Tarkoitukseni ei ole provosointi tai syrjintä homoseksuaaleja kohtaan, vaan tuoda esille faktat tutkimustuloksista, jotka osoittavat pedofilian olevan yleisempää homoseksualistien keskuudessa kuin heteroiden. Homoseksuaaleja on prosentuaalisesti vähemmän kuin heteroita, mutta kun suhteutetaan pedofilia tapaukset prosentuaalisesti, niin homoseksuaalit harjoittavat pedofiliaa heteroita useammin. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikki homoseksuaalit ovat pedofiilejä, vaan että se on homoseksuaalien keskuudessa yleisempää kuin heteroiden keskuudessa.
Joidenkin homoseksuaalien keskuudessa pedofilian hyväksyminen on avointa ja he jopa haluaisivat sallia pedofilian seksuaalisen ilmauksen kanavana nuorille ja lapsille. Edellä oleva on äärimmäisen vaarallinen toive ja halu, siksi käsittelen aika laajasti homoseksuaalisuuden ja pedofilian yhteyksiä.
Homoseksuaaliset pedofiilit hyväksikäyttävät lapsia seksuaalisesti suuremmassa määrin verrattuna homoseksualistien prosentuaaliseen määrään väestöstä. Journal of Sex and Marital Therapy mukaan 457:stä miespuolisesta lasten seksuaalisesta hyväksikäyttäjsitä yksi kolmesta (36%) kohdisti seksuaalisen aktiviteettinsa poikia kohtaan. Näistä 457:stä miehestä yksi kolmesta hyväksikäytti poikia ja kaksi kolmesta tyttöjä. (Kurt Freund et al., "Pedophilia and Heterosexuality vs. Homosexuality," Journal of Sex and Marital Therapy 10 (1984): 197.) (Kurt Freund et al., "Heterosexuality, Homosexuality, and Erotic Age Preference," Journal of Sex Research 26 (1989): 107.)
Kurt Freundin mukaan edellä olevat luvut eroavat huomattavasti gynefiilien ja androfiilien kesken, joista androfiileilla luvut ovat vähäisemmät. Gynefiili pitää seksuaalisesti naisista ja androfiili miehistä.
Freund toi myös esille etteivät homoseksuaalit ole heteroita enemmän kiinnostuneita lapsista. (Kurt Freund et al., "Heterosexuality, Homosexuality, and Erotic Age Preference," Journal of Sex Research 26 (1989): 115.)
Zebulon A. Silverthorne tuo esille Freundin tutkimuksen rajoitukset ja puutteet. Freundin tutkimukseen valittiin sellaisia miehiä, joilla oli seksuaalinen mieltymys aikuisiin miehiin, ei lapsiin. Baileyn (1994) tutkimus oli rajoitettu koska se ei esittänyt osallistujien kiihotuksen kohdetta, vaan yksinkertaisesti kysyi osallistujilta minkä ikäisiä seksikumppaneita he halusivat. Jankowiakin (1992) tutkimus oli rajoitettu kahdella tavalla; homoseksuaalien kumppanit oli rajattu keski-ikäisten ikäryhmään sekä osallistujien kiihotuksen kohde oli myös rajattu keski-ikäisten ryhmään. Silverthorn korjasi tutkimusten puutteet havaitsemalla, että homoseksuaalit pitivät enemmän nuorista kumppaneista kuin heterot pitävät. (Zebulon A. Silverthorne and Vernon L. Quinsey, "Sexual Partner Age Preferences of Homosexual and Heterosexual Men and Women," Archives of Sexual Behavior 29 (February 2000): 67-76.)
Heteroita on lukumääräisesti homoseksuaaleja enemmän suhdeluvun ollessa kahdestakymmenestä yhteen. Suhdelukujen valossa homoseksuaali pedofiilit tekevät noin kolmanneksen kaikista lapsiin kohdistuvista seksirikoksista. Homoseksuaalisia pedofiilejä esiintyy huomattavan paljon lapsiin kohdistuvissa seksirikos tapauksissa. Epidemiologinen todiste osoittaa, että vain 2-4% miehillä on seksuaalista vetoa toisiin miehiin. 25-40% miehistä joilla on seksuaalisia tuntemuksia lapsia kohtaan tuntevat sitä poikalapsia kohtaan. Siten homoseksuaaleilla miehillä on 6-20 kertaa suurempi taipumus pedofiliaan kuin heteroilla. (Blanchard et al., "Fraternal Birth Order and Sexual Orientation in Pedophiles," Archives of Sexual Behavior 29 (2000):464.)
