Kitinä

aasi kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti: Ettet vaan pety: sitä seksiä on tooosi vähän. Mutta kuitenkin sen verran, että kaipasi lisää.

En pettynyt. Hyvvää scifiä.

Luikkonnää jo koko kirjan?

NuoriDaavid kirjoitti:Luikkonnää jo koko kirjan?

Joo.

aasi kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Luikkonnää jo koko kirjan?

Joo.

Nopea poika.

Aloin kesällä lukea Aino Räsäsen Helena-sarjaa. Selvisi, että Soita minulle, Helenassa ei olekaan kyseessä puhelimella soittaminen

Koska anopilla sattui olemaan koko sarja, niin tuli lukaistua ekat neljä kirjaa ja loput sain luvan roudata tänne kotiin. Jäin koukkuun, mikä on oikeastaan aika hassua, koska en tavallisesti lue tuon tyyppistä kirjallisuutta

Ja sitten Susanna Alakoski: Sikalat

Aika ankeaa kuvausta alkoholistiperheessä elämisestä ruotsalaisessa lähiössä 60- ja 70-luvulla.

SikaMika kirjoitti:Minä, Ozzy

John-pojalla on adhd ja hän on alkoholisti. Ilman sukseeta laulu- ja soitinyhtyeissä tyypistä ei olisi jäänyt paljon kerrottavaa, varsinkin kun parempia/rajumpia/mielenkiintoisempia bioja on pukannut kirjamarkkinoille tusinoittain. No, purihan se lepakolta pään poikki, rok rok. Suosittelen tämän kirjan sijaan musiikillista (varhais)tuotantoaan.

Mä en ymmärrä tätä kommenttia yhtään. Mun mielestä kirja on aivan loistava - rokkistarabiojen aatelia.

It would be almost impossible to exaggarate how much coke we did in that house.

The guns were most fun. The most powerful one I had was this Benelli five-shot semi-automatic. I tried it out on the stuffed bear one time. Its head just exploded – you should have fucking seen it, man. Another thing I’d do is get these mannequins and tie them to this tree trunk in the garden and execute them at dawn. I’m telling you, it’s really terrifying what booze and drugs will do to your mind if you take them for long enough. I was out of control.

Ernest Hemingway: Nuoruuteni Pariisi

Muistelmat, joilla on romaanin muoto ja jännite.

Joel McIver: To Live Is To Die - Metallican Cliff Burtonin tarina

Mielestäni tästä ei oikein jää käteen muuta kuin se, että Cliff oli hieno ja ainutlaatuinen mies. Edelleen ei juuri minkäänlaista käsitystä tyypistä. Leveät lahkeet, sätkä huulessa ja jalat maassa. Bassoa unohtamatta. Ehkä jos olisin basisti, olisin saanut enemmän irti.

Corey Taylor: Seitsemän kuolemansyntiä

Pakko kyllä sanoa, ettei tämä Hynyselle vertoja vedä, ei oikein irronnut nauruja, eikä tätä ns. elämänkerraksikaan voi mielestäni kutsua. Muutama ihan hieno oivallus, mutta aika hepponen tekele omaan makuuni.

Täällä Pohjantähden alla trilogia. Ja hieman kesken on "missä on veljesi".

Sain nämä lahjaksi tuon ajan ihmiseltä, joka lapsena oli kokenut kaikenlaista. Hieno tarina kummassakin.

Aapeli: Onnen pipanoita

50 lyhyttä humoreskia, hauska.

Luvussa just Pjongjangin Akvaariot.

Good Shit!

Vuonna 1977 Kang Chol-hwan on 9-vuotias ja asuu perheineen Pohjois-Korean pääkaupungin Pjongjangin vauraassa naapurustossa. Pojan isovanhemmat ovat innokkaita Kim Il-sungin kommunistisen järjestelmän kannattajia. Eräänä päivänä isoisä kuitenkin katoaa. Samalla koko muu perhe, äitiä lukuunottamatta, pidätetään ja viedään selitystä antamatta Yodokin työleirille.
Tästä alkaa kymmenen vuotta kestänyt leirielämä epäinhimillisissä oloissa. Lapset ja aikuiset alistetaan pakkotyöhön, jatkuvaan tarkkailuun, toistuviin nöyryytyksiin ja julkisiin rangaistuksiin. Nälkä ajaa heidät epätoivoisiin tekoihin ja heikkenevä terveys ja kylmä ilmasto koituvat monen kohtaloksi.

masa kirjoitti:Luvussa just Pjongjangin Akvaariot.

