Kitinä

Nyt saattaa sataa paskaa niskaan mutta oh well, such is kitinä.

Kyse on tästä uutisesta. Pisti vähän pähkäilyttämään, että onko oikein pitää vauvaa elossa, jos tiedetään syntymästä asti että sairastaa parantumatonta erittäin tuskaista sairautta, johon ei ole parannuskeinoja, joka sokeuttaa ja vie puhekyvyn, rampauttaa ties millaisilla tavoilla ja joka vaatii syntymästä asti rauhoittavia ja kipulääkkeitä että toinen yksinkertaisesti pysyy edes hengissä ilman jatkuvia valtavia tuskia?

Mikä järki? Elämä on pyhää ja kaikkea, ja oma lapsi on oma lapsi, mutta eikö tuollaisessa tilanteessa jo kannattaisi miettiä olisiko parempi vaan yliannostella morfiinit jo syntymän jälkeen?

Kaikkeen toki tottuu paitsi jääpuikkoon perseessä, mutta eikö tuollaisen elämän ylläpitäminen ole eettisesti ihan yhtä väärin kuin kärsimyksistä päästäminenkin? Mielipiteitä ja äänestysvastauksia?

Mä törmäsin joskus netissä sellaiseen kuin INCL-tauti. (Googlatkaa itse, en halua tähän linkkiä, josta sitten sivustojen ylläpitäjät näkisivät heti, millaisen keskustelun kautta sinne on tultu.) Mä en jaksaisi sellaista lasta ainakaan hoitaa. Vanha ihminen tai eläin päästettäisiin päiviltään tilassa, johon incl-lapsi joutuu muutaman vuoden iässä. Mua on kauhistuttanut mun oma asenteeni tähän tautiin. Miksi mulla voi olla niin julma asenne?

Minusta armomurha ei ylipäänsäkään ole väärin siinä mielessä kun sitä yleensä tarkoitetaan, eli seurauksista tietoisen ihmisen tai oma valinta joko hoitotestamenttina tai muuten varmana tietona, mutta sellaisen lapsen puolesta, joka ei voi tehdä valintaa eikä kommunikoida sitä itse sen valinnan tekeminen on vähintään vaikea juttu. En minä ainakaan haluaisi olla se vanhempi joka päättäisi tai lääkäri joka suosittaisi, että pumpataanpa lapsi täyteen morfiinia.

Toisaalta en nyt haluaisi olla sitä absoluuttisesti kieltämässäkään jos joku sellaisen päätöksen päätyisi tekemään vakaasta harkinnasta ja lapsen tulevaisuus on pelkkää kärsimystä kunnes henki lähtee eikä lainkaan elämäniloa.

En kyllä tiedä voiko tämmöisestä keskustelunaiheesta saada muuta kuin mielipahaa. Itse ainakin tulin jossain määrin pahoinvoivaksi ajatellessani koko asiaa.

musta muumio kirjoitti:INCL-tauti

Mun ent. alakerran naapurin pojalla oli tuo tauti. Poika kuoli 11-vuotiaana ja oli viimeisen puolitoista vuotta laitoshoidossa.
Me muutettiin pois näiden naapurista muutama kuukausi ennen kuin poika siirrettiin sairaalahoitoon. Surullista oli seurata

Itse kysymykseen en osaa ottaa kantaa, enkä ole varma haluanko.
Lapsi ei tiedä muunlaisesta olotilasta eikä siis ole vertailupohjaa. Äitinä tiedän, että viimeisessäkin elonmerkissä ja olemattomassakin toivonkipinässä haluaa pysyä kiinni.

Kalteva pinta on perusargumenttini vastustaa väkivaltakoneistolle tai ylipäänsä kenelle muullekaan annettavaa lupaa tappaa.

elco kirjoitti:Kalteva pinta on perusargumenttini vastustaa väkivaltakoneistolle tai ylipäänsä kenelle muullekaan annettavaa lupaa tappaa.

