Kitinä

Töissä sais olla omissa oloissaan eikä tarttis nähdä ketään!

Ei kotona paljon oleminen paljoa poikkea normimenosta itselläni nykyään. Yksi itsenikehittämisprojekti tökkii, joudun hienosäätämään lähestymistapaani siihen ei-toivomaani suuntaan. Sitten on yleisiä epämukavuustekijöitä. Työelämästä salaa olen alkanut toivoa ettei pariin kuukauteen tärppää, muutenkin kädet täynnä. Tietty se ei auta talouspuolta.

you are damned if you do and damned if you don't.

eli ristipaine saa välillä mollisoinnut päälle psyykeessäni.

exsu kirjoitti:Töissä sais olla omissa oloissaan eikä tarttis nähdä ketään!

Asutko jossain kommuunissa?

Joo, yhden miehen ja kahden koiran kanssa. Ihan liikaa jengiä ympärillä!

^ Me tulisimme kyllä tosi hyvin yhteen, tai siis erikseen.

Joskus sitä vain kaipaisi täyttä yksinoloa hetkeksi. Ihan vaan omissa ajatuksissa oloa. Ei tietty koko ajan, mutta olisipa kaukosäädin jossa napista painamalla kaikki muut pysähtyisivät hetkeksi, että saisi ajatuksensa kasaan.

Mä oon onneksi oppinut olemaan "yksin yhdessä". Ei häiritse miekkonen, koska sille ei onneksi tarvitse puhua tai edes noteerata sitä jatkuvasti

Tää onkin yksi syy siihen, et ei olla muutettu miehen kanssa yksiin, vaikka 4 vuotta yhdessäoloa tuleekin juuri täyteen. Molemmat kaipaa sitä yksin oloa, vaikkakin mulla se lähinnä vain iltaisin ku muksu on nukkumassa. Kuitenkin vietetään aikaa yhdessä enemmän kuin keskiverto yhdessä asuva pariskunta.

^^ Pitihän se arvata, että oma eukko tänne kirjoittelee jollakin nimimerkillä.

EDIT

KKK kirjoitti: Suurin syy miksen ole näin vielä tehnyt on taloudelliset seikat.

Vai lapset?

KKK kirjoitti:Kuulostaa kylmältä, mutta sanon sen silti. Suurin syy miksen ole näin vielä tehnyt on taloudelliset seikat.

Kyllä ne mullakin oli yksi vaikutin.

Kiinnostais tietää, että miksi se sun naises ei oo lähteny käveleen ja onko sillä samanlaiset fiilikset. Meillä ei sanottu sitä ääneen mutta epäilen että myös hellulla oli tämä yhtenä syynä jäämiseen.

Minä kyllä tein tarkat laskelmat ja totesin, että jos niikseen tulee, niin pärjään kyllä. Pitää kitkuttaa vähän, mutta pärjään kyllä. Se muuten antoi sellaisen vapauttavan tunteen, että pystyi oikeasti toteamaan, että se ei ole ainoa syy, miksi jään ja jos tulee semmoinen mieliala, niin pystyn lähteen vaikka heti.

EDIT

^ Tämä on aika yleinen olotila näköjään kaikilla pienten lasten perheillä. En tunne kaveripiiristäni ainuttakaan perhettä joka olisi toisenlaisessa tilanteessa.

Myös meillä on mennyt viimeinen 6 kk päin perperiä ja fiilikset jatkomon kannalta ovat varsin ristiriitaiset.



edit.


Olen aiemmin ollut sitä mieltä, että eroavat luovuttavat ihan liian helpolla ja että aina kaikkeen löyty ratkaisu. Nyt on pakko myöntää että on asioita joita yksinkertaisesti ei voi ratkaista edes tyydyttävällä tavalla.

En mitenkään halua yllyttää ketään tekemään mitään, mutta mulla ero oli parasta mitä on tapahtunut.

Kun Se Paperi oli allekirjoitettuna käräjäoikeuden hellässä hoivassa, tuntui kuin rekkalastillinen betonia olis juuri pudonnut hartioilta.
Taloustilanne toki romahti mutta hei, se on vain rahaa.

