Pappailu?

[Fcuk]

Mä muistan ala-asteen liikunnoista lähinnä sen miten kundit yritti kesken sählyjen rynniä meidän tyttöjen aerobiceihin ja kuntopiireihin. Tais olla melkosen hemaseva parikymppinen naismaikka meillä jos oikein muistan. Liikkatunnit oli viel sillon ihan parasta! Yläasteella vähän takkus, rupesin vihaamaan hiihtoa ja suunnistusta koska niitä oli niin vitusti liikaa... Ja sit en haldannu tampooneita ja maikka haukku mut pystyyn kun kieltäydyin uinneista vähän väliä. En missään välissä halunnu kundien peleihin, sieltä roudattiin jääpallokaukalosta välillä paareilla heiveröisempiä pois. Me tytöt hellittiin (ja saatiin tupakkatauot accidentien sattuessa).

[bliss]

Mun ala-asteajoista on niin kauan aikaa (yli neljännesvuosisata), että silloin meitä - ainakaan meidän koulussa - ei jaettu tyttö- ja poikaryhmiin. Tosin meidän koulussa mei ollut erikseen liikunnanopettajaakaan vaan luokanopettaja veti kaikki tunnit.
Siinä sitten sekajoukkueina pelattiin pesistä ja futista ja mitä nyt milloinkin.

[Stevie Ray]

Silloinhan olisi nimenomaan hyvä olla sekaporukassa, jossa tehtäisiin erilaisia asioita. Kun sitten niillä vähemmän aggressiivisilla pojillakin (ihan turha määrittää heitä kielenkäytöllä jotenkin huonommiksi, kuten itse tuossa teit) olisi mahdollisuus valita jokin muu aktiviteetti kuin se ryminöinti.

Itse kuuluin noihin heiveröisiin, jotka pärjäsivät sisukkuudella, joten katson, että mulla on oikeus määritellä itseni liikkuvuudeltani huonommaksi kuin se, joka on minua parempi. Se on fakta. Joten miksei se silloin pätisi muihinkin?

Mä olen myös huono laulamaan ja olen merkittävästi huonompi tässä suhteessa kuin esimerkiksi Panu Larros.

[EveryWoman]

Silloinhan olisi nimenomaan hyvä olla sekaporukassa, jossa tehtäisiin erilaisia asioita. Kun sitten niillä vähemmän aggressiivisilla pojillakin (ihan turha määrittää heitä kielenkäytöllä jotenkin huonommiksi, kuten itse tuossa teit) olisi mahdollisuus valita jokin muu aktiviteetti kuin se ryminöinti.

Itse kuuluin noihin heiveröisiin, jotka pärjäsivät sisukkuudella, joten katson, että mulla on oikeus määritellä itseni liikkuvuudeltani huonommaksi kuin se, joka on minua parempi. Se on fakta. Joten miksei se silloin pätisi muihinkin?

Mä olen myös huono laulamaan ja olen merkittävästi huonompi tässä suhteessa kuin esimerkiksi Panu Larros.

Mm, no sanotaan sitten että on olemassa hentorakenteisia mutta siitä huolimatta aggressiivisia (= kilpailuhenkisiä ja ryminöintiin suuntautuneita) tyyppejä. Mutta lisäksi on sitten niitä ei-niin-aggressiivisia, myös pojissa. Hentorakenteisia tai ei.

Itsesi saat ilman muuta määritellä juuri siten kuin haluat, mutta jos puhut pojista yleensä, ei välttämättä ole hyvä idea korostaa kielenkäytöllä osan huonommuutta - siis silloin kun on kysymys ominaisuuksista, jotka nähdään tyypillisesti sukupuolisidonnaisina ja jopa sukupuolta määrittävinä. Laulutaito ei ole tällainen ominaisuus, mutta ryminöintialttius ja -kyky on, kuten omasta tekstistäsikin näet.

Eli: jos näet aggressiivisuuden ja fyysisen dominoivuuden olennaisina mieheyden rakennusosina, katsot saman tien, että mies, jolla näitä ominaisuuksia ei ole, on miehenä muita vajaampi. Jos vielä kuvailet asiaa puutteellisuutta ja huonommuutta viestivillä käsitteillä, tulet samalla sanoneeksi, että hento ja ei-aggressiivinen mies on muita huonompi mies.

[Elppis]

Tosi pappailukeskustelua...

[Stevie Ray]

...

Itse en ole koskaan tyttöjen liikuntatunneille osallistunut, mutta voisin olettaa, sen perusteella mitä tyttöjä ja naisia olen elämäni aikana tuntenut, että tässäkin joukossa on heitä jotka tuppaavat olemaan rajuudessaan hetkittäin melko ylilyöviä jopa omassa keskuudessaan. Ja varmasti molemmissa ryhmissä, sekä pojissa ja tytöissä, on eri kokonaisuuksia kilpailuhenkisyyden ja fyysisyyden suhteen.

