Onko waretus väärin?

[pierupylly]

"On oikein kopioida itselleen, mutta ei laittaa jakoon muille"

Olen kyllä lataillut leffoja torrentteina sellaisissa tapauksissa, että dvd-julkaisua ei ole olemassakaan tai jos haluan omasta dvd-hyllystä löytyvän leffan matkakäyttöön iPadille. Se kun käy helpommin niin kuin että alkaa dvd:ltä pruittaamaan ensin koneelle.

[NuoriDaavid]

Mä en ymmärrä, mitä sanoin kuvaamattomia kärsimyksiä pamputus mukaanluettuna (vai onko se kärsimys?) EW joutuu kohtaamaan kuluttaessaan laillista tekijänoikeudella suojattua digitaalista materiaalia.

Itse en saa mitään paniikkikohtauksia DVD-levyjen tekijänoikeusteksteistä, pikakelausnappula on kätevä.

Samaten minulle on helppoa katsoa laillista sisältöä netistä näiltä saiteilta:

http://sfanytime.com/fi-FI/?a=1

http://www.voddler.com/en/

http://social.zune.net/movies

Jokaista noista olen käytänyt ja kaksi ensimmäistä tarjoaa suomeksi tekstitettyjä leffoja.

Netistä en musiikkia ylipäätään kuuntele, mutta olen antanut itselleni kertoa, että sitä saa laillisesti helposti. Ilman pamputusta.

[So Hard]

Eli jollakin esim juutuubikonvertterilla voi ottaa artistin omalta vevo kanavalta tavaraa itselleen, koska se on laillinen levityskanava.

Ei.

"You shall not download any Content unless you see a “download” or similar link displayed by YouTube on the Service for that Content. You shall not copy, reproduce..."

http://www.youtube.com/static?gl=US&template=terms

Ei tuo oikeus ole sellainen mitä oikeuksienhaltija voisi poistaa, kun se kerran lakisääteinen on. Hankala kysymys kyllä. En tiedä olisiko kyseessä kappaleen luvaton valmistaminen kun se kerran on oikeuksien haltijan luvalla julkisesti nähtävillä.

[urpiainen]

No niin ystävät, toverit. Uusi lehti on kääntynyt elämässäni. Urpiainen ei enää ole kuin ennen. Olen herännyt unesta, havahtunut pimeydestä. Uusi uljas maailma, jota tahtonsa varassa hallitsee Uusi Uljas Urpiainen (Vaka vanha Väinämöinen ei enää ole mitään). Toki tämä mullistus ansaitsisi oman ketjunsa, tai ainakin pitäisi kirjoittaa viikonpäiväketjuun päivämäärän ikuistamiseksi merkkipäiväksi, mutta kun heräämiseni perustuu tämän ketjun sisältämään evankeliumiin, niin tulkoon tänne.

Uusi ajanlasku siis alkoi tänä aamuna. Tapani mukaan poikkesin kotoota lähtiessäni kivijalan Deliin hakemaan kahvin työmatkan piristykseksi. No, siinä tiskillä oli aivan tavattoman herkullisen näköisiä voileipiä, joita alkoi kovasti tehdä mieli. Valitettavasti ne maksoivat enemmän, kuin taskun pohjalla sattui kolikoita olemaan. Hetken jo kuvittelin, että makunautinto ja ravitseva aamiainen samassa paketissa jäävät minulta väliin, mutta sitten muistin tämän ketjun ilosanoman. Ja katso! Mieleni täytti vakuuttuneisuus siitä, että Delin pitäjien leivän myynti on siis aivan paska liikeidea: peruskoululainenkin tietää, että hinnan määrää kysynnän ja tarjonnan kurvien leikkauspiste, ja nyt hinta oli asetettu kysynnän tavoittamattomiin. Ei sellainen liikeidea toimi, joten varastamisesta tuli siinä silmänräpäyksessä sallittua. Kun myyjä vilkaisi muualle, nappasin sämpylän läppärilaukkuuni, kiitin kahvista ja jatkoin töihin.

