Gat kirjoitti:Jaa mahdollisuus lähteä? Kuule ei tämä ole kitinäläisten ihkudaa-rinnakkaistodellisuus.
Ei sellaista ole olemassakaan muualla kuin päässäsi.
Miten minä lähden. kun on nuo kahdeksankymppiset kohta kävelykyvyttömät monioireilevat ja vähän dementoituvatkin vanhemmat? Tänään täytyy ajaa ne Orimattilasta Varkauteen, koska isä ei enää uskalla ajaa pitkiä matkoja eikä lyhyempiäkään.
Miksi niiden pitäisi ylipäänsä käydä Orimattilassa, Varkaudessahan he asuvat.
Kantaa iso lasti tavaroitaan autosta, koska eivät enää kantamaan pysty, hyvä jos kaatumatta kävelevät Huomenna täytyy ajaa äiti Varkaudesta Kuopion keskussairaalaan kuulolaitetta saamaan.
Newflash, Varkaudessa varmaan löytyy taksi. Taksikuski kyllä auttaa autoon ja autosta pois. Kuuluu hintaan.
Koska isä ei osaa ajaa parkkihalliin siellä eikä hömelönä kumpikaan selviäisi osaston löytämisestä eikä ilmoittautumisesta.
Taksi vie pääovelle suoraan. Siellä on henkilökuntaa auttamassa osastolle.
Vastaavaa kunnes aika pian kuolevat, ja silloin olen kuin orpo piru helvetissä.
Eiköhän niistä toinen ihan kiusallakin pysy elossa vuosikymmenen ja syyllistä sinut vaihtamaan vaippansa viimeiseen dementiasekuntiin saakka.
ei ole niin helppoa päästä, paikat ovat huonoja, aina parempi yrittää pysytellä ulkona.
Eivät ole sukusi tyyliin edes tainneet yrittää? Miksi ja kenelle se on parempi? Kuulostaa siltä, että heidän vanhainkodista poissa olonsa heikentää sekä sinun että heidän elämänlaatua.
Tosiasia on, että ainoa mikä sinua estää viettämästä rietasta kuukautta Thaimaan auringossa pystytisumisulauman keskellä on oma pääsi, ei mikään oikea syy. Elco on kaiken aikaa ollut oikeassa sanoessaan, että ei sinun elämänlaatuasi muuta miksikään mitään perit miljoonia taikka et. Samat karhut, lihapiirakat, narina, seniilien vanhempien kanssa hengaaminen ja maailmanmenon päivittely vuodesta toiseen. Onhan se tietysti hienoa, että kun karhun ja bourbonin kiusaama maksasi tai haimasi lopulta sanoo työsopimuksen irti, menee kaikki se omaisuus jonka päällä olet pelokkaana maristen istunut kurjat viimeiset vuotesi valtiolle tai mille kissansuojeluyhdistykselle sen nyt ikinä testamenttaatkaan sen sijaan että olisit viettänyt vaikka edes pari mukavaa vuotta elämässäsi.
Mun köyhät ja kielitaidottomat isovanhemmat rupesivat eläköidyttyään kiertämään maailmaa sanakirjan ja pienehköjen eläkkeidensä turvin, toisinaan lasten ja lastenlasten kanssa ja toisinaan kahdestaan. Ei puhettakaan että olisivat istuttaneet jälkikasvuaan kuuntelemassa marinoita siitä miten kaikki oli ennen paremmin ja syyllistäneet olemaan elämättä elämäänsä.
Avioliitto on ihmeellinen asia. Sen avulla kaksi olentoa kestää vaikeudet joita heille ei olisi tullutkaan jolleivät he olisi menneet naimisiin! -Lucky Luke