Eli: jos näet aggressiivisuuden ja fyysisen dominoivuuden olennaisina mieheyden rakennusosina

Enhän minä mieheyden rakennusosista puhunut yhtään mitään. Puhuin liikuntatunnilla menestymisestä. Me liikunnallisesti toisia huonommat pärjäsimme liikuntatunneilla vain sisukkuudella, jos verrataan meitä paremmin liikkuviin. Me olemme liikunnallisesti huonompia kuin ne paremman liikunnallisuuden omaavat. Mutta asenteella voi korvata paljon. Nyt yrität kuljettaa keskustelua ihan johonkin muualle kuin mistä oli kyse. Mutta jos haluat että otan kantaa myös miehisyyteen, niin siihen pätee sama asia; asenteella ja sisulla voi korvata ja kehittää puutteitaan. Ei ole häpeä sanoa, että olen huonompi tällä osa-alueella, kuin tuo kaveri tuossa. On eri asia alistua siihen asemaan ehdoin tahdoin. Sen myönnän heti, että alistuminen on arka asia. Missä menee raja itsensä hyväksymisessä sellaisena kuin on ja halussa kehittää itseään?

[daddykillkill]

...kuten pelaa pesistä, lenttistä ym.

Mitä hauskaa näissä lajeissa on?
Ja PLIIS: sanokaa, että se stnan telinevoimistelu on jo otettu pois opetusohjelmasta. Näen vieläkin krapulapainajaisisa flashbackejä yläasteen ja lukion liikuntatunnista ja epätoivoisista yrityksistäni tehdä kieppiä tai hypätä urhonhyppyä...

[EveryWoman]

Stevie, ihan tämän oman tekstisi perusteella katsoin, että pidät rajuutta ja poikuutta jotenkin toistensa erottamattomina osina:

Pojat vaan tuppaa olemaan rajuudessaan hetkittäin melko ylilyöviä jopa omassa keskuudessaan. ... porukassa, etenkin jos mukana on poikia, usein ryminöidään.

Jos verrataan rajuutta ominaisuutena vaikkapa siihen mainitsemaasi laulutaitoon, niin miltä seuraava kuulostaisi:

Pojat vaan tuppaa olemaan lauluharrastuksessaan hetkittäin melko edistyneitä jopa omassa keskuudessaan. ... porukassa, etenkin jos mukana on poikia, usein lauletaan.

Huomaatko? Toinen asetelmista esiintyy ihmisten kielenkäytössä varsin usein, toinen ei ollenkaan.

Edit: Kyllä, tytöissäkin on niitä rajumpia yksilöitä samoin kuin pojissa. Mutta tyttöjen kohdalla sitä pidetään jonkinlaisena viallisuutena (raju tyttö nähdään naisellisuuden osalta vajavaisena) - samoin kuin sen puuttuminen nähdään pojissa vikana.

[EveryWoman]

...kuten pelaa pesistä, lenttistä ym.

Mitä hauskaa näissä lajeissa on?
Ja PLIIS: sanokaa, että se stnan telinevoimistelu on jo otettu pois opetusohjelmasta. Näen vieläkin krapulapainajaisisa flashbackejä yläasteen ja lukion liikuntatunnista ja epätoivoisista yrityksistäni tehdä kieppiä tai hypätä urhonhyppyä...

Mä olin pesiksessä ihan älyttömän tumpelo, mutta jostain syystä silti tykkäsin siitä. Ainoa kurja vaihe oli joukkueiden muodostus, jossa mut valittiin aina melkein viimeisenä (ei kuitenkaan ihan viimeisenä, taisivat sääliä mua!).

[1108]

Mitä vittua? Pesis on täysin kurko laji, tulee kesäisin vieläkin pelattua vaikka en joukkueessa enään pelaakaan. Tosin olen pikkasen puolueellinen koska suvun paine oli lajiin aika kova aikoinaan natiaisena.

[Stevie Ray]

Stevie, ihan tämän oman tekstisi perusteella katsoin, että pidät rajuutta ja poikuutta jotenkin toistensa erottamattomina osina:

Pojat vaan tuppaa olemaan rajuudessaan hetkittäin melko ylilyöviä jopa omassa keskuudessaan. ... porukassa, etenkin jos mukana on poikia, usein ryminöidään.

Ok. Silloin olet käsittänyt minut väärin. En pidä rajuutta ja poikuutta/mieheyttä mitenkään toistensa erottamattomina osina. En itsekään ole mitenkään erityisen raju millään tavalla, ehkä urheillessa joskus sattuu hetkittäisiä ylilyöntejä, mutta koen silti olevani mies.

