Kitinä

^Kyllä herra tohtori, tosin on vähän täyttä täällä hoitolassa, kun kaikki kiroilevat siilit on tumpattu tänne. Puoli maalimaa on mun kanssa!!!1

Mut eikoo ihana tietää, ettei oo yksin!11

^Joo, on vaan vaikeuksia kuulla omia ääniään, kun ulkopuolelta tuleva meteli on niin kova1!

Itkemisestä: mä en juuri muulloin itke (hautaijaisia lukuunottamatta) kuin välillä musiikkia kuunnellessani. Itkeminen taiteelle tuntuu mukavalta.

Aprikos, nyt muistankin, että itkin, kun kuulin radiosta Artun löytymisestä kuolleena lumilinnasta.

Mä en itke hautajaisissa yleensä, tosin kun yks läheisin kaveri kuoli niin silloin joutui vähän. Sitten muuten vaan joskus herkällä hetkellä kun oikein muisteloi menneitä niin voi tulla tunteet vahvasti pintaan. Itkin kyllä tossa vuodenvaihteen tienoilla oikeastaan ilman varsinaista oikeaa syytä useasti, oli niin väsynyt ja hajalla kaikesta turhasta shaissesta.

Jos on normaali kondiksessa, niin silti tietyt biisit voi nostaa miehisen kyyneleen silmäkulmaan, eniten niihin sitoutuvien muistojen takia, joskus sen takia että siinä on jotain niin kaunista.

Oon vähä herkkis, mutta ylpeä siitä.

Kreitsu kirjoitti:Millaisia sivuvaikutuksia sulla on? Kaksi viikkoa on aika lyhyt aika, vaikka sanotaan että vasteen pitäisi niillä main alkaa näkyä. Mulla kesti silloin joskus kauemmin, mutta auttoivat kuitenkin.

Unihäiriöt nyt nousevat lähinnä mieleen. Alussa ei meinannut uni tulla illalla silmään ja nytkin nukun jotenkin kevyemmin, heräilen usein aamuyöllä. Samaten pinna paloi ekan viikon aikana todella helposti. Eipä oikein muuta.

Minä itken milloin mistäkin syystä. Milloin on joku herkkä hetki (kuulin juuri että perheeseemme saapuu onni, sisko oli käynyt ultrassa) tai pahuuden takia eli vaikkapa että ihmiset kohtelevat eläimiä täysin epäinhimillisesti. Tai kohtelevat puolustuskyvyttömiä ihmisä epäinhimillisesti (jostain syystä tää tiarajuttu ei itketä, vaan vituttaa rankasti, raivostuttaa). Olen edellisestä elämästä oppinut, että silloin kun itkettään niin pitää itkeä, eikä sitä tarvi peittää. Niinpä saatan puhjeta kyyneliin vaikka neljän ruuhkabussissa, jos siltä tuntuu. En ole enää mitenkään jyrkkä sinikäyrä tunteitteni kanssa. Jos osaisin, niin kertoisin kuinka vähemmän jyrkkä olen. Mut pääpointtina on, että jos itkettää niin itken, paikasta ja seurasta viis, jos naurattaa niin nauran. Mutta on se helpotus, että tunteet eivät mene vuoristorataa vaan semmoista.... öö... keski-ikäiselle sopivaa vuoristorataa? Yhä regaoi ja joskus itkettää, mutta ne tunteet ei tule yhtä voimakkaana, kuin joskus 10v sitten.
Tosin täytyy mainita, että se tunne, mikä tuli viime lokakuussa ylitti kaikki mitta-asteikot ja se oli MAHTAVAA! Siis ihan hirveetähän se oli, mutta mahtavaa siinä mielessä, että hei, musta löytyy tämmönenkin lokero vielä!

Harvinaisen vaikee päivä taas. Monta huonosti nukuttua yötä ja paskasti etenevä projekti syövät miestä. Ihan kuopan pohjalla asti ei käyty mutta hyvää vauhtia persmäkeä oltiin jo sinne menossa.

Välillä mua NIIN JUMALAUTA KYLLÄSTYTTÄÄ tää ainainen oman päänsä kanssa vääntäminen... eihän tätä o jatkunut kuin about neljännesvuosisata...

Univaje on kyllä loistava masennuttaja. Itsellä kotona lasten kanssa vääntäessä tulee usein sellaisia ei heti lähteviä ahdistuksia useimmiten parisuhteeseen liittyen. Silloin pyrin järkeistää olotilani johtuvan univajeesta ja kivojen asioiden puutteesta. Yritän vain keksiä samaksi päiväksi jtk kivaa tekemistä. Liikunta auttaa. Tietenkin pitäisi saada se univaje pikaisesti katkastua. Mulla on vaikeuksia tässä, kun tyttö heräilee viiden jälkeensä.

