NuoriDaavid kirjoitti:annepa kirjoitti:elco kirjoitti:NuoriDaavid kirjoitti:Hyvä, että ampuja oli perusnorjalainen (pun intended). Jos olisi ollut musulmaani, niin se olisi ollut vielä pahempi juttu.
Missä mielessä tämä on hyvä?
Minä en kans ymmärrä miksi tämä on hyvä.
No. Jos nyt jätetään pois se ilmeinen tosiasia, että parasta olisi, että kukaan ei olisi ampunut ketään, niin tässä tapauksessa syyttömät kärsivät vähemmän, kuin jos ampuja olisi ollut musulmaani.
Jokainen tajuaa, että jos ampuja olisi ollut musulmaani, niin kaikki muslimit olisivat joutuneet valtavan rasismin kohteeksi.
Niin, oletettavasti viimeinenkin järjen valo olisi sammunut kotoistenkin mamu-kriitikkojemme päästä, jos heidän kiihottenuisuuksissaan maalaamilleen uhkakuville olisi Pohjoismaissakin ollut tällaista todellisuuspohjaa. Herra tietää, että he ovat erinäiset ruumiinaukot vaahdossa nytkin taistelemassa islamistista terroria vastaan, vaikka todellisuudessa euroopplaaisesta terrorismista islamistista on joku 2%, valtaosan ollessa separatistista, vasemmisto-anarkistien, äärioikeiston, fundamentalistikristittyjen ja henkilökohtaisen tragedian sekoittamien valopäiden kompatessa sivusta. Toki esim. oma Pertsammekin on avoimesti vähätellyt näitä EU:n virallisia tilastolukuja antaen ymmärtää, että hänen hallussaan olevat uskottavammat ja todelliset luvut ovat aivan muuta (tämä tietysti myöskin vahvistaa Daven pointtia: kun mamu-kriitikot ovat nytkin näin psykoosissa, mitä jos keisarille olisikin annettu tällainen vaatekappale).
Nämä mamu-kriitikothan ovat tosiaan jonkinlainen islamisti-terroristin märkä uni. Hommailijoiden kohdallahan väkivaltaisen islamistin panos-tuotos-analyysi antaa aika optimaalisen tuloksen, kun lähes häviävän pienellä terrorismilla saa aikaan tavattomia (irrationaalisia) pelkotiloja ja kiihtymystä. Minkälaisen vauhdin halla-ahoilijat olisivat saaneetkaan itsestään irti, jos kiihkoa ei olisikaan tarvinnut perustaa omille fantasioille ja tulevaisuuden spekulatiivisille uhkakuville, vaan ihan oikealle maailmalle. Vastaavasti, sen hetken, kun näiden perusteettomien pelkotilojen sokaisemina kuviteltiin yleisesti, että iskun takana on joku islamistinen hullu, ei verkkokeskustelussa aikailtu laajentaa syyllisyydeen taakkaa kaikkien muslimien harteille. Kun tekijäksi paljastuikin perusnorjalainen, nationalistinen, herätys(?)kristillinen, islamisoitumista ja suvaitsevaista vasemmistoa vastaan taisteleva äärihallis, niin sävy muuttui heti yksittäisen sekopään erityislaatuisuutta korostavaksi. Taas vahvistusta Daven pointille.
Näistä teemoista päästäänkin sitten siihen, että vaikka pidänkin tätä vaatimusta siitä, että politiikkojen täytyy sanoutua irti tästä tai tuosta muiden tekemästä hölmöilystä aika haukotuttavan epäkiinnostavana, niin halla-aholaisen kiihotuspuheen suhde norjalaiseen toteuttajaan on aika kiinnostava. Väärinkäsitysten välttämiseksi: suhde ei ole vastuu-suhde. Vastuussa on aika tekijä, eivät ne, jotka teolle ovat kirjoittelullaan rationalisoivan kontekstin luoneet (tässä tapauksessa siis Norjan halla-ahot, eivät Suomen hommailijat tai Halla-aho). Tästä huolimatta on selvää, että valitessaan uhkakuvia maalailevan, rintamalinjoja, jopa taistelua tai sotaa, korostavan retoriikan, halla-ahot ovat luoneet diskursiivisen kontekstin, joka varmasti vetää puoleensa henkisesti sairaita, jopa väkivaltaan taipuvaisia kahjoja. Vastaavia diskursiivia konteksteja ovat luomassa ääriuskonnolliset liikkeet, aiemmin meillä esimerkiksi syväekologisuus, eläinoikeusliike, taistolaiset, lapualaiset tai vaikkapa Suomen itsenäistymisliike. Halla-ahot yksinkertaistavat monitahoisen sosiaalisen todellisuuden amerikkalaisen viihde-elokuvan mustavalkoiseksi hyvän ja pahan taisteluksi, joka liitetään toisaalta ihmisten syvimpään identiteettin ja toisaalta (perusteettomiin, mutta kumminkin) tulevaisuuden uhkakuviin. (Soininvaaran blogissa oli linkki kirjoitukseen, joka on jo niin hulvaton, että kai se on itseironiaa:
http://www.halla-aho.com/scripta/tulevaisuudenkuva.html ?) Halla-aholainen retoriikkaa maalaa esiin todellisuuteen vain heikosti liittyvän ja liioitellun kuvan sotatilasta ja taistelusta, johon sitten henkisesti heikot voivat heittäytyä saadakseen merkitystä elämälleen ja olemiselleen. Heikommassa ja harmittomammassa muodossa tämä näkyy vaikkapa Kitinän asenneilmastossa, vahvemmin ja harmillisemmin nyt sitten Norjassa.
Mitä tässä pitäisi tehdä? Hulluja on suuressa väestömäärässä kyllä liikkeellä, ja nyt he sitten ehkä alkavat kerääntyä yhä enemmän tämän mamukriittisen liikkeen ympärille. Tätä prosessia varmasti nopeuttaa nettitodellisuuden yhä vaikuttavampi rooli: arjessa ilmeisen hulluiksi osoittautuvillekin ajatuksille löytyy nykyisin helposti ja nopeasti laajakin rationalisoiva konteksti, tässä tapauksessa maailman hommafoorumit. Kuten kirjoitin, en kuitenkaan pitäisi hommailijoita, edes Norjan sellaisia, vastuullisina. En myöskään itse tunne vetoa vihapuheen torjuntaan kielloin, rajoituksin ja muin sensuurin keinoin. Kai tässä täytyy vain luottaa, että järki voittaa. Jos tästä poliittista toimintasuositusta lähtisi työstämään, niin kai se sitten kulkisi niitä linjoja, että ajatuspolisoinnin sijaan on tuettava juuri järkeä, siis kaikkien kansalaisten kasvua henkisesti aikuisiksi (ja siten hörhöretoriikalle immuuneiksi) itsenäisiksi ajattelijoiksi. Mutta tämä kai operationalisoituisi sellaisena epämuodikkaana perinteisen peruskoulun puolustuksena, vahvana sosiaalipolitiikkana ja muuna tylsänä pohjoismaisen hyvinvointivaltion kukkahattuilevana puolustuspuheena, etten taida viitsiä sinne nyt mennä.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
