Kitinä

RP kirjoitti:Chelsea Cain: Sydänverellä

Mielenkiintoinen ja kiinnostava juttu tämä kauniin sarjamurhaajan ja poliisin kieroutunut riippuvaisuus suhde. Tässä aletaan olemaan asian ytimessä. Kaivattua, ei tarvitse elää sen Karin Slaughterin latino-natsi suhteen kanssa! Itse tarina taas oli hieman tylsähkö ja tavanomainen, mutta aloitin kirjasarjan toisen osan tietääkseni miten tämä peli oikein jatkuu noiden kahden välillä.

Nyt tuli luettua samaisen sarjan toinen osa Suoraan sydämeen. Pidän siitä että kirjailia ylittää rajat. Odotin että ei, mutta tämä osa todisti että joo. Ei jätetä puolitiehen (kuten niin monesti käy), ei aliarvioida lukijaa. Tätä on kaivattu. Pitänee aloittaa kolmas ja viimeinen osa tänään, koukuttavaa.[/b]

Lucy O´Brien - Madonna

Jos on kiinnostunut Madonnan tuotannosta, ja niiden taustoista, tämä on siihen aika mukava lukuelämys. Mutta ei tämä Madonnaa henkilönä pahemmin valota, onko kala vai lintu.

^ Aika heppoinen bio oli. Löytyy omasta hyllystäkin.

Christopher Sandford: Keith Richards - Satisfaction

Ihan sujuvaa kesälukemista. Ei tarjonnut mitään uutta "merkittävää" tietoa Rollari-läksynsä aikaisemmin lukeneille "juu, käyttää se", "tappelee Jaggerin usein kanssa", "pölli riffejä mm. Ry Cooderilta" mutta jotenkin sympaattisen kuvan onnistui tästä vastoin kaikkia todennäköisyyksiä edelleen elävästä kitaralegendasta maalailemaan.

Huomasin muuten huolestuneena, että multa alkaa loppua luettava kategoriassa "rappioelämää viettäneet merkittävät rokkikukot". Vielä kun Hendrix-bion lukaisen niin se oli siinä. Uusia sekoilijoita syntyy harvakseltaan, tai sitten menevät ja ottavat itseltään hengen ennen kuin nousevat oikeasti legendoiksi.

Ari Väntänen - Hanoi Rocks, All those wasted years

Menee ainakin puoliksi kategoriaan "rappioelämää viettäneet [merkittävät] rokkikukot".

Luin tätä jo viime syksynä selaillen, nyt ihan kunnolla. Mitään tää ei anna, jos ei ole koskaan ollut edes pikkusen kiinnostunut 80-luvun Hanoi Rocksista.

^ Tuo oli genrensä kirkkainta kärkeä. Tykkäsin, vaikken Hanoita suuremmin noteerannutkaan silloin joskus...

Tämä vaikutti hauskalta - ainakin konseptin perusteella

Having a babysitter called "The Sulphate Strangler"; being forsaken by your tour bus; having a father who'd rather grease party-guests' palms with opiates than grip your mother's clammy paw during childbirth. If you thought everyday kid-rearing was difficult, then blaze through a guide to rock'n'roll parenting and prepare to baulk.

Tosiaan, luin Dave Mustainen elämäkerran ja sopi just kaverin julkisuuskuvaan: armoitettua ruikutusta ja tappiomielialaa. Genrensä huonoin.

^Suviselle: Katselin tuota kirjaa eilen kaupassa, mutta jätin hyllyyn, vaikkei juuri mitään maksanutkaan. Kenties käyn tänään noukkimassa sen, jos kerran ihan kelvollinen onkin!

Kauko Röyhkä: Henry ja Minä

Jos haastateltava ei oikein uskalla/halua puhua eikä kirjoittajalla ole sen suurempaa intohimoa haastateltavan persoonaan, saadaan aikaan vajaat parisataa sivua joutavanpäiväistä lätinää. Puolivälissä kirjoittaja huomaa, ettei kirjoitettavaa ole, siksipä sisällöstä puolet kertoo Kauko Röyhkän elämästä haistattelu- ja kirjoitusprosessin aikana. Taittovaiheessa on huomattu, ettei sisältöä ole vieläkään tarpeeksi: "hei, laitetaan paljon kuvia joissa Henkka poseeraa eri pornotähtösten kanssa" Sisältöä on myös yritetty väkisin paisuttaa tyyliin "Metropol on ilmaisjakelulehti, joka ilmestyy kymmenessä kaupungissa. Kaupungit ovat: Helsinki, Jyväskylä...". Muutamissa haastatteluissa löytyy myös tahattomia helmiä tyyliin "Ekoissa filmeissään Henkka oli melko jäykkä." No shit, Sherlock? Jos ei olisi ollut, niin pornonäyttelijän ura olisi jäänyt melko lyhyeksi?

Kyllä tämän kerran lukaisee, edellyttäen että istuu laiturinnokassa yksin kesämökillä eikä televisiosta tule edes lumisadetta.

Just menossa koukuttavan makea Anne B Ragden "Vihreät niityt". Huijja, olen otettu. Kaks aiempaakin tätä samaa sarjaa Neshovin tilasta tuli hankittua omaks, niin pakkohan oli tämäkin.. Loistava norjalaiskirjailija, suosittelen lämpimästi.

After that Marko Kilpi: Elävien kirjoihin.

Nalle Österman: Härmägeddon

Pitkän linjan metallimusiikkikriitikon kokemuksia Suomi-rockista. Kirjaan on koottu Nallen keikkaraportteja kotimaisten rock- ja pop-aktien keikoilta noin about 2010-2011.