Archives of Sexual Behaviorin tutkimuksessa havaittiin selvä ero homoseksuaalien ja heteroiden lasten seksuaalisten hyväksikäyttäjien välillä. Tutkimuksessa oli 260 pedofiilia kolmessa ryhmässä: 152 pedofiili heteroita jotka hyväksikäyttivät tyttöjä, 65 homoseksuaali pedofiilejä jotka hyväksikäyttivät poikia sekä 43 biseksuaalia pedofiiliä jotka hyväksikäyttivät tyttöjä ja poikia. (Ray Blanchard, et al., "Fraternal Birth Order and Sexual Orientation in Pedophiles," Archives of Sexual Behavior 29 (2000): 471.)
Kun otamme huomioon homoseksuaalien paljon vähäisemmän määrän väestöstä, niin homoseksualistien keskuudessa poikiin kohdistuva pedofilia on yleisempää kuin heteroiden keskuudessa.
USA:n oikeusministeriö (U.S. Bureau of Justice - Bureau of Justice Statistics) on tehnyt laajan laajan tutkimuksen seksuaalisesta väkivallasta vuonna 2000. Tutkimuksen perustana oli tietokanta vuosilta 1991-1996 kahdestatoista osavaltiosta (Alabama, Colorado, Idaho, Illinois, Iowa, Massachusetts, Michigan, North Dakota, South Carolina, Utah, Vermont ja Virginia). Osavaltiot olivat osana NCVS-tutkimusta (National Crime Victimization Survey). Tutkimuksen nimenä oli "Sexual Assault of Young Children as Reported to Law Enforcement: Victim, Incident and Offender Characteristics". Tohtori Howard Snyder toimi tutkimuksen johtajana. Tutkimuksen väkivallan tyyppijakauma koostui väkivaltaisesta raiskauksesta, väkivaltaisesta sodomiasta, seksuaalisesta väkivallasta esineen avulla sekä väkivaltaisesta hyväilystä. Tutkimuksen mukaan lasten seksuaalinen ahdistelu tapahtui 25 prosenttisesti homoseksuaalien taholta sekä 75 prosenttisesti heteroiden taholta. Vuosien 1991 ja 1996 välillä homoseksualistien osuus oli USA:ssa 2-3 prosenttia väestöstä. Kun lasketaan keskiarvo väestöstä homojen ja heteroiden välillä, niin tilastollinen totuus tämän tutkimuksen mukaan on se, että homoseksuaalisesta henkilöstä tulee kymmenen kertaa todennäköisemmin pedofiili kuin heteroseksuaalisesta henkilöstä.
Steve Baldwin teki tutkimuksen vuodelta 2002, jonka julkaisi Regent University Law Review. Tutkimuksen nimi on Raportti: Pedofilia yleisempää "homojen" keskuudessa. Baldwinin tutkimuksen tarkoitusena oli paljastaa homoseksuaalisen kulttuurin "pimeä puoli". Tutkimus päätyi lopputulokseen, jonka mukaan lasten seksuaalista ahdistelua ja pedofiliaa esiintyy huomattavasti enemmän homoseksuaalien kuin heteroiden keskuudessa, kun tietokanta otantana on henkeä kohti tilasto väestöstä. Steve Baldwin toi esille artikkelissaan ”Lasten seksuaalinen ahdistelu ja homoseksuaalinen liike” ("Child Molestation and the Homosexual Movement"), että todistusaineisto tukee musertavalla tavalla käsitystä, että homoseksuaalisuuden seksuaaliseen poikkeavuuteen sisältyy häiriöitä, joilla on karmeat seuraukset kulttuurillemme. Baldwinin mukaan on todella vaikeaa ilmaista homokulttuurin pimeää puolta näyttämättä karkealta. Baldwin on todella huolestunut asiasta, sillä on sitä mieltä, että homoseksuaalinen käyttäytyminen uhkaa läntisen sivistyksen ja sivilisaation perustuksia ja nimenomaan ydinperhettä.
