Kitinä

NuoriDaavid kirjoitti:

küllküll kirjoitti:Risto Isomäki: Sarasvatin Hiekkaa

Hämmästyttävän laadukas kotimainen ekotrilleri, jossa pohdiskellaan mm Atlantiksen mysteeriä, keinoja ilmastonmuutoksen torjumiseen ja napajäätiköiden sulamisen aiheuttamia uhkakuvia.

Kirjoittajan "tietokirjailijatausta" puskee väistämättä läpi. Faktat esitetään uskottavasti, mutta henkilöhahmot jäävät ohueksi ja dialogi on ajoittain stilisoimatonta ja latteaa.

Voin silti suositella scifistä ja ympäristöasioista kiinnostuneille. Kyllä tämä pesi jonkun Michael Crichtonin "Pelon Ilmaston" mennen tullen.

Emt. Ei noi Isomäet oikein kolahda. Pari oon lukenut kyllä. Ton ja heräämisen. Henkilöhahmot on jotenkin kökköjä ja seksikin puuttuu.

Luin joululahjaksi saamani Risto Isomäen Con ritin. Ensimmäinen tutustumiseni tähän ekotrilleristiin. Jäänee myös viimeiseksi, jos ei taas teoksiaan pyytämättä ja yllättäen käsiini ilmesty.

Action-kohdissa ihan viihdyttävä, mutta ei tämä muuten kyllä mitään kirjallisuutta ole (perustuukin ilmeisesti johonkin jatkokertomukseen Seurassa tai jotain). Ja actioniakin oli oikeastaan koko kirjassa vain yksi kohtaus, joka sitten kestikin satakunta sivua. Outoa. Ekopuoli taas oli sellaista aika pitkästyttävää ja päälleliimattua "dialogia", jossa toinen päähenkilö (mies) luennoi ja kaunis mutta häikäilemätön bisnesnainen pikkuhiljaa vaikuttuu ja muuttaa elämänarvojaan. Oi kökköyttä. Kirjassa oli kuitenkin yksi parin rivin seksikohtaus, joten ehkä Dave kuitenkin tykkää.

Con ritiä ennen luin Julian Barnesin viime vuoden Booker-palkitun pienoisromaanin the Sense of an Ending, ja nyt on kesken Paolo Giordanon Alkulukujen yksinäisyys. Aika eri tasolla liikutaan kuin Isomäen sinänsä sympaattisessa tekeleessä. Vaikka toki tuo Giordano on aika masentava tyyppi: vuonna 1982 syntynyt fysiikan tohtori, joka on kirjoittanut kiitetyn kansainvälisen bestsellerin. Varmaan se on vielä hyvännäköinenkin!

urpiainen kirjoitti: Kirjassa oli kuitenkin yksi parin rivin seksikohtaus, joten ehkä Dave kuitenkin tykkää.

Kustannustoimittaja on lukenut kitinää.

urpiainen kirjoitti:
Vaikka toki tuo Giordano on aika masentava tyyppi: vuonna 1982 syntynyt fysiikan tohtori, joka on kirjoittanut kiitetyn kansainvälisen bestsellerin. Varmaan se on vielä hyvännäköinenkin!

No mut hei varmaan kuitenkin sisäisesti tyhjä ja pinnallinen!

urpiainen kirjoitti:Vaikka toki tuo Giordano on aika masentava tyyppi: vuonna 1982 syntynyt fysiikan tohtori, joka on kirjoittanut kiitetyn kansainvälisen bestsellerin. Varmaan se on vielä hyvännäköinenkin!

EDIT: Eikös tälläset nätit pojat olleet kitinän tyttöjen suosiossa.

^ Ah, mutta toisin kuin olin jostain ymmärtänyt, englanninkielisen wikipedian mukana kaveri vasta valmistelee väitöskirjaansa. Ja täyttäähän se tänä vuonna jo 30. Eli ei se niin aikaansaava ehkä olekaan.

urpiainen kirjoitti:^ Ah, mutta toisin kuin olin jostain ymmärtänyt, englanninkielisen wikipedian mukana kaveri vasta valmistelee väitöskirjaansa. Ja täyttäähän se tänä vuonna jo 30. Eli ei se niin aikaansaava ehkä olekaan.

Sillä menee kaikki aika panemiseen.

urpiainen kirjoitti:^ Ah, mutta toisin kuin olin jostain ymmärtänyt, englanninkielisen wikipedian mukana kaveri vasta valmistelee väitöskirjaansa. Ja täyttäähän se tänä vuonna jo 30. Eli ei se niin aikaansaava ehkä olekaan.

Joo. Selvä luuseri!

