Olen sitä mieltä että osa prostituutiota on tuota kaikkea, osa ei. On ihmiskaupan uhreja, on elintasohuoria. Saanko lukea?Lolita kirjoitti: Suosittelen kaikkia kolmea, jos olet sitä mieltä, että prostituutio alentaa naista, kaikki prostituoidut ovat ihmiskaupan ja Miesten uhreja ja heidät pitää pelastaa.
Luin kirjan
Gudrun Eva Minervudottir: Nukentekijä
Hassu ja hieman epätoivoinen (osin tylsäkin) kertomus reykjavikiläisestä yh-äidistä, joka tavallaan sattumalta varastaa (real doll) seksinuken anorektisen tyttärensä avuksi, ja mitä kaikkea outoa siitä seuraakaan. Islantilaiset kirjat ovat ilmeisesti järjestään outoja ja suhteellisen hidastempoisia. Suosittelen Lolitalle(ei viitaten em. adjektiiveihin vaan kirjamakuun) ja muillekin oudoista kirjoista ainakin silloin tällöin nauttiville.
Hassu ja hieman epätoivoinen (osin tylsäkin) kertomus reykjavikiläisestä yh-äidistä, joka tavallaan sattumalta varastaa (real doll) seksinuken anorektisen tyttärensä avuksi, ja mitä kaikkea outoa siitä seuraakaan. Islantilaiset kirjat ovat ilmeisesti järjestään outoja ja suhteellisen hidastempoisia. Suosittelen Lolitalle(ei viitaten em. adjektiiveihin vaan kirjamakuun) ja muillekin oudoista kirjoista ainakin silloin tällöin nauttiville.
Prepare for the worstest.
Bagley oli loistava. Erinomaisen tarkka taustatyö ja vaihtelevia tarinoita. MacLeanien taso vaihteli jumalattoman paljon, eniten taisin pitää "Kalmankourasta" ja "Kaappauksesta San Franciscossa"par-sky kirjoitti:^Alistair MacLean voisi osua? Tiedäthän, navaronen tykit, kotkat kuuntelevat, jääasema Zebra jne.
Tai miten olisi Desmond Bagley - Loukku?
Albert Järvinen - Elämänkerta (Johnny Kniga)
Harvinaisella pieteetillä koottu bio Suomen ehkä kaikkien aikojen kovimmasta kitarasankarista (Tolosta ei lasketa). Runsaasti aikalaishaastatteluja Remusta Sleeppareihin ja Motörheadin Lemmyyn (!) joka tuotti yhden Alpun soolosinglen [mennyt täysin minulta ohi]
Rankkaisin tämän Hanoi- ja Hurriganes-biojen ohessa yhdeksi parhaista suomalaisista rok-elämänkerroista. Siinä missä amerikkalaiset henkilökuvat sortuvat usein antamaan vähän siloitellun ja yksiulotteisen kuvan päähenkilöstä, bändikaverit joutuvat usein hakemaan Järvisen baarista ja kitaran kanista että ukko saadaan lauteille - parhaimmillaan niin että koko orkesterin keikkaliksa menee Alpun taksimatkaan.
Lainaan tuon ja yhdistän kolmeen Jeff Longin kirjaan.Suvinen kirjoitti:harmillisen päämäärätöntä, irrallista ja suututtavan puuduttavaa luettavaa. Useat teokset ovat alkaneet lupaavasti,mutta muuttuneet pian turhanpäiväiseksi hölynpölyksi ja vanhojen kummitustarinoiden toistamiseksi.
Helvetin piirit
Tilinteon hetki
Seinämä
Helvetin piirit alkoi hyvin, mutta sitten siitä tuli aivan käsittämättömän puuduttava huuhaajuttu. Idea oli hyvä, mutta Jeffin taito ei vaan riitä kuvailemaan tapahtumia ja hahmoja niin hyvin, että lukija imeytyisi tarinaan kunnolla ja syvälle. Nyt jokainen kirja oli sitä samaa puolitiehen jäävää tarttumista parempaan lukunautintoon, ja käsittämättömän typerää ja puuduttavaa väkisin pitkittämistä. Seinämäkin oli kuin puhelinluetteloa olisi lukenut ammattisanastoineen.
En jaksa ymmärtää miten jotku liputtivat kyseisen herran tuotannon perään.. Maximus boretus Jeff Longin lopputuotannolle. En enää lue.
