Tuli mieleen kiukkulinnun kuvan tekstistä puolivakava keskustelunaihe. Kaikkihan tietävät, että lahjojen ostaminen on hankalaa ja toisinaan jopa riidan aihe, erityisesti unohtuessaan. Joka joulu ja synttäri joutuu sieluparka venymään parhaimpaansa, jotta keksisi millä miellyttää sitä ihmistä, jota ilahduttaa haluaa, oli kyse sitten ystävästä, perheenjäsenestä tai puolisosta.
Olen aiemmin ollut sitä mieltä, että kukaan muu kuin minä ei juuri koskaan osaa ostaa sellaisia juttuja joita oikeasti kaipaisin. Tässä on joutunut tarkistamaan käsityksiään kun toinen osuu kerta toisensa jälkeen aina nappiin.
Olenkohan mä vaan vaikea?
Parhaat lahjat
Parhaat lahjat
Viimeksi muokannut So Hard, 01.09.2011 14:59. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Avioliitto on ihmeellinen asia. Sen avulla kaksi olentoa kestää vaikeudet joita heille ei olisi tullutkaan jolleivät he olisi menneet naimisiin! -Lucky Luke
-
NuoriDaavid
- Kitinä VIP-jäsen
- Viestit: 14469
- Liittynyt: 12.05.2011 8:48
Kaks tai kuus, muttei enempää kuin viis.
Joskus onnistuu, joskus ei.
Yleisesti lahjan antaminen hävittää rahaa, koska lahjan arvo saajalle ei ole yhtä iso, kuin siitä kaupassa maksettava hinta.
Fiksuinta on ostaa kumpparille lahja, jonka itse haluaa saada.
Joskus onnistuu, joskus ei.
Yleisesti lahjan antaminen hävittää rahaa, koska lahjan arvo saajalle ei ole yhtä iso, kuin siitä kaupassa maksettava hinta.
Fiksuinta on ostaa kumpparille lahja, jonka itse haluaa saada.
Kertojalla on vähitellen kertyneitä muistikuvia ja muita "todisteita" siitä, että hän on aiemmin ollut merkittävä ajattelija.
Mä en niin kauheasti perusta käsilaukuista, koruista, hajuvesistä yms. jutuista mitä ♀ -tyypiset ihmislapset saattavat kuitenkin arvostaa?NuoriDaavid kirjoitti:Fiksuinta on ostaa kumpparille lahja, jonka itse haluaa saada.
Avioliitto on ihmeellinen asia. Sen avulla kaksi olentoa kestää vaikeudet joita heille ei olisi tullutkaan jolleivät he olisi menneet naimisiin! -Lucky Luke
-
Johnny Winter
Kaikki lahjat on mukavia. Ainoat lahjat jotka minua ovat ärsyttäneet on äitinsä ja hänen miehen tyyli paketoida kaikki mahdollinen krääsä mitä on jostain ilmaiseksi saatu, esim. dna kaulahuivi, honkarakenne lapaset, siwan sateenvarjo jne. ja antaa lahjaksi. Oon kyllä sittemmin sanonu että roskat voi heittää roskiin eikä antaa mulle paperissa. Mukavimpia lahjoja ovat sellaiset oivallukset mitä oikeasti tarvin ja joita en etukäteen arvaa saavani, paras ystävä onnistui tässä viime jouluna 
When my baby is good she is good, but when she is bad she's even better
-
NuoriDaavid
- Kitinä VIP-jäsen
- Viestit: 14469
- Liittynyt: 12.05.2011 8:48
No mutkun itse puolestasi ostat nartulle sitten sen sun himoitseman hilavitkuttminen, niin molemmat voittavat.So Hard kirjoitti:Mä en niin kauheasti perusta käsilaukuista, koruista, hajuvesistä yms. jutuista mitä ♀ -tyypiset ihmislapset saattavat kuitenkin arvostaa?NuoriDaavid kirjoitti:Fiksuinta on ostaa kumpparille lahja, jonka itse haluaa saada.
Kertojalla on vähitellen kertyneitä muistikuvia ja muita "todisteita" siitä, että hän on aiemmin ollut merkittävä ajattelija.