Good Shit!

Vuonna 1977 Kang Chol-hwan on 9-vuotias ja asuu perheineen Pohjois-Korean pääkaupungin Pjongjangin vauraassa naapurustossa. Pojan isovanhemmat ovat innokkaita Kim Il-sungin kommunistisen järjestelmän kannattajia. Eräänä päivänä isoisä kuitenkin katoaa. Samalla koko muu perhe, äitiä lukuunottamatta, pidätetään ja viedään selitystä antamatta Yodokin työleirille.
Tästä alkaa kymmenen vuotta kestänyt leirielämä epäinhimillisissä oloissa. Lapset ja aikuiset alistetaan pakkotyöhön, jatkuvaan tarkkailuun, toistuviin nöyryytyksiin ja julkisiin rangaistuksiin. Nälkä ajaa heidät epätoivoisiin tekoihin ja heikkenevä terveys ja kylmä ilmasto koituvat monen kohtaloksi.

Vähän samaan liippaa. Seuraavana odottaa Kim Il Sungin tarina (enemmän kuin todennäköisesti äärimmäisessä propagandamuodossa). Raportoi tästä teatterista kunhan kerkiän lukea sen.

^ja^^

Suosittelen jatkoksi sellaista kirjaa, jonka mukanaolo Pohjois-Koreassa olisi taannut minulle pysyvän oikeuden suuren johtajan kesäleirillä.

McJanne kirjoitti:Suosittelen jatkoksi sellaista kirjaa, jonka mukanaolo Pohjois-Koreassa olisi taannut minulle pysyvän oikeuden suuren johtajan kesäleirillä.

Ei mikään erityisen ihmeellinen opus, vaikka oman aikansa dokumenttina varmaan ihan ok.

Mulla lukuvuoroa odottaa kuvitettu opus Kim Il Sung: Ulkomaanvierailujen aikana pidettyjä puheita. Suuri johtaja käy tapaamassa kaikkia kavereitaan Kiinassa, Romaniassa, Algeriassa, Bulgariassa ja Jugoslaviassa vuonna 1975.

Oikeasti tuo kirja ei tule ihan pian luetuksi vaikka olisi kuinka huvittava.

nojoooh, ei toi Pjongjang ollut mikään hyvä kirja, mutta ihan luettava. Semmonen 5-6 tunnin riipaisu joka piti ihan hyvin otteessaan tapahtumiensa puolesta muuten kerronnan ollessa aika kökköä.

Dean Karnazes: Ultramaratoonari Sikahyvä. Innostava.

Tällä hetkellä menossa "vanhakunnon" Stephen King ja kaksoisopus Raivo - Pitkä marssi.

Aloittelin eilen Steve Jobsin elämänkertaa. Hyvältä vaikuttaa.

NuoriDaavid kirjoitti:Aloittelin eilen Steve Jobsin elämänkertaa. Hyvältä vaikuttaa.

Kyseinen eeppos odottelee hyllyssä lukuvuoroaan. Odotan mielenkiinnolla.

Nyt luvussa Ajan lyhyempi historia ja Stephen Hawking aloittelijoille ja edistyneille. Yritin suoraan Ajan Lyhyellä Historialla, mutta jouduin taipumaan, ja aloittamaan vähän helpommasta.

A Song of Fire and Ice on nyt menossa kolmannen kirjan loppupuolella. Elikä kyseessä on Game of Thrones-tv-sarjan takana oleva tarina.

Tarinan elementit ja juonenkulku toimivat kyllä mitä nyt useiden hahmojen näkökulmasta pukkaava kerronta on vähän raskasta etenkin kun käsittelyyn tulee sivujuoni, joka ei hirveästi kiinnostaisi.

Tarinan perkeleenmoinen synkkyys pistää kyllä vähän masentamaan: ykköskirjan lopusta lähtien on nyt laseteltu menemään jatkuvia vastoinkäymisiä ns. hyviksille; hyviksiä mutiloidaan ja murhataan jatkuvalla syötöllä ja alkaisi jo pikkuhiljaa kaipaamaan jotain positiivista käänettä (vaikka yleensä pahiksien puolella olenkin), mutta kai se on syytä alkaa uskomaan, että tässä sarjassa ei hyvikset juhli.

elco kirjoitti:Tarinan perkeleenmoinen synkkyys pistää kyllä vähän masentamaan: ykköskirjan lopusta lähtien on nyt laseteltu menemään jatkuvia vastoinkäymisiä ns. hyviksille; hyviksiä mutiloidaan ja murhataan jatkuvalla syötöllä ja alkaisi jo pikkuhiljaa kaipaamaan jotain positiivista käänettä (vaikka yleensä pahiksien puolella olenkin), mutta kai se on syytä alkaa uskomaan, että tässä sarjassa ei hyvikset juhli.

Siinä alkaa ajanmittaan olemaan vähemmän mustavalkoista kuka on hyvis ja kuka ei, mutta eipä tuo myöhemmissäkään kirjoissa päähenkilöitä säästele.

masa kirjoitti:Luvussa just Pjongjangin Akvaariot.

Good Shit!

Vuonna 1977 Kang Chol-hwan on 9-vuotias ja asuu perheineen Pohjois-Korean pääkaupungin Pjongjangin vauraassa naapurustossa. Pojan isovanhemmat ovat innokkaita Kim Il-sungin kommunistisen järjestelmän kannattajia. Eräänä päivänä isoisä kuitenkin katoaa. Samalla koko muu perhe, äitiä lukuunottamatta, pidätetään ja viedään selitystä antamatta Yodokin työleirille.
Tästä alkaa kymmenen vuotta kestänyt leirielämä epäinhimillisissä oloissa. Lapset ja aikuiset alistetaan pakkotyöhön, jatkuvaan tarkkailuun, toistuviin nöyryytyksiin ja julkisiin rangaistuksiin. Nälkä ajaa heidät epätoivoisiin tekoihin ja heikkenevä terveys ja kylmä ilmasto koituvat monen kohtaloksi.

luin tän samaisen juuri, The Aquariums of Pyongyang. Aika karua luettavaa, mutta todella mielenkiintoinen.

Suvinen kirjoitti:tarinaa pikkukaupungista Mainessa, jonka rajat pamahtavat eräänä päivänä kiinni, kun tyhjästä kaupungin päälle laskeutuu läpinäkyvä, särkymätön kupu.

Täähän on The Simpsons movie

Ari Turusen Ettekö te tiedä, kuka minä olen. Mielenkiintoinen esitys hybriksestä ja sai kyllä miettimään omaakin käytöstä. Paljon olen parantanut ilman kirjaakin, (nuoruuden hulluus on väistynyt) mutta kyllä sitä nöyryyttä pitää vielä opetella. Lisäksi huvittavaa oli, että kun luin kirjaa, niin mieleen tuli jatkuvasti työelämän nyky-yksiköstä vastuussa oleva HR Mikähän lienee tuonkin mielleyhtymän takana....
Mukavinta kirjassa oli se, että viimeisessä luvussa esiteltiin hyviä tapoja käyttää valtaa ja näiden esimerkkejä tällaisista fiksuista vallankäyttäjistä.

Lisäksi lukaisin tuon Pjongjangin akvaariot. Oli se ihan hyvä, mutta ei siitä lähellekään käsittääkseni tullut läpi ainakaan minun lukukokemuksessa se kauheus mitä Pohjois-Koreassa harjoitetaan.

^Akvaariot pitäs jostaan löytää joo.

Simo Hämäläinen: Ikuisuuden ostaja

Tarinoita, tarinankerrontaa parhaimmillaan.