottelemaan, joten koskaan ei tullut mitään perintätoimia tms. Ratkaisemattomia parisuhdeongelmia olisi ollut, mutta olen aika hyvä eroamaan, joten koskaan ei tullut mitään ylitsepääsemättömiä ongelmia. Terveysongelmia on ollut, mutta olen aika hyvä parantumaan ja pitämään diabeteksen hyvässä hoitotasapainossa, joten mitään korjaamattomia vaurioita ei ole tullut.

Kitinässä mainitsemani liian työsisältöiseksi käyneen parisuhteen sisäisen keskustelun ongelman olen ratkaissut järkeilemällä, että tämä on vain väliaikainen vaihe. Eikä se nyt ihan kelvoton aihekaan ole, etenkään silloin kun asiat etenevät nätisti. Viimesunnuntainen hämäränhyssy sohvalla, jutellen juuri tulleesta patenttiasiamiehen kaunissanaisesta dokumentista ja siitä, miten mielenkiintoista on, että hän näkee keksinnön osittain eri tavalla kuin me, oli viihdyttävää. Ja vastapainoksi noille työjutuille ovat tietenkin lapset, joten elämä on pääosin kivaa, vaikka se on paljon kiireisempää kuin mihin viime vuosien aikana olen tottunut.

Iso ongelma on tuo pohdinta neljännestä lapsesta. Mies otti puheeksi kierukan poiston muutama päivä sitten, ja ensireaktionani oli hillitön sydämentykytys. Raskaus pelottaa. Jos vauvan saisi vastasyntyneenä kaupan hyllyltä, suostuisin heti, mutta nyt pitää kyllä harjoittaa itseensä aivopesutekniikoita, että tuon voisi toteuttaa. Nähtäväksi jää miten onnistuu.

Oho, saako värisuoralla ruotsinristeilyn? Noh, joka tapauksessa, totesin että on jokseenkin kuluttavaa ja myöskin melko pitkästyttävää ongelmoida asioitaan. Kurssimuutoksen jälkeen minulla ei ole ollut ongelmia, itse olen lukuisissa yhteyksissä se ongelma, mutta subjektiivinen ongelmallisuus on huomattavasti vähemmän häiritsevä.

Ongelmia, siis pieniä on joka päivä. Isompia harvemmin. En muuten ymmärrä miksi ongelmiaan pitää vähätellä. En ymmärrä muutamia palstalaisia tässä asiassa.

prosessi kirjoitti: Ratkaisemattomia parisuhdeongelmia olisi ollut, mutta olen aika hyvä eroamaan, joten koskaan ei tullut mitään ylitsepääsemättömiä ongelmia.

Tuo kuulostaa siltä että et halua sanoa parisuhdeongelmia ongelmiksi. Minusta sanoit tässä että ongelmia oli, ratkaisit ne eroamalla. Eli ne ongelmat oli parisuhteen kannalta ylitsepääsemättömiä.

Mut hyvä että eivät ole jääneet painamaan

annepa kirjoitti:

prosessi kirjoitti: Ratkaisemattomia parisuhdeongelmia olisi ollut, mutta olen aika hyvä eroamaan, joten koskaan ei tullut mitään ylitsepääsemättömiä ongelmia.

Tuo kuulostaa siltä että et halua sanoa parisuhdeongelmia ongelmiksi. Minusta sanoit tässä että ongelmia oli, ratkaisit ne eroamalla. Eli ne ongelmat oli parisuhteen kannalta ylitsepääsemättömiä.

Mut hyvä että eivät ole jääneet painamaan

Tää on tosiaan mielenkiintoinen näkemys, että vaikka on esim. eronnut lapsensa isästä, parisuhdeongelmia ei ole ollut.

Masennustakin moni voisi pitää ongelmana.

Ylermi Ylihankala kirjoitti:Ongelmia, siis pieniä on joka päivä. Isompia harvemmin. En muuten ymmärrä miksi ongelmiaan pitää vähätellä. En ymmärrä muutamia palstalaisia tässä asiassa.

Koska se altistaa verbaaliselle haavoittuvuudelle? Jos ei näe itse rajoja sen suhteen minkä kaltaisia asioita ollaan valmiita käyttämään helppoina ja halpoina lyömäaseina konfliktitilanteissa, on ihan loogista jättää oma teflonkuorrute pintaan for now and foreveeeeeer!

NuoriDaavid kirjoitti:

annepa kirjoitti:

prosessi kirjoitti: Ratkaisemattomia parisuhdeongelmia olisi ollut, mutta olen aika hyvä eroamaan, joten koskaan ei tullut mitään ylitsepääsemättömiä ongelmia.

