Kitinä

Lolita kirjoitti: Suosittelen kaikkia kolmea, jos olet sitä mieltä, että prostituutio alentaa naista, kaikki prostituoidut ovat ihmiskaupan ja Miesten uhreja ja heidät pitää pelastaa.

Olen sitä mieltä että osa prostituutiota on tuota kaikkea, osa ei. On ihmiskaupan uhreja, on elintasohuoria. Saanko lukea?

Saat lukea

Gudrun Eva Minervudottir: Nukentekijä

Hassu ja hieman epätoivoinen (osin tylsäkin) kertomus reykjavikiläisestä yh-äidistä, joka tavallaan sattumalta varastaa (real doll) seksinuken anorektisen tyttärensä avuksi, ja mitä kaikkea outoa siitä seuraakaan. Islantilaiset kirjat ovat ilmeisesti järjestään outoja ja suhteellisen hidastempoisia. Suosittelen Lolitalle(ei viitaten em. adjektiiveihin vaan kirjamakuun) ja muillekin oudoista kirjoista ainakin silloin tällöin nauttiville.

Laitan korvan taakse ja toivelistalle, kuulostaa mielenkiintoiselta kirjalta.

par-sky kirjoitti:^Alistair MacLean voisi osua? Tiedäthän, navaronen tykit, kotkat kuuntelevat, jääasema Zebra jne.

Tai miten olisi Desmond Bagley - Loukku?

Bagley oli loistava. Erinomaisen tarkka taustatyö ja vaihtelevia tarinoita. MacLeanien taso vaihteli jumalattoman paljon, eniten taisin pitää "Kalmankourasta" ja "Kaappauksesta San Franciscossa"

Albert Järvinen - Elämänkerta (Johnny Kniga)

Harvinaisella pieteetillä koottu bio Suomen ehkä kaikkien aikojen kovimmasta kitarasankarista (Tolosta ei lasketa). Runsaasti aikalaishaastatteluja Remusta Sleeppareihin ja Motörheadin Lemmyyn (!) joka tuotti yhden Alpun soolosinglen [mennyt täysin minulta ohi]

Rankkaisin tämän Hanoi- ja Hurriganes-biojen ohessa yhdeksi parhaista suomalaisista rok-elämänkerroista. Siinä missä amerikkalaiset henkilökuvat sortuvat usein antamaan vähän siloitellun ja yksiulotteisen kuvan päähenkilöstä, bändikaverit joutuvat usein hakemaan Järvisen baarista ja kitaran kanista että ukko saadaan lauteille - parhaimmillaan niin että koko orkesterin keikkaliksa menee Alpun taksimatkaan.

Suvinen kirjoitti:harmillisen päämäärätöntä, irrallista ja suututtavan puuduttavaa luettavaa. Useat teokset ovat alkaneet lupaavasti,mutta muuttuneet pian turhanpäiväiseksi hölynpölyksi ja vanhojen kummitustarinoiden toistamiseksi.

Lainaan tuon ja yhdistän kolmeen Jeff Longin kirjaan.

Helvetin piirit
Tilinteon hetki
Seinämä

Helvetin piirit alkoi hyvin, mutta sitten siitä tuli aivan käsittämättömän puuduttava huuhaajuttu. Idea oli hyvä, mutta Jeffin taito ei vaan riitä kuvailemaan tapahtumia ja hahmoja niin hyvin, että lukija imeytyisi tarinaan kunnolla ja syvälle. Nyt jokainen kirja oli sitä samaa puolitiehen jäävää tarttumista parempaan lukunautintoon, ja käsittämättömän typerää ja puuduttavaa väkisin pitkittämistä. Seinämäkin oli kuin puhelinluetteloa olisi lukenut ammattisanastoineen.

En jaksa ymmärtää miten jotku liputtivat kyseisen herran tuotannon perään.. Maximus boretus Jeff Longin lopputuotannolle. En enää lue.

Seuraavaksi lukuun nämä:

Benni, Stefano: Elianto
Morgan, Richard: Muuntohiili
Robinson, Kim Stanley: Antarktika
Holdstock, Robert: Kaukaiset kaiut

Holdstocin Alkumetsä oli vuosia sitten räjäyttävä lukukokemus. Saa nähdä miltä herran tuotanto maistuu 15 vuotta myöhemmin.

http://en.wikipedia.org/wiki/Mythago_Wood



edit: Suviska olikin näemmä kehunut Seinämää toisaalla. Näin ne lukukokemukset eroavat..