Homoseksuaalinen yhteisö ja osa mediaa on ivannut Baldwinia hänen lausuntojensa tähden. Baldwin seisoo sanojensa takana tuoden esille, että homoseksuaalisten aktivistien pyrkimyksenä on hyökätä lasten kimppuun oman seksuaalisen nautinnonhalunsa tähden sekä laajentaakseen homoliikettä. Baldwinin mukaan tämä selkeä hyökkäys ydinperhettä vastaan.
Tohtori Judith Reisman (mediakasvatusinstituutin johtaja) vahvistaa Baldwinin näkemykset omassa tutkimuksessaan. Reismanin tutkimuksen mukaan (siteerasi psykologi Eugene Abelia) nuoriin poikiin kohdistuvaa seksuaalista ahdistelua esiintyy homoseksuaaleilla vähintään viisi kertaa enemmän verrattuna seksuaaliseen ahdisteluun tyttöjä kohtaan. Reismanin mukaan homoseksuaalisen lasten seksuaalisen väärinkäytön suhde heteroseksuaaliseen on tyrmäävä.
Homoseksuaali pedofiilin määritelmä
Homoaktivistit sanovat, että poikia seksuaalisesti hyväksikäyttäviä miehiä ei voi pitää homoseksuaaleina. Perusteluna heillä on määritelmä, jonka mukaan homoseksuaalisuus pitää määritellä taipumuksena tuntea aikuisena miehenä seksuaalista vetovoimaa toista aikuista miestä kohtaan. Homoaktivistien mukaan mies joka harrastaa pedofiliaa poikalapsia kohtaan ei ole homoseksuaali. Jotkut homoaktivistit sanovat myös ettei miestä voi luokitella homoseksuaaliksi, jos hän on ollut naimisissa naisen kanssa tai harrastanut seksiä naisen kanssa.
Käsite homoseksuaali pedofiili ei sulje toisiaan pois, koska ne määrittelevät kahden seksuaalisen viehtymyksen, jossa mies tuntee seksuaalista vetovoimaa samaan sukupuoleen, eli poikalapseen. Homoseksuaalin määritelmä on ihminen, joka tuntee seksuaalista vetovoimaa samaan sukupuoleen kuin mitä hän itse edustaa. Miespuolinen pedofiili, joka tuntee seksuaalista vetovoimaa poikalapseen on homoseksualisti sekä pedofiili, sillä hän tuntee seksuaalista vetovoimaa samaa sukupuolta kohtaan sekä poikalapseen.
Wieniläinen psykiatri tri Richard von Krafft-Ebing oli 1900-luvulla systemaattisen seksuaalisuuden poikkeamien tutkimuksen pioneeri, joka otti ensimmäisenä käyttöön käsitteen homoseksuaalinen pedofiili. Pedofiilien omissa tiedotteissa on käytössä sama käsite.
Uusimisriski sekä peitetoiminta
International Journal of Offender Therapy and Comparative Criminology:n mukaan Homoseksuaali pedofiilien uhrit olivat usein tuntemattomia tai vieraita. Joillakin homoseksuaali pedofiileillä oli myös muita seksuaaliperversioita sekä muita useammin tuomioita aikaisemmista seksirikoksista. Toisten tutkimusten mukaan homoseksuaali pedofiileillä oli suurempi seksirikoksen uusimisriski kuin niillä jotka ovat käyttäneet tyttöjä seksuaalisesti hyväkseen. Homoseksuaali pedofiilien uusimisriski seksirikokseen oli kaksinkertainen verrattuna niihin jotka kohdistivat tekonsa tyttöihin. (James Bickley and Anthony R. Beech, "Classifying Child Abusers: Its Relevance to Theory and Clinical Practice," International Journal of Offender Therapy and Comparative Criminology 45 2001)
Homoseksuaaleilla ja homoseksuaalisilla pedofiileillä on monenlaisia taipumuksia seksuaalisuuden alueella, jotka ovat täysin ristiriidassa luonnollisen seksuaalisuuden kanssa. Nämä monenlaiset taipumukset myös johdattavat monia homoseksuaaleja pedofiileiksi, jossa seksuaalinen kiinnostuksen kohde on poikalapsi tai nuori poika rakastajatar. Monessa tapauksessa homoseksuaalien runsas valikoima seksikäyttäytymiselle voi olla yritys peitellä pedofiliaa.