Ukon tyylin on vähän velkaa Hunter S Thompsonille ja Mattiesko Hytöselle. Yhdeltä istumalta luettuna tyyli alkoi puolivälissä vähän tökkiä, mutta yhden-kahden raportin pätkissä toimii. Paljon sisäpiiriläppää pääkaupungin rock-piireistä.

Kaikki Nallen ei-aina-niin-mairittelevat tekstit eivät miellytä. Eräskin nimeltämainitsematon rokkikukko, kutsun häntä tässä "Ville Tuomeksi", suivaantui niin, että ravintola-illan päätteeksi homma meni käsirysyksi. Käräjäoikeus katsoi tämän mielipiteenvaihdon n. 4000 e arvoiseksi. Kyllä mielipiteenvapaudesta kannattaa maksaa kunnon hinta!

Slashin elämäkerta oli viihdyttävä lukuelämys, mielestäni. Sijoittunee (tähän asti luetuista) Törkytehtaan että Heroiinipäiväkirjan perään. Pidin aika lailla asenteesta, että ei whinetetä eikä puhuta pahemmin paskaa toisista osapuolista.

^ Slashilta irtoaa kirjassa paras quote ikinä: "I had no remorse whatsoever about my overdose- but I was pissed off at myself for having died."

Corey Taylor - Seitsemän Kuolemansyntiä

Slipknotin nokkamies on "Amerikan Hynynen?" Ei nyt ihan sentään. "Seven Deadly Sins" on enemmänkin kokoelma yhden asian ympärille sidottuja terapiakirjoituksia kuin varsinainen kirja.

Muutama mielenkiintoinen näkökulma on osattu puristaa lähes jalokiveksi, mutta "Törkytehdas"-tyylistä dirttiä tästä on muutamaa anekdoottia lukuunottamatta turha etsiä.

Robert Fisk: The Great War for Civilisation -The Conquest of the Middle East

Mielenkiintoinen tiiliskivi.

Simo Hämäläinen. Simon parhaat

Kertomuskokoelma. Huumoria.

RP kirjoitti:Robert Fisk: The Great War for Civilisation -The Conquest of the Middle East

Mielenkiintoinen tiiliskivi.

Samalta hemmolta Pity the Nation : Lebanon at War . Pidin ensin lukemastani huomattavasti enemmän.

Luen nyt tuota Ianin Hitler teosta, ja jumahdin kohtaan "... Hitler säikähti munaskujaan myöden". Olen vaan tavallaan yllättynyt kohdatessani tämmösen hmm lauseen tässä teoksessa. Nyt mun pitäisi vaan päästä yli hihittelykohtauksesta, että voin jatkaa.

RP kirjoitti:Luen nyt tuota Ianin Hitler teosta, ja jumahdin kohtaan "... Hitler säikähti munaskujaan myöden". Olen vaan tavallaan yllättynyt kohdatessani tämmösen hmm lauseen tässä teoksessa. Nyt mun pitäisi vaan päästä yli hihittelykohtauksesta, että voin jatkaa.

Olisikohan scared the living daylights out of AH alkukielellä?

Veijo Meri: Suku Romaani. Ei hassumpi.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kvanttivaras

Joo-o. Ei aivan yhtä hyvää kovaa sci-fiä kuin Alastair Reynolds tai Richard Morgan, mutta ei kovin paljoa jää.

Suosittelen. Seksiä olisi pitänyt olla enemmän.

NuoriDaavid kirjoitti:Suosittelen. Seksiä olisi pitänyt olla enemmän.

Laitoinpa varaukseen.

aasi kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Suosittelen. Seksiä olisi pitänyt olla enemmän.

Laitoinpa varaukseen.

Ettet vaan pety: sitä seksiä on tooosi vähän. Mutta kuitenkin sen verran, että kaipasi lisää.

elco kirjoitti:

RP kirjoitti:Luen nyt tuota Ianin Hitler teosta, ja jumahdin kohtaan "... Hitler säikähti munaskujaan myöden". Olen vaan tavallaan yllättynyt kohdatessani tämmösen hmm lauseen tässä teoksessa. Nyt mun pitäisi vaan päästä yli hihittelykohtauksesta, että voin jatkaa.

Olisikohan scared the living daylights out of AH alkukielellä?

Todennäköisesti, sopisi kontekstiin. Luitko lontoon kielellä? Tämä oli kohta missä Aatulle tuodaan se palveluskarkuruus lappu ovelle.

NuoriDaavid kirjoitti: Ettet vaan pety: sitä seksiä on tooosi vähän. Mutta kuitenkin sen verran, että kaipasi lisää.

En pettynyt. Hyvvää scifiä.

Kaaoksen Ruhtinaat - Mustan Metallin Messu



Mikäpä sopii tunturissa telttailuun iltalukemiseksi paremmin, kuin reportaasi corpse-painteissaan kirkkoja polttavista nuorista "sheithania" manaavista kiljupää-siimaleteistä?

Ihan ansiokas kirja yrittää valottaa tätä mustaa keitosta, jonka viha-agenda ammentaa mm. antisemitismistä, Nietcheztä, natseista, lentävistä lautasista ja skandinaavisesta folkloresta. Muutaman avainhahmon hajatelmille (mm. murhasta elinkautista istuva Varg Vikernes) annettiin vähän liikaakin tilaa. Hyvinkään paloittelumurha sivuttiin aika pienellä sivumäärällä.

Aika hämmentynyt olo tästä jäi, eikä herättänyt kummoistakaan kiinnostusta hankkia mustaa metallia iPodiinsa. Lukeminen kannattaa silti aina, vaikka aihe olisikin lähtökohtaisesti vastenmielinen. Meinaan - mies EI EDELLEENKÄÄN meikkaa, oli sitten ollakseen mikä Pelsupubin opetuslapsi tahansa.