Kitinä

exPertti kirjoitti:
Onko leikattu? Kotikissalla yleensäkin on sen verran vähän virikkeitä, että ihmisenkin seura kelpaa. Ja kissalle yleensä kelpaa se, että sitä joku pitää hyvänä ruokkimisen lomassa.

Se taas ei tee kissasta koiraa, joka juoksee joka paikkaan perässä.

Tietty.

Sulla ei ole tainnut olla kissaa? Itse omistin koiran 14 vuotta, ja olin aluksi vähän nihkeä siksi kokeilemaankaan kissaa.

No, kuinka ollakaan, kyseinen yksilö valitsee ihmisen niiden virikkeiden sijaan yleensä aina jos on mahdollista (ja niitä virikkeitä kyllä on tarjolla ihan runsain mitoin), valitsee kotona köllöttelyn ulos menemisen sijaan (ei siis lähde asunnosta, vaikka ulko-ovi olisi selällään) ja seuraa usein perässä kiehnäämässä pitkin asuntoa. Vessan oven sulkeminen on suorastaan törkeä henkilökohtainen loukkaus.

Tähänastisella kokemuksella ko. katti on vähintään yhtä seurallinen kuin koirani oli, ellei jopa seurallisempi. Että yksilökysymyksiä, sano.

Lisäys: Prosessilla näemmä sama kokemus.

^ Sama vika. Yksi istui sylissä vessanpöntölläkin ja naukui kylpyammeen reunalla etten vaan huku.

Joo, stereotypiat kissoista on kyllä aikalailla murrettu jokaisen kisumirrin kohdalla täälläkin. Kyllä meillä on kaikki kissat aina ovella vastassa kun töistä tulee kotiin. Aamulla kuulevat herätyskellon, niin tulevat hurisemaan mahan päälle. Lenkillä vanhin poika käy valjaissa parinkymmenen pakkasessakin. Kiltisti tienreunaa kävelee ja tottelee ohjeita. Tykkäävät leikkiä vedellä. Tykkäävät vastakarvaan silittämisestä ja harjaamisesta. Tykkäävät huomiosta ja rapsutuksesta ja höpötyksestä. Nii.

Äh, ehken sittenkään ole edes kissaihmisiä. Oon joskus ollut kissa-ajatukseen tykästynyt, mutta läheisriippuvaiset olennot saa mussa pakoreaktion aikaan ihmissuhteissakin, niin ei mulle sopis hirveen seurankipee elukka.

nastamuumio kirjoitti:Äh, ehken sittenkään ole edes kissaihmisiä. Oon joskus ollut kissa-ajatukseen tykästynyt, mutta läheisriippuvaiset olennot saa mussa pakoreaktion aikaan ihmissuhteissakin, niin ei mulle sopis hirveen seurankipee elukka.

Siili voisi olla kiva.

Mistä tulikin mieleeni, että sain eilen sähköpostia joltakulta tuntemattomalta, joka kyseli kasvatanko minä minipossuja. Kielteisen vastauksen lisäksi tekisi mieli kertoa hänelle, miksei "mini"possua todellakaan kannata hankkia, ikinä missään olosuhteissa...

prosessi kirjoitti: Siili voisi olla kiva.

Kyllä silityskelpoinen pitäis olla kumminkin. Äh, joo, tää on tosiaan niinku mun ihmissuhteet, eli mahdotonta: pitäis olla silitettävissä silloin kun MÄ tahdon ja antaa mun olla rauhassa silloin MÄ tahdon.

Lilo kirjoitti:Tietty.

Sulla ei ole tainnut olla kissaa? Itse omistin koiran 14 vuotta, ja olin aluksi vähän nihkeä siksi kokeilemaankaan kissaa.

No, kuinka ollakaan, kyseinen yksilö valitsee ihmisen niiden virikkeiden sijaan yleensä aina jos on mahdollista (ja niitä virikkeitä kyllä on tarjolla ihan runsain mitoin), valitsee kotona köllöttelyn ulos menemisen sijaan (ei siis lähde asunnosta, vaikka ulko-ovi olisi selällään) ja seuraa usein perässä kiehnäämässä pitkin asuntoa. Vessan oven sulkeminen on suorastaan törkeä henkilökohtainen loukkaus.

Tähänastisella kokemuksella ko. katti on vähintään yhtä seurallinen kuin koirani oli, ellei jopa seurallisempi. Että yksilökysymyksiä, sano.

Lisäys: Prosessilla näemmä sama kokemus.

Minulla on ollut nopeasti laskien kymmenkunta kissaa elämäni aikana. Suurta määrää selittää osaltaan se, että useamman elämä päättyi ennenaikaisesti. Yksi jäi auton alle, liekö myrkky yhden vienyt, pernaruttoa yms.