Tutkijoiden tiedossa on ollut pitkään, että pedofiileillä on runsas seksikäyttäytymisen valikoima, jonka tarkoituksena on vetää huomio pois viehätyksestä pedofilian harrastamiseen. Tutkimus seksuaalirikollista julkaisussa International Journal of Offender Therapy and Comparative Criminology:n mukaan lapsen seksuaaliset hyväksikäyttäjät pystyvät hyvin usein toimimaan huomaamatta koska he eivät lokeroidu tiettyyn stereotypiaan. (Krisin A. Danni, et al., "An Analysis of Predicators of Child Sex Offender Types Using Presentence Investigation Reports," International Journal of Offender Therapy and Comparative Criminology 44 2000)
Homokulttuuri ja pedofilia
Homojen oikeuksien liikkeen historioitsija ja homoaktivisti David Thorstad väittää, että homoseksuaalisuudella ja pedofilialla on luonnollinen ja kiistaton yhteys. Thorstad on kirjoittanut (David Thorstad, "Man/Boy Love and the American Gay Movement," Journal of Homosexuality 20 (1990): s.253) kirjassaan, että poikarakastajat olivat mukana homoliikkeen alkuaikana ja heidän läsnäoloaan suvaittiin.
Gay yhteisön uutisjulkaisussa sen avajaispainoksessa vuodelta 1979 oli homojen vapautusliikkeen lausunto mies ja poika rakkaudesta, joka esitti homojen vapautuksen lopullisen päämäärän olevan saavutus, joka mahdollistaa kaikille seksuaalisen vapauden, ei vain samoja oikeuksia lesboille ja homomiehille, vaan myös seksuaalisen ilmaisun vapauden nuorille ja lapsille.
David Thorstad siterasi Jim Kepneriä (International Gay and Lesbian Archives kuraattori Los Angelesissa):
Asia jonka olen halunnut tuoda esille on että jos me hylkäämme poikarakastajat tänä päivänä keskuudestamme, niin meidän tulee lopettaa vetoaminen antiikin kreikkalaisiin kuten Michelangelo, Leonardo da Vinci, Oscar Wilde, Walt Whitman, Horatio Alger, ja Shakespeare. Meidän on parasta lakata pitämästä heitä osana perintöämme, ellemme laajenna käsitystä siitä mitä tarkoittaa olla homo tänä päivänä. (David Thorstad, "Man/Boy Love and the American Gay Movement," Journal of Homosexuality 20 (1990): s.266)
Pohjois-Amerikan mies-poika rakkaus yhdistys (North American Man-Boy Love Association - NAMBLA), on avoimesti kannattanut aikuisen ja lapsen välistä seksiä. 1985 NAMBLA pääsi New York's council of Lesbian and Gay Organizations sekä International Gay Association (nykyisin International Lesbian and Gay Association - ILGA) yhdistysten jäseneksi. 1990-luvun puolivälissä ILGA, NAMBLA ja muutama muu pedofiilijärjestö menetti oikeutensa toimia kansalaisjärjestönä YK:ssa. (George Archibald, "U.N. Group Keeps Ban on Gay Lobby," Washington Times May 1, 2002)
Pedofilia ja homokirjallisuus
Edesmennyt runoilija Allen Ginsberg sanoi, että homoseksuaalisuuden ja pedofilian välillä on saumaton yhteys. Elämänkerta kirjoittaja Raymond-Jean Frontain kirjoitti Ginsbergin yhteyksistä NAMBLAaan (Ginsberg oli North American Man/Boy Love Association jäsen) sekä Ginsbergin teoksissa olevista viittauksista anaaliseksiin sekä pederastiaan (miehen ja pojan seksisuhde). (Raymond-Jean Frontain, "The Works of Allen Ginsberg," Journal of Homosexuality 34 (1997): 109.)
Ginsberg oli eräs homoseksuaali kirjoittajista, joka otti esille homoyhteisöissä viehtymyksen pedofiliaan. Mary Eberstadt kirjoitti the Weekly Standard julkaisussa kuinka kielto harjoittaa seksiä lasten kanssa rappeuttaa.
