Kitinä

Parantumattomasti sairaita hoitanut Bronnie Ware tietää, mitä ihmiset katuvat kuolinvuoteellaan. Waren potilaita olivat ne, jotka olivat halunneet palata sairaalasta kotiinsa kuolemaan. Sairaanhoitajan kokemuksista on tulossa myös kirja. Verkkosivuillaan hän paljastaa, mitkä ovat viisi yleisintä asiaa, joita kuoleva ihminen katuu.

- Ihminen kasvaa paljon, kun hän joutuu kohtaamaan oman kuolevaisuutensa. Opin olemaan koskaan aliarvioimatta ihmisen kykyä kasvaa, hän kirjoittaa.

1. Toivon, että minulla olisi ollut rohkeutta elää omaa elämääni, eikä elämää, jota minulta odotettiin.

Tämä oli kuolevien yleisin toive. Kun elämää katsoo kuoleman hetkellä taaksepäin, on helppo nähdä, kuinka moni unelma jäi toteuttamatta. Suurin osa Waren potilaista ei ollut toteuttanut edes puolta unelmistaan.

2. Toivon, etten olisi tehnyt niin paljon töitä.

Tätä toivoi jokainen Waren hoitama miespuolinen potilas. He kaipasivat lastensa nuoruutta ja puolisonsa kumppanuutta ja toivoivat, että olisivat käyttäneet vähemmän aikaa elämästään työelämän oravanpyörässä.

3. Toivon, että minulla olisi ollut rohkeutta osoittaa tunteeni.

Waren mukaan moni tukahduttaa tunteensa tullakseen toimeen toisten kanssa. Tunteiden tukahduttamisen hintana he tyytyivät keskinkertaiseen eivätkä koskaan kehittyneet siksi ihmiseksi, jollaiseksi olisivat voineet tulla. Ware pitää monen sairastumisen osasyynä tämän aiheuttamaa katkeruutta.

4. Toivon, että olisin pysynyt yhteydessä ystäviini.

Moni potilas oli keskittynyt omaan elämäänsä niin, että oli antanut hyvien ystävyyssuhteiden katketa. Moni katui syvästi sitä, ettei ollut antanut ystävyyssuhteille sitä aikaa ja panosta, jota ne olisivat tarvinneet. Todellisten ystävien merkitys ymmärretään monesti vasta kuolinvuoteella, jolloin voi olla liian myöhäistä.

5. Toivon, että olisin antanut itseni olla onnellisempi.

Waren mukaan tätä katui yllättävän moni. Moni potilas ymmärsi vasta elämänsä loppupuolella, että onnellisuus on pitkälti valinta. Potilaat olivat pysytelleet vanhoissa tavoissa ja kaavoissa. Muutoksen pelko sai heidät esittämään roolia toisille ja itselleen. Moni kaipasi kunnon nauruja ja elämää, johon olisi mahtunut enemmän hassutuksia.

Nergal kirjoitti:Eiks katumus ole syytä asioista joita voit muuttaa? Jos et voi muuttaa niin miksi katua?

Kuolinvuoteella on siis hivenen myöhästä alkaa katua.

masa kirjoitti:Itse epäilen kallistuvani kohtien 1 ja 5 symbioosiin.

Manaaja kirjoitti:elit vain itsellesi ja omille tarpeillesi?

masa kirjoitti:

Manaaja kirjoitti:elit vain itsellesi ja omille tarpeillesi?

Joo, mutta jälkeen päin katsottuna tein sen väärin. Olisi pitänyt käyttää se aika ja kulutettu raha paremmin.

Manaaja kirjoitti:eikä itsellesi, joten ehkä olet elänyt?

masa kirjoitti: Kurkusta kun on mennyt alas varmaan pari kesämökkiä ja risat.

Dumiz kirjoitti: Kyllä, mutta emmä tuota osaa oikein katua.
Varsinkin kun lähes aina on ollut kavereita ja hauskaa.

masa kirjoitti:No olisin minä elänyt siltikin itselleni, mutta toisella lailla.

Olisin jättänyt järjettömän kapakka ja tussujahdin vähemmälle, ja keskittynyt metsästykseen, kalastukseen ja muutamaan yhtäaikaiseen neitokaiseen. Myös se raha joka on mennyt savuisten baarien tiskeille olisi jälkeenpäin katsottuna ollut paremmassa paikassa vaikkapa mökkinä. Kurkusta kun on mennyt alas varmaan pari kesämökkiä ja risat.

Manaaja kirjoitti: Mutta oisitko nauttinut silloin ja sen ikäisenä enemmän metsästyksestä ja kalastuksesta kuin siitä kapakka- ja tussujahdista?

NuoriDaavid kirjoitti:Jos katuisin, niin katuisin sitä, että olen käyttänyt paljon energiaa tarpeettomaan stressaamiseen.