Seuraavaksi lukuun nämä:
Benni, Stefano: Elianto
Morgan, Richard: Muuntohiili
Robinson, Kim Stanley: Antarktika
Holdstock, Robert: Kaukaiset kaiut
Holdstocin Alkumetsä oli vuosia sitten räjäyttävä lukukokemus. Saa nähdä miltä herran tuotanto maistuu 15 vuotta myöhemmin.
http://en.wikipedia.org/wiki/Mythago_Wood
edit: Suviska olikin näemmä kehunut Seinämää toisaalla. Näin ne lukukokemukset eroavat..
- RahkaPussukka
- Kitinäaddikti
- Viestit: 89
- Liittynyt: 30.01.2011 21:08
Niin oli. Uskalsin jopa sen jälkeen lukea muutaman muun scifi-/fantasiakirjan (Tim Powersin Anubiksen portit ja Frank Herbertin Dyynin), vaikka en oikein genren ystävä olekaan.Boner kirjoitti:
Holdstockin Alkumetsä oli vuosia sitten räjäyttävä lukukokemus. Saa nähdä miltä herran tuotanto maistuu 15 vuotta myöhemmin.
http://en.wikipedia.org/wiki/Mythago_Wood
Ei, juu, vaarinhousut!
http://www.savonsanomat.fi/viihde/kirja ... uva/627862
Tuollaisen luin. Oli hyvä ja koskettava. Toi mieleen jonkun.
Suosittelen kaikille, joita päihdeaddiktiot kiinnostavat.
Tuollaisen luin. Oli hyvä ja koskettava. Toi mieleen jonkun.
Suosittelen kaikille, joita päihdeaddiktiot kiinnostavat.
Prepare for the worstest.
Suuri kaalihuijaus
Odotukset olivat ehkä liian korkealla. Pieni pettymys. Mutta silti kannattaa lukea.
Odotukset olivat ehkä liian korkealla. Pieni pettymys. Mutta silti kannattaa lukea.
joo-o. Tuota kirjallisuuden lajia (=tositapahtumiin perustuvia muistelmia) en ole harrastanut Törkytehdasta enempää, mutta jos vain pääsisi alkuun.Boner kirjoitti:http://fi.wikipedia.org/wiki/Taisto_Huuskonen
Toi siis kertoo sen mitä ryssät todellisuudessa oli kaiken sen kommunismin kiillottaman propagandan takana. IMO helvetin hyvä kirja ja kannattaa ehdottomasti lukea läpi. Toinen samaa aihetta käsittelevä kirja jos innostut enemmän aiheesta, on Berijan tarhat.Dave kirjoitti:joo-o. Tuota kirjallisuuden lajia (=tositapahtumiin perustuvia muistelmia) en ole harrastanut Törkytehdasta enempää, mutta jos vain pääsisi alkuun.Boner kirjoitti:http://fi.wikipedia.org/wiki/Taisto_Huuskonen
http://fi.wikipedia.org/wiki/Unto_Parvilahti
Peter James: Dead Simple
Michael Harrison on menossa naimisiin. Hänen ystävänsä järjestävät hänelle polttarit. Ystäväpiirissä on juhlittu rajuja polttareita aiemminkin eikä suunnitelmat Michaelin polttari-illaksi nekään kesyjä ole. Ei muuta kuin arkkuun ja mullan alle! Kaikki ei kuitenkaan mene ihan niin kuin piti ja polttari-iltaa joudutaan lopulta tutkimaan ihan poliisivoimin. Roy Grace asettuu jutun johtoon.
Tämä kirja on eka osa Roy Grace -sarjaa, toinen osa odottaa jo hyllyssä. Ihan luettava kirja, Roy Grace on hahmona mielenkiintoinen.
Michael Harrison on menossa naimisiin. Hänen ystävänsä järjestävät hänelle polttarit. Ystäväpiirissä on juhlittu rajuja polttareita aiemminkin eikä suunnitelmat Michaelin polttari-illaksi nekään kesyjä ole. Ei muuta kuin arkkuun ja mullan alle! Kaikki ei kuitenkaan mene ihan niin kuin piti ja polttari-iltaa joudutaan lopulta tutkimaan ihan poliisivoimin. Roy Grace asettuu jutun johtoon.
