Kitinä

Sunnuntaina juhlitaan taas isiä! Muistatteko omaa tai lapsen isää, jos niin miten? Ja ennen kaikkea tietysti kiinnostaa mitä isä päivältä haluaa.

Viimeistelin juuri tytön nukkuessa pakettiin isän ja ukin lahjat, valitsin puolisolle hemmotteluun (toivottavasti!) laadukasta konjakkia, muuten vaan villasukat ja tavallaan lapselta lahjana Lego Star Wars adventtikalenterin, ajattelin että voivat jakaa intonsa legoihin ja viettää sen parissa laatuaikaa. Oma isäni sai hyvin perinteisesti kirjan, tällä kertaa Tuomas Kyrön uusimman sekä villasukat myös. Molempien kortteihin tyttö piirteli varhaisen ympyräkautensa suhruisen suloisia tuotoksia.

Ruualla ei valitettavasti meillä pysty hemmottelemaan, mies on kiinnostunut ruuasta lähinnä polttoaineena. Syödään siis mitä äiti haluaa, poronkäristystä ja aiemmin viikolla pakastettua valkosuklaakakkua. Myös omaa harrasteaikaa on päivään varattu.

Usein kuultu syy isän-/tai äitienpäivän huomioinnin välttämiselle puolisosta puhuttaessa on "ettei se ole minun isäni/äitini". Omalla muistamisella koitan tuoda esiin arvostustani isän roolissa selviytymisestä, ei toki ole rajoittunut vain tähän yhteen päivään vuodessa. Toisaalta vähän samalla verukkeella vetäydyn kyllä muistamasta tytön toista isoisää, miehen isää. En vaan jaksa huomioida kuin yhden suvun. Myöhemmässä vaiheessa lapsen askarrellessa tehdään sitten ihanuuksia liukuhihnalta jokaiselle halukkaalle.

Soitto faijalle juhlapäivänä ennen puoltapäivää. Lahjan sai jo vajaa kk sitten, digitaalinäytöllinen työntömitta, koska heikko näkö.

Eipä tarvi soitella tai muutakaan. Enkä kyllä edes muista koskaan viettäneeni sitä.

Isänpäivä on kova juttu, ennen onnittelijana, nyt onniteltavana. Molempikin kävisi, mutta ei ole valitettavasti mahdollista.

Toivoisin lahjaksi sitä, että sais nukkua sunnuntaina piiiitkään, mutta kun eipä sitä osaa kuitenkaan. Onnittelut hoidan itse ihan puhelimen välityksellä.

Mun isä ja papat ovat olleet haudassa jo pitkään, mutta appiukon kautta isänpäivät ovat palanneet takaisin juhlakalenteriin. Olen useampana vuonna vastannut isänpäivätarjoilussa tässä laajennetussa perheessäni, myös tänä vuonna.

Se tyypillinen; suihinottoherätys, sitten saa jatkaa uniaan niin kauan kuin sielu sietää ja minä touhuan tytsän kanssa. Kun jaksaa herätä, aamiainen sänkyyn tytsän, kortin ja lahjan kera. Loppupäivä perheaikaa, illalla parisuhdeaikaa.

Perinteisellä kaavalla mennään: maastoudun sängyn alle toivoen, ettei puhelin soi.

Jaa, pitäsköhän sille ruojalle hankkia kivi haudalle tässä joku vuosi. Noh, katellaa.

Aamulla 6:45 soitin iskälle abc aamiaiselta joka oli juuri alottamassa duunit

Finn_Monster kirjoitti:Aamulla 6:45 soitin iskälle abc aamiaiselta joka oli juuri alottamassa duunit

Aamiainen oli aloittamassa duunit? Tulossa siis ylös ykänä vai mitä vittua?

Perinteistä settiä oli tarjolla sunnuntaina. Miehelle kunnon aamiainen, vähän lahjoja ja lasten väkertämiä kortteja ja kakkua. Appiukko sai kukat, kortin ja suklaata ja nelivuotias lauloi sille. Tyytyväisiä olivat, sekä mies että appiukko.

Oli kiva herätys joo. Poika oksensi verta, oli 40 asteen kuumeessa ja tärisi kuin haava lehti. Menihän se aamupäivä lekurilla mukavasti joo.

masa kirjoitti:Oli kiva herätys joo. Poika oksensi verta, oli 40 asteen kuumeessa ja tärisi kuin haava lehti. Menihän se aamupäivä lekurilla mukavasti joo.

:( Toivottavasti kaikki on ok.