Työmatkalla sitten juutuin ruuhkaan autollani. Miten turhauttavaa. Ensin ajattelin muiden laumasieluisten, orjamoraalin jähmettämien ihmiskarjan edustajien tapaan, että tähän on vain alistuttava, mutta sitten ymmärsin, että kaikkihan pitäisivät liikennesääntöjä, nopeusrajoituksia ja toisten korostettua huomioonottamista aivan sietämättömänä, jos sama toimintamalli siirrettäisiin liikennekontekstista koskemaan vaikkapa vaelluksia tiettömässä erämaassa. Ja näin ymmärsin, että näiden typerien rajoitteiden rikkomisesta tuli siinä samassa moraalisesti täysin sallittua: So long, suckers huutelin vain ikkunasta, kun kaasutin Daven ja Vesperin tapaan bussikaistaa ylinopeutta jonon ohi töihin. Taisin siinä samassa roiskuttaa rapavedellä jotkut tontut märiksi ja likaisiksi, mutta ei sekään olisi ongelma tunturivaelluksella ilman autoa, joten ei siinäkään mitään moitittavaa ollut.

Vastoinkäymiset eivät loppuneet tähän, mutta uudella herramoraalilla varustettuna selvitin nekin kuin tyhjää vain. Työpaikan portaikossa reittini tukki joku muinainen roomalainen tai muu sotaveteraani, joka eläkeläisen jaloillaan köpötteli tavattoman hiljaa edessäni tukkien yli-ihmisen etenemisen. Miten surkea bisnesidea! huudahdin samalla, kun monotin papparaisen pois tieltäni rullaamaan portaita alas.

Töissänikin sitten alkoivat hommat sujumaan tässä uudessa elämässäni aivan uudella tavalla. Ennen havahtumistani, kun olin vielä jonkinlaisen surkean, protestanttisen työmoraalin vallassa, koetin epätoivoisesti ratkoa ongelmia jotenkin konstruktiivisesti ja kollektiivisesti optimaalilla tavalla. Mitä yli-ihmisen resurssien tuhlaamista! Ymmärrettyäni nyt moraalilain todellisen sisällön olenkin päässyt ihan uudella tavalla vauhtiin. Paskat muiden ongelmista, minä varastan, vapaamatkustan ja pistän ongelmat muiden ratkottavaksi, jos sillä vain hieman saadaan lisättyä oman arkeni kitkatonta sujuvuutta. Ja mikä parasta, (jopa) mm. Nergalkin tajuaa, että moraalisuuden ei tekstissäni esitetä korreloivan henk. koht. hankinta- ja maksuhalujeni kanssa millään tavalla, joten Uusi Uljas elämäni herramoraalin sisäistäneenä yli-ihmisenä on moraalisesti moitteetonta! Herääminen todelliseen elämiseen se sitten vasta kuulkaa on poikaa!

[exPertti]

^ Aika huonoa, en edes warettaisi tuota tekstiä.

[NuoriDaavid]

No niin ystävät, toverit. Uusi lehti on kääntynyt elämässäni. Urpiainen ei enää ole kuin ennen. Olen herännyt unesta, havahtunut pimeydestä. Uusi uljas maailma, jota tahtonsa varassa hallitsee Uusi Uljas Urpiainen (Vaka vanha Väinämöinen ei enää ole mitään). Toki tämä mullistus ansaitsisi oman ketjunsa, tai ainakin pitäisi kirjoittaa viikonpäiväketjuun päivämäärän ikuistamiseksi merkkipäiväksi, mutta kun heräämiseni perustuu tämän ketjun sisältämään evankeliumiin, niin tulkoon tänne.

Uusi ajanlasku siis alkoi tänä aamuna. Tapani mukaan poikkesin kotoota lähtiessäni kivijalan Deliin hakemaan kahvin työmatkan piristykseksi. No, siinä tiskillä oli aivan tavattoman herkullisen näköisiä voileipiä, joita alkoi kovasti tehdä mieli. Valitettavasti ne maksoivat enemmän, kuin taskun pohjalla sattui kolikoita olemaan. Hetken jo kuvittelin, että makunautinto ja ravitseva aamiainen samassa paketissa jäävät minulta väliin, mutta sitten muistin tämän ketjun ilosanoman. Ja katso! Mieleni täytti vakuuttuneisuus siitä, että Delin pitäjien leivän myynti on siis aivan paska liikeidea: peruskoululainenkin tietää, että hinnan määrää kysynnän ja tarjonnan kurvien leikkauspiste, ja nyt hinta oli asetettu kysynnän tavoittamattomiin. Ei sellainen liikeidea toimi, joten varastamisesta tuli siinä silmänräpäyksessä sallittua. Kun myyjä vilkaisi muualle, nappasin sämpylän läppärilaukkuuni, kiitin kahvista ja jatkoin töihin.

Työmatkalla sitten juutuin ruuhkaan autollani. Miten turhauttavaa. Ensin ajattelin muiden laumasieluisten, orjamoraalin jähmettämien ihmiskarjan edustajien tapaan, että tähän on vain alistuttava, mutta sitten ymmärsin, että kaikkihan pitäisivät liikennesääntöjä, nopeusrajoituksia ja toisten korostettua huomioonottamista aivan sietämättömänä, jos sama toimintamalli siirrettäisiin liikennekontekstista koskemaan vaikkapa vaelluksia tiettömässä erämaassa. Ja näin ymmärsin, että näiden typerien rajoitteiden rikkomisesta tuli siinä samassa moraalisesti täysin sallittua: So long, suckers huutelin vain ikkunasta, kun kaasutin Daven ja Vesperin tapaan bussikaistaa ylinopeutta jonon ohi töihin. Taisin siinä samassa roiskuttaa rapavedellä jotkut tontut märiksi ja likaisiksi, mutta ei sekään olisi ongelma tunturivaelluksella ilman autoa, joten ei siinäkään mitään moitittavaa ollut.

Vastoinkäymiset eivät loppuneet tähän, mutta uudella herramoraalilla varustettuna selvitin nekin kuin tyhjää vain. Työpaikan portaikossa reittini tukki joku muinainen roomalainen tai muu sotaveteraani, joka eläkeläisen jaloillaan köpötteli tavattoman hiljaa edessäni tukkien yli-ihmisen etenemisen. Miten surkea bisnesidea! huudahdin samalla, kun monotin papparaisen pois tieltäni rullaamaan portaita alas.

Töissänikin sitten alkoivat hommat sujumaan tässä uudessa elämässäni aivan uudella tavalla. Ennen havahtumistani, kun olin vielä jonkinlaisen surkean, protestanttisen työmoraalin vallassa, koetin epätoivoisesti ratkoa ongelmia jotenkin konstruktiivisesti ja kollektiivisesti optimaalilla tavalla. Mitä yli-ihmisen resurssien tuhlaamista! Ymmärrettyäni nyt moraalilain todellisen sisällön olenkin päässyt ihan uudella tavalla vauhtiin. Paskat muiden ongelmista, minä varastan, vapaamatkustan ja pistän ongelmat muiden ratkottavaksi, jos sillä vain hieman saadaan lisättyä oman arkeni kitkatonta sujuvuutta. Ja mikä parasta, (jopa) mm. Nergalkin tajuaa, että moraalisuuden ei tekstissäni esitetä korreloivan henk. koht. hankinta- ja maksuhalujeni kanssa millään tavalla, joten Uusi Uljas elämäni herramoraalin sisäistäneenä yli-ihmisenä on moraalisesti moitteetonta! Herääminen todelliseen elämiseen se sitten vasta kuulkaa on poikaa!

Yllä EW:lle laatimani referaatti Urpiaisen tekstistä.