Tämä kirja on eka osa Roy Grace -sarjaa, toinen osa odottaa jo hyllyssä. Ihan luettava kirja, Roy Grace on hahmona mielenkiintoinen.
Sain tämän vihdoin loppuun. Alun huippuvauhti hiipui kuin Risto Ulmalan juoksu loppumetreillä. Olihan siis tarinassa monia hienoja juttuja ihmisiin ladattavista tietotaidoista, kloonattuihin seksikumppaneihin ja niiden kanssa vietetyihin orgioihin, mutta jotenkin vaan mielenkiinto hiipui. Fiilis oli vähän kuin alkumatka Terminatorin kanssa ja loppumatka Adrian Monkin kanssa.Boner kirjoitti: Morgan, Richard: Muuntohiili
***/*****
Seuraavaksi Antarktika työn alle.
Ko. kirjan lukemisesta jo kolmisen vuotta, mutta sama mielikuva jäi, että aivan paras terä hiipui lopussa.Boner kirjoitti:Sain tämän vihdoin loppuun. Alun huippuvauhti hiipui kuin Risto Ulmalan juoksu loppumetreillä. Olihan siis tarinassa monia hienoja juttuja ihmisiin ladattavista tietotaidoista, kloonattuihin seksikumppaneihin ja niiden kanssa vietetyihin orgioihin, mutta jotenkin vaan mielenkiinto hiipui. Fiilis oli vähän kuin alkumatka Terminatorin kanssa ja loppumatka Adrian Monkin kanssa.Boner kirjoitti: Morgan, Richard: Muuntohiili
***/*****
Seuraavaksi Antarktika työn alle.
Alistair Reynoldsilta
http://fi.wikipedia.org/wiki/Alastair_Reynolds
luin Gran Canarialla Kuilukaupunki 1 ja 2:n. Sama vika kuin eo. muuntohiilessä, että aivan paras terä hiipui loppua kohti. Sama tuntunut olevan kaikissa lukemissani Reynoldseissa (Lunastuksen arkki, Jäänpuskijat, Prefekti ja em.).
Mutta silti Reynolds on mielestäni erinomaista scifiä. Cyperpunkia.
Tuossa kuilukaupungissa on mielenkiintoinen juoni. Kirjan puolivälissä päähenkilö alkaa epäillä, kuka hän oikein on. Ei mitenkään kuvaannollisessa mielessä, vaan konkreettisesti.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Alastair_Reynolds
luin Gran Canarialla Kuilukaupunki 1 ja 2:n. Sama vika kuin eo. muuntohiilessä, että aivan paras terä hiipui loppua kohti. Sama tuntunut olevan kaikissa lukemissani Reynoldseissa (Lunastuksen arkki, Jäänpuskijat, Prefekti ja em.).
Mutta silti Reynolds on mielestäni erinomaista scifiä. Cyperpunkia.
Tuossa kuilukaupungissa on mielenkiintoinen juoni. Kirjan puolivälissä päähenkilö alkaa epäillä, kuka hän oikein on. Ei mitenkään kuvaannollisessa mielessä, vaan konkreettisesti.
Tällä hetkellä on muutama kirja luvussa, mutta viimeinen loppuun asti luettu kirja oli Pietiläinen - Kaarnakari: Legioonan isku Kolweziin.
Oli varsin helppo ja miellyttävä lukukokemus. Kirjassa käsiteltiin Kolwezin vapauttamista Tiikereistä vuonna -78. Ajoittain karua luettavaa; satoja mätäneviä siviilien ruumiita, järkyttävää tuhoa, raiskauksia... huumeiden ja viinan vaikutuksen alaisina olevien kapinallisten jäljiltä. Tosin ei legioonakaan säästellyt, vankeja ei otettu, niskalaukauksia jaeltiin, armoa ei annettu. Pääasia oli siviilien vapauttaminen ja pelastaminen.
Hyvä katselmus ammattisotilaan maailmaan ja taisteluihin.
Oli varsin helppo ja miellyttävä lukukokemus. Kirjassa käsiteltiin Kolwezin vapauttamista Tiikereistä vuonna -78. Ajoittain karua luettavaa; satoja mätäneviä siviilien ruumiita, järkyttävää tuhoa, raiskauksia... huumeiden ja viinan vaikutuksen alaisina olevien kapinallisten jäljiltä. Tosin ei legioonakaan säