Kitinä

Tuli mieleen kiukkulinnun kuvan tekstistä puolivakava keskustelunaihe. Kaikkihan tietävät, että lahjojen ostaminen on hankalaa ja toisinaan jopa riidan aihe, erityisesti unohtuessaan. Joka joulu ja synttäri joutuu sieluparka venymään parhaimpaansa, jotta keksisi millä miellyttää sitä ihmistä, jota ilahduttaa haluaa, oli kyse sitten ystävästä, perheenjäsenestä tai puolisosta.

Olen aiemmin ollut sitä mieltä, että kukaan muu kuin minä ei juuri koskaan osaa ostaa sellaisia juttuja joita oikeasti kaipaisin. Tässä on joutunut tarkistamaan käsityksiään kun toinen osuu kerta toisensa jälkeen aina nappiin.

Olenkohan mä vaan vaikea?

Kaks tai kuus, muttei enempää kuin viis.

Joskus onnistuu, joskus ei.

Yleisesti lahjan antaminen hävittää rahaa, koska lahjan arvo saajalle ei ole yhtä iso, kuin siitä kaupassa maksettava hinta.

Fiksuinta on ostaa kumpparille lahja, jonka itse haluaa saada.

NuoriDaavid kirjoitti:Fiksuinta on ostaa kumpparille lahja, jonka itse haluaa saada.

Mä en niin kauheasti perusta käsilaukuista, koruista, hajuvesistä yms. jutuista mitä ♀ -tyypiset ihmislapset saattavat kuitenkin arvostaa?

NuoriDaavid kirjoitti:Yleisesti lahjan antaminen hävittää rahaa, koska lahjan arvo saajalle ei ole yhtä iso, kuin siitä kaupassa maksettava hinta.

Lahjakortti?

Ite tulee ostettua lahjat. Yleensä monta kuukautta etukäteen.

Kaikki lahjat on mukavia. Ainoat lahjat jotka minua ovat ärsyttäneet on äitinsä ja hänen miehen tyyli paketoida kaikki mahdollinen krääsä mitä on jostain ilmaiseksi saatu, esim. dna kaulahuivi, honkarakenne lapaset, siwan sateenvarjo jne. ja antaa lahjaksi. Oon kyllä sittemmin sanonu että roskat voi heittää roskiin eikä antaa mulle paperissa. Mukavimpia lahjoja ovat sellaiset oivallukset mitä oikeasti tarvin ja joita en etukäteen arvaa saavani, paras ystävä onnistui tässä viime jouluna

So Hard kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Fiksuinta on ostaa kumpparille lahja, jonka itse haluaa saada.

Mä en niin kauheasti perusta käsilaukuista, koruista, hajuvesistä yms. jutuista mitä ♀ -tyypiset ihmislapset saattavat kuitenkin arvostaa?

No mutkun itse puolestasi ostat nartulle sitten sen sun himoitseman hilavitkuttminen, niin molemmat voittavat.

NuoriDaavid kirjoitti: No mutkun itse puolestasi ostat nartulle sitten sen sun himoitseman hilavitkuttminen, niin molemmat voittavat.

Ai tommosen?

Parhaat lahjat tulee sydämestä ja ovat harvoin pelkkää materiaa. Itse arvostan ajatusta, vaivannäköä ja aikaa.

Mulle on periaatteessa helppo ostaa lahjoja, on paljon harrastuksia, niihin on helppo keksiä jotain.

Sellaiset lahjat on vähän loukkaavia, joista huomaa, ettei lahjanantaja ole lainkaan viitsinyt lainkaan miettiä, mikä voisi sopia... tai joista ilmenee, ettei lahjanantaja ole viitsinyt kertaakaan keskittyä siihen millainen toinen on ihmisenä. Sellaiset lahjat, jonka annettua sanotaan,että tää on vaan tällainen.. voit antaa pois. Jos toinen kuvittelee, että mä haluan antaa sen pois, niin miksi ylipäätänsä antaa sellaista?

Joko mulle on helppo keksiä lahjoja tai sitten mua lahjovat ovat vaan tosi taitavia, koska en muista epämieluisaa rojua nurkkiin kertyneen.

Saattaa myös helpottaa, että meidän perheessä on ollut tapana aika suoraan ilmaista, mille olisi käyttöä...

Minä kun olen tällainen tavattoman jäykkä ja tylsä tyyppi, niin en oikein pidä pakkolahjonnasta merkkipäivinä tahi jouluna.

En syty näille tarpeeseen tuleville lahjoille, joiden tarve on ilmaistu ja lahjan sisältö tosiasiallisesti sovittu etukäteen. Lahjakortti on vielä surkeampi: lahjan, ainakaan merkkipäivälahjan, idea ei ole antaa taloudellista tukea toiselle. Tällaiset ratkaisut tuntuvat jotenkin vesittävän lahjan idean. Tehdään sitten mieluummin yhteisiä hankintoja merkkipäivistä riippumatta.

Mutta sitten taas, sinänsä elähdyttävämmän yllätyslahjan vaade kohtaa kaksi riskiä: joko lahjassa on ilmeinen riski - ja kitinäkollegoiden väkevän todistuksen mukaan riski myös realisoituu aika usein - olla vähän epäsopiva tai peräti loukkaavuuteen asti väärä, tai sitten lahjanhankinnasta nousee hirvittävä stressi joka vie antamisen ilon.