[So Hard]

^^^ Rofl. Olet selvästi saanut itsesensuurisi kytkettyä pois päältä.

[exPertti]

Uusi ajanlasku siis alkoi tänä aamuna. Tapani mukaan poikkesin kotoota lähtiessäni kivijalan Deliin hakemaan kahvin työmatkan piristykseksi. No, siinä tiskillä oli aivan tavattoman herkullisen näköisiä voileipiä, joita alkoi kovasti tehdä mieli. Valitettavasti ne maksoivat enemmän, kuin taskun pohjalla sattui kolikoita olemaan. Hetken jo kuvittelin, että makunautinto ja ravitseva aamiainen samassa paketissa jäävät minulta väliin, mutta sitten muistin tämän ketjun ilosanoman. Ja katso! Mieleni täytti vakuuttuneisuus siitä, että Delin pitäjien leivän myynti on siis aivan paska liikeidea: peruskoululainenkin tietää, että hinnan määrää kysynnän ja tarjonnan kurvien leikkauspiste, ja nyt hinta oli asetettu kysynnän tavoittamattomiin. Ei sellainen liikeidea toimi, joten varastamisesta tuli siinä silmänräpäyksessä sallittua. Kun myyjä vilkaisi muualle, nappasin sämpylän läppärilaukkuuni, kiitin kahvista ja jatkoin töihin.

Anteeksi nyt vaan, mutta jos voileivät olisivat tekijänsuojattua materiaalia:
- sinun pitäisi maksaa hyvitysmaksua leivänkuljetukseen soveltuvista laitteista
- sinulla ei olisi itse oikeutta valmistaa leipää toisen tekemistä materiaaleista
- leipä maksaisi delissä 97e
- kahviloitten leipätyypit olisivat suojattuja ja kinkkusämpylöitä saisi vain yhdestä kahvilasta maailmasta
- voisit syödä leivän vain kahvilan alueella

Ensimmäinen ja viimeinen kohta eivät jostakin syystä olisi ristiriidassa toistensa kanssa leipomoteollisuuden mielestä.

[urpiainen]

Anteeksi nyt vaan, mutta jos voileivät olisivat tekijänsuojattua materiaalia:
- sinun pitäisi maksaa hyvitysmaksua leivänkuljetukseen soveltuvista laitteista
- sinulla ei olisi itse oikeutta valmistaa leipää toisen tekemistä materiaaleista
- leipä maksaisi delissä 97e
- kahviloitten leipätyypit olisivat suojattuja ja kinkkusämpylöitä saisi vain yhdestä kahvilasta maailmasta
- voisit syödä leivän vain kahvilan alueella

Ensimmäinen ja viimeinen kohta eivät jostakin syystä olisi ristiriidassa toistensa kanssa leipomoteollisuuden mielestä.

No siis vähän tekohauskalla parodiallani koetin kai lähinnä sanoa, että vaikka olisikin, kuten esim. minä olen, taipuvainen ajattelemaan, että viihdeteollisuuteen (ja miksei vaikkapa leipäkauppaankin) liittyy kaikenlaisia ei-toivottavia ja vastustettavia rakenteellisia kummallisuuksia, niin niiden vastustaminen ei kyllä täysijärkisen päässä voi oikeuttaa varastamista. Analogian riittämättömyys ei muuta tätä periaattellista pointtia.

[exPertti]

Anteeksi nyt vaan, mutta jos voileivät olisivat tekijänsuojattua materiaalia:
- sinun pitäisi maksaa hyvitysmaksua leivänkuljetukseen soveltuvista laitteista
- sinulla ei olisi itse oikeutta valmistaa leipää toisen tekemistä materiaaleista
- leipä maksaisi delissä 97e
- kahviloitten leipätyypit olisivat suojattuja ja kinkkusämpylöitä saisi vain yhdestä kahvilasta maailmasta
- voisit syödä leivän vain kahvilan alueella

Ensimmäinen ja viimeinen kohta eivät jostakin syystä olisi ristiriidassa toistensa kanssa leipomoteollisuuden mielestä.

