Kitinä

En tiedä moniko täällä on isä, mutta attelin tällaisen aiheen tänne kuitenkin perustaa. Jotka eivät ole isiä, voisivat vaikka pohtia, mitä toivoisivat isänpäivänlahjaksi, jos olisivat isiä. Naiset myös kommentteja, miten olette ajatellut muistaa isiänne.
Itselläni ei ole mitään toivelistaa. Paras lahja on iskänpäivänkortti ja pusut lapsilta aamulla sänkyyn sekä pientä kyhnäämistä/rupattelua aamusängyssä lasten kanssa.

Täsää on pieni ote tämän päivän iltasanomista.

Mies tyytyy varsin vähään - hienostelu saa jäädä äitienpäivään.
Nainen, oletko varma, että miehesi haluaa isänpäivälahjaksi trendikravatin, uutuuspartaveden tai gourmet-lihapalan hienostoravintolassa? Mieti vielä.
IS:n mieslukijat kertovat, mikä isiä OIKEASTI ilahduttaisi ensi sunnuntaina. Iso osa haluaisi muuttaa perinteitä. Aamukahvin sijaan sänkyyn haluttaisiin vaihteeksi jotain muuta.
- Tee itse toivomuslistasi. Minä haluan jääkylmän aamukaljan vuoteeseen, hyvän vuokraleffan ja kotiin kuljetetut pizzat extravalkosipulilla, on erään isän vilpitön toive.

martza kirjoitti:Minä haluan jääkylmän aamukaljan vuoteeseen, hyvän vuokraleffan ja kotiin kuljetetut pizzat extravalkosipulilla, on erään isän vilpitön toive

Kuulostaa hyvältä, paitsi jos isänpäivä olisi arkipäivä niin kaljanjuominen olisi vähän huono vaihtoehto. Vai onko isänpäivä aina joku tietty viikonpäivä?
Kaikki viihdeteollisuuteen liittyvä toiminta on aina kivaa. Pääasia kai siinäkin on se, että tehdään sellaista mistä se isä oikeasti tykkää - ei sellaista mistä äiti toivoisi isän tykkäävän.

Eikös isänpäivä ole aina sunnuntai? Vai?

Vaikken isä olekaan, paras isänpäivälahja olisi varmaankin estoton hemmottelu esimerkiksi erilaisin herkuin, ja jos tilanne olisi sitten sellainen, ettei vaimo osaisi kokata, niin toki lähtisin mielelläni gourmet-ravintolaankin.

Kylmä olut sunnuntaiaamuna ei oikein vastaa käsitystäni isänpäivästä, vaan krapularyypystä, joita en tosin ole koskaan harrastanut.

Isänpäivä on aina sunnuntai.

Jotenkin nuo miesten toiveet ovat niin vilpittömiä ja hellyttäviä. Samansuuntaisia ajatuksia olen taloutemme isältä kuullut. Tänä vuonna isä saakin uuteen autoonsa lumiharjan ja lukkosulaa sekä tietysti päiväkodissa työstetyn lahjan. Minulta ei ole lahjaa; mieheni ei ole isäni. Teen kuitenkin miehelle yllätykseksi suklaakakun (hänen suosikkinsa), olenhan saanut hänen kanssaan ihanan lapsen. Appiukolle osta isänpäiväkukat mieheni ja lapsenlapsen nimissä, oman isääni taidan muistaa viemällä haudalle kynttilän.

En voinut välttyä ajatukselta ostaarepäistä isälleni divarista Jallun vuosikerta -78 kokonaisuudessaan. Ainaisten paksujen romaanien täytyy jossain vaiheessa kyllästyttää paatuneempaakin kirjafriikkiä.

Mylwin kirjoitti: martza kirjoitti:
Minä haluan jääkylmän aamukaljan vuoteeseen, hyvän vuokraleffan ja kotiin kuljetetut pizzat extravalkosipulilla, on erään isän vilpitön toive

Kuulostaa hyvältä, paitsi jos isänpäivä olisi arkipäivä niin kaljanjuominen olisi vähän huono vaihtoehto. Vai onko isänpäivä aina joku tietty viikonpäivä

Moi minä en tätä halunnut vaan se oli Iltasanomien otsikko.
Itse halusin tätä.
"Paras lahja on iskänpäivänkortti ja pusut lapsilta aamulla sänkyyn sekä pientä kyhnäämistä/rupattelua aamusängyssä lasten kanssa."

