Kitinä

Millä useimmiten varmistat kanssaliikkujan päivän pilaamisen? Itse taidan syyllistyä kaikenlaiseen pikkukaahivan ajotyyliin oheistuotteisiin, joissa läheltäpiti-tilanteita voi olla peräänajot, risteysoikaisut tai liian ahtaisiin väleihin pujahtelut. Sitten nuoruusvuosien mitään ei ihme kyllä ole sattunut.

Inhoan hidastelijoita ja inhoan perässäroikkujia. Inhoan siis itseäni, koska sorrun joskus roikkumaan hidastelijoiden perseessä, riippuen tosin vähän omasta fiiliksestä. Harmittaa, kun liikenne pistää vituttamaan, ja olenkin aika onnistuneesti treenannut kärsivällisyyttä viime aikoina. Toisinaan ei vaan pysty.

Jos Ylermi ajaa tutkaan satasen alueella 110 km/h ja Ylermin kollega on tutkan kanssa puskassa, sakottaako kollega Ylermiä asiaankuuluvasti vai toteaako, että olipa mukava treffata, kivat päivänjatkot?

Ei taida olla muita, kuin ohituskaistalla ajaminen sallittua nopeutta nopeammin ja en kiihdytä kun taakse tulee perseessä kiinni poukkoileva ja/tai valoja vilkutteleva idiootti. Jatkan sitten ohitusta yleensä alle 10 km/h ylinopeudella, kunnes oikealla kaistalla tulee väli, johon turvallisesti pääsee. Jos toinen yrittää oikealta ohi liian lyhyestä välistä (sama tilanne siis meneillän) varmista ettei ehdi aiheuttamaan kolaria palatessaan takaisin vasemmalle kaistalle, jonne ei siis ehdi ennen mua. Ja jos vilkuttelee oikein urakalla pitkiä valoja niin laitan vilkun vasemmalle meneillään olevan ohtiustilanteen merkiksi.
Oonko Mulkku ?!11

Jos joku oikein reippaasti laahaa puskurissa kiinni (vaikken ajakaan alinopeutta, päinvastoin) niin saatan hieman tavallista reippaammin jarruttaa seuraavassa jarrutuspaikassa (siis paikassa, jossa liikenteessä voisikin olettaa jarrutustarvetta olevan). Takapuskuri kuitenkin aina perheautossa kaipaa maalia.

Myönnän pari kertaa tehneeni poikkeuksellisen sitkeän mulkun ahdistellessa, että olen blokannut hänen ohitusyrityksensä pari kertaa ja sitten vasta päästänyt pihisemään kiukusta.

Nykyään en kyllä kaipaa täysin tarpeettomia harmeja, joten nämäkin vähät kerrat ovat jääneet taakse. Tietty ainahan se täydellinen hermojen menetys kai vaanii jossakin puun takana odottamassa, luulen.

Bussikaistalla ajaminen, daah!

Enhän mä nyt jumalauta tietoisesti ala kenellekään liikenteessä aiheuttamaan mielipahaa. Venäläistä rulettia, sano. Jos joku tykkää peuhata vakuutusyhtiöiden kanssa uuden puskurin toivossa, niin siitä vaan. Minä väistän.

Mähän olin monta vuotta käytännössä ajamatta ollenkaan Englannissa asuessani. Aloin sitten taas ajelemaan asetuttuani hetkeksi Kaliforniaan (God intended Californians to drive, kuten silloinen pomoni tapasi sanoa liikennepolitiikasta keskusteltaessa). Amerikkalaiset kollegani kovasti painottivat, että tee mitä teet, mutta älä provosoi ketään liikenteessä: jatkuvasti saa lehdistä lukea, miten road ragen sokaisemat vapaa(hko)sta aseenkanto-oikeudesta nauttivat cowboyt ampuvat liikennevihuja. Kun insentiivirakenne oli täten kohdallaan, omaksuin aika sellaisen huomiotakiinnittämättömän ja ennakoivan/muita huomioivan ajotyylin, josta koetan pitää kiinni yhä. Toki tunnistan maneereistani esimerkiksi sen, että vaikka itse suhtaudun nihkeästi takapuskurissa roikkujiin, saatan mielenosoituksellisesti ajaa aika lähelle kolmion takaa eteen tullutta nopeustrajoitusta hitaampaa ajavaa seniorikansalaista. Turhaa ja lapsellista, koetan parantaa tapani tässäkin asiassa.

^ Tätä tarkoitin sillä, että nykyään annan asioitten vaan valua ohi kuten vesi ankan niskasta. Olen teflonia liikenteessä. Kun suuttumisella tai kiusanteolla ei vaan saa mitään järkevää aikaan, mutta pahimmassa tapauksessa vaarantaa oman tai kyytiläistensä hengen. Eikä jää asiat kaivelemaan vaan voi keskittyä olennaiseen.

Mutta tunnistan itsessäni sellaisen piirteen, että pystyisin helposti todellisiin typeryyksiin sopivasta nappeja painellessa. Se uinuu siellä jossakin.

Vartioharjun kohdilla kaksi kaistaa vaihtuu yhdeksi kaistaksi, ajan aina vasemmanpuolesta ja sitten palaan oikean puolimaiselle kaistalle ennen kaistojen yhdistymistä. Aina joku antaa tilaa kun kiltisti vilkku päällä odottelee eikä edes yritä kiilata. En vaan näe mitään järkeä jonottaa ruuhka-aikana siinä samassa letkassa jossa 100 muutakin autoa.

Järvenpään vasemmalle vievä ramppi on taasen aina tukossa iltapäivisin ja rampin jono yltää miltei motarille saakka. Silloin ajan oikealle kääntyvää kaistaa, ajan palan matkaa poispäin varsinaista tavoitesuuntaani ja koukkaan liikenteenjakajan päätyttyä U-käännöksellä takaisin oikealle suuntimalle. Ohitan näin about 50-60 auton letkan ja säästyn 15 minuutin jonottamiselta.

Veikkaan että aika moni noissa jonoissa repii pelihousuja vuokseni, mutta mitä sitten.

urpiainen kirjoitti:Amerikkalaiset kollegani kovasti painottivat, että tee mitä teet, mutta älä provosoi ketään liikenteessä: jatkuvasti saa lehdistä lukea, miten road ragen sokaisemat vapaa(hko)sta aseenkanto-oikeudesta nauttivat cowboyt ampuvat liikennevihuja.

Kieltämättä kun olin jäädä suojatiellä auton alle, ensimmäinen ajatus oli että oispa nyt käsillä ampumavalmis kevyt kertasinko.

masa kirjoitti:Vartioharjun kohdilla kaksi kaistaa vaihtuu yhdeksi kaistaksi, ajan aina vasemmanpuolesta ja sitten palaan oikean puolimaiselle kaistalle ennen kaistojen yhdistymistä. Aina joku antaa tilaa kun kiltisti vilkku päällä odottelee eikä edes yritä kiilata. En vaan näe mitään järkeä jonottaa ruuhka-aikana siinä samassa letkassa jossa 100 muutakin autoa.

Veikkaan että aika moni noissa jonoissa repii pelihousuja vuokseni, mutta mitä sitten.

Jos tuo kysymys ei olekaan retorinen vaan ihan oikea, niin suosittelen kysymään sitä itseltäsi:

masa kirjoitti:Itse yritän aina pitää välit niin pienenä, että nuo mulkvistit eivät pääse kiilaamaan väleihin. Muutaman kerran on ollut kyllä todella lähellä kolarointi, mutta mitä väliä. Pääasia että saa vittuilla kiilareille.

masa kirjoitti:anteeksi jos olen joskus pitänyt niin pienen turvavälin ettet ole päässyt minun eteeni. Lupaan jatkossa jatkaa samalla mallilla.

Toi käytös mallia masa on just sitä joka vaan hidastaa kaikkien kotimatkaa. Yleensä sitä harrastavat vain taksikuskit ja keski-ikäiset itseriittoisen oloiset premiumautomiehet, minkä saa tuossa Turunväylälle Helsingin päässä luoviessa yleensä huomata. Risteysalueella eteen kiilaamiset on pari kertaa meinannut aiheuttaa kolarin, niin urpoja stuntteja kun ei odota edes tältä ryhmältä. Joskus on jälkikäteen harmittanut, että tuli painettua jarrua.

urpiainen kirjoitti: Jos tuo kysymys ei olekaan retorinen vaan ihan oikea, niin suosittelen kysymään sitä itseltäsi:

[/quote]


Muistan tuon kyllä. Nykyään olen oppinut kaupunkilaisten tavoille ja teen nykyään kuten muutkin. Sitä paitsi, nykyään mulla huomattavan paljon vähemmän aikaa kuin tuolloin. Nyt joka minuutti merkitsee!


Edit: Tunnustan myös, että noiden viestien pääasiallinen tarkoitus oli provota ja vittuilla elcodavepatzeille.

Kyseessä on siis tämä risteys


http://maps.google.fi/maps?q=vartioharj ... 3,,0,11.83

So Hard kirjoitti:Toi käytös mallia masa on just sitä joka vaan hidastaa kaikkien kotimatkaa. Yleensä sitä harrastavat vain taksikuskit ja keski-ikäiset itseriittoisen oloiset premiumautomiehet, minkä saa tuossa Turunväylälle Helsingin päässä luoviessa yleensä huomata. Risteysalueella eteen kiilaamiset on pari kertaa meinannut aiheuttaa kolarin, niin urpoja stuntteja kun ei odota edes tältä ryhmältä. Joskus on jälkikäteen harmittanut, että tuli painettua jarrua.

Minun eroni noihin on ainostaan se, että en yritä väkisin kiilata väliin vaan odotan omalla kaistalla kiltisi vilkku päällä. Joskus menee 10 autoa ohi ennen kuin pääsen jatkamaan matkaa, mutta silti se kannattaa.

Myönnän että se on mulkvistia puuhaa. Nykyään on vaan niin vitullinen kiire ja hoppu, että on pakko olla itsekäs mulkvisti.

^ No se kiilaaminen onkin astetta pahempaa puuhaa, joka kerta tekisi mieli puskea kiilarin kylkeen mutta en välitä saada turvatyynyä naamaan.

masa kirjoitti:Muistan tuon kyllä. Nykyään olen oppinut kaupunkilaisten tavoille ja teen nykyään kuten muutkin.

Kyllä mä osin tämän ymmärrän. (Tosin valtaosa muista kai nimenomaan ei ole mulkvisteja, koska sillä asiallisella kaistalla on jono ja minäminä-kaistalla ei - eli teet kuten muutkin mulkvistit, et kuten muutkin.) Kun kaltaisesi egomaanikot (tai wahlroos-apuslaiset sankarit) aiheuttavat sen, että sosiaalisesti oikeudentuntoisempien kotimatka pitenee entisestään, niin jossain välissä se solidaarisuus loppuu ja yhteisen edun sijasta sortuu ajamaan vain omaa etuaan. Ja niinpä minäkin olen toisinaan kyllästynyt siihen, että espoolaisten audibemarimiesten takia Mechelininkadun oikean puoleinen kaista ei etene lähes ollenkaan, ja siirryn sinne vasemmalle. Tosin minäkään en kiilaa, vaan jos ei riittävää väliä löydy, kierrän Ruoholahden (Alkon) kautta.

urpiainen kirjoitti:Mähän olin monta vuotta käytännössä ajamatta ollenkaan Englannissa asuessani.

Kun ensimmäistä kertaa olin Englannissa, punaisissa valoissa sivutieltä tullut autoilija tööttäsi minulle ja heilutti kädellään, että mene nyt – perkeleen turisti - siitä suojatien yli, vaikka itselleni paloi myös punainen valo. Sisko käveli tottuneesti päin punaisia. Mulle se ei vaan ollut iskostunut kuuppaan.