No siis vähän tekohauskalla parodiallani koetin kai lähinnä sanoa, että vaikka olisikin, kuten esim. minä olen, taipuvainen ajattelemaan, että viihdeteollisuuteen (ja miksei vaikkapa leipäkauppaankin) liittyy kaikenlaisia ei-toivottavia ja vastustettavia rakenteellisia kummallisuuksia, niin niiden vastustaminen ei kyllä täysijärkisen päässä voi oikeuttaa varastamista. Analogian riittämättömyys ei muuta tätä periaattellista pointtia.

Mitä taas yritin kuivakkaalla vastauksellani korostaa on, että tämä keskustelun suoraviivainen tuominen tekohauskalla tavalla oikeaan elämään ei onnistu koska ko. alalla totuus on tarua uskomattomampaa.

[NuoriDaavid]

Itse taas totean, että jos haluaa itselleen jotain toisen omaa, täytyy pyytää lupa tai maksaa pyydetty hinta tai sitten varastaa.

[So Hard]

niin niiden vastustaminen ei kyllä täysijärkisen päässä voi oikeuttaa varastamista. Analogian riittämättömyys ei muuta tätä periaattellista pointtia.

Kyllä piraatti on nykypäivän robin hood koska murskaa paskoja bisnesmalleja. Siitä huolimatta että paskojen bisnesmallien takana on kymmenien vuosien holtiton piratismi jota laajakaista yleistyminen on räjähdysmäisesti kasvattanut.

Hyvitysmaksua vastustan kyllä tilaamalla mahdollisuuksien mukaan hyvitysmaksun alaiset tuotteet muualta. On käsittämätöntä joutua maksamaan 10 euroa hyvitysmaksua oman tietokoneensa laillisesti hnakitun sisällön varmuuskopiointivälineestä. Onneksi myös elinkeinoelämä vastustaa aika hanakasti tätä maksua, ei jää vain kuluttajan murheeksi.

[NuoriDaavid]

^Hyvitysmaksu ei koske ulkomaisia, Suomeen myyviä nettikauppoja?

[So Hard]

^Hyvitysmaksu ei koske ulkomaisia, Suomeen myyviä nettikauppoja?

Yksityiseen käyttöön tilaaminen ulkomailta (max 100 cd-levyä ja 5 laitetta kerralla) ei johda hyvitysmaksuun. Toki suurimmassa osassa lähtömaitakin on jo joku hyvitysmaksu (Saksa, Yhdysvallat jne.) hinnassa sisällä.

[NuoriDaavid]

^Hyvitysmaksu ei koske ulkomaisia, Suomeen myyviä nettikauppoja?

Yksityiseen käyttöön tilaaminen ulkomailta (max 100 cd-levyä ja 5 laitetta kerralla) ei johda hyvitysmaksuun. Toki suurimmassa osassa lähtömaitakin on jo joku hyvitysmaksu (Saksa, Yhdysvallat jne.) hinnassa sisällä.

Ok.

Verkkokauppa.comhan yritti kiertää hyvitysmaksua lähettämällä levyt Tallinnasta, mutta ei toiminut. Toki eri asia.

[So Hard]

^Hyvitysmaksu ei koske ulkomaisia, Suomeen myyviä nettikauppoja?

Yksityiseen käyttöön tilaaminen ulkomailta (max 100 cd-levyä ja 5 laitetta kerralla) ei johda hyvitysmaksuun. Toki suurimmassa osassa lähtömaitakin on jo joku hyvitysmaksu (Saksa, Yhdysvallat jne.) hinnassa sisällä.

Ok.

Verkkokauppa.comhan yritti kiertää hyvitysmaksua lähettämällä levyt Tallinnasta, mutta ei toiminut. Toki eri asia.

Tuo prosessi on vielä kesken. Kyllä se asiakkaiden kannalta toimi.