Kotona vielä asuessa iskä mentiin aina herättämään koko perheen voimin aamupalan ja lahjojen kanssa. Viikko väkerrettiin siskon ja veljen kanssa kortteja ja yleensä lahja oli joku kimppajuttu: pienempinä tehtiin itse ja myöhemmin ostettiin (kirja / kylpytakki / viskipullo... ). Ei sillä lahjalla tuntunut olevan juuri väliä itse sankarille. Pääasia, että koko perhe oli paikalla ja päivä oli täysin pyhitetty yhdessä hengailulle. Lätkämatseihin tuli joskus mentyä (jopa sisko lähti mukaan).

Tulevana isänpäivänä oma isä on maailman toisella puolella, kortti lähti aamulla postiin (odottaa sitten kotona häntä maanantaina) ja varmaan alkuviikosta mennään yhdessä syömään. Tavaksi tullut nyt kun lapset muuttaneet kotoa.

Meidän perheellä tämä on eka isänpäivä ja koska tiedän mieheni kityä lukevan niin olenkin hiljaa suunnitelmista. Mitään "isoa" ei tosiaan ole luvassa, mutta *vink vink* tämä ketjuhan on ihan loistava paikka kertoa mitä toivoisi päivältä...

Lähetin isälle raavaan miehen kalakeittokirjan salapostissa äidin mukana, tiedän olevan mieluinen koska isä on intohimoinen kalastaja ja yritteliäs ruuanlaittaja joka kuitenkin tarvitsee reseptejä tuekseen (kuten myös tytär, muuten tulee kaaos). Aiemmin lähempänä asuessa leivoin aina jotain ja menin aamusta käymään, pullahullua lämpimäiset ilahduttivat enemmän kuin mikään ostotavara.

Isäni lähti ulkomaille ja palaa vasta isänpäivän jälkeisellä viikolla, joten en voi asialle mitään. Muistanut olen niillä asioilla mihin on intohimo isälläni.

Tosin kerran isänpäivä sattui väärään aikaan hänen vaimon äänettömän mielipiteen oikein tulkitessani. Eikä isänpäivän vastaanottokaan ollut sen mukainen.

Herneet nenässä lähdin lyhyen kahvittelun jälkeen kotia ja seuraavalla kerralla räppäsin takaisin kynsille.

Todennäköisesti askartelenpaskartelen isälle jotain ja kukan hankin..

Ja joo, Annan isä on vähän toista maata. Se ihan oikeasti tykkää kukista.

Isäni vietti vasta juurikin viisikymppisiä, ja koska hänet erääseen nimeltämainitsemattomaan juttuun menin ilmoittamaan, sai hän yhteensä lahjoja varmaan seuraavan kymmenen vuoden ajalle...

Tyttöseni ovat kyhänneet hälle taulut ja kortit tarhassa. Minä varmaankin lahjon häntä vain kortilla ja halauksella.

Vois vaikka viedä isin haudalle kukkia. Muuten voisi valuttaa viskipullonkin haudalle(*) mutta kun mies oli raivoraitis, toisin kuin poikansa.

(*)Tai sitten tehdä kuten entinen juoppo, joka piti lupauksensa pullon sisällön valuttamisesta kaverinsa haudalle, mutta toteutti sen vasta pullon juomisen jälkeen. Molempi parempi.

Jos olisin faija niin varmaan toivoisin, että perhe katoaisi silmistäni ja tulisi takaisin seuraavana isänpäivänä.
Jos lapseni olisi teini-ikäinen tytär niin sitten riittäisi selibaattilupaus kunnes minä olen haudassa.

Mie ostin miehelleni (taas) antiikkisen kellon. Me ollaan ihan selvästi alettu niitä jo keräämään. Me mitään maltettu odottaa ja nyt se kaunotar tikittää tv-kaapin päällä. Korttikin löytyy, ja tytär saa sen signeerata.

Isänpäivä-aamuna herra saa aamupalan, munia ja pekonia sekä kahvia sänkyyn ja sitten vaan pötkötellään ja ollaan yhdessä koko perhe koko päivän. Käydään ruokkimassa sorsia ja ollaan yhdessä vaan. Se on herran ihan oma toivomus. Parasta maailman parhaalle isille

Äitini soitti tuossa äsken, että oletteko tulossa isänpäivänä käymään. Sanoin että anteeksi, mutta emme, ollaan ihan perheen kesken. Isälleni kuitenkin soitan. Ei hän mitään tarvitse, muistamista vain. Tapaamme muutenkin usein.