Carole Jennyn tutkimus väittää, että vain kaksi 269:stä lasten hyvälsikäyttäjästä voidaan identifioida homoksi tai lesboksi. ("Are Children at Risk for Sexual Abuse by Homosexuals?" Pediatrics 94 (July 1994): 41-44.)
Jennyn tutkimuksessa käytettiin epätyypillistä tutkimustekniikkaa. Raportoituja lasten hyväksikäyttäjiä ei haastateltu. Sen sijaan tutkijat vetosivat omakohtaisiin mielipiteisiin ja lääketieteellisiin terveyskeskusten tietolähteisiin seksuaalisen hyväksikäytön lapsiuhreista. Seksuaalisten hyväksikäyttäjien käyttäytymistä ei kyselty. Jos on jo etukäteen päätetty, että poikia hyväksikäyttäviä miespedofiilejä ei voi pitää homoseksuaaleina jos heillä on ollut seksiä naisten kanssa, niin johtopäätös on että muutamilla tai jollain pedofiileillä on tyttöystävä ja he ovat naimisissa ja heillä on lapsia. Kuitenkin tutkimus osoitti, että 22 prosenttia hyväksikäyttäjistä käytti hyväkseen samaa sukupuolta olevaa. Se on osoitus selvästä homoseksuaalisesta pedofiliasta.
Eberstadt siteraa Village Voice julkaisua sanomalla, että homokirjallisuus on rikasta ja idyllistä kertomusta sukupolvien välisistä suhteista, kuten sellaisista suhteista, jotka ovat tänä päivänä kunnioitettavia. Hän mainitsee lukuisia esimerkkejä pedofilia homokirjallisuudesta, jotka esiintyvät "valtavirran" homoseksuaalisessa runoudessa.
Paedophilia: The Radical Case kirja kertoo yksityiskohtaista tietoa siitä miten voi päästä intiimisuhteeseen nuorten poikien kanssa. (Tom O'Carroll, Paedophilia: The Radical Case (Boston:Alyson Publications, 1982)
Lesbo kolumnisti Paula Martinac on kirjoittanut homoseksuaalien sanomalehdessä Washington Bladessa: Aikuis-lapsi seksiä on pidetty tärkeänä aspektina homokulttuurissa. ... Kun jotkut homomiehet kunnioittavat aikuis-lapsi seksiä niin he samanaikaisesti julistavat etteivät he ole pedofiilejä ... (Paula Martinac, "Mixed Messages on Pedophilia Need to be Clarified, Unified," Washington Blade March 15, 2002)
Homoseksuaalisen pedofilian seuraukset
Eräs ikävä ja traaginen piirre homoseksuaalisessa pedofiliassa on, että miehet jotka käyttävät seksuaalisesti hyväksi poikia johdattavat heidän uhrinsa homoseksuaalisuuteen sekä pedofiliaan. Todisteet osoittavat, että suuri osa homoseksuaaleista ja pedofiileistä ovat joutuneet lapsena seksuaalisesti hyväksikäytetyiksi. Eräs huomattava löydös tutkimuksessa oli, että 46 prosenttia homomiehistä ja 22 prosenttia lesboista raportoivat kokeneensa itse seksuaalisen hyväksikäytön lapsena saman sukupuolen seksirikoksen uhrina. Kontrastina on että vain 7 prosenttia heteromiehistä ja yksi prosentti heteronaisista raportoi tulleensa hyväksikäytetyksi lapsena saman sukupuolen toimesta. (Marie, E. Tomeo et al., "Comparative Data of Childhood and Adolescence Molestation in Heterosexual and Homosexual Persons," Archives of Sexual Behavior 30 2001)
Journal of the American Medical Association julkaisu ja tutkimus 279:stä homo- ja biseksuaalimiehistä (joilla oli AIDS) ja heidän vertailuryhmästään toi esille, että yli puolet Aids-ryhmästä sekä kontrolliryhmästä kertoi olleensa sukupuoliaktissa miehen kanssa ennen 16 vuoden ikää ja arviolta n. 20 prosenttia oli ollut 10 vuoden ikäisenä tai alle sen. (Harry W. Haverkos, et al., "The Initiation of Male Homosexual Behavior," The Journal of the American Medical Association 262 July 28, 1989): 501)