[NuoriDaavid]

^Hyvitysmaksu ei koske ulkomaisia, Suomeen myyviä nettikauppoja?

Yksityiseen käyttöön tilaaminen ulkomailta (max 100 cd-levyä ja 5 laitetta kerralla) ei johda hyvitysmaksuun. Toki suurimmassa osassa lähtömaitakin on jo joku hyvitysmaksu (Saksa, Yhdysvallat jne.) hinnassa sisällä.

Ok.

Verkkokauppa.comhan yritti kiertää hyvitysmaksua lähettämällä levyt Tallinnasta, mutta ei toiminut. Toki eri asia.

Tuo prosessi on vielä kesken.

Aijaa. Mä luulin, että se on jo taputeltu.

[EveryWoman]

Mä en ymmärrä, mitä sanoin kuvaamattomia kärsimyksiä pamputus mukaanluettuna (vai onko se kärsimys?) EW joutuu kohtaamaan kuluttaessaan laillista tekijänoikeudella suojattua digitaalista materiaalia.

Itse en saa mitään paniikkikohtauksia DVD-levyjen tekijänoikeusteksteistä, pikakelausnappula on kätevä.

Samaten minulle on helppoa katsoa laillista sisältöä netistä näiltä saiteilta:

http://sfanytime.com/fi-FI/?a=1

http://www.voddler.com/en/

http://social.zune.net/movies

Jokaista noista olen käytänyt ja kaksi ensimmäistä tarjoaa suomeksi tekstitettyjä leffoja.

Netistä en musiikkia ylipäätään kuuntele, mutta olen antanut itselleni kertoa, että sitä saa laillisesti helposti. Ilman pamputusta.

Öh?

1. Kyse ei ole minun henkilökohtaisista kärsimyksistäni, vaan siitä, mikä toimii markkinoilla ja mikä ei. Ihmiset nyt vain yleensä valitsevat helpomman tavan hankalamman sijaan. Jos maksullinen tapa on hankalampi/rasittavampi, mielestäni tulee syyttää palveluntarjoajaa eikä asiakasta, jos homma ei oikein toimi. Jos lisäksi sisällöntuottajilta alkaa kuulua mutinoita, että rahatkin päätyvät johonkin muualle kuin heidän pussiinsa, niin paskan palvelun tarjoaja pitäköön tunkkinsa.

2. Vaikka just sä löydät itseäsi miellyttävää sisältöä maksullisista palveluista (ja vielä suomeksi tekstitettynä! ), tästä ei seuraa että kaikki muutkin kuluttajat löytävät.

[EveryWoman]

Kyllä piraatti on nykypäivän robin hood koska murskaa paskoja bisnesmalleja. Siitä huolimatta että paskojen bisnesmallien takana on kymmenien vuosien holtiton piratismi jota laajakaista yleistyminen on räjähdysmäisesti kasvattanut.

Hyvitysmaksua vastustan kyllä tilaamalla mahdollisuuksien mukaan hyvitysmaksun alaiset tuotteet muualta. On käsittämätöntä joutua maksamaan 10 euroa hyvitysmaksua oman tietokoneensa laillisesti hnakitun sisällön varmuuskopiointivälineestä. Onneksi myös elinkeinoelämä vastustaa aika hanakasti tätä maksua, ei jää vain kuluttajan murheeksi.

Ei se piratismi millään tavalla pakota tekemään bisneksestä sellaista, joka ei toimi.

[EveryWoman]

...jos voileivät olisivat tekijänsuojattua materiaalia:
- sinun pitäisi maksaa hyvitysmaksua leivänkuljetukseen soveltuvista laitteista
- sinulla ei olisi itse oikeutta valmistaa leipää toisen tekemistä materiaaleista
- leipä maksaisi delissä 97e
- kahviloitten leipätyypit olisivat suojattuja ja kinkkusämpylöitä saisi vain yhdestä kahvilasta maailmasta
- voisit syödä leivän vain kahvilan alueella

Jep. Aika harva varmaan noilla ehdoilla leipiä ostaisi. Sen sijaan kahviloista pois heitetyillä leivillä olisi varmaankin huima kysyntä, vaikka niiden ottaminen omaan käyttöön onkin varastamista. Jos leipäkauppiaat kuitenkin olisivat noin typeriä torvia, en pitäisi pois heitettyjen leipien varastamista lainkaan vääränä.

