Kitinä

^ Ei ei. Kiireesti lääkettä huuleen. Joka päivän pitää olla samanlainen!

Eipä huolita, kyllä tälle normaalille mielialanvaihtelullekin vielä tautiluokitus saadaan

Georgina kirjoitti:

nowaysis kirjoitti:Eiköhän se ole ihan normaalia, että mielialat vaihtelee, varsinkin jos on ollut vastoinkäymisiä. Toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Ehkä sulla on vaan semmonen aika kuusta.

no niin kai se oikesti tietenkin on. Joskus vaan itteäkin huvittaa ko voi muutaman päivän sisällä olla aivan voittaja ja maailman huipulla ja toisena hetkenä valmis heittään hanskat tiskiin ja muuttaan erakoksi jonnekin missä ei tarvi nähdään ketään idiootteja eli ihmisiä ylipäätään.

Musta sä vaikutat vaan luontaisesti ärrrrsyttävän positiiviselta ja energiseltä. Ehkä sellaset ihmiset tulkitsee pienenkin alakulon heti suureksi masennukseksi. Joten älä huoli.

nowaysis kirjoitti: Musta sä vaikutat vaan luontaisesti ärrrrsyttävän positiiviselta ja energiseltä. Ehkä sellaset ihmiset tulkitsee pienenkin alakulon heti suureksi masennukseksi. Joten älä huoli.

Ha Musta käytetään usein tuota määritelmää ja musta se on aina kohteliaisuus! Voihan toi olla noinkin, tai sitten kun se energisyys ja positiivisuus on itelle normi niin helpommin semmonen oma velttoilu ja negatiivisuus ärsyttää. Kiitos piristyksestä, kyllä mä tästä taas loppuviikosta jo hihkun! Ja KK, en mä sano että joka päivän pitäis olla samanlainen, ois vaan kiva kun ei menis IHAN äärilaidasta toiseen. Tai itse asiassa siellä maanisessa äärilaidassa on aivan kivaa, siellä toisessa missä tekee mieli nyyhkiä omaa huonoutta on vähemmän kivaa. Mutta jo tää avautuminen sai sen nyyhkimisen tuntumaan tarpeettomalta

^ No mä lähinnä yritin heittää huonoa huumoria, koska nykyään noita masislääkkeitä tuputetaan joka vaivaan ja jokaiselle joka vaan viitsii niitä lekurilta pyytää. Sua en diagnosoinut/osoitellut millään tavalla.

Omasta lääkityksestäkään en osaa sanoa, onko tää plasebo-efektiä vai pureeko oikeasti.
Suomen Kuvalehdestä pollasin mielenkiintoisen artikkelin aiheesta. Samoin Lääkärilehdessä oli taannoin juttu, jossa todettiin että lievä tai keskivaikea depis hyötyy doupista placeboon verrattuna suhteellisen vähän. Jutun mukaan douppi puree sen paremmin mitä vakavampia oireita sillä lääkitään.

Pirun isoista markkinoistahan lääkeyhtiöille tässä on kyse.

> http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa ... ita-liikaa

> http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html ... 340/type=1

^Mutta silti edelleen:

http://www.stat.fi/til/ksyyt/2010/ksyyt ... 01_fi.html

Itsemurhien määrä alkaa putoamaan jyrkästi juuri, kun uudet ssri-lääkkeet tulevat markkinoille. Eli vaikka niitä ehkä syötetään joillekin turhaan niin kyllä niitä syötetään myös oikeille potilailaille (tiedän, korrelaatio ei ole sama kuin kausaliteetti, mutta tod. näk. itsemurhien määrän putoaminen ja ssri-lääkkeiden markkinoille tulo eivät ole pelkkä yhteensattuma).

Mä just aloin ajaa alas mun lääkitystä eli 60mg. -> 40mg. Katsotaan nyt mitä tunne-elämälle tapahtuu ts. tuleeko mulle sellainen. En silleen mitään ahdistusta kaipaile, mut ne hypomaniat olis ihan jees. Ei ole enää mitään menetettävää, kun on koko ajan vaan zombie.

Ajattelin pari viikkoa olla 40:llä ja sitten laskea pariinkymppiin. Jossain välissä vois mennä lekurillekin, jos jaksaa varata ajan. En ole toisaiseksi jaksanu.

Kreitsu kirjoitti:Mä just aloin ajaa alas mun lääkitystä eli 60mg. -> 40mg. Katsotaan nyt mitä tunne-elämälle tapahtuu ts. tuleeko mulle sellainen. En silleen mitään ahdistusta kaipaile, mut ne hypomaniat olis ihan jees. Ei ole enää mitään menetettävää, kun on koko ajan vaan zombie.

Ajattelin pari viikkoa olla 40:llä ja sitten laskea pariinkymppiin. Jossain välissä vois mennä lekurillekin, jos jaksaa varata ajan. En ole toisaiseksi jaksanu.

Sitalopraamiako rouskit? Ei kannata ajaa alas liian nopeasti, ettei tule lopetusoireita.

^Joo, eikös pari viikkoa olis sopiva aika ennen kuin laskee taas? Tosin olen otellut noita muutenkin vähän miten sattuu, kun en aina muista olenko jo ottanut vai en ja sitten otan varmuudeksi tai en ota jne.

Tod. näk. joo riittävän hidas tahti.

Hengailin tänään päivän serkkulikkani kanssa. Hän on just saanut lääkityksen kohdalleen bipolaariseen häiriöönsä ja oli kyllä niin tasapainoisen ja aikuisen oloinen entiseen verrattuna, ikää siis 29. Vertailtiin kokemuksia ja naureskeltiin yhdessä, että mehän ei luovuta lääkkeistämme ikinä

Samantien haluan vuodattaa vielä serkun ihanasta 5-vuotiaasta. Poju oli tänään ties kuinka monennessa leikkauksessa suu- ja kitalakihalkionsa takia, ja niin reipas! Lääkepöhnässään oli kuulemma ajanut junalla leikkaussaliin (sängyllä siis) ja herätessä puristi hikistä Batman-tarraa kädessä. Ylähuuli verinen ja tikattu ja suun ympärillä mustelmia. Niin kultainen

Tajusin just, että edellisestä lasillisesta on 10 päivää. En ole ajatellut alkoholin juomista... eikä sitä ajatellessakaan tee oikeastaan yhtään mieli.

Mitä vittua täällä tapahtuu?!!?111

KKK kirjoitti:Tajusin just, että edellisestä lasillisesta on 10 päivää. En ole ajatellut alkoholin juomista... eikä sitä ajatellessakaan tee oikeastaan yhtään mieli.

Mitä vittua täällä tapahtuu?!!?111

Susta on tullut wanha ja wäsynyt.

KKK kirjoitti:Tajusin just, että edellisestä lasillisesta on 10 päivää. En ole ajatellut alkoholin juomista... eikä sitä ajatellessakaan tee oikeastaan yhtään mieli.

Mitä vittua täällä tapahtuu?!!?111

Mitään vanha ja väsynyt, parempikuntoinen ja vähemmän väsynyt! Hyvähyvä!

http://helpguide.org/toolkit/emotional_health.htm

Jos oman mielen hallintaan haluaa työkaluja, tuolta löytyy paljon kaikenlaista. Videoissa esiintyvän tädin ulosanti on hyvin..empaattista.

Nyt vaan pitää miettiä, että meniskö illalla karnevaalibileisiin vai viettäiskö laatuaikaa villihevos"run before they Findus"meditaation parissa

Onkos tässä nyt kohta kaks viikkoa mennyt tän doupin kanssa, eli vasteen pitäisi alkaa näkyä.

Ei tästä pahaa sanottavaa ole, sivuvaikutuksia hyvin vähän. Olo on... tasaisempi ja """normaalimpi""" paremman ilmaisun puutteessa. En ole enää yhtä passiivinen ja lykkää kaikkia ikäviä asioita maailman tappiin asti. Pahin viinanhimo tuntuu hellittävän - eikä pimpsa ole mielessä koko aikaa. Muutamia huonoja päiviä tossa välillä on ollut, mutta yhtä syvällä kuopassa ei ole käyty, paskat fiilarit tuntuvat menevän nopsemmin ohi. Harmi, että parin ensimmäisen päivän "buzz" on jäänyt pois, se oli oikeastaan melko hauskaa.

Väistämättä tässä pohtii, paljonko on terveemmäksi muuttuneiden elämäntapatekijöiden, jubailujen ja paljonko itse lääkkeen ansiota. Varmaan kaikilla tekijöillä on vaikutusta.

Kyl mä varmaan rouskin tätä tovin, kun ei elämä millään tavalla ole huonommaksi mennyt.