David Finkelhor on tunnettu lasten seksuaalisen hyväksikäytön tutkija, joka on todennut tutkimuksissaan, että ne pojat, jotka olivat olleet miehen seksuaalisen hyväksikäytön uhreina olivat itse aikuisiässä neljä kertaa useammin homosuhteissa kuin pojat, joilla ei ole ollut samanlaista kokemusta. Sen lisäksi nuoret pojat ovat kertoneet homoseksuaalisuutensa johtuvan siitä, että mies on käyttänyt heitä lapsena seksuaalisesti hyväkseen. (Watkins and Bentovim, s. 316)
International Journal of Offender Therapy and Comparative Criminology:n julkaisemassa tutkimuksessa on todettu, että pedofiiliryhmästä tutkituista 40 prosenttia on kertonut joutuneensa seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi monta kertaa ennen 14 vuoden ikää sekä 28 prosenttia kertoi joutuneensa hyväksikäytön uhriksi joskus. (Gary A. Sawle, Jon Kear-Colwell, "Adult Attachment Style and Pedophilia: A Developmental Perspective," International Journal of Offender Therapy and Comparative Criminology 45 February 2001)
USA:n Kansallisen Oikeustieteellisen instituutin, National Institute of Justicen mukaan lapsena koettu seksuaalisen hyväksikäytön uhrin osan takia todennäköisyys, että hän itse joutuu seksuaalirkoksesta pidätetyksi on 4,7 kertaa korkeampi kuin sellaisella, joka ei ole lapsena joutunut seksirikoksen uhriksi. (Cathy Spatz Widom, "Victims of Childhood Sexual Abuse - Later Criminal Consequences," Victims of Childhood Sexual Abuse Series:NIJ Research in Brief, March 1995)
Child Abuse and Neglect julkaisun mukaan 59 prosenttia miespuolisista seksuaalirikollisista oli joutunut seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi lapsuudessa. ( Elliott, p. 582)
Journal of Child Psychiatryn mukaan seksuaalisen hyväksikäytön kokeneilla pojilla on taipumus toistaa oma kokemuksensa siten että hänestä tulee hyökkääjä ja joku toinen on uhri. (Watkins, p. 319.) Watkinsin mukaan useat tutkimukset vahvistavat, että 19-61 prosenttisesti miespuoliset seksuaaliset hyväksikäyttäjät ovat joutuneet itse hyväksikäytön uhreiksi.
Seksuaalinen hyväksikäyttäminen on kuin perintö, jonka jotkut homoseksualistit (ei kaikki) haluaisivat laillistaa hyväksymällä aikuisen ja lapsen välisen seksin. Liian moni pedofiilin uhri on itse päätynyt pedofiiliksi. Paljastamalla totuuden esimerkiksi homoseksuaalisesta pedofiliasta voimme olla katkaisemassa jonkun kohdalla kierteen uhriksi tulemisesta, jonka kautta päädytään pedofiiliksi. Meidän tehtävä on suojella lapsiamme pedofilian iljettävältä synniltä.
Yhteenveto homoseksuaalisesta pedofiliasta
Tutkimustulokset osoittavat kiistattomasti homoseksuaalisen suuntautumisen ja pedofilian olevan huomattavassa osassa yhteyksissä keskenään. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikki homoseksuaalit ovat pedofiilejä, mutta huomattava osa heistä tuntee vetoa seksuaalisesti lapsiin ja alaikäisiin nuoriin.
Tutkimusten mukaan homoseksuaali pedofiileillä on monenlaisia seksuaalisia taipumuksia, jonka tarkoituksena on usein huomion pois vetäminen pedofiili taipumuksesta. Kyse on peitetoiminnasta, jonka kautta koitetaan salata todellinen seksuaalinen taipumus. pedofiilin tunnistaminen on täten vaikeampaa. Jos ihmisillä esiintyy poikkeuksellisia seksuaalisia taipumuksia, niin hän niiden kautta voi yrittää peitellä esimerkiksi pedofiliaansa. Pedofiilin tunnistamisessa tämä tieto voi auttaa, joka voi estää jonkun lapsen kohdalla joutumisen pedofiilin uhriksi.