En kysyisi lupaa. En pysty sanomaan muiden puolesta mitään, mutta tälläisessä tapauksessa en näe mitään syytä jäädä tumput suorana ihmettelemään. Vaikea päätöshän tuo tietenkin olisi, mutta en oikein näe miten mihinkään muuhun päätelmään voisi järjellä tulla.

Ilmeisesti tuommoisia sairauksia ei sitten ultrassa tms. havaita?

Koneistolle en helposti antaisi siunausta tappaa ihmistä ilman ihmisen lupaa. Abortti on ok, samoin testamentin tai muun tahdon osoituksen pohjalta tehty eutanasia.

Vittu näitten teidän juttujen kanssa. googlasin INCL ja menin ensimmäiseen blogiin katsomaan tytön taantumista.

Taidan seuraavaksi lukea jostakin positiivisemmasta kuten hiroshimasta tai holocaustista.

Niin, en kirjaisi lakiin oikeutta päättää toisen kuolemasta.

Manaaja kirjoitti:Nyt saattaa sataa paskaa niskaan mutta oh well, such is kitinä.

Kyse on tästä uutisesta. Pisti vähän pähkäilyttämään, että onko oikein pitää vauvaa elossa, jos tiedetään syntymästä asti että sairastaa parantumatonta erittäin tuskaista sairautta, johon ei ole parannuskeinoja, joka sokeuttaa ja vie puhekyvyn, rampauttaa ties millaisilla tavoilla ja joka vaatii syntymästä asti rauhoittavia ja kipulääkkeitä että toinen yksinkertaisesti pysyy edes hengissä ilman jatkuvia valtavia tuskia?

Mikä järki? Elämä on pyhää ja kaikkea, ja oma lapsi on oma lapsi, mutta eikö tuollaisessa tilanteessa jo kannattaisi miettiä olisiko parempi vaan yliannostella morfiinit jo syntymän jälkeen?

Kaikkeen toki tottuu paitsi jääpuikkoon perseessä, mutta eikö tuollaisen elämän ylläpitäminen ole eettisesti ihan yhtä väärin kuin kärsimyksistä päästäminenkin? Mielipiteitä ja äänestysvastauksia?

Jos puhutaan juuri kyseisestä keissistä, niin ko. vauvan armomurha olisi varmasti väärin, koska mitä ilmeisimmin hänen äitinsä ei sitä hyväksyisi. Logiikka menee niin, että jos vauvoja ryhdyttäisiin armomurhaamaan heidän vanhempiensa vastustuksesa huolimatta, se johtaisi käytännössä mahdottomaan tilanteeseen. Se mm. aivan varmuudella johtaisi siihen, että jotkut eivät veisi lapsiaan hoitoon, koska pelkäisivät (vaikka turhaankin), että heidän lapsensa eutanoitaisiin.

Kun tiedämme, minkälaisia gummipäitä ihmisissä on, em. menettely aivan varmasti johtaisi siihen, että jotkut eivät veisi lapsiaan hoitoon aivan hoidettavien sairauksien takia, koska pelkäisivät lapsen armomurhaamista.

Eli en missään tapauksessa kannata, että lapsi armomurhattaisiin jos vanhemmat eivät sitä kannata.

Toinen kysymys on, tulisiko eutanasia sallia, jos esim. em. lapsen vanhemmat sitä pyytäisivät. Sitä tässä ei kysytty.

Äänestykseen pallotin ensin asiaa enemmän miettimättä EOS, mutta tarkemmin pohdittuani vastaan "Ei".

elco kirjoitti:Kalteva pinta on perusargumenttini vastustaa väkivaltakoneistolle tai ylipäänsä kenelle muullekaan annettavaa lupaa tappaa.

Toi kalteva pinta argumentti on periaatteessa ok, mutta JOS eutanasia rajattaisiin vain tapauksiin, jossa oikeustoimikelpoinen vaikeasti sairas sitä itse pyytää, en usko, että kalteva pinta olisi ongelma.