Kiukkutipu kirjoitti:En mitenkään halua yllyttää ketään tekemään mitään, mutta mulla ero oli parasta mitä on tapahtunut.

Kun Se Paperi oli allekirjoitettuna käräjäoikeuden hellässä hoivassa, tuntui kuin rekkalastillinen betonia olis juuri pudonnut hartioilta.

Helppoa se on teillä naisilla hei. Te saatte muksut pääsääntöisesti aina itsellenne ja mies jää lehdellä soittelemaan. Kuinka moni mies sitkuttaisi kitkerässä liitossa jos saisi huoltajuuden itselleen?

Keskusteluden perusteella kaveriporukastani; ei kukaan.

masa kirjoitti:Kuinka moni mies sitkuttaisi kitkerässä liitossa jos saisi huoltajuuden itselleen?

Jos saisin allekirjoitetun paperin jossa lukisi, että saisin lasten lähihuoltajuuden pakkaisin jo.

Kiukkutipu kirjoitti:Kun Se Paperi oli allekirjoitettuna käräjäoikeuden hellässä hoivassa, tuntui kuin rekkalastillinen betonia olis juuri pudonnut hartioilta.

Muistan tunteen. Lottovoittajasta tuntuu varmaan samalta

Olisin ehkä vielä tyytyväisempi elämääni jos olisin se etävanhempi.

Lisään, että kirjoitin yllä olevan erityisen kärjistetysti. Olisiko tarkempi muoto "on ollut tilanteita jossa..."

KKK kirjoitti:Kaikissa haaveissa ja toiveissa mitä mulla on, esiintyy vain yours truly. Ja mopo. Pari kaveria. Ei vaimoa, ei lapsia, ei edes tyttöystävää. Ehkä joku satunnainen irtohoito silloin tällöin. Ja pari kaljaa.

Ruohon on aina vihreämpää aidan toisella puolella. Massiivisen upeaa sinkkuelämää, l. ruokkomaksujen maksamista viikonloppuisänä enimmäkseen oma käsi seuranaan vietettyään voi tulla ikävä sitä mitä on nyt. Itse en kyllä lähtisi kovin helposti tekemään tuollaisia päätöksiä silloin kun oma nuppi ei diagnosoidusti ole radallaan, koska silloin kaikki kurja tuntuu monin verroin kurjemmalta ja kaikki mukava paljon vähemmän mukavalta.

Noin yleisesti ottaen vähän ihmettelen, että onko tosiaan kaikilla niin kurjaa, että syyt yhdessäoloon tuntuu löytyvän ennen muuta pelosta ettei näe lapsia tai rahasta.

Kiukkutipu kirjoitti:Olisin ehkä vielä tyytyväisempi elämääni jos olisin se etävanhempi.

Sitä kun ei voi tietää.



Duunikaverin kaveri on melkoisessa tilanteessa lapsensa kanssa. Se sai lapsen naisen kanssa, joka oli jättämässä silloista aviomiestään. Kuinka ollakaan, nainen meni takaisin aviomiehensä luo, ja uuden lapsen faija jäi ilman lastaan. Sillä ei ole mitään oikeuksia lastaan kohtaan ja naisen aviomies on automaagisesti uuden lapsen isä avioliiton ansiosta.

Kuulemma mikään laki ei auta miestä tapaamaan lastaan ja nainen tekee kaikkensa ettei mies lasta näkisi.

Komppailen SE:tä siinä, että ainahan se ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella ja kyllä sitä sitten taas aamuyön laskuhumalassa vuokrayksiössä alkaa tulla ikävä mamman kainaloon.

Meillä taas menee ihan ok. Tähän suurin syy lienee se, että vaimo on alkanut arvostaa minua, koska pärjään lasten kanssa kotona hyvin. Yleisenä lausuntona toteaisin, että lapset ovat parisuhteen kannalta sairas tilanne - kaikille.

Ylermi Ylihankala kirjoitti:Yleisenä lausuntona toteaisin, että lapset ovat parisuhteen kannalta sairas tilanne - kaikille.

Mun mielestäni silloin on väärä käsitys parisuhteesta.

EDIT