Vagabondo kirjoitti:

urpiainen kirjoitti:Vaikka toki tuo Giordano on aika masentava tyyppi: vuonna 1982 syntynyt fysiikan tohtori, joka on kirjoittanut kiitetyn kansainvälisen bestsellerin. Varmaan se on vielä hyvännäköinenkin!

EDIT: Eikös tälläset nätit pojat olleet kitinän tyttöjen suosiossa.

Panisin!

urpiainen kirjoitti: Paolo Giordanon Alkulukujen yksinäisyys. Vaikka toki tuo Giordano on aika masentava tyyppi: vuonna 1982 syntynyt fysiikan tohtori, joka on kirjoittanut kiitetyn kansainvälisen bestsellerin. Varmaan se on vielä hyvännäköinenkin!

Se on. Luin tuossa jokunen vuosi sitten. En oo uskaltautunut uusintaan, kun kirja oli niin :broken heart:

Origo: Käytöksen kultainen kirja

Pakinakokoelma. Hauska. Suosittelen.

elco kirjoitti:A Song of Fire and Ice on nyt menossa kolmannen kirjan loppupuolella.

Tämä, toisen kirjan keskivaihella. Englanniksi. On raskasta! Mutta koukuttavaa myös. Kyllä minä vähän hmmmästyin kuin käsi mestattiin.

elco kirjoitti: Tarinan perkeleenmoinen synkkyys pistää kyllä vähän masentamaan: ykköskirjan lopusta lähtien on nyt laseteltu menemään jatkuvia vastoinkäymisiä ns. hyviksille; hyviksiä mutiloidaan ja murhataan jatkuvalla syötöllä ja alkaisi jo pikkuhiljaa kaipaamaan jotain positiivista käänettä (vaikka yleensä pahiksien puolella olenkin), mutta kai se on syytä alkaa uskomaan, että tässä sarjassa ei hyvikset juhli.

Ai näinkö.. Sen lisäksi että on kielellisesti raskasta niin on mielellisestikin raskasta.... No, kyllähän tämä pitää läpi lukea kuitenkin, on se niin mielenkiintoinen!

Olin tuossa lyhyellä työmatkalla, ja kun en muistanut ottaa kesken olevaa kirjaa mukaan, ostin lentokentältä summassa Emma Donoghuen kirjan Room. Valintaperusteena ihan vain se, että taisi olla Booker-palkinto-shortlistattuna tai jotain. Kirja oli kiinnostava lähinnä siinä mielessä, että en osaa oikein vieläkään päättää, oliko se hömppälehtien erilaisilla tragedioilla mässäilevien kauhisteluartikkelien tasoista kirjallisesti arvotonta ja moraalisesti epäilyttävää roskaa, vai oliko se oikeastaan ihan oivaltava kuvaus ihmismielen toiminnasta. Vaikeaa. Edit: sittenkin linkiksi ehkä mieluummin tämä.

^ Taisi just tulla Huoneen suomennoskin ulos.


aasinsilta--->

Täytyy tunnustaa, että olen tehnyt syntiä, vaikka Uskoon en tullutkaan. Luin tuossa lomaillessa muutaman uudemmista Paul Austereista suomeksi, kun olivat sopivasti tyrkyllä, ja yllättyneesti tykkäsin. Tietty käänsin mielessäni englanniksi aika suuren osan ajasta, mutta kyllä hyvä kääntäjä on hyvä kääntäjä.

Taloyhtiömme roskahuoneen kirjojenvaihtohyllystä bongasin Milan Kunderan Identiteetin sekä Craig Novan(no pun) Hyvän pojan.

Ann Heberlein: En tahdo kuolla, en vain jaksa elää

On ollut hirveän paljon positiivisempi olo tuon kirjan luettuani. Oman elämän murheet ja sairaudet tuntuu aika vähäpätöisiltä.

Simo Hämäläinen: Toden Näköisyyksiä

Kertomuskokoelma. Hyvä.

Suvinen kirjoitti: Loistava kirja.

Kiitos tästä. Olen ollut kahden vaiheilla ostaako vai eikö mutta jos nyt sitten uskallan.

Miika Nousiainen - Maaninkavaara. Aivan äärettömän hyvä ja hauska teos, tuli naureskeltua useamman kerran ääneen. Harmi, ettei jokin kirja voi vaan jatkua loputtomiin.. Juoksuintoilijoille (kuten minä) suosittelen, mutta of course muillekin.

Tunnustaako kukaan kitinäläinen lukeneensa tätä:

http://www.eljamesauthor.com/books/fifty-shades-of-grey

Ilmeisesti erittäin hyvin myyvä BDSM pehmoporno kirja.