-
masa
-
DitaVonShagwell
- Elämätön Kitisijä
- Viestit: 497
- Liittynyt: 25.11.2010 15:13
Mulle on periaatteessa helppo ostaa lahjoja, on paljon harrastuksia, niihin on helppo keksiä jotain.
Sellaiset lahjat on vähän loukkaavia, joista huomaa, ettei lahjanantaja ole lainkaan viitsinyt lainkaan miettiä, mikä voisi sopia... tai joista ilmenee, ettei lahjanantaja ole viitsinyt kertaakaan keskittyä siihen millainen toinen on ihmisenä. Sellaiset lahjat, jonka annettua sanotaan,että tää on vaan tällainen.. voit antaa pois. Jos toinen kuvittelee, että mä haluan antaa sen pois, niin miksi ylipäätänsä antaa sellaista?
Sellaiset lahjat on vähän loukkaavia, joista huomaa, ettei lahjanantaja ole lainkaan viitsinyt lainkaan miettiä, mikä voisi sopia... tai joista ilmenee, ettei lahjanantaja ole viitsinyt kertaakaan keskittyä siihen millainen toinen on ihmisenä. Sellaiset lahjat, jonka annettua sanotaan,että tää on vaan tällainen.. voit antaa pois. Jos toinen kuvittelee, että mä haluan antaa sen pois, niin miksi ylipäätänsä antaa sellaista?
"Fool me 7 times shame on you, fool me 8 or more times shame on me" -Amy Wong
Joko mulle on helppo keksiä lahjoja tai sitten mua lahjovat ovat vaan tosi taitavia, koska en muista epämieluisaa rojua nurkkiin kertyneen.
Saattaa myös helpottaa, että meidän perheessä on ollut tapana aika suoraan ilmaista, mille olisi käyttöä...
Saattaa myös helpottaa, että meidän perheessä on ollut tapana aika suoraan ilmaista, mille olisi käyttöä...
Artificial Intelligence is no match for natural stupidity.
Minä kun olen tällainen tavattoman jäykkä ja tylsä tyyppi, niin en oikein pidä pakkolahjonnasta merkkipäivinä tahi jouluna.
En syty näille tarpeeseen tuleville lahjoille, joiden tarve on ilmaistu ja lahjan sisältö tosiasiallisesti sovittu etukäteen. Lahjakortti on vielä surkeampi: lahjan, ainakaan merkkipäivälahjan, idea ei ole antaa taloudellista tukea toiselle. Tällaiset ratkaisut tuntuvat jotenkin vesittävän lahjan idean. Tehdään sitten mieluummin yhteisiä hankintoja merkkipäivistä riippumatta.
Mutta sitten taas, sinänsä elähdyttävämmän yllätyslahjan vaade kohtaa kaksi riskiä: joko lahjassa on ilmeinen riski - ja kitinäkollegoiden väkevän todistuksen mukaan riski myös realisoituu aika usein - olla vähän epäsopiva tai peräti loukkaavuuteen asti väärä, tai sitten lahjanhankinnasta nousee hirvittävä stressi joka vie antamisen ilon.
Näin ollen, lahjomispolitiikassa kalistun kannalle, jonka mukaan lahjat eivät kuulu merkkipäiviin tai jouluun, vaan niihin tapauksiin, jolloin vastaan tulee joku tuote tai idea, jonka yhtäkkiä tajuaa haluavansa antaa jollekin vuorovaikutuskumppanille. Riskinä tässä tietysti on, että lahjonta jää aika vähäiseksi, mikä tietysti tylsää on, kuten elämäkin.
En syty näille tarpeeseen tuleville lahjoille, joiden tarve on ilmaistu ja lahjan sisältö tosiasiallisesti sovittu etukäteen. Lahjakortti on vielä surkeampi: lahjan, ainakaan merkkipäivälahjan, idea ei ole antaa taloudellista tukea toiselle. Tällaiset ratkaisut tuntuvat jotenkin vesittävän lahjan idean. Tehdään sitten mieluummin yhteisiä hankintoja merkkipäivistä riippumatta.
Mutta sitten taas, sinänsä elähdyttävämmän yllätyslahjan vaade kohtaa kaksi riskiä: joko lahjassa on ilmeinen riski - ja kitinäkollegoiden väkevän todistuksen mukaan riski myös realisoituu aika usein - olla vähän epäsopiva tai peräti loukkaavuuteen asti väärä, tai sitten lahjanhankinnasta nousee hirvittävä stressi joka vie antamisen ilon.