Homoliikkeen parissa pedofilia on vaarallinen ilmiö, koska osa (ei kaikki) homoaktivisteista koittaa saada lapsiin ja alaikäisiin nuoriin kohdistuvan seksuaalisen kanssakäymisen lailliseksi. Homoliikkeen parissa oleva runsas pedofiilinen kirjallisuus aiheuttaa lisää seksuaalista korruptiota sekä lisää homoseksuaalien keskuudessa pedofiliaa. Ehdottoman tärkeää olisi yhteiskuntien taholta lailla kieltää pedofiilinen kirjallisuus.
Jotkut homoaktivistit vetoavat aikuis-lapsi seksin puolesta siihen, että se oli esim. antiikin Kreikan aikana yleistä ja hyväksyttyä. Tällainen argumentointi ei ole hyväksyttävää, sillä itse asiassa osa kreikkalaisista hyväksyi sen ja osa ei. Seksi aikuisen ja lapsen välillä on luonnotonta, jossa aikuinen itsekkäästi toteuttaa omaa vääristynyttä ja kieroutunutta seksuaalisuuttaan. Raamatun opetuksen mukaan pedofilia on synti, josta tulee tehdä parannus. Aikuinen pedofiili käyttää lasta häikäilemättömästi hyväkseen, jossa lapsi on aikuisen seksiperversion kohteena. Rumasti sanottuna lapsi on kuin aikuisen ihmisen seksilelu, jota aikuinen käyttää itsekkäästi oman kieroutuneen seksuaalisen tyydytyksen aikaansaamiseksi.
Homoseksuaalisuudessa on selvästi havaittavissa voimakas oman asian ajaminen, jonka kautta asiaa ajetaan siten, että koitetaan saada heteroita osallistumaan homoseksiin sekä tekemään heistä homoja. Homoseksuaalinen pedofiili toimii samalla tavalla, sillä huomattava osa heidän uhreistaan ajautuu ja valitsee homoseksuaalisen elämäntavan ja osasta heistä tulee pedofiilejä. Tutkimusten mukaan huomattavasta osasta lapsuudessa pedofilian kokeneista ajautuu aikuisiällä seksirikosten pariin.
Yllä olevat tosiasiat ovat huolestuttava ja vaarallinen ilmiö, siksi yhteiskunnan tulisi tehdä kaikkensa pedofilian kuriin laittamiseksi. On uskallettava avoimesti ja julkisesti tuoda esille homoseksuaalisuuden ja pedofilian läheinen yhteys. Leimakirvestä ei tule leimata siten, että jokainen homo on pedofiili, sillä kaikki homot eivät eivät ole pedofiilejä. Tosiasia on kuitenkin se, että homoseksuaalisuuden parissa esiintyy huomattava määrä pedofiliaa. Tietenkin kaikkeen pedofiliaan tulee tiukasti puuttua, mutta homouden kohdalla sen tulee olla tosi tiukkaa, koska homoliikkeen parissa on ihmisiä, jotka haluaisivat laillistaa aikuisen ja lapsen välisen seksuaalisen kanssakäymisen.
Homoliike ja osa mediasta ei halua uskoa homoseksuaalisuuden ja pedofilian läheistä yhteyttä ja he syyttävät suvaitsemattomiksi homouden vastustajiksi, niitä jotka uskaltavat ottaa esille homoseksuaalisuuden ja pedofilian yhteyden. Selvät tutkimustulokset osoittavat kiistatta homoseksuaalisuuden ja pedofilian läheisen yhteyden, siksi on äärimmäisen tärkeätä tuoda se esille.
Raamatun mukaan homoseksuaalisuus sekä pedofilia on syntiä, josta on tehtävä parannus. Herra Jeesus voi muuttaa homoseksuaali pedofiilin kuten jokaisen pedofiilin ja eheyttää heidät elämään terveellisen seksuaalisuuden mukaan (miehen ja naisen välinen pysyvä parisuhde). Evankeliumi Herrasta Jeesuksesta saa ihmeitä aikaan, silloin kun ihminen tunnustaa syntinsä, tekee parannuksen ja uskoo Herraan Jeesukseen. Jos olet pedofiili ja luet tätä kirjoitusta, niin Jumalan luona on täydellinen anteeksiantamus, jonka kautta sinä voit saavuttaa luonnollisen seksuaalisen terveyden.
Pedofilia kirjoitukseni kokonaisuudessaan sivullani:
http://koti.phnet.fi/petripaavola/pedofilia.html