Itsehän olen jo kauhistuksen kanahäkki 50. Se tarkoittaa, että varmasti on kuilua teihin minua enimmäkseen nuorempiin ja varsinkin teini-ikäisiin. Vaikka mielestäni olenkin yrittänyt pysyä ajassa mukana, ainakin olla tietoinen mitä tapahtuu.
Aloituksessa kuitenkin mietin kulttuurieroa vielä vanhempiin sukupolviin. Minä olen joutunut elämään liikaa vanhempieni kanssa. Äiti on 82 ja isäkin kohta 80 vee. He ovat kohtuulisesti koulutettuja ja kaupungeissa (ml Helsinki) eläneitä, kaukana tyhmästä juntista.
Silti sukupolvien välinen kuilu on välillä turhauttava, jos ja kun niiden kanssa joutuu asumaan:
-Heille ei koulussa opetettu juurikaan englantia, joten he eivät ymmärrä englantia. Minä taas luen joka päivä englanniksi, katselen juutuubeja ym. Tästä seuraa, että kun aina välillä löydän jutun, joka saattaisi heitäkin kiinnostaa ja ajattelen näyttää,.... vasta sitten tajuan että ai joo, se onkin englanniksi, unohda koko juttu. Siis tavallaan kuin heiltä puuttuisi puolet lukutaidosta
-Heidän maailmansa painopiste on Suomen Lähihistoriassa, mukaanlukien syntymäänsä edeltänyt "Kapina" ja ennen kaikkea "Sodat". Sotaan eivät joutuneet, olivat silloin lapsia. Mutta silti mikään ei ole niin tärkeää, mikään muu ei ole vaikuttanut niin paljon. Pitkin hampain joudun sen myöntämään että maailman tärkein asia joo.. Toinen tärkeä asia on sukunsa, siis ihmisiä jotka ovat kuolleet ennen syntymääni ja myös sukututkimus vielä varhaisemmista ajoista. Hyvä että ovat laittaneet sen paperille, mutta jatkuva kuuleminen niistä rasittaa. Jutut on täynnä jotain Hugo-setää ja Anni-tätiä ja nuorisoseuraa. Minä kun olen pakosta elänyt kaukana elävistäkin harvoista sukulaisistani.
-He antavat vaikutelman laajasta yleistiedosta ja seuraavat aikaansa ja uutisia, politiikkaa ja jopa Idolsia ym. Mutta nyttemmin olen huomannut, että heillä ei olekaan juuri mitään yleistietoa mm. tähtitieteestä, evoluutiosta, laajemmasta maailmanhistoriasta, uskonnoista ym. Ei yhtään mitään oikeastaan. Ne eivät ole kiinnostaneet, eiväthän ne ole edes Suomen Lähihistoriaa. Tämä yllättää, koska he ovat eläneet samana aikana kuin minäkin viimeiset 50 vuotta, ja olen naiivisti kuvitellut, että minkä minä tiedän, myös vanhempani tietävät. Mutta ei. Puheenaiheet loppuvat heti minun alueillani, vaikka heidän juttujaan osaan höystää tai edes tiedän mistä on kyse. Ei toisin päin.
-Kulttuurisesti he puhuvat 30-60 lukujen suomalaisesta kirjallisuudesta, äiti myös en ajan suomalaisesta runoudesta. Viihteessä 50-luvun iskelmistä. Käännettyjä italoiskelmiä ja sen ajan tähtiä. Vanhat länkkärit ja Brigitte Bardot oli jotain, sen jälkeen ei kuulemma ole tehty hyviä elokuviakaan. Katsovat toki telkkarista myös moderneja leffoja, mukaan lukien jenkkileffat jos ei muuta tule. Uudemmat eivät jää heidän mieleensä, kun "eivät tee vaikutusta". Siis mikä ihmeen Star Wars? Tilanteissa joissa on vain yksi telkkari, ja vaikka se olisi omanne, eikö teitäkin hävettäisi katsoa "lapsellisia" tieteissarjoja, vampyyri-ja zombiepätkiä saati toimintarymistelyjä, kun nykyään tulee toisilla kanavilla melkein vuorokauden ympäri sitä aikuismaista asiallisempaakin ohjelmaa, eli vuoden ympäri urheilukisoja joissa on suomalaisia, dokumentteja Suomen Lähihistoriasta, tangoa ja vanhaa iskelmää ajalta ennen rokkenroulia, näytelmiä Suomen maaseudusta ym. Eikö se ole yksinäänkin noloa katsella silloin jotain sci-fin "pattipäitä" ja amerikkalaisia "ryminöitä" jos samaan aikaan on muilla kanavilla jotain todellista, eli haitarinsoittoa ja seipäänheittoa Pohjanmaan sisällissotamuistelu-siiankalastusjuhlilta?

Voi olla, että pysyttelette kaukana vanhuksistanne, minä en ole voinut enkä voi. Enkä haluakaan turhautumisesta huolimatta kuolisin ihan yksin tai ainakin tulisin vielä hullummaksi kuin nyt.