Edit: En muuten pidä myöskään jätelavalta varastamista vääränä, vaikka sekin on laitonta. Sitä olen jopa itse harrastanut; toisin kuin warettamista.

[EveryWoman]

Yllä EW:lle laatimani referaatti Urpiaisen tekstistä.

Referoi paremmin ensi kerralla. Lopetin lukemisen ekan rivin jälkeen, kun tekstissä ei päästy asiaan.

[masa]

Referoi paremmin ensi kerralla. Lopetin lukemisen ekan rivin jälkeen, kun tekstissä ei päästy asiaan.

Kuka sä olet ja mitä olet tehnyt EW:lle?


Toisaalta, tilaan saman annoksen vaimollenikin.

[Nergal]

Ei vilkkaasti te olette saaneet nörttipiratismin vedettyä jopa taloudellisenhyödyn tavoittelemiseen.

[NuoriDaavid]

Mä en ymmärrä, mitä sanoin kuvaamattomia kärsimyksiä pamputus mukaanluettuna (vai onko se kärsimys?) EW joutuu kohtaamaan kuluttaessaan laillista tekijänoikeudella suojattua digitaalista materiaalia.

Itse en saa mitään paniikkikohtauksia DVD-levyjen tekijänoikeusteksteistä, pikakelausnappula on kätevä.

Samaten minulle on helppoa katsoa laillista sisältöä netistä näiltä saiteilta:

http://sfanytime.com/fi-FI/?a=1

http://www.voddler.com/en/

http://social.zune.net/movies

Jokaista noista olen käytänyt ja kaksi ensimmäistä tarjoaa suomeksi tekstitettyjä leffoja.

Netistä en musiikkia ylipäätään kuuntele, mutta olen antanut itselleni kertoa, että sitä saa laillisesti helposti. Ilman pamputusta.

Öh?

1. Kyse ei ole minun henkilökohtaisista kärsimyksistäni, vaan siitä, mikä toimii markkinoilla ja mikä ei. Ihmiset nyt vain yleensä valitsevat helpomman tavan hankalamman sijaan. Jos maksullinen tapa on hankalampi/rasittavampi, mielestäni tulee syyttää palveluntarjoajaa eikä asiakasta, jos homma ei oikein toimi. Jos lisäksi sisällöntuottajilta alkaa kuulua mutinoita, että rahatkin päätyvät johonkin muualle kuin heidän pussiinsa, niin paskan palvelun tarjoaja pitäköön tunkkinsa.

2. Vaikka just sä löydät itseäsi miellyttävää sisältöä maksullisista palveluista (ja vielä suomeksi tekstitettynä! ), tästä ei seuraa että kaikki muutkin kuluttajat löytävät.

Mä en kyllä pysty näkemään, mikä voi olla helpompaa kuin kävellä Anttilaan ja ostaa sieltä CD. Tai ostaa musiikkia spotifystä. Tai iTunesista tai vuokrata elokuva noilta saiteilta. Tai videovuokraamosta. Jos tuo on liian vaikeaa, niin miten nämä ihmiset pystyvät pyyhkimään perseensä itse?

Eli en kerta kaikkiaan pysty näkemään, mikä tuossa on se vaikeus.

Ota nyt pää pois perseestä ja myönnä, että suuri osa porukasta ei halua maksaa. Se on se pihvi. Ei haluta maksaa.

[So Hard]

Kyse ei ole minun henkilökohtaisista kärsimyksistäni, vaan siitä, mikä toimii markkinoilla ja mikä ei. Ihmiset nyt vain yleensä valitsevat helpomman tavan hankalamman sijaan.

Mutta sulla ei ole mitään pointteria siitä, mikä on hankalampaa. Kokisin huomattavasti hankalammaksi nördätä itselleni jonkun leffan ja säätää tekstitysten kanssa kuin ostaa tai vuokrata sen kaupalliselta toimijalta - vaikka siinä olisikin varoitusteksi alussa.

Ei piratisointi ole helppo tapa nauttia viihteestä. Päinvastoin. Huono laatu, teknisen osaamisen vaatimus jne. Suurin osa ihmisistä ei tiedä kasettimaksuistakaan mitään eikä heitä edes kiinnosta. Esität jatkuvasti, että nämä huonot bisnesmallit aiheuttavat sitä ja tätä, mutta sulla ei ole esittää mitään dataa vaan ainoastaan omakohtainen kokemuksesi valkoisen ihmisen kärsimyksestä.

Jos maksullinen tapa on hankalampi/rasittavampi

Kumman uskot vaativan enemmän asiantuntemusta ja perehtymistä - elokuvan warettamisen vai sen vuokraamisen netitse? Jälkimmäiseen kun on merkittävää tuotekehittelypanosta ja markkinointiakin käytetty. Eiköhän se asian pihvi piratismissa ole se "0 euron hintainen vs. X euron hintainen."

Otetaan se analogia fyysiseen maailmaan ja leipäkauppaan.

Leipäkauppa drm-mallilla

1. Mennään johonkin tuttuun ja turvalliseen Siwaan
2. Vilkaistaan tuoteseloste ja otetaan makuun leipä hyllystä
3. Maksetaan kassalle
4. Leipäpussia avatessa on tarra, että ethän anna leipää naapurille. Avataan pussi ja hymähdetään tarralle.
5. Syödään leipä

Leipäkauppa kommunist.. eikun piraattimallilla

1. Mennään epämääräiseen kauppaan jossa isketään mainoskyltti naamalle aina kun haluat katsoa uutta tuotetta. Mainoskyltin läjäyttäjä yskii sinuun päin yrittäen tartuttaa harmillisen taudin.
1. b. Voit toki varautua tähän ottamalla mukaan painolastiksi mainoskyltinkanniskelijanuijan ja hengityssuojaimen, joka tekee olemisesi tukkoisemmaksi.
1. c Jos et varaudu tavalla 1 b. on todennäköistä, että joudut putsaamaan ja imuroimaan koko asuntosi säännöllisin väliajoin leipäkauppapöpöistä.
2. Koetat etsiä monenkielisistä ja kirjavista tuoteseloistesita sellaista leipää jota kaipaat. Hyllyihin on raapusteltu multa leivänhankkijoilta kommentteja "tää leipä on paskaa" tai "osta tää leipä, oli tosi jees."
3. Löydettyäsi ulkoisesti hyvältä näyttävän leipätuotteen laitat leivän tilaukseen. Leipälinja seisoo toisinaan kokonaan ja toisinaan se toimii vikkelästi. Sitä ei koskaan tiedä ennalta. Joko leipä tulee tai sitten ei.
4. Saatuasi leivän enemmän tai vähemmän ripeästi avaat kuoren ja katsot, tuliko sitä mitä tilattiin. Jos ei, palaa kohtaan 2.
5. Tarkistat tuliko leivän mukana suomenkielinen tuoteseloste. Jos ei tullut, palaa kohtaan 2. ja etsi se paitsi jos tykkäät syödä leivän ymmärtämättä täysin mitä syöt.
6. Syödään leipä. Se saattaa olla aika karkeajauhoinen ja ei ehkä edes ihan sitä laatua mitä tilattiin ja se saattaa avattuaan tahria keittiön jos ei ole asentanut tahrojenestoalustaa keittiöönsä, mutta maksoipa ainakin nolla euroa! Paha leipäyhtiö on voitettu!