Jouduin juuri ajamaan pienen ylimääräisen lenkin töihin tullessa, kun YLE Puheelta (jeesus mä olen keski-ikäinen) tuli niin kiinnostava keskustelu romanikerjäläiskysymyksestä.
Varsinaista omaa kantaa, yllätys yllätys, mulla ei oikeastaan asiaan vielä näillä tiedoilla ole: intuitiivisesti olen toisaalta sitä mieltä, että kerjääminen on sellainen nöyryytys ja epätoivoinen viimeinen vaihtoehto, että sitä ei voi järkevästi käsitellä tekona, joka on houkutteleva ilman sen kiellettyyttä (ja rangaistavuutta), mutta toisaalta myös sitä mieltä, että kerjääminen - ja yleisemminkin tällaiseen henkilökohtaiseen hyväntekeväisyyteen nojaava - sosiaaliturvamalli ei istu pohjoismaiseen eprinteeseen ja se olisi hyvä kokonaan tehdä olemattomaksi, vaikka ei vielä edes ajateltaisi kerjäämisen lieveilmiöitä. Toisaalta sitten taas, ongelma on romanien köyhyys ja näköalattomuus, josta kerjääminen on oire, ja meidän pitäisi hoitaa itse sairautta, ei vain oiretta (mä olen täysin sisäistänyt EWSEn cure/relief-höpinän!). Vaikeaa.
Vaikka itse asiaan minulla ei siis oikein kantaa ole, niin joihinkin osa-argumentteihin kyllä. Ensinnäkin, ihmettelen Ylermin ja Masan marinaa tästä romanialaisesta virkamiehestä. Sehän on just hyvä (olettaen, että kyseessä on kenttätyötä tekevä sosiaalityöntekijä eikä pukua käyttävä johtava erikoissuunnitelija). Tiedämme, että melkoinen osa Suomessakin kerjäävistä romanialaisista olisi oikeutettu jonkinlaiseen eläkkeeseen/sosiaaliturvaan Romaniassa, mutte he eivät itse tätä luku- ja kirjoitustaidottomina tiedä tai ainakaan osaa tukea hakea. Romanialainen sosiaalityöntekijä osaisi ohjata heidät romanialaisen tuen piiriin - ei kukaan huvikseen kerjää vihamielisessä vieraassa maassa. Eikä tämä koske vain Romanian tukia vaan myös yleistä työllistyvyyttä.
Toinen, mitä ihmettelen, on tämä sielunvarmuus siitä, että kerjääminen on järjestäytynyttä rikollisuutta. Ymmärtääkseni tutkimuksellisesti on selvää, että kerjäämiseen liittyy kaksi mahdollisetsi tällaiseksi laskettavaa muotoa: Romaniassa on hämärähköjä tahoja, jotka lainaavat rahaa kerjäämismatkaa varten (koska eiväthän nämä romanit toki mitään tavallista pankkilainaa voi saada) sekä hämärähköjä matkayrittäjiä, jotka järkkäävät bussikuljetuksia esim. Suomeen. Tätä pidemmälle menevät fantasiat kerjäämisen organisoimisesta ja organisoijien keräämistä prosenteista ovat pääasiassa persuharhoja.
Ja vielä, viitaten näihin käsityksiin kerjäämiseen liittyvästä juridiikasta ja muusta byrokratiasta, niin lue enemmän, luulet vähemmän:
http://www.intermin.fi/intermin/biblio. ... 312010.pdf
http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/O ... 5258514939
http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn ... 120070.pdf"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