Leikkaus muuttaa kissan luonteen ihan erilaiseksi. Leikattua kissaa ei ulkoelämä innosta. Miksi innostaisi kun ei ole mitään hormonaalisia viettejä, jotka saisivat harkitsemaan aktionin (partnerin) hakua pihalta. Itsellä on ollut sekä leikattuja että leikkaamattomia (maalla asuessa). Tietty varsinkin narttukissoille leikkaus on ihan välttämätön kaupungissa. Se kärsii muuten tosi pahasti. Rajun näköistä kun menee mouruten mattoa pitkin itseään vetäen kiimoissaan, kuten yhdellä tutulla ennen operaatiota.

Koiria on muuten ollut kolme, äh oikeastaan viisi jos naisystävien haukut lasketaan. Eli jonkinlainen näkemys niistäkin.

Itseasiassa sellainen näkemys on syntynyt, että jos joutuisin nyt kaupunkiin lemmikin ottamaan ottaisin kanin. Riittävän innostava ja riittävän helppohoitoinen.

nastamuumio kirjoitti: Kyllä silityskelpoinen pitäis olla kumminkin. Äh, joo, tää on tosiaan niinku mun ihmissuhteet, eli mahdotonta: pitäis olla silitettävissä silloin kun MÄ tahdon ja antaa mun olla rauhassa silloin MÄ tahdon.

Olen kuullut, että kaupoista saa somia pehmoleluja.

nastamuumio kirjoitti:

prosessi kirjoitti: Siili voisi olla kiva.

Kyllä silityskelpoinen pitäis olla kumminkin. Äh, joo, tää on tosiaan niinku mun ihmissuhteet, eli mahdotonta: pitäis olla silitettävissä silloin kun MÄ tahdon ja antaa mun olla rauhassa silloin MÄ tahdon.

Siilit ovat silityskelpoisia, kunhan ei silitä vastakarvaan. Ne lemmikkisiilien piikitkin ovat sellaisia mukavan kumimaisen taipuisia, tuntuvat kivalle silittäessä.

Lilo kirjoitti: Olen kuullut, että kaupoista saa somia pehmoleluja.

Mun nalle onkin aika mahtava.

exPertti kirjoitti: Itseasiassa sellainen näkemys on syntynyt, että jos joutuisin nyt kaupunkiin lemmikin ottamaan ottaisin kanin. Riittävän innostava ja riittävän helppohoitoinen.

Lapsena on ollut myös kani ja siskolla on nykyisinkin. (Vesperille vaan terkkuja!) Onhan ne somia, mutta helppohoitoisuudesta en kyllä menis sanomaan:
- nartut oppii yleensä tekemään tarpeensa samaan paikkaan, ukot ei näemmä todellakaan, päin vastoin kova halu miinoittaa mahdollisimman laaja alue
- häkkiä saa, molemmissa tapauksissa, siivota jatkuvasti. Uroksen kanssa myös kaikkia muita paikkoja. Purut eivät myöskään yleensä pysy siististi vain häkissä, vaan kulkeutuvat jaloissa pitkin poikin.
- kani on jyrsijä = hyvästi ehjät lakanat, kirjat yms., ellei ole motivaatiota joko vahtia jaloittelua jatkuvasti tai siirtää ulottuvilta kaikkea, mihin hampaita on mukava testailla.

prosessi kirjoitti: Siilit ovat silityskelpoisia, kunhan ei silitä vastakarvaan. Ne lemmikkisiilien piikitkin ovat sellaisia mukavan kumimaisen taipuisia, tuntuvat kivalle silittäessä.

Mä oon kerran nähnyt tommosen siilin. En silittänyt kylläkään. Hurjan söpöhän se oli kyllä. Mutta aika hyvin pärjään ilman eläintäkin. Kattoo sitten joskus, jos olis pikkasen isompi asunto, niin mahtuis vaikka joku häkkikin sinne.

exPertti kirjoitti:Leikattua kissaa ei ulkoelämä innosta. Miksi innostaisi kun ei ole mitään hormonaalisia viettejä, jotka saisivat harkitsemaan aktionin (partnerin) hakua pihalta.

Ja hienosti taas. Meillä tuo leikattu kissa on kyllä pihalla ja metsässä puolet päivästä, jos pystyy. Käy sisällä nukkumassa ja syömässä välillä. Ja kaupungissa ollessamme käydään iltaisin lenkki kun siitä niin kovasti tykkää. Ja tiiätkö mitä muuta kissat tekee vaistojen varassa ulkona kuin etsii parittelukumppania?

Lilo kirjoitti:Lapsena on ollut myös kani ja siskolla on nykyisinkin. (Vesperille vaan terkkuja!) Onhan ne somia, mutta helppohoitoisuudesta en kyllä menis sanomaan:
- nartut oppii yleensä tekemään tarpeensa samaan paikkaan, ukot ei näemmä todellakaan, päin vastoin kova halu miinoittaa mahdollisimman laaja alue
- häkkiä saa, molemmissa tapauksissa, siivota jatkuvasti. Uroksen kanssa myös kaikkia muita paikkoja. Purut eivät myöskään yleensä pysy siististi vain häkissä, vaan kulkeutuvat jaloissa pitkin poikin.
- kani on jyrsijä = hyvästi ehjät lakanat, kirjat yms., ellei ole motivaatiota joko vahtia jaloittelua jatkuvasti tai siirtää ulottuvilta kaikkea, mihin hampaita on mukava testailla.

Itsellä uroskani oppi tekemään tarpeensa huoneen nurkassa olevaan hiekkaa sisältävään vatiin. Ainoastaan tosi kiireisessä 90 asteen mutkassa saattoi sattumia lennähtää.

Suurin pulma oli piilottaa kaikki johdot, sillä jos jyrsintävimma iskee se sitten iskee.

bedlam kirjoitti:
Ja hienosti taas. Meillä tuo leikattu kissa on kyllä pihalla ja metsässä puolet päivästä, jos pystyy. Ja kaupungissa ollessamme käydään iltaisin lenkki kun siitä niin kovasti tykkää. Ja tiiätkö mitä muuta kissat tekee vaistojen varassa ulkona kuin etsii parittelukumppania?

Juu, Nexie saattaisi olla tästä kanssa aika samaa mieltä.

Eiköhän ole vähän niin, että kissat siinä kuin koiratkin ovat melko yksilöllisiä tapauksia.

prosessi kirjoitti:Mistä tulikin mieleeni, että sain eilen sähköpostia joltakulta tuntemattomalta, joka kyseli kasvatanko minä minipossuja. Kielteisen vastauksen lisäksi tekisi mieli kertoa hänelle, miksei "mini"possua todellakaan kannata hankkia, ikinä missään olosuhteissa...

Päädyin kirjoittamaan hyvin raadollisen kuvauksen. Jätin vain sen lemmikin hankkijaa usein masentavan tosiasian mainitsematta, ettei siitä ennen niin söpöstä possusta pääse edes eroon eläinlääkärin vastaanotolla, koska possujen ihrakerros imee itseensä kaikki myrkyt, joten ainoa tapa lopettaa possukainen on pyssyllä.

Joskus harkinnut kattia lääkkeeksi ajoittaiseen yksinäisyyteen, mutta sehän pistelisi kuitenkin rehuni poskeensa ja silloin olisi sukset ristissä.

Bluntly kirjoitti:Joskus harkinnut kattia lääkkeeksi ajoittaiseen yksinäisyyteen, mutta sehän pistelisi kuitenkin rehuni poskeensa ja silloin olisi sukset ristissä.

Syökö kissat kukkia? Ei kai?

NuoriD kirjoitti: Syökö kissat kukkia? Ei kai?

En ole vielä selvittänyt syövätkö vaiko vain tuhoavat, mutta jompaa kumpaa kyllä.

Syö ne. Ja osa jopa pissii kukkaruukkuihin.

elco kirjoitti:

NuoriD kirjoitti: Syökö kissat kukkia? Ei kai?

En ole vielä selvittänyt syövätkö vaiko vain tuhoavat, mutta jompaa kumpaa kyllä.

Meillä ei oo tehty kumpaakaan. Kerran sudittu kukkaruukusta vähän multaa pitkin parveketta. Tosin ehkä se suurin uhka oliskin siinä että katti yrittäis ylipäänsä mahtua samalle ikkunalaudalle rehujen kanssa, onneks ei oo toistaseks yrittänyt. *koputtaa puuta*

Voi ny vittu joo. Tästähän(kin) on tullut täys kissaketju. Meidän kissa sitä meidän kissa tota. Perustakaa kuule ihan oma kissaketju, kun ei vaan kiinnosta. Täytyy varmaan vaihtaa palstaa...

Ylermi Ylihankala kirjoitti:Voi ny vittu joo. Tästähän(kin) on tullut täys kissaketju. Meidän kissa sitä meidän kissa tota. Perustakaa kuule ihan oma kissaketju, kun ei vaan kiinnosta. Täytyy varmaan vaihtaa palstaa...

Oot ihan oikeessa hei. Tää palsta on tullut tiensä päähän kun täällä vaan vanhat kalkkikset jauhaa jostain kissan hiekoista tai kissan pissoista. Ihan niinku vittu meitä kiinnostas teidän katit. HUOOOH! Vittu mä taidan ainakin mennä cityyn pian!

Te lemmikittömät ette vaan tajua kuinka iso elämänmuutos se on, kun hankkii kissan/koiran/hirven/pesukarhun. Muuttaa niinQ kaiken ja sitten ei vaan enää pysty ajattelemaan selkeästi. Kun se elämä nyt vaan on yhtä kissankarvaa ja yöheräämisiä kun katti jahtaa palloa. Se on sillon se keskipiste ja sen haluaa jakaa muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Kattokaa, elämä menee eteenpäin.

^ Hmm, ihailtava ironinen ote.