NuoriDaavid kirjoitti:Äänestykseen pallotin ensin asiaa enemmän miettimättä EOS, mutta tarkemmin pohdittuani vastaan "Ei".

Alustuksesi jälkeen tuntuisi siltä, että haluaisit vastata "Kyllä" kysymykseen onko se väärin.

So Hard kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Äänestykseen pallotin ensin asiaa enemmän miettimättä EOS, mutta tarkemmin pohdittuani vastaan "Ei".

Alustuksesi jälkeen tuntuisi siltä, että haluaisit vastata "Kyllä" kysymykseen onko se väärin.

Kyllä!

Kannattaisi lukea kysymys ennen vastaamista.

Ensin olin ihan että ei tod ole väärin, mutta pidempään mietittynä aloin nähdä asiassa vähän harmaan sävyjäkin.

Hoitohenkilökuntako ilmoittaisi vanhemmille, että teidän lapsenne on niin sairas, että voimme antaa hänen nukkua pois. Sehän on ihan valtava järkytys heti synnytyksen jälkeen tai myöhemminkin. Eihän sellaista päätöstä voi tehdä, antaa oman lapsensa tarkoituksella kuolla. Ihminen on kuitenkin itsekäs otus ja omat jälkeläiset ovat tärkeintä ikinä, varsinkin kun se jälkeläinen jo on olemassa. Sen pidemmälle kuin reilu kivunlievitys ja lääkitys sekä elämän pitkittämättömyys en usko kenenkään voivan mennä.

Entä sitten toiselta kantilta, kuka määrittelee mihin eutanasian raja vedetään? Saako vaikeasti kehitysvammaisen lapsen vanhemmat pyytää lapsensa nukuttamista pohjattoman väsymyksensa keskellä vain katuakseen sitä myöhemmin?

Ja kuitenkin takaraivossa jyskyttää ajatus, että joissain tapauksissa kuolema olisi armollisempaa kuin elämä

NuoriDaavid kirjoitti:Jos puhutaan juuri kyseisestä keissistä, niin ko. vauvan armomurha olisi varmasti väärin, koska mitä ilmeisimmin hänen äitinsä ei sitä hyväksyisi. Logiikka menee niin, että jos vauvoja ryhdyttäisiin armomurhaamaan heidän vanhempiensa vastustuksesa huolimatta, se johtaisi käytännössä mahdottomaan tilanteeseen. Se mm. aivan varmuudella johtaisi siihen, että jotkut eivät veisi lapsiaan hoitoon, koska pelkäisivät (vaikka turhaankin), että heidän lapsensa eutanoitaisiin.

Kun tiedämme, minkälaisia gummipäitä ihmisissä on, em. menettely aivan varmasti johtaisi siihen, että jotkut eivät veisi lapsiaan hoitoon aivan hoidettavien sairauksien takia, koska pelkäisivät lapsen armomurhaamista.

Nyt ihan oikeasti vähän valoja päälle. Kun ei asuta kansallissosialistisessa diktatuurissa niin tottakai valinta olisi lapsen vanhempien.

En tiedä onko tuo mun aloitus todella noin vaikeasti tulkittavissa, mutta kyllä mä nimenomaan hain skenaariota missä itse asetutaan sellaisen vanhemman saappaisiin jolle syntyy tuon kaltainen jatkuvasti kärsivä lapsi. Ja että kun syntymisen yhteydessä saadaan tietää että lapsi on vaikeasti sairas ilman parannuskeinoa ja elää todennäköisesti kaikesta hoivasta ja lääkityksestä huolimatta hyvin lyhyen elämän, niin onko sen lapsen pitäminen hengissä vanhempana moraalisesti oikein vai väärin, jos vaihtoehtona olisi että tarjottaisiin rauhallinen ja kivuton tapa kuolla pois.

