Kitinä

Onko kuolemanjälkeistä elämää?

Ei.

En tiedä, mutta onko sillä väliä? Jos esim. olisitte eläneet joskus aiemmin, niin vaikuttaisiko tuo jotenkin siihen mitä nyt teette?

Ei, uusia elämiä vain.

Tää on vähän sellainen kysymys mihin ei tekisi edes mieli vastata.

Puhtaasti minkään *laita tähän haluamasi uskonto* mukaista jälkielämää en usko olevan. Etäisesti voisin sanoa uskovani jonkinlaiseen siirtymiseen toiseen "olomuotoon", käsitystä en pysty sanomaan uskonko ulottovuuden vaihtoon, henkilön elämän jatkumiseen muiden mielissä vai mihinkä. Ei poista sitä faktaa uskomattomuuteni että ihmisen on hyvä elää elämänsä tavalla joka kunnnioittaa toisia.

Minä en edelleenkään käsitä, mitä tarkoitetaan "uskomisella" näissä henkimaailman asioissa . Ellei sitten toivomista jolle luulotellaan melkein tietämisen arvovaltaa. Edit, sori, ei aloituksessa ole sanaa "uskotko".

Puuttuu myös ruksinpaikka "En osaa sanoa".

Minä ainakaan en tiedä.
Todennäköisemmin kuitenkaan kuoleman jälkeen ei ole mitään. Nimittäin vaikka toivo kuolemanjälkeisestä elämästä on yleinen, kaikki tarkemmat käsitykset siitä perustuvat ihmisten keksimiin legendoihin. Joista mikään ei kestä kriittistä tarkastelua. Lisäksi kaikkien niiden mukaan jos et ole juuri sen uskonnon opissa, ikuisuutesi onkin ikuista kidutusta. Kansanomainenkin toive kuolemanjälkeisestä elämästä perustuu juuri niiden teologioiden vesitettyihin söpöversioihin. Joten ehkä olisi parempi olla toivomatta moista? Pieleen olet valinnut kumminkin. Paitsi Petri toki

Jälleensyntymisestä että yleensähän sellaisesta ei kuitenkaan muista mitään. Ja me olemme sekoitus vanhempiemme geenejä ja ympäristömme vaikutusta. Joten mikä sielu siinä muka siirtyy pakistanilaiseen kuliin tai suomalaiseen vesimyyrään? Ihan eri olioita eri geenein eri ympäristössä. Tai vaikka meistä tehtäisiin täydellinen klooni täsmälleen samoihin olosuhteisiin.. jos me emme tietäisi vastaavista klooneista mitään.. miten siinä olisi jatkumo meihin tietoisina yksilöinä?

Kaipa sitä voisi ajatella kuin zenin popularisoijan Alan Wattsin itämainen vanha mestari. Jonka nimeä en muista. Siinä buddhalaisuuden suunnassahan ei edes olla tietävinään mistään supernaturaali-ylimaallisista. Watts kysyi ukolta mitä tuo ajattelee kuolemanjälkeisestä elämästä. Vanha mestari suunnilleen että "jaa, olisihan se mukavaa jos tämä vielä jatkuisi. Mutta jos ei, niin eihän minuakaan enää ole siitä kärsimässä. Joten lieneekö asialla suurtakaan väliä".

Kuolemanjälkeinen elämä on, tietysti, loogisesti ristiriitainen ja siten puuttuu kaikista mahdollisista maailmoista. Kysymys kuolemanjälkeisen elämän olemassaolosta on sukua kysymykselle neliönmuotoisen ympyrän olemassaolosta, tai jopa kysymykselle siitä, voiko omnipotentti jumala luoda niin suuren kiven, ettei jaksa itse sitä nostaa.

urpiainen kirjoitti:Kuolemanjälkeinen elämä on, tietysti, loogisesti ristiriitainen ja siten puuttuu kaikista mahdollisista maailmoista.

Eikös tuo riipu kuoleman määrittelystä? Jos kuolema määritellään siirtymäksi elämästä toiseen, niin missä on ristiriita?

sivustahuutaja kirjoitti:

urpiainen kirjoitti:Kuolemanjälkeinen elämä on, tietysti, loogisesti ristiriitainen ja siten puuttuu kaikista mahdollisista maailmoista.

Eikös tuo riipu kuoleman määrittelystä? Jos kuolema määritellään siirtymäksi elämästä toiseen, niin missä on ristiriita?

Niin, ja jos se määritellään viime tiistaiksi, niin sitten asia on jopa vielä selkeämpi.

urpiainen kirjoitti:

sivustahuutaja kirjoitti:

urpiainen kirjoitti:Kuolemanjälkeinen elämä on, tietysti, loogisesti ristiriitainen ja siten puuttuu kaikista mahdollisista maailmoista.

Eikös tuo riipu kuoleman määrittelystä? Jos kuolema määritellään siirtymäksi elämästä toiseen, niin missä on ristiriita?

Niin, ja jos se määritellään viime tiistaiksi, niin sitten asia on jopa vielä selkeämpi.

Möööh. Kuitenkin arkielämän kielipelissä "kuolema" ei välttämättä tarkoita loppua, vaan aprikoidaan jatkuuko elämä vielä, siis että ei oikeasti kuollakaan, vaikkakin joo sitä tämän ja (niissä oletuksissa) vain tämän eläMISEN loppua mahdollisine jatkoineen sanotaan "kuolemaksi".

Gat kirjoitti:

urpiainen kirjoitti:

sivustahuutaja kirjoitti: Eikös tuo riipu kuoleman määrittelystä? Jos kuolema määritellään siirtymäksi elämästä toiseen, niin missä on ristiriita?

Niin, ja jos se määritellään viime tiistaiksi, niin sitten asia on jopa vielä selkeämpi.

Möööh. Kuitenkin arkielämän kielipelissä "kuolema" ei välttämättä tarkoita loppua, vaan aprikoidaan jatkuuko elämä vielä, siis että ei oikeasti kuollakaan, vaikkakin joo sitä tämän ja (niissä oletuksissa) vain tämän eläMISEN loppua mahdollisine jatkoineen sanotaan "kuolemaksi".

Ai että kysymys kuolemanjälkeisen elämän olemassaolosta onkin vähän kuin kysymys siitä, minne kellon käynti menee, kun koneisto hajoaa ja käynti ilmiselvästi jättää pysähtyvän kellon?

En usko että on, ihan nasta juttu jos on. Tavoitteena silti elää mahdollisimman hyvä tämä elämä.

urpiainen kirjoitti: Ai että kysymys kuolemanjälkeisen elämän olemassaolosta onkin vähän kuin kysymys siitä, minne kellon käynti menee, kun koneisto hajoaa ja käynti ilmiselvästi jättää pysähtyvän kellon?

No hihhulien kielenkäytössä kuolema ei tarkoita tuota, vaan tuo sanomasi on naturalistista satua. Ihmisessä joko on fyysisen ruumiin lisäksi mystinen sielu joka elää ruumiista irrallaankin, tai luulen virallisen teologian mukaan Jumala itse kokoaa lahonneen raatomme jäänteet vaikka molekyyleistä, herättää ne eloon ja sitten laittaa Viimeiselle Tuomiolle, jonka jälkeen pääsemme Helvettiin. (tai kansanomaisemman mössöteologian mukaan kaikki Taivaaseen) Onneksi niiden maailmanselitys ei ole luonnontieteellisesti tai historiallisesti kovinkaan pätevä

Joo muuten tuo, että heti kuollessa livahdettasiin sieluina Taivaaseen tai Helvettiin, taitaa olla kreikkalaisilta. Virallisemmissa teologioissa maataan lodjussa kunnes Pasuuna soi.

Gat kirjoitti:Joo muuten tuo, että heti kuollessa livahdettasiin sieluina Taivaaseen tai Helvettiin, taitaa olla kreikkalaisilta. Virallisemmissa teologioissa maataan lodjussa kunnes Pasuuna soi.

Tätä mäkin olen ihmetellyt, kun jotkut (kristilliset) uskovaiset mummelit satuilevat lapsille kuolleiden olevan taivaassa: olen muistavinani, että Jeesus synnittömänä jumalan poikana nostettiin ylös taivaisiin poikkeuksellisesti ennen viimeistä tuomiota, koska hän sen tuomion sitten tulee jakamaan. Vaikka toisaalta, ja nyt mun raamattumuistini pätkii, eikö ainakin joku vanhan testamentin profeetoista nostettu myös näyttävästi taivaaseen? Vai koskeeko viimeinen tuomio vain uutta liittoa? Tulee apuun, Petri!

Ja vielä itse kysymykseen, jos se ei jo selväksi käynyt: Ei tietenkään.

Tarkennan vastaustani: toivottavasti ei.

urpiainen kirjoitti:

Gat kirjoitti:Joo muuten tuo, että heti kuollessa livahdettasiin sieluina Taivaaseen tai Helvettiin, taitaa olla kreikkalaisilta. Virallisemmissa teologioissa maataan lodjussa kunnes Pasuuna soi.

Tätä mäkin olen ihmetellyt, kun jotkut (kristilliset) uskovaiset mummelit satuilevat lapsille kuolleiden olevan taivaassa: olen muistavinani, että Jeesus synnittömänä jumalan poikana nostettiin ylös taivaisiin poikkeuksellisesti ennen viimeistä tuomiota, koska hän sen tuomion sitten tulee jakamaan. Vaikka toisaalta, ja nyt mun raamattumuistini pätkii, eikö ainakin joku vanhan testamentin profeetoista nostettu myös näyttävästi taivaaseen? Vai koskeeko viimeinen tuomio vain uutta liittoa? Tulee apuun, Petri!

Ja vielä itse kysymykseen, jos se ei jo selväksi käynyt: Ei tietenkään.

En minäkään muista, mutta pari profeettaa tosiaan nousi Taivaaseen ihan ruumiineen. Muutenhan muinaisjutskuilla vain kuoltiin kun kuoltiin. Kuolemanjälkeinen elämä tuli muotiin vasta Antiokos Epifaneen (215 BC – 164 BC) ja Makkabealaissotien aikaan. Kelasivat, että vituiks menee ja ehkäpä naapurikansojen mytologioiden tapaan hurskaat kuitenkin palkitaan kuoleman jälkeen ja pahiksia kurmuutetaan. Jeesuksen aikaan asiasta oli juutalaisilla erimielisyyttä, ja nykyään juutalaiset eivät taida miettiä kuolemanjälkeistä elämää.

Joissain liturgioissa taitaa olla, että Jeesus oli "esikoinen kuolleista herätetyistä". Paskat, Jeesus itsehän herätteli ihmisiä henkiin ja Matteuksen mukaan Jeesuksen kuollessa vaan ennen henkiinheräämistä Jerusalemin haudoista konkoili ylös muinaisia "pyhiä".

En ole varma, mutta roomalaiskatolisilla saattaa olla tuo, että heti kuoleman jälkeen kärvistellään kiirastulessa ja sitten heti helvettiin tai taivaaseen. Sama meilläkin kansankäsityksissä. Raamatulla päähän kumminkin, että virallisessa teologiassa ja Paavalilla se taitaa olla niin, että maailmanlopun piti silloinkin tulla hetikohta, jolloin vielä elossaolevien ruumis vaihdetaan "ylösnousemusruumiiksi" ja jo kuolleet nostatetaan haudoista ylös, kaikki tuomiolle. Kävi huonosti jos et uskonut Jeesukseen, eli silloin vielä paljon suuremmalle osuudelle ihmisistä kuin nykyään.

Elikkä kaikki nuo ovat ihmisten juttuja ja hämäriä kansanuskomuksia. Myös itämaiset jälleensyntymisopit. On nykyäänkin tarinoita Near Death Experienceistä, valotunneleista ja sukulaisista toisessa päässä.. mutta eipä nekään tarkastelua kestä. Toivo kuolemanjälkeisestä elämästä on yleinen, minullakin vähän sitä. Joten saattaapa sitä olla kun noin sitkeänä myyttinä pysyy, vaikka todennäköisesti ei.

Eli luulisin, että kun kuollaan, niin kuollaan. Paitsi ehkä jotenkin zeniläis-vittumaisesti voisi ajatella, että tuollaiset kysymyksetkin ovat näennäisongelmia ja kaikki onkin jotain ihan muuta.

(Äh... tuo Karhupuheeni kuulostaa maaniselta. Mutta minusta on hauskaa ihan historian näkökulmasta penkoa meidän kaikkien elämään huomaamatta vaikuttavien uskomusten juuria.)

Ei ole. Ainakin minä mielelläni uskon niin. Kuolema on kuolema. Siis elämän loppu.

Aivan ehdottomasti ja yksiselitteisesti on.

Minä en vain pätkääkään usko sellaiseen.

Riippuu kenen kuolemasta on kyse.

NuoriDaavid kirjoitti:Tarkennan vastaustani: toivottavasti ei.

Mitäs haittoja näet, jos nytkään et suuremmin kärsi edellisestä elämästäsi? Vai onko tämä eka elämäsi?

Mä sanon että on. Koska toivon, että ois

Kristinuskosta saa vaikka minkälaisia teologioita, kaiken voi perustella Raamatun sillisalaatilla. On se versio kuten Jehovilla, että maailmanlopun jälkeen "valitut" elävät ikuisesti paratiisissa Maan päällä, eikä missään Taivaassa.

Jos taas oletetaan se Taivas, niin mikä se voisi olla?
Me kun olemme kehittyneet juuri tälle planeetalle sopeutuneiksi olennoiksi. Joten onko sinne Taivaaseen sitten lavastettu virtuaalitodellisuus virtuaaliplaneettoineen? Ikuinen keinotekoinen huvipuisto? Eikö sen falskius vähän rasittaisi? Ja eiköhän sanotaan jo kymmenessätuhannessa vuodessa ikuista elämää se alkaisi pitkästyttää?

nowaysis kirjoitti:Riippuu kenen kuolemasta on kyse.

Niin, ei ole ainakaan kukaan tuttu vielä tullut kertomaan.

^Mitä sillä on väliä kuka ketjun aloitti. Voihan sitä joskus puhua muustakin kuin perseneitsyyden viemisestä tai siitä, mitä pimpissä tapahtuu kun tulee vauva. Ja olla vittuilematta muille.

Kreitsu kirjoitti:^Voihan sitä joskus puhua muustakin kuin perseneitsyyden viemisestä.

No ei voi!11