Tuo kuulostaa siltä että et halua sanoa parisuhdeongelmia ongelmiksi. Minusta sanoit tässä että ongelmia oli, ratkaisit ne eroamalla. Eli ne ongelmat oli parisuhteen kannalta ylitsepääsemättömiä.

Mut hyvä että eivät ole jääneet painamaan

Tää on tosiaan mielenkiintoinen näkemys, että vaikka on esim. eronnut lapsensa isästä, parisuhdeongelmia ei ole ollut.

Masennustakin moni voisi pitää ongelmana.

Pitäisi ehkä kertoa sellainen hivenen kiusallinen tosiasia, että lähes aina kirjoittaessani kitinään nauran ääneen omille jutuilleni. Välillä siksi, että asiat joista kirjoitan ovat hauskoja, välillä siksi, että tapa jolla niistä kirjoitan on omasta mielestäni hauska. Jälkimmäinen syy pätee tuohon viimeisimpään viestiini. Eli kyllä nuo kaikki mainitsemani oikeasti ovat olleet ongelmia, en vain ole tehnyt kyseisiin ongelmiin pesää, vaan jatkanut eteenpäin mahdollisimman ehjänä. (Masennuksen toki viestissäkin luokittelin ihan oikeaksi aiemmin olleeksi ongelmaksi, terveyssellaiseksi.) Janne oli oikeilla jäljillä hahmotellessaan jonkinlaisen värisuoran, sillä ehkä parhaiten viestistä selviää, etten koskaan ole ollut kovinkaan turvallisuushakuinen ihminen, vaan riskinottaja, joka riskejä ottaessaan myös törmää mitä erilaisimpiin ongelmiin. Niiden ollessa ajankohtaisia en kuitenkaan välttämättä edes tajua niiden ongelmallisuutta, vaan sopeudun vain tilanteeseen, mutta samalla pyrin ratkaisemaan ongelman mahdollisimman pian.

Toisenlainen ihminen kuin minä olisi viime perjantaina tuon kyseisen viestin kirjoittamisen sijaan keskittynyt harmittelemaan sitä, että maailmanlopun bileet menivät sivu suun kun typy sattui tulemaan juuri silloin kipeäksi. Minä taas huvittelin käymällä läpi ongelmia elämäni varrelta ja kirjoittamalla niistä tuon tekstin, ja voi olla, että se itse asiassa oli viihdyttävämpää kuin ne bileet olisivat olleet...

Suurin ongelmani lienee kaiken turhuuden tajuaminen. Missään ei oikeastaan ole mitään järkeä. Lohtua tuo se, että turhuus on universaalia. Kenenkään elämällä ei oikeastaan ole mitään merkitystä.

Mainittakoon, etten edes mieti elämäntarkoituksellisia asioita, sillä niitä ei ole. Minun elämälläni ei ole tarkoitusta, mutta eipä ole sinunkaan.

Me olemme tänne syntyneet ja sitten kuolemme. Se, mitä siinä välissä tapahtuu, on melko yhdentekevää. Parasta tietenkin olisi, kun kukaan ei olisi syntynyt. Silloin ei tarvitsisi pohtia meidän kaikkien ihmisten yhdessä saastuttaman luonnon tilaa. Ei tarvitsisi selvitellä ongelmia, koska niitä ei olisi.

Järkevintähän olisi tietenkin armahtaa itsensä eli tehdä itsari. Sitä olenkin taannoin yrittänyt onnistumatta. Enää en jaksa yrittää, sillä on niitäkin päiviä kun ei muista turhuutta ja tuntee iloa. Paljon enemmän nykyään kuin ennen, mutta harvemmin silti.

Sellasta se on: shit happens and then you die.

On totta, että elämä on täysin merkityksetöntä sattumaa. Mulla kuitenkin on kokonaisuutena enemmän positiivista kuin negatiivista, joten pidän tuota merkityksetöntä sattumaa hyvänä asiana.Mitäs tässä nyt kiiruhtamaan vainajoitumisen kanssa. Katsellaan rauhassa loppuun saakka.

^Joo, ei mullakaan ole "oikeita" ongelmia. Ei ole taloudellisia huolia eikä työhuoliakaan, saan toteuttaa itseäni melko vapaasti ja plaa plaa. Mutta tämä tyhjyys vain kulkee mukana ja on päiviä, kun se tuntuu kestämättömältä.

Ja juu, ihan vaan vittullaikseni katson loppuun asti. En tiedä voiko tätä käsittää, mutta pelkkä ajatus siitä, että mahdollisesti pääsisi pois, tuo lohtua. Mutta se ei tarkoita, että tekisin itselleni mitään. En tee ja sillä sipuli.