Näin ollen, lahjomispolitiikassa kalistun kannalle, jonka mukaan lahjat eivät kuulu merkkipäiviin tai jouluun, vaan niihin tapauksiin, jolloin vastaan tulee joku tuote tai idea, jonka yhtäkkiä tajuaa haluavansa antaa jollekin vuorovaikutuskumppanille. Riskinä tässä tietysti on, että lahjonta jää aika vähäiseksi, mikä tietysti tylsää on, kuten elämäkin.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Meneepäs Urpiaisella hankalaksi!urpiainen kirjoitti:Minä kun olen tällainen tavattoman jäykkä ja tylsä tyyppi, niin en oikein pidä pakkolahjonnasta merkkipäivinä tahi jouluna.
En syty näille tarpeeseen tuleville lahjoille, joiden tarve on ilmaistu ja lahjan sisältö tosiasiallisesti sovittu etukäteen. Lahjakortti on vielä surkeampi: lahjan, ainakaan merkkipäivälahjan, idea ei ole antaa taloudellista tukea toiselle. Tällaiset ratkaisut tuntuvat jotenkin vesittävän lahjan idean. Tehdään sitten mieluummin yhteisiä hankintoja merkkipäivistä riippumatta.
Mutta sitten taas, sinänsä elähdyttävämmän yllätyslahjan vaade kohtaa kaksi riskiä: joko lahjassa on ilmeinen riski - ja kitinäkollegoiden väkevän todistuksen mukaan riski myös realisoituu aika usein - olla vähän epäsopiva tai peräti loukkaavuuteen asti väärä, tai sitten lahjanhankinnasta nousee hirvittävä stressi joka vie antamisen ilon.
Näin ollen, lahjomispolitiikassa kalistun kannalle, jonka mukaan lahjat eivät kuulu merkkipäiviin tai jouluun, vaan niihin tapauksiin, jolloin vastaan tulee joku tuote tai idea, jonka yhtäkkiä tajuaa haluavansa antaa jollekin vuorovaikutuskumppanille. Riskinä tässä tietysti on, että lahjonta jää aika vähäiseksi, mikä tietysti tylsää on, kuten elämäkin.
Mä en koe "tilaamisena" sitä, että huomatessani tarvitsevani jotakin vihjaisen, että se tai tämä asia voisi muuten olla tosi kiva. Jos siis tiedän, että henkilöllä jolle vihjaisen, on tapana kuitenkin ostaa lahjoja.
Se, hankkiiko henkilö mainitun lahjan, on tietenkin täysin vapaaehtoista.
Perheen kanssa on sovellettu sekä sitä että a) ostetaan lahja, kun löytyy Juuri Sopiva, b) ostetaan lahja, kun tiedetään, että sille on käyttöä, c) jos ei löydy sopivaa/ei ole tarvetta millekään/ei ole aikaa etsiä/ei ole rahaa ostaa, ei osteta lahjaa, ja sekin on ihan ok.
Artificial Intelligence is no match for natural stupidity.
No sitähän minäkin. Ei ole helppoa olla minä. Nytkin mun työhuoneessa on liian kuuma, jos ikkuna on kiinni, mutta paperit uhkaa lennellä, jos avaan ikkunan. Taidan lähteä kotiin.Lilo kirjoitti:Meneepäs Urpiaisella hankalaksi!
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
-
NuoriDaavid
- Kitinä VIP-jäsen
- Viestit: 14469
- Liittynyt: 12.05.2011 8:48
urpiainen kirjoitti:No sitähän minäkin. Ei ole helppoa olla minä. Nytkin mun työhuoneessa on liian kuuma, jos ikkuna on kiinni, mutta paperit uhkaa lennellä, jos avaan ikkunan. Taidan lähteä kotiin.Lilo kirjoitti:Meneepäs Urpiaisella hankalaksi!
Onko tämä sitä käytännöllistä filosofiaa?Kertojalla on vähitellen kertyneitä muistikuvia ja muita "todisteita" siitä, että hän on aiemmin ollut merkittävä ajattelija.
-
AngryBird
![:]](./images/smilies/icon_hymy.gif "Iso Hymy"){kind=icon}
-
AngryBird