Toki tässä käytäntö varmasti monella ongelmana, mutta itse oon kans huomannu että univelkasena ei sais miettiä yhtikäs mitään. Aina jos väsyttäessä alkaa joku asia ahdistaa niin päätän että mietin tätä huomenna kun mua ei väsytä. Huolehdin että tulee nukuttua tarpeeksi ja seuraavana päivänä joko huomaan ahdistuksen turhaksi tai mulla on levänneenä paljon enempi välineitä ratkoa ko. ongelmaa.

Olen siitä onnekas, että mulla ei ole uniongelmia. Nukun tarvittaessa vuorokauden tai pari putkeen eikä unen kanssa ole ongelmia. Hypojen aikana ei pahemmin tule nukuttua, mutta eipä silloin tarvitsekaan. Ei ole tosin ollut hypoja aikoihin.

Ja ennen kuin joku teräväpää tule sanomaan, että nukkuminen lisää väsymystä niin voin sanoa, että ihan sama mitä tekee tai yrittää tehdä, niin silti väsyttää. Lenkillä käyn ja rasitan itseäni jne. mutta se vaatiikin sitten triplaunet. Zombiena harhailu on siinä mielessä vaarallista, että voi jäädä vaikka auton alle. Ihan jees, kuhan olis rekka ja varmasti kuolis. Ei kiinnosta mikään neliraajahalvaantunutkaan olla.

Parin viikon optimismi alkaa olla menneitään. Ihan samanlaiseksi tää touhu on palautumassa kuin ennen douppiakin. Vituttaa.

Rouskitaan nyt vielä viikko näitä niin on varmasti kokeiltu riittävästi ja säädetään sitten shrinkin kanssa lisää ensi viikolla. Yks vaihtoehto voisi olla tietty nykyisellä jatkaminen ja annostuksen nosto.

Motivaatio oman elämän ja asioiden muuttamiseen alkaa olla käytetty loppuun. Tiedän, että vanhaan palaaminen olisi idioottimaista - mutta mitä väliä? Baarikaapille meinasin kävellä viikonlopun aikana varmaan kymmenen kertaa.

Riemumieli kirjoitti:Sori vaan tsubu, se että sinä olet sekaisin, ei tarkoita sitä, että minä en tajuaisi shrink-aiheista vähintään yhtä paljon. Alatyylinen kielenkäyttösi kertoo ongelmista, joihin kehottaisin hakemaan pikaista apua.

Sanoo dude jonka mielestä itkeminen on jotain sellaista mitä säästetään erikoistilanteisiin ja kytketään sitten sopiva erikoistilanne havaittua kytkimestä päälle.

Trollaus on hieno laji, mutta väärässä paikassa se on jotain aika paljon pelottavampaa.

Eikös se silloin ole huumoria, jos sekä lähettäjä että vastaanottaja ovat sitä mieltä?

KKK kirjoitti:Baarikaapille meinasin kävellä viikonlopun aikana varmaan kymmenen kertaa.

Miksi sä pidät baarikaappia? Sillä kun nyt tuntuu oleva joku merkitys sun fiiliksiin, niin älä mene sinne alkoon.

Ja eikö tärkeintä ole, että et kävellyt? Eihän niitä uusia toimintamalleja ole helppo oppia. Aivot kun ovat oppineet toimimaan yhdellä tapaa, vaatii paljon työtä ja panostusta opettaa niille uusi, parempi tapa. Oli se sitten ahdistuksen poisto ja tunteiden laimentaminen viinalla, tai mikä hyvänsä ei-toivottu tapa käyttäytyä tai ajatella.

MrM kirjoitti:Sanoo dude jonka mielestä itkeminen on jotain sellaista mitä säästetään erikoistilanteisiin ja kytketään sitten sopiva erikoistilanne havaittua kytkimestä päälle.

En tarkoittanut ihan tuota, itku tulee jos on tullakseen. Tarkoitin sitä, että elämä kovettaa, jos ei itketä niin ei itketä.

nowaysis kirjoitti:Oisko se vaarallista, jos itkee siksi kun kaikki on niin kaunista?

Ei ole, minähän nimenomaan kirjoitin, että on "jännää", kun ylipäänsä tuntee jotain.

nowaysis kirjoitti:Eikös se silloin ole huumoria, jos sekä lähettäjä että vastaanottaja ovat sitä mieltä?