Menossa paraikaa Lionel Shriverin "Poikani Kevin" (elokuva ilmestyi nyt tässä vasta, joka sekin on tsekattava, kirjaan perustuu). Alku oli jotenkin nihkee, mutta nyt on päästy vauhtiin. Todella, todella koukuttava teos.

**
Muoks; eilen (tai itte asiassa tänä aamuna) sain kahlattua paksun teoksen loppuun. Ekaa kertaa elämässäni ITKIN. Upea, ehdottomasti yksi mun all-time-top-5- kirjoihin meni että heilahti. Tarinan idea on siis se, että Kevin- nimisen koulusurmaajan äiti kirjoittaa kirjeitä miehelleen tapahtunutta ja elettyä elämää pohtien.

Fifty Shades of Grey on luettu, ja nyt luvussa on jatko-osa Fifty Shades Darker. Hyllyssä odottaa tietenkin kolmososakin
Pidin kirjasta todella paljon, mutta pitää tosiaan muistaa, että se on vain genrensä edustaja, ei mikään Nobel-ehdokas. Sekä romantiikka että BDSM-pehmoilu lämmittivät kehoa ja mieltä.

Vares Sheriffi.

Typerästä nimestään huolimatta tuttua Varesta. Alun krapulakohtaus nauratti pitkän tovin.

Niin, onko kukaan lukenut Mielensäpahoittajaa? Kiinnostaisi.

Anders Hallgrenin Koiraongelmia ja ongelmakoiria

Aika hyvin tuli perspektiiviä tyypillisimpiin typeröinteihin koirien kasvatuksessa ja niiden syy-seuraus-suhteesta.

Suosittelen lämpimästi kaikille koiran omistajille.

exPertti kirjoitti:Niin, onko kukaan lukenut Mielensäpahoittajaa? Kiinnostaisi.

Ostin joululahjaksi appiukkoehdokkaalle muutama vuosi sitten. Lahjansaaja on kuin ilmetty kirjan päähenkilö vaikka parikymmentä vuotta nuorempi. Lukasin sen pikasesti tietty itte ennen kuin annoin lahjan:-) Ihan viihteellistä, ok = 3/5. Kannattaa minusta lukea.

scarface kirjoitti:Menossa paraikaa Lionel Shriverin "Poikani Kevin" (elokuva ilmestyi nyt tässä vasta, joka sekin on tsekattava, kirjaan perustuu). Alku oli jotenkin nihkee, mutta nyt on päästy vauhtiin. Todella, todella koukuttava teos.

**
Muoks; eilen (tai itte asiassa tänä aamuna) sain kahlattua paksun teoksen loppuun. Ekaa kertaa elämässäni ITKIN. Upea, ehdottomasti yksi mun all-time-top-5- kirjoihin meni että heilahti. Tarinan idea on siis se, että Kevin- nimisen koulusurmaajan äiti kirjoittaa kirjeitä miehelleen tapahtunutta ja elettyä elämää pohtien.

Minusta tuo oli kammottava opus, lukemisesta ehkä jo nelisen vuotta aikaa, joten en muista hyvin. Rivien välistä oli kuitenkin minusta hyvin luettavissa rakkauden puute missä lapsi oli kasvanut. Eikös se äityli siinä meinannut jotain semmosta jo vauvana tyyppi teki pahojaan vaan kiusatakseen, ja parivuotiaana mm. paskansi jonnekin puhdasta ilkeyttään. En ole ollenkaan yllättynyt, että tuollaisissa oloissa kasvanut kersa sopivan sattuman ja geeniperimän kera juurikin tekisi koulusurman. Sääli vaan ettei äiti ainakaan mukamas yhtään tajua miten siitä lapsesta sellainen tuli.

Mietitytti sekin oliko tuo tosiaan äidin kirjoittama vai ihan jonkun fiktiivinen tarina.

NuoriDaavid kirjoitti:Tunnustaako kukaan kitinäläinen lukeneensa tätä:

http://www.eljamesauthor.com/books/fifty-shades-of-grey

Ilmeisesti erittäin hyvin myyvä BDSM pehmoporno kirja.

Radiossa puhuttiin tosta niin shokeeraavaan sävyyn, että aattelin et toi pitäisi lukea. Mahtoivatko liioitella?

NuoriDaavid kirjoitti:

urpiainen kirjoitti:
Vaikka toki tuo Giordano on aika masentava tyyppi: vuonna 1982 syntynyt fysiikan tohtori, joka on kirjoittanut kiitetyn kansainvälisen bestsellerin. Varmaan se on vielä hyvännäköinenkin!

No mut hei varmaan kuitenkin sisäisesti tyhjä ja pinnallinen!