Jos verrataan rajuutta ominaisuutena vaikkapa siihen mainitsemaasi laulutaitoon, niin miltä seuraava kuulostaisi:

Pojat vaan tuppaa olemaan lauluharrastuksessaan hetkittäin melko edistyneitä jopa omassa keskuudessaan. ... porukassa, etenkin jos mukana on poikia, usein lauletaan.

Huomaatko? Toinen asetelmista esiintyy ihmisten kielenkäytössä varsin usein, toinen ei ollenkaan.

Huomaan. Mutta mitä yrität tällä sanoa? Että vertaukseni oli ontuva?

Edit: Kyllä, tytöissäkin on niitä rajumpia yksilöitä samoin kuin pojissa. Mutta tyttöjen kohdalla sitä pidetään jonkinlaisena viallisuutena (raju tyttö nähdään naisellisuuden osalta vajavaisena) - samoin kuin sen puuttuminen nähdään pojissa vikana.

Tämä on jo melkein gallupin paikka. Onko liikuntatunnilla rajummin liikkuva poika enemmän poika, kuin vähemmän rajusti liikkuva? Tai vastaavasti; onko rajummin liikuntatunnilla liikkuva tyttö jotenkin viallinen kuin vähemmän rajusti liikkuva tyttö?

[EveryWoman]

Tämä on jo melkein gallupin paikka. Onko liikuntatunnilla rajummin liikkuva poika enemmän poika, kuin vähemmän rajusti liikkuva? Tai vastaavasti; onko rajummin liikuntatunnilla liikkuva tyttö jotenkin viallinen kuin vähemmän rajusti liikkuva tyttö?

Nämähän ovat niin paljon pöydällä olleita aiheita, että varmaan kysyttäessä suuri osa ihmisistä vastaa, että ei tietenkään. Sen jälkeen he menevät tarhaikäisten lastensa kanssa hiekkalaatikolle ja toruvat tytärtään tämän rajuista otteista, samalla kun samanikäinen poika mellastaa vieressä ihan samalla tavalla. Käytännön teot merkkaavat valitettavasti lasten elämässä juhlapuheita enemmän.

[daddykillkill]

Ainoa kurja vaihe oli joukkueiden muodostus, jossa mut valittiin aina melkein viimeisenä (ei kuitenkaan ihan viimeisenä, taisivat sääliä mua!).

Näissä joukkueiden valinnoissa pieni ihminen oppii "arvonsa". Samat jampat valitaan aina ensin ja itse olet aina viimeisten joukossa. Hassua miten tällaiset vieläkin muistaa. Ehkä yksi merkittävä syy siihen, etten halua harrastaa mitään joukkuelajeja vielä aikuisenakaan.

[Stevie Ray]

Sen jälkeen he menevät tarhaikäisten lastensa kanssa hiekkalaatikolle ja toruvat tytärtään tämän rajuista otteista, samalla kun samanikäinen poika mellastaa vieressä ihan samalla tavalla. Käytännön teot merkkaavat valitettavasti lasten elämässä juhlapuheita enemmän.

No minulla ei ole tästä kokemuksia. Kyllä ainakin meidän tarhassa tyttöjä ja poikia kohdellaan samanarvoisesti. Tarhan "rajuin" lapsi omassa ikäryhmässään on muuten tyttö ;) Pikku-ukko ilmoittaa säännöllisesti kotona tykkäävänsä hänestä. Joten ei se meidän ukolla tunnu olevan mikään haittatekijä tykkäämisiin.

[EveryWoman]

Ainoa kurja vaihe oli joukkueiden muodostus, jossa mut valittiin aina melkein viimeisenä (ei kuitenkaan ihan viimeisenä, taisivat sääliä mua!).

Näissä joukkueiden valinnoissa pieni ihminen oppii "arvonsa". Samat jampat valitaan aina ensin ja itse olet aina viimeisten joukossa. Hassua miten tällaiset vieläkin muistaa. Ehkä yksi merkittävä syy siihen, etten halua harrastaa mitään joukkuelajeja vielä aikuisenakaan.

Hmm, eipä minustakaan varsinaisesti mikään joukkuepelaaja ole tullut, urheilun parissa eikä sen ulkopuolellakaan. Kaiken tekisin itse, jos se vain olisi mahdollista.

[Riemumieli]

Näissä joukkueiden valinnoissa pieni ihminen oppii "arvonsa". Samat jampat valitaan aina ensin ja itse olet aina viimeisten joukossa. Hassua miten tällaiset vieläkin muistaa. Ehkä yksi merkittävä syy siihen, etten halua harrastaa mitään joukkuelajeja vielä aikuisenakaan.

Noin se menee aikuisenakin, toiset valitaan ensimmäisenä, toisia ei ollenkaan.

[Ylermi Ylihankala]

Samalla lailla sitä saa oppilaat traumoja milloin mistäkin: olet ruma, olet köyhä, saat paskoja koenumeroita tai olet liian fiksu eli hikari. Toivottakaamme kaikki tervetulleeksi joukkoomme suureen!

[Vesper]

Oon sit vissiin tosi outo kun mulla ei oo traumoja kouluajoista. Oli kai aika helppoa olla sitä keskikastia...

[daddykillkill]

Voi vadelma, että voi lapsen nukuttaminen olla työlästä. Onneksi intternjetistä löytyi tähänkin ratkaisu: kotitekoinen unikaasu:

Follow these instructions:

1. Crush 20 sleeping pills into powder
2. Pour the powder into a plastic bag
3. Eat a big bowl of beans
4. Fart into the plastic bag, and quickly twist to close
5. Shake the plastic bag rapidly
6. Tie a rubber band around the neck of the bag

Puncture bag to activate sleeping gas

Taidan kokeilla naapurin mulkulle ensin.

[Fcuk]

^ Menes nyt nussimaan siitä!

[Ylermi Ylihankala]

Ei tuo trauma-asia ollut kirjaimellisesti otettava, vaan sellainen perspektiivipysäytys. Ei mullakaan mitään traumoja ole. Tuota viimeksi valittiin-läppää vaan kuulee usein. Aika harvoin kukaan nillittää esmes siitä, kun luokassa jaetaan koenumeroita, paras saa kokeensa ensin jne, ja sitten itse on aina jälkijoukossa, kun on vaikkapa lukihärö. Tämmöstä...

[Riemumieli]

Aina jaksaa tosiaan ihmetyttää se, että peruskoulun liikuntatunnit muistetaan sadan vuoden päästäkin ja kerrotaan niiden traumaattisuudesta. Mikä siinä liikunnassa oli niin kamalaa? Onko liikunnassa jokin erikoispiirre, jonka vuoksi siinä viimeiseksi jääminen satuttaa monella kybällä? Harva muistelee koulunumeroitaan, vaikka luulisi nelosten saamisen ottavan kaaliin sekin. Vai eikö niitä tarvitse miettiä, koska aikuinen on aina fiksu, mutta urheilullisesti käsi on aina käsi? Valitettava totuus lienee kuitenkin, että dorka on aina dorka.

Urheilulajeista vielä sen verran, että niitä voi harjoitella ja kehittää osaamistaan. Itse esim. olin kolmannella paska luistelussa, kun en ollut juurikaan luistellut. No se vitutti sen verran, että aloin treenaamaan oikein kunnolla ja kas kummaa, opin luistelemaan erittäin hyvin. Ihmeellistä on elämä tjsp.

[EveryWoman]

Ei tuo trauma-asia ollut kirjaimellisesti otettava, vaan sellainen perspektiivipysäytys. Ei mullakaan mitään traumoja ole. Tuota viimeksi valittiin-läppää vaan kuulee usein. Aika harvoin kukaan nillittää esmes siitä, kun luokassa jaetaan koenumeroita, paras saa kokeensa ensin jne, ja sitten itse on aina jälkijoukossa, kun on vaikkapa lukihärö. Tämmöstä...

Mä itse asiassa nillittäisin juuri tuosta käytännöstä, jos olisi tarvetta purkaa tänne todellisia traumojani. Ei ne liikkatuntien valintajärjestykset mitenkään traumaattisia kokemuksia olleet, ovatpahan vain jääneet mieleen ikävinä. Ikävää tässä oli enimmäkseen se, että tiesin muodostuvani taakaksi minut valinneelle joukkueelle, enkä olisi tietenkään halunnut aiheuttaa muille mitään ikävyyksiä. Ei siis mikään "minusta ei pidetä" -meininki. Silläkin saralla käänteiset jutut on traumatisoineet enemmän, semmoiset väkisin seuraani/suosiooni/elämääni tunkemiset, joiden seurauksena olen välillä tahtomattanikin tullut pahoittaneeksi jonkun mielen.

[EveryWoman]

Itse esim. olin kolmannella paska luistelussa, kun en ollut juurikaan luistellut. No se vitutti sen verran, että aloin treenaamaan oikein kunnolla ja kas kummaa, opin luistelemaan erittäin hyvin. Ihmeellistä on elämä tjsp.

Mä puolestani olin aivan ääripaska ja hidas ekaluokalla käsitöissä (vai onko se silloin jollain toisella nimellä se aine?). Muistan edelleen, kuinka itkua vääntäen nykersin ketjuvirkkausta vielä välitunneillakin, kun muut olivat kauan sitten saaneet omat työnsä valmiiksi. En kuitenkaan muista ainetta mitenkään tietoisesti treenanneeni - jostain syystä tilanne vain oli viidenteen luokkaan mennessä kääntynyt päälaelleen.

[Ylermi Ylihankala]

Pakkoruotsi tuntuu muuten traumatisoineen sekin reilun puoli kansaa.