Joo, mutta suoraan sanottuna minusta sellaiset ylimieliset pätemiskommentit voisi säästää toisiin ketjuihin. Onhan täällä pilvin pimein muitakin ketjuja. Ja Riemiksen jutuista nyt vaan tulee sellainen olo, että jätkä on ihan kuutamolla, mitä tulee mielen ongelmiin.

Saahan sitä tietty mielipiteensä esittää, mutta olisi kiva, jos edes yksi ketju pysyisi asiallisena. Se on tietenkin ihan turha toive, joten taidanpa pitää pääni kiinni jatkossa ja keskittyä itsekin vain onlinereiden heittämiseen vaikkapa erotiikka-ketjussa.

Mä taas peilaan Riemiksen mikään ei tunnu miltään -jutut aina sen taustaa varten, koska nyt tällaset jutut täältä satun vaan muistamaan. Ymmärrän siis mistä tuulee hänen kohdallaan. Käänteistsykologiaa niinQ.

nowaysis kirjoitti:Itkeminen poistaa elimistöstä stressihormoneja, eli on oikeastikin hyväksi,

Tästä tuli mieleen, etten muista koska olisin viimeksi itkenyt ja olen stressaantunut kuin joku viulunkieli. Olisiko joku yhteys? Mutta miten itketään jos ei itketä?

Kottarainen kirjoitti:Mutta miten itketään jos ei itketä?

Näin itkupillinä on helppo sanoa...
Ajattelemalla kauheita asioita? Katsomalla tietynsorttisia elokuvia? Kuuntelemalla musiikkia? Lukemalla sairaiden lasten selviytymistarinoita?

Ei auta.

Paitsi en kyllä pysty lukemaan/katsomaan mitään juttuja missä lapsille käy huonosti. Alkaa ahistaa liikaa, ei niinkään itkettää.

Mulla oli joskus teininä kausi jotta "minähän en jumalauta tyhjää märise". Enkä märissyt. Sitten rupesin jostain syystä joskus miettiä, että onpa vähän epänormaalia ja entä jos ei enää oikeasti pysty itkemään ollenkaan. Voiko kyynelkanavat mennä tukkoon? En muista miten sain häiriötilan loppumaan.

Itkeminen on synnynnäinen reaktio, kun tuntuu pahalta fyysisesti tai psyykkisesti (tai liikuttuu). Toki itkuherkkyyskin vaihtelee, jokainen tavallaan. Tavasta sitten opitaan(jos opetetaan ettei saa itkeä= on ok näyttää vain tiettyjä tunteita) pois, ja monesti tuo vaikuttaa kehoon(ja päähän) monina muina särkyinä ja jännitystiloina. Sitten kun ihminen uskaltaa taas kokea/näyttää tunteensa, vaikkapa niiden analysoimisen tai niistä puhumisen sijaan, ja kertoo itselleen että nyt mun on ok tuntea näin ja näyttää se(itkeminen on "sallittua" esim hautajaisissa), se itku tulee usein niilläkin jotka normaalisti eivät pillitä. Itkemistä voinee opetella(Ks. elokuva Holiday) . Tai se tulee kun ei ole enää resursseja sen pidättelemiseen: nälkä, väsy, järkytys. Sitä pidetään usein heikkouden merkkinä, mutta oikeasti se on tehokas keino lieventää stressiä ja saada huomiota omalle tunnetilalle.

Ja poonustietoa!! Itkevän ihmisen näkeminen aktivoi myös omissa aivoissa samoja alueita, kuin itkeminen. Siksi se vetoaa/liikutta/TAI joitakin äärettömästi ahdistaa tai jopa suututtaa. Tämä on reaktio siihen, ettei pysty käsittelemään sitä, että itsekin saattaisi haluta hieman pillittää silloin tällöin(kärjistetysti/alitajuisesti), mutta koska miehet/vahvat ei itke, niin se vaan ärsyttää ja tulee vihaiseksi ja avuttomaksi jos ei voi lopettaa toisen itkua.

Eikä tässä kaikki: tekokyynelissä ei ole samoja protskuja kuin oikeissa itkukyynelissä, eikä se myöskään lievitä sitä stressiä koska ne stressiprotskut eivät poistu elimistöstä.

Ja vielä trendinäkökulma: itkeminenhän on tulossa taas muotiin. Obamakin hieman julkisesti nyyhkytti niitten lasten ampumisista puhuessaan, herätti kyllä myötätuntoa niin 130% että. Että jos Ameriikan presidentti saa itkeä julkisesti liikutuksesta, niin ehkä muutkin. Karjalan miehillä tuskin on toivoa, mutta naiset saattavat elättää itsensä tulevaisuudessa prostituution sijaan itkemisellä.