Materia kunniaan. Isukki lahjotaan todennäköisesti Neil Youngin uusimmalla plattalla. Täytynee kuitenkin tarkistaa mammalta, ettei isukki ole jo kyseistä tuotosta itse ostellut...

ei harmainta aavistusta mitä äippä keksiny isukille tänä vuonna...
sillä alkaa olee niin paljon kaikkea ettei sitä kummemmin juhlita
ollaan ihan vaan perheen kesken

Isäni inhoaa hössötystä, lahjoja ja keskipisteenä olemista, isäinpäivää pahempi painajainen hänelle on vain syntymäpäivä
Eli soitan hänelle, toivotan nopeasti hyvää isäinpäivää ja kerron, miten rakas ja ihana iskä hän on, ja sitten peitän tämän kaiken alleen kyselemällä vinkkejä autovanhukseni rassaamiseen ja puikulapottujen keittoon. Kyselen, että joko Rovaniemellä on ihan talvi.

Jos itse olisin isä, (jooh, jos olisin edes vanhempi tai mies) haluaisin varmaan vain viettää aikaa perheeni ja lasteni kanssa. Pois hössötys ja pakollinen "boxerit ja kraka" ja typerä kortti.
Ja ei tasan missään nimessä huurteista punkkaan heti aamutuimaan!!
Ja ei Päätaloille myös

Mää ostin iskälle Lenni Kalle Taipale Trion Lumia -levyn jazzfani kun on ja broidi viskipullon. Olivat molemmat lahjat mieluisia.

Tänä vuonna isä sai Matti Raninin Käsi Otsalla elämänkerran

Ja vaikutti ihan tyytyväiseltä

Minun isäni on tapaus, joka ei sovi tähän yleiseen muottiin: "Osta isälle kirja. Osta isälle partavettä." Hänellä on kaikki, mitä hän tarvitsee. Joutavaa ei viitsi ostaa.

Kuinka kävikään tänä vuonna?!

Pitkästä aikaa tiedettiin äidin kanssa isänpäivälahja. Pora! Työkalu/-kone, jota isä on kitisemästä päästyään mankunut. Ei sillä, etteikö miehellä kyseistä laitosta ollut aiemmin, mutta tällä kertaa piti panostaa laatuun

Ja niin, kuinka kävikään?!

Pora tilattiin. Samalla viikolla isä ilmoitti ostaneensa kauan toivomansa porakoneen.

#¤%&%¤&/(&"¤

Teki mieli porata pari lisäreikää isän kalloon tuon jälkeen. Kiitos ja kumarrus. Kortti sai tänä vuonna riittää.

Tänäkin vuonna isä sai puhelun ja onnittelut. Aika hyvin kun otetaan huomioon että ei olla puheväleissä.

Soitin isälle onnittelusoiton eilen n klo 19 ja ajoitus oli ihan väärä!

"Me ollaan täälä jängän takana jumisa, Pasi kaato 15-piikkisen eikä me saaha sitä täältä kämpäle ko on niin pimiää ja märkää. Me varmaan jätetään se tuohon ja käyvään aamula hakemasa se pois". Kenttäkin oli huono keskellä mettää joten sovimme soittelevamme kun isukki on paremmissa asemissa.

Täytyy tänään soittaa että miten isänpäiväaktiviteetit suju. Me kyllä soitellaan muutenki eikä vaan isänpäivänä. Kysyn isiltä aina neuvoa asioissa ja se tietää että arvostan sitä. Samoten mie tiiän että isä arvostaa sitä että kysyn siltä neuvoa ja soittelen kysyäkseni kuulumisia.

Miehen kanssa istuttiin koko lauantai-ilta juoru- ja päivälehtien keskellä "olohuoneen" lattialla. Tehtiin A1-kokoisesta kartongista isänpäiväkortit, ja sinne sisälle kaikkea mitä mieleen tulee, molemmilla oli omat teemat.

Oma isä, joka ei niin kukista tai häsläämisestä muutenkaan välitä (katoaa aina omiin oloihinsa), luki korttia ihan innoissaan, jopa hymyili ja kiitti. Sama reaktio tuli äidiltä. Kyllä mä olin siitä perhosin ja kukkasin koristellusta kortistani ylpeäkin!