Merkityksellistä on se, mille me itse annamme merkityksen. Joillekin se on puutarhan hoito tai kaunokirjallisuus, toiselle monsteriautoharrastus. Joskus joutuu tekemään aika lailla matkaa itseensä ja pieniin elämän yksityiskohtiin, että se merkitys löytyy. Ja sitä saa joskus jopa tonkia. Mutta se on siellä valmiina odottamassa, jos sen on halukas löytämään.

Et ole suinkaan ainoa ihminen maailmassa, joka on kohdannut tuollaisia ajatuksia ja tunteita, joten eiköhän aika moni ymmärrä.

^Tokihan meitä kiinnostaa tietyt asiat ja juuri ne ovat meille merkityksellisiä. Tosiasia vain on, että oikeasti niillä(kään) ei ole mitään merkitystä oikeasti.

Olen varsin tietoinen asioista, joista pidän ja jotka koen "merkityksellisiksi" itselleni, omassa elämässäni. Pointti on siinä, että useinkaan en tunne mitään. Mitä järkeä elää, jos ei tunne mitään? Silloin kaikki on yhdentekevää.

Elämäntarkoituksen etsiminen on harvinaisen typerää ja hedelmätöntä. Toki, jos se (pelkkä etsiminen) jollekin on merkityksellistä, niin silloin se kannattaa. Minulle ei ole. Tiedän, mitä haluan ja mikä minulle on tärkeää - silloin, kun koen olevani elossa.

Masennus on toki monille vaikea käsittää ja omalta osaltani en jaksa enää tätä jauhaa. Jonakin päivänä on taas paremmin ja lässytilää.

Jou, poks, zap, masennus on ihmisen keksimää! Tarviitte nartut vaan peenistä, sag mai diggersson!!

Kiukkutipu kirjoitti:Ongelma on henkilökohtainen.
Tarkoitan tällä sitä, että asia, jonka joku saattaa mieltää isoksikin ongelmaksi, on jonkun toisen mielestä ihan pikkujuttu vain ja päinvastoin. Enkä tarkoita toisen ongelmien vähättelemistä tai suurentelua mutta jos sama omalle kohdalle sattuisi.
Voikohan tämän selittää jotenkin hankalammin?

Itselläni ei ole mitään maata mullistavia ongelmia vaikka elämä vois helpompaakin olla. Asioilla kun on taipumus järjestyä tavalla tai toisella ja jos sillä toisella, sopeutumiskyky on hyvä ominaisuus.

e: klikkasin "Minulla on joskus ollut ongelmia". Kaikesta on selvitty ilman isompia kolhuja ja selvitään tästä eteenpäinkin.

Komppaan tätä, ja vastasin myös "Minulla on joskus ollut ongelmia".

Ylermi Ylihankala kirjoitti:Ongelmia, siis pieniä on joka päivä. Isompia harvemmin. En muuten ymmärrä miksi ongelmiaan pitää vähätellä. En ymmärrä muutamia palstalaisia tässä asiassa.

En nyt tiedä ketä ja mitä tarkoitat, mutta vastaan silti. En mä tiedä olenko koskaan niin vähätellyt ongelmiani, mut mä olen sitä mieltä, et kaikista niistä oppii, eli en ajattele niitä siis itsessään "ongelmina" vaan asioina, jotka ratkaistaan ja parhaan mukaan siirrytään eteenpäin, ja ehkä osataan myöhemmin toimia paremmin vastaavassa tilanteessa. Asioina, joita tulee kuitenkin elämässä eteen, aina ei kaikki suju niinkuin haluaisi tai toivoisi. Tämä siis koskee normaaleita elämän vastoinkäymisiä. Ja mitä muiden ongelmiin tulee, niin suinkaan en vähättele niitä. Mun mielestä jokainen kokee asiat eri tavoilla. Edellä selitetty vain mun oma tapani käsitellä asioita.

Taidan olla tyhmä, mutta mielestäni ongelma-sanan merkitys ei pitäisi olla näin ongelmallinen. Minulla on siis yksi lisäongelma.

Nykyisin ahdistaa sellainen nippu white girl probleemeja, että huhhuh. Vähän taas kaipaisi vatvomisseuraa, anyone?

Lolita kirjoitti:Nykyisin ahdistaa sellainen nippu white girl probleemeja, että huhhuh. Vähän taas kaipaisi vatvomisseuraa, anyone?

Kerro täällä, tulee pornompaa.

prosessi kirjoitti: Pitäisi ehkä kertoa sellainen hivenen kiusallinen tosiasia, että lähes aina kirjoittaessani kitinään nauran ääneen omille jutuilleni.

No onpahan sitten edes joku, joka niille nauraa.

Lolita kirjoitti:Nykyisin ahdistaa sellainen nippu white girl probleemeja, että huhhuh. Vähän taas kaipaisi vatvomisseuraa, anyone?

Samat sanat, missä nähdään?