Näin ollen, lahjomispolitiikassa kalistun kannalle, jonka mukaan lahjat eivät kuulu merkkipäiviin tai jouluun, vaan niihin tapauksiin, jolloin vastaan tulee joku tuote tai idea, jonka yhtäkkiä tajuaa haluavansa antaa jollekin vuorovaikutuskumppanille. Riskinä tässä tietysti on, että lahjonta jää aika vähäiseksi, mikä tietysti tylsää on, kuten elämäkin.

urpiainen kirjoitti:mikä tietysti tylsää on, kuten elämäkin.

Riemumielikään ei osaisi sanoa tuota yhtään pessimistisemmin!

urpiainen kirjoitti:Minä kun olen tällainen tavattoman jäykkä ja tylsä tyyppi, niin en oikein pidä pakkolahjonnasta merkkipäivinä tahi jouluna.

En syty näille tarpeeseen tuleville lahjoille, joiden tarve on ilmaistu ja lahjan sisältö tosiasiallisesti sovittu etukäteen. Lahjakortti on vielä surkeampi: lahjan, ainakaan merkkipäivälahjan, idea ei ole antaa taloudellista tukea toiselle. Tällaiset ratkaisut tuntuvat jotenkin vesittävän lahjan idean. Tehdään sitten mieluummin yhteisiä hankintoja merkkipäivistä riippumatta.

Mutta sitten taas, sinänsä elähdyttävämmän yllätyslahjan vaade kohtaa kaksi riskiä: joko lahjassa on ilmeinen riski - ja kitinäkollegoiden väkevän todistuksen mukaan riski myös realisoituu aika usein - olla vähän epäsopiva tai peräti loukkaavuuteen asti väärä, tai sitten lahjanhankinnasta nousee hirvittävä stressi joka vie antamisen ilon.

Näin ollen, lahjomispolitiikassa kalistun kannalle, jonka mukaan lahjat eivät kuulu merkkipäiviin tai jouluun, vaan niihin tapauksiin, jolloin vastaan tulee joku tuote tai idea, jonka yhtäkkiä tajuaa haluavansa antaa jollekin vuorovaikutuskumppanille. Riskinä tässä tietysti on, että lahjonta jää aika vähäiseksi, mikä tietysti tylsää on, kuten elämäkin.

Meneepäs Urpiaisella hankalaksi!

Mä en koe "tilaamisena" sitä, että huomatessani tarvitsevani jotakin vihjaisen, että se tai tämä asia voisi muuten olla tosi kiva. Jos siis tiedän, että henkilöllä jolle vihjaisen, on tapana kuitenkin ostaa lahjoja.

Se, hankkiiko henkilö mainitun lahjan, on tietenkin täysin vapaaehtoista.

Perheen kanssa on sovellettu sekä sitä että a) ostetaan lahja, kun löytyy Juuri Sopiva, b) ostetaan lahja, kun tiedetään, että sille on käyttöä, c) jos ei löydy sopivaa/ei ole tarvetta millekään/ei ole aikaa etsiä/ei ole rahaa ostaa, ei osteta lahjaa, ja sekin on ihan ok.

Mulle on tosi helppo ostaa lahjoja: kultaa ja timantteja niin aina osuu oikeeseen (siksipä en lahjuksia juuri koskaan saa)

Lilo kirjoitti:Meneepäs Urpiaisella hankalaksi!

No sitähän minäkin. Ei ole helppoa olla minä. Nytkin mun työhuoneessa on liian kuuma, jos ikkuna on kiinni, mutta paperit uhkaa lennellä, jos avaan ikkunan. Taidan lähteä kotiin.

En tarvitse lahjomiseen mitään tiettyjä päiviä (tai sitten, kääntäen, olen lahjaton).

urpiainen kirjoitti:

Lilo kirjoitti:Meneepäs Urpiaisella hankalaksi!

No sitähän minäkin. Ei ole helppoa olla minä. Nytkin mun työhuoneessa on liian kuuma, jos ikkuna on kiinni, mutta paperit uhkaa lennellä, jos avaan ikkunan. Taidan lähteä kotiin.

Onko tämä sitä käytännöllistä filosofiaa?

"Itseltä itselle on ainoa keino saada loistolahja"

Enimmäkseen niin mutta kun toisen tuntee hyvin, osaa aika varmasti antaa oikeanlaisia lahjojakin.
Oli pakko vaihtaa "ostaa" sanaksi "antaa" koska ne parhaat lahjat ei välttämättä ole ostettuja tai edes ostettavissa

Aattelin pitää jotkut synttärikemut ja kieltää lahjojen tuomisen, mutta sitten aattelin että jotkut lahjojarakastavat naiset loukkaantuvat siitä. Tiedä häntä. Paras lahja on edelleen että haluamani henkilö tulisi kemuihin.

Jos vetäisin vähän vessapaperia ympärille ja solmisin partaan nätin pinkin narun niin siinähän sitä lahjaa olisi monta kiloa.

Mirkku kirjoitti:Mulle on tosi helppo ostaa lahjoja: kultaa ja timantteja niin aina osuu oikeeseen

Näissä sitä vasta voikin mennä pieleen!

Vesper kirjoitti:

Mirkku kirjoitti:Mulle on tosi helppo ostaa lahjoja: kultaa ja timantteja niin aina osuu oikeeseen

Näissä sitä vasta voikin mennä pieleen!

Niin samaa mieltä.

Esimerkki: mulle joku pikkusievä keltakultakoru söpöllä timantilla tai muutamallakin = erittäin epäonnistunut lahja.

Mulle mm. mikä tahansa keltakultainen on ehdoton ei.

Vesper kirjoitti:Mulle mm. mikä tahansa keltakultainen on ehdoton ei.

Kultaharkkokin?