Boner kirjoitti:
Holdstockin Alkumetsä oli vuosia sitten räjäyttävä lukukokemus. Saa nähdä miltä herran tuotanto maistuu 15 vuotta myöhemmin.

http://en.wikipedia.org/wiki/Mythago_Wood

Niin oli. Uskalsin jopa sen jälkeen lukea muutaman muun scifi-/fantasiakirjan (Tim Powersin Anubiksen portit ja Frank Herbertin Dyynin), vaikka en oikein genren ystävä olekaan.

http://www.savonsanomat.fi/viihde/kirja ... uva/627862

Tuollaisen luin. Oli hyvä ja koskettava. Toi mieleen jonkun.

Suosittelen kaikille, joita päihdeaddiktiot kiinnostavat.

Suuri kaalihuijaus

Odotukset olivat ehkä liian korkealla. Pieni pettymys. Mutta silti kannattaa lukea.

Ootko Dave lukenut Laps' suomen? Oon varma että tykkäisit.

En. Mikä se on?

Boner kirjoitti:http://fi.wikipedia.org/wiki/Taisto_Huuskonen

joo-o. Tuota kirjallisuuden lajia (=tositapahtumiin perustuvia muistelmia) en ole harrastanut Törkytehdasta enempää, mutta jos vain pääsisi alkuun.

Ajattelin, että tarkoitit tätä

http://www.tammi.fi/sivut/134

ja olin vähän yllättynyt!

Dave kirjoitti:

Boner kirjoitti:http://fi.wikipedia.org/wiki/Taisto_Huuskonen

joo-o. Tuota kirjallisuuden lajia (=tositapahtumiin perustuvia muistelmia) en ole harrastanut Törkytehdasta enempää, mutta jos vain pääsisi alkuun.

Toi siis kertoo sen mitä ryssät todellisuudessa oli kaiken sen kommunismin kiillottaman propagandan takana. IMO helvetin hyvä kirja ja kannattaa ehdottomasti lukea läpi. Toinen samaa aihetta käsittelevä kirja jos innostut enemmän aiheesta, on Berijan tarhat.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Unto_Parvilahti

Peter James: Dead Simple

Michael Harrison on menossa naimisiin. Hänen ystävänsä järjestävät hänelle polttarit. Ystäväpiirissä on juhlittu rajuja polttareita aiemminkin eikä suunnitelmat Michaelin polttari-illaksi nekään kesyjä ole. Ei muuta kuin arkkuun ja mullan alle! Kaikki ei kuitenkaan mene ihan niin kuin piti ja polttari-iltaa joudutaan lopulta tutkimaan ihan poliisivoimin. Roy Grace asettuu jutun johtoon.

Tämä kirja on eka osa Roy Grace -sarjaa, toinen osa odottaa jo hyllyssä. Ihan luettava kirja, Roy Grace on hahmona mielenkiintoinen.

Boner kirjoitti: Morgan, Richard: Muuntohiili

Sain tämän vihdoin loppuun. Alun huippuvauhti hiipui kuin Risto Ulmalan juoksu loppumetreillä. Olihan siis tarinassa monia hienoja juttuja ihmisiin ladattavista tietotaidoista, kloonattuihin seksikumppaneihin ja niiden kanssa vietetyihin orgioihin, mutta jotenkin vaan mielenkiinto hiipui. Fiilis oli vähän kuin alkumatka Terminatorin kanssa ja loppumatka Adrian Monkin kanssa.

***/*****

Seuraavaksi Antarktika työn alle.

Boner kirjoitti:

Boner kirjoitti: Morgan, Richard: Muuntohiili

Sain tämän vihdoin loppuun. Alun huippuvauhti hiipui kuin Risto Ulmalan juoksu loppumetreillä. Olihan siis tarinassa monia hienoja juttuja ihmisiin ladattavista tietotaidoista, kloonattuihin seksikumppaneihin ja niiden kanssa vietetyihin orgioihin, mutta jotenkin vaan mielenkiinto hiipui. Fiilis oli vähän kuin alkumatka Terminatorin kanssa ja loppumatka Adrian Monkin kanssa.

