Kitinä

Alustuksena, olen tässä lähiaikoina miettinyt omaa vapaaehtoistyötäni, ja motivaatioitani siihen. En myönnä tekeväni asioita hyvän omatunnon vuoksi, vaikka tietysti saan siitä mielihyvää kun autan muita. Tietyllä tavalla muiden auttamisesta tulee kuitenkin "tärkeä" olo, merkityksellinen kun on osa suurempaa tekemässä hyvää muille. Lisäksi osa motivaatiota on myötätunto muita ihmisiä kohtaan, ja toisaalta toive siitä, että jos joskus itse tarvitsen apua, joku toinen tuntee myötätuntoa ja auttaa minua, eli tavallaan haluaa maksaa "velkaa" jo etukäteen. Myös yhteisöllisyyden tunne tilanteissa ja harjoituksissakin on suurta, kaikilla sama päämäärä. Auttaa toista ihmistä. Ja kun häly tulee, pakkaan vain tavarat kasaan ja lähden, jos vain saan lapselle vahdin. Ja ehkä eräs syy tähän myös se, että isäni (miltei 20 vuotta) ja nykyään myös molemmat pikkuveljeni ovat mukana samoissa jutuissa, jotenkin itsestäänselvyys, että autetaan muita kun vaan voidaan. Ja tänään törmäsin tähän uutiseen. Sai uudestaan miettimään syytä auttamiseen. Asia kuitenkin itsellä niin monisyinen, että vaikeaa tekee selittää...

Eli kysymys. Oletko mukana jossain vapaaehtoistoiminnassa (määritelmä), kuinka aktiivisesti, ja minkä vuoksi? Itse toimin Vapepassa ja SPR:llä erilaisissa tehtävissä mm. ensihuollossa, etsinnöissä, päivystyksissä ja henkisenä tukena.

saira kirjoitti:tänään törmäsin tähän uutiseen.

Jos tällainen tulos on robusti, niin ei se kyllä ehkä kovin yllättävä ole. Uskonnollisuuteen kun jotenkin olemuksellisesti kuuluu eettisen harkinnan vaihtaminen annettuun sääntökokoelmaan, oman (moraalisen ja muun) ylemmän arvokkuuden korostaminen sekä tavaton julmuus syntisiä kohtaan.

saira kirjoitti:Eli kysymys. Oletko mukana jossain vapaaehtoistoiminnassa?

Harjoitan pyyteetöntä kansanvalistus- ja -sivistystyötä Kitinässä lähes päivittäin.

En ole vapaaehtoistyötä harrastanut juuri koskaan. Lasten harrastuksien takia olen puolipakosta harrastanut joskus "vapaaehtois"työtä.

Mutta hieno homma, että jotkut sitä tekevät.

Olin vuosikausia turvakodissa vapaaehtoisena tekemässä sekalaisia töitä ja perheväkivallan uhrien tukihenkilönä. Kyseinen yksikkö lakkautettiin joitakin vuosia sitten, joten hommat siellä loppuivat. Olin samaan aikaan myös Narsistien Uhrien tuki ry:ssa kuuntelevina korvina.
Näihin en ehkä enää pystyisi; aika raskasta settiä.

Nykyään olen vain SPR:n ystävätoiminnassa, jonka kautta mulla on nimikkomummo ja teiniystävä.
Vanhemman koiran olen ilmoittanut Kennelliiton kaverikoiraksi. Koulutus alkaa kesällä, toiminta sitten kun koira tulee 2-vuotiaaksi.

^Noi sun aiemmat "työt" kuulostaa tosiaan rankoilta, vaatii taatusti paljon et saa etäännytettyä noi asiat ja pystyy tekeen sitä.

Toi kaverikoira-juttu on kiinnostanut mua jo jonkun aikaa, siis ihan ilmiönä. Loistava idea mun mielestä. Eli saatko sit jotain vakipaikkoja, mis käyt koiran kanssa vai kuin?

saira kirjoitti:Eli saatko sit jotain vakipaikkoja, mis käyt koiran kanssa vai kuin?

No tavallaan, ja tarvitsevat tahot alueella voivat pyytää kyläilemään yhdistyksen kautta

Tässä meidän kylällä on kolme vanhusten palvelutaloa ja kehitysvammaisten asuntola ja päivätoimintayksikkö, niihin sais mennä jo nyt mutta käydään vähän koulutusta ensin.

urpiainen kirjoitti:

saira kirjoitti:tänään törmäsin tähän uutiseen.

Jos tällainen tulos on robusti, niin ei se kyllä ehkä kovin yllättävä ole. Uskonnollisuuteen kun jotenkin olemuksellisesti kuuluu eettisen harkinnan vaihtaminen annettuun sääntökokoelmaan, oman (moraalisen ja muun) ylemmän arvokkuuden korostaminen sekä tavaton julmuus syntisiä kohtaan.

Henkimaailman puolella uskikset voivat olla julmia, mutta kyllä he hampaat irvessäkin harjoittavat enemmän hyväntekeväisyyttä kuin pakanat.

Toisaalta voidaan pohtia, että johtuuko esim. pohjoismaiden verotuksen kautta hoidettu 'hyväntekeväisyys' suhteellisen maallistuneesta jengistä, joka ei näe mitään lisäarvoa omin käsin tehdystä hyväntekeväisyydestä.

Mä tein ennen enemmänkin eri vapaaehtoisjuttuja, pääasiassa eläinsuojeluyhdistyksellä ja nuorten parissa. Sittemmin leipätyö on ollut niin saman suuntaista, että varsinainen vapaaehtoistyö ainakaan samojen teemojen parissa ei ole enää kiinnostanut.

Yhteisöpanokseni tuon lähinnä koirakerhon talkoiluhommissa.

Sotilaskoti ja Walkers.

Vesper kirjoitti:Sotilaskoti ja Walkers.

Kun edessä oli toi sotilaskoti, silmät luki jälkimmäisen automaattisesti wankers, vaikka luin sen kahdesti. Konteksti määrittelee aivojen automatiaa.

Sotilaskoti vapaaehtoistyö ja Stifler's Mom -avatar herättää kyllä epäilyjä vapaaehtoistyön pyytettömyydestä!

NuoriDaavid kirjoitti:Sotilaskoti vapaaehtoistyö ja Stifler's Mom -avatar herättää kyllä epäilyjä vapaaehtoistyön pyytettömyydestä!

No jos yhtään helpottaa, oon tehnyt sodehommia jo 20 vuotta. Tais olla juuri niitä aikoja kun Hennalan sode valittiin Suomen parhaaksi. Wonder why...

Vesper kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Sotilaskoti vapaaehtoistyö ja Stifler's Mom -avatar herättää kyllä epäilyjä vapaaehtoistyön pyytettömyydestä!

No jos yhtään helpottaa, oon tehnyt sodehommia jo 20 vuotta. Tais olla juuri niitä aikoja kun Hennalan sode valittiin Suomen parhaaksi. Wonder why...

Oli niin hyvät munkit tarjolla, että sotilaspojat näki niistä uniakin. Hillolla ja ilman.

Olin minä muutaman vuoden Varkauden aikoina Palveluoperaatio Saappaassa, siis muutenkin kun asiakkaana.

Oikeastaan aika pitkälle antoi kipinän nykyiselle nuorisotyövouhkaamiselle, logiikka siis: "Mitä tehdä, ettei niistä tule Saappaan asiakkaita".

Toki muitakin seurakunnan juttuja, mutta niistä hyshys.

Herrajumala en ole ollut vapaaehtoistyössä.
Minähän vihaan ihmisiä ja välttelen työntekoa ja erityisesti ilmaista työntekoa.

Teoriassa minun ehkä olisi kannattanut olla joissakin luonnonsuojelu- tai eläinsuojelujärjestöissä pelkän filosofoinnnin ja poskensoiton sijaan. Mutta kun olen niin epäsosiaalinen ja taitamaton, että tehkööt ne jotka osaavat.

Kun vanhemmat raahasi jo lapsena erilaisiin talkoisiin, niin oppi osallistumaan yhdistystoimintaan. Omaa poikaa aloin kuskaamaan mukana alta vuoden ikäisenä.

sivustahuutaja kirjoitti:

urpiainen kirjoitti:

saira kirjoitti:tänään törmäsin tähän uutiseen.

Jos tällainen tulos on robusti, niin ei se kyllä ehkä kovin yllättävä ole. Uskonnollisuuteen kun jotenkin olemuksellisesti kuuluu eettisen harkinnan vaihtaminen annettuun sääntökokoelmaan, oman (moraalisen ja muun) ylemmän arvokkuuden korostaminen sekä tavaton julmuus syntisiä kohtaan.

Henkimaailman puolella uskikset voivat olla julmia, mutta kyllä he hampaat irvessäkin harjoittavat enemmän hyväntekeväisyyttä kuin pakanat.

Toisaalta voidaan pohtia, että johtuuko esim. pohjoismaiden verotuksen kautta hoidettu 'hyväntekeväisyys' suhteellisen maallistuneesta jengistä, joka ei näe mitään lisäarvoa omin käsin tehdystä hyväntekeväisyydestä.

Niinno, sitä motiivia tosiaan olen omalta osaltani miettinytkin, yllättävän vaikeaa. Toisaalta ajatus hampaat irvessä toimimisesta on kammottava. Kuitenkin (omassa päässäni, vaaleanpunaista hattaraa täynnä) toivoisi ihmisten tekevän hyvää juuri sen takia, että HALUAVAT tehdä hyvää.

Täältä löytyi tieto, että suomalaisista yli kolmasosa aikuisista tekee erilaisia vapaaehtoistöitä, ja vaikka uskiksia ei ole eroteltu maallisista, niin myös maallistenkin määrä luvussa on suuri. Eli vaikka sinänsä tiettyä meidän kylä-meininkiä ei arjessa näykään, niin ihmiset kuitenkin tuntuvat omiksi näkemiensä asioiden puolesta töitä tekevän. Varmaan kohteet kuitenkin muuttuneet myös globaaleimmiksi, eli siinä missä kylä ennen huolehti kylän lapsista, kasvattivat siinä missä omiaankin jne, niin nykyään ihmiset ottavat kummilapsia muualta jne.

Tuli muuten vielä mieleen kun luki näitä vastauksia. Täällä mainitut vapaaehtoistyöt on aika "raskaita", mutta entäs toisenlaiset vapaaehtoistyöt, eli auttaa vaikka naapurin mummoa kantamaan kauppakasseja tai korjailee naapuruston muksuille polkupyöriä tms.? Sellaisia asioita, joita ei mielletä ehkä niin helposti vapaaehtoistyöksi.

En ole koskaan tehnyt mitään työtä vapaaehtoisesti.

Aktiivinen asukastoiminta ja Autismin kirjon Empowerment-Toiminta ...

Kuuluin Suomen ensimmäiseen Empowerment-Toimikuntaan marraskuusta 2009-helmikuuhun 2012 ... että sellaista

Kuulun,myös SPR:ään,ole tehnyt kyllä mitään aktiivisesti

Partio varmaan lasketaan vapaaehtoistyöksi, kun ei siitä saa palkkaa. Olen siis aiemmin toiminut useita vuosia vartionjohtajana ja sudarijohtajana.

6-divarijengin fudishuoltaja(2008->). Ehkä kahdet reenit oon vetänyt pikkulikoille ja yhden matsin pikkupojille viheltänyt.

Tällä hetkellä hallituksen jäsenenä sekä eräseurassa, että urheilu- ja kultturiseurassa.
Aikanaan kilpaurheilun parissa toimitsija-hommia ja tuomarointia.

Olen tehnyt ja hyvinkin monenlaisia hommia, teen myös edelleen. Kuulunut harrasteisiin ja elämäntapaan jo (laskentatavasta riippuen) +/- 20 vuotta. Olen myös työkseni koordinoinut ja kouluttanut vapaaehtoistoimintaan ja vapaaehtoisia.

Tässä linkkiä kyselyyn jolla on tarkoitus selvittää vapaaehtoistoiminnan tulevaisuutta valtakunnallisesti, jos joku viitsisi käydä täyttelemässä niin hyvä olis!

http://www.kumppanuuskeskus.fi/?x103997=1107370

Palasin vuosien (köh... reilu parinkymmenen vuoden) tauon jälkeen VPK:hon.
En kyllä oikeastaan miellä sitä vapaaehtoistyöksi vaan enempi harrastukseksi mutta kai se on vähän sitä työtäkin.