En nyt muista kauan olen ollut pienemmällä annoksella, varmaan kai viikon, luultavasti vähän yli. Nyt on yhtäkkiä alkanut esiintyä tunteita eikä pelkkää tasaista tyhjää. En ole kahteen päivään nukahtanut kesken päivän, niin kuin yleensä. Mielialat on alkaneet nyt ujosti veivata eli nousua ja laskua pitkin päivää.

Flegmaattisena olemisessa oli se hyvä puoli, ettei ollut levoton. Nyt alkaa olla levottomuuskohtauksia ja meinasin alkaa itkeä lenkillä siksi, kun kaikki oli niin kaunista. En kuitenkaan itkenyt. En sitten tiedä, kumpi on parempi: jatkuva flegmaattinen vihannesolo vai mielialojen tykitys eestaas. Toisaalta tämä tuntuu nyt ihan kivalta vaihtelulta tuon about puolen vuoden zombeilun rinnalla.

Lisäys jälkikäteen: tämän postauksen kirjoitettuani nukahdin pariksi tunniksi. Rankkaa tää kitinöinti.

KKK kirjoitti:Onkos tässä nyt kohta kaks viikkoa mennyt tän doupin kanssa, eli vasteen pitäisi alkaa näkyä.

Ei tästä pahaa sanottavaa ole, sivuvaikutuksia hyvin vähän. .

Millaisia sivuvaikutuksia sulla on? Kaksi viikkoa on aika lyhyt aika, vaikka sanotaan että vasteen pitäisi niillä main alkaa näkyä. Mulla kesti silloin joskus kauemmin, mutta auttoivat kuitenkin.

Kreitsulle tsemiä! Jospa se tunneaallokko ei äityis mahdottomiin ja voittais zombeilun.

Oisko se vaarallista, jos itkee siksi kun kaikki on niin kaunista? Minusta vaikuttaa ennemminkin siltä, että ehkä pääsee kosketuksiin sellaisten tunteiden kanssa, jotka napit/ ylipäänsä tunteiden tukahduttaminen on blokannu. Tietty se toinen puoli tuossa paketissa ei varmaan oo yhtä kiva.

Kaikesta vollottaminen nyt on vain sairasta ja luulisin, että ennen kaikkea kuluttavaa. Tunteiden piikit korkeimmasta autuudesta alimpaan ahtauteen syövät miestä ja naista. Tasainen, keskiarvon ympärillä pyörivät käyrä ilman suurempaa hajontaa puoleen tai toiseen on suotavaa (ja myös osoitus laadusta), vesiään kannattaa säästellä vain erikoistilanteisiin (läheisen kuolema tulee itsellä lähes ainoana mieleen).

älä trollaa shrinkissä.

Georgina kirjoitti:älä trollaa shrinkissä.

Seison sanojeni takana, turhasta vollottaminen on energian haaskausta.

Mutta turhuus on aika suhteellista. Itkeminen poistaa elimistöstä stressihormoneja, eli on oikeastikin hyväksi, ei tietenkään täysin kontrolloimattomana virtana ja väärissä paikoissa. Toki jatkuva vuoristoratailu on hirveän rasittavaa, jopa ilman varsinaisia manioita tai depistelyjä, tiedän. Tunteiden kontrolloimiseen menee myös energiaa, eli siihen että EI itke vaikka on liikuttunut/surullinen/PMS/yliväsynyt/tähtien väärä asento, näinhän suurin osa miehistä ja insinööri- ynnä juristinaiset tekee. Jos ylimääräistä energiaa on jo valmiiksi vähän(stressi, jota ei välttämättä aina edes tunnisteta stressiksi, ylirasitukseksi), menee hana päälle helpommin.

Mulla ainakin stressi on sellainen, joka saa aikaan ihan älytöntä...stressaamista ja suhteellisuudentaju sen suhteen ovatko asiat nyt oikeasti minkä arvoisia, heikentyy. Siksi kehitän nyt näitä omomom -taitojani.

Painu riemuperse vittuun täältä avohoito-osastolta, kun et selvästi tajua hevonkyrpää mistään shrink-aiheista.

Sori vaan tsubu, se että sinä olet sekaisin, ei tarkoita sitä, että minä en tajuaisi shrink-aiheista vähintään yhtä paljon. Alatyylinen kielenkäyttösi kertoo ongelmista, joihin kehottaisin hakemaan pikaista apua.