***/*****

Seuraavaksi Antarktika työn alle.

Ko. kirjan lukemisesta jo kolmisen vuotta, mutta sama mielikuva jäi, että aivan paras terä hiipui lopussa.

Alistair Reynoldsilta

http://fi.wikipedia.org/wiki/Alastair_Reynolds

luin Gran Canarialla Kuilukaupunki 1 ja 2:n. Sama vika kuin eo. muuntohiilessä, että aivan paras terä hiipui loppua kohti. Sama tuntunut olevan kaikissa lukemissani Reynoldseissa (Lunastuksen arkki, Jäänpuskijat, Prefekti ja em.).

Mutta silti Reynolds on mielestäni erinomaista scifiä. Cyperpunkia.

Tuossa kuilukaupungissa on mielenkiintoinen juoni. Kirjan puolivälissä päähenkilö alkaa epäillä, kuka hän oikein on. Ei mitenkään kuvaannollisessa mielessä, vaan konkreettisesti.

Just napsahti sähköpostiin viesti että pitäis palauttaa tuo Jeff Long - Helvetin sydän kirjastoon. Liikaa mystiikkaa, en tykännyt. Sarjan eka vielä meni tavallaan scifinä.

Tällä hetkellä on muutama kirja luvussa, mutta viimeinen loppuun asti luettu kirja oli Pietiläinen - Kaarnakari: Legioonan isku Kolweziin.

Oli varsin helppo ja miellyttävä lukukokemus. Kirjassa käsiteltiin Kolwezin vapauttamista Tiikereistä vuonna -78. Ajoittain karua luettavaa; satoja mätäneviä siviilien ruumiita, järkyttävää tuhoa, raiskauksia... huumeiden ja viinan vaikutuksen alaisina olevien kapinallisten jäljiltä. Tosin ei legioonakaan säästellyt, vankeja ei otettu, niskalaukauksia jaeltiin, armoa ei annettu. Pääasia oli siviilien vapauttaminen ja pelastaminen.

Hyvä katselmus ammattisotilaan maailmaan ja taisteluihin.

Chimamadna Ngozi Adichie: Purple Hibiscus

Purppuranpunaisen hibiskuksen pääteemana voisi pitää perheväkivaltaa, jota harjoitetaan kiihkeästi uskovan isän, Eugenen, taholta.

Jumalan nimissä hän rankaisee lapsiaan, jos/kun katsoo heidän tehneen syntiä. Rajat syntisen elämän suhteen ovat todella tiukat.

Kirja ei kuitenkaan missään vaiheessa mässäile väkivallalla eikä yksittäisiä tapauksia tuoda esille lopultakaan monta. Pikemminkin väkivallan uhka leijuu läpi kirjan kertoja Kambilin ajatusten taustalla ja ohjaajana.

15-vuotiaalla kambililla on isoveli, Jaja, joka sisartaan suojellakseen ottaa herkästi syyt ”synneistä” niskoilleen. Lasten äiti on aika voimaton puuttumaan Eugenen väkivaltaiseen kasvatukseen, koska on itsekin alistettu ja saa osansa rajusta syntikasvatuksesta.

Olen lukenut samalta kirjailijalta aiemmin Puolikas keltaista Aurinkoa. Molemmat kirjat sijoittuvat Nigeriaan.

Pidin hibiskuksesta paljon, mutta Puolikas keltaista aurinkoa on mielestäni huomattavasti taitavammin ja monipuolisemmin tehty. Tosin näitä kirjoja ei kenties ole hedelmällistä verrata keskenään: niin erilaisia ne ovat.

Anyway, tykkäsin kovasti ja voin suositella kaikille Afrikka-aiheisista kirjoista kiinnostuneille.

Kreitsu kirjoitti:jota harjoitetaan kiihkeästi uskovan isän, Eugenen, taholta.

Jos tarkoitat, että isä on väkivaltainen, mikset sano niin?

Riemumieli kirjoitti:

Kreitsu kirjoitti:jota harjoitetaan kiihkeästi uskovan isän, Eugenen, taholta.

Jos tarkoitat, että isä on väkivaltainen, mikset sano niin?

No eikö se tullut tuossa esille? Jos ei, niin nyt tuli.

Tarkoitus oli kritisoida suomen kieleen kuulumatonta rakennetta (toimesta/taholta tekeminen).