Manaaja kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Jos puhutaan juuri kyseisestä keissistä, niin ko. vauvan armomurha olisi varmasti väärin, koska mitä ilmeisimmin hänen äitinsä ei sitä hyväksyisi. Logiikka menee niin, että jos vauvoja ryhdyttäisiin armomurhaamaan heidän vanhempiensa vastustuksesa huolimatta, se johtaisi käytännössä mahdottomaan tilanteeseen. Se mm. aivan varmuudella johtaisi siihen, että jotkut eivät veisi lapsiaan hoitoon, koska pelkäisivät (vaikka turhaankin), että heidän lapsensa eutanoitaisiin.

Kun tiedämme, minkälaisia gummipäitä ihmisissä on, em. menettely aivan varmasti johtaisi siihen, että jotkut eivät veisi lapsiaan hoitoon aivan hoidettavien sairauksien takia, koska pelkäisivät lapsen armomurhaamista.

Nyt ihan oikeasti vähän valoja päälle. Kun ei asuta kansallissosialistisessa diktatuurissa niin tottakai valinta olisi lapsen vanhempien.

.

Vastasin vain kysymykseen

Manaaja kirjoitti:
En tiedä onko tuo mun aloitus todella noin vaikeasti tulkittavissa, mutta kyllä mä nimenomaan hain skenaariota missä itse asetutaan sellaisen vanhemman saappaisiin jolle syntyy tuon kaltainen jatkuvasti kärsivä lapsi. Ja että kun syntymisen yhteydessä saadaan tietää että lapsi on vaikeasti sairas ilman parannuskeinoa ja elää todennäköisesti kaikesta hoivasta ja lääkityksestä huolimatta hyvin lyhyen elämän, niin onko sen lapsen pitäminen hengissä vanhempana moraalisesti oikein vai väärin, jos vaihtoehtona olisi että tarjottaisiin rauhallinen ja kivuton tapa kuolla pois.

Näillä reunaehdoilla eutanasian voisi hyväksyä.

Lolita kirjoitti:Hoitohenkilökuntako ilmoittaisi vanhemmille, että teidän lapsenne on niin sairas, että voimme antaa hänen nukkua pois. Sehän on ihan valtava järkytys heti synnytyksen jälkeen tai myöhemminkin.

Totta hitossa on, mutta todennäköisesti on sekin että tuodaan sun tietoon että lapsesi elää tuskallisen ja lyhyen elämän. Tosta uutisestahan kävi ilmi ettei tuon lapsen olisi lääkärien mukaan pitänyt elää noinkaan vanhaksi. Tuohon päälle vielä tärkeimpien aistien ja kykyjen menettäminen vammojen johdosta niin... Se nyt ei vaan voi olla kovin kivutonta.

Elämä on aika paska paikka toisille.

Lasten vanhemmille antaisin alustuksessa mainituissa tapauksissa (ja vastaavissa) mahdollisuuden päättää eutanasiasta. Daven lääkäripelko-kommenttiin perustuen en antaisi lääkäreille päätäntävaltaa.

Dumiz kirjoitti: Daven lääkäripelko-kommenttiin perustuen en antaisi lääkäreille päätäntävaltaa.

Lääkärit eivät missään nimessä haluaisi sitä (päätäntävaltaa).

NuoriDaavid kirjoitti:

So Hard kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Äänestykseen pallotin ensin asiaa enemmän miettimättä EOS, mutta tarkemmin pohdittuani vastaan "Ei".

Alustuksesi jälkeen tuntuisi siltä, että haluaisit vastata "Kyllä" kysymykseen onko se väärin.

Kyllä!

Kannattaisi lukea kysymys ennen vastaamista.

Vastasin vahingossa kyllä, joten tehdään vaihtarit.

No niin.

Olisi kenties ollut kaikille helpompaa jos, mutta niin.

Ite kannatan armomurhaa ylipäänsäkin ja ehdottomasti tässä esitetyssä tapauksessa. Emmä silti mikään tunteeton paska ole. Itketti ja suretti tämänkin "kosketuksesta haavautuvan vauvan" kohtalo..

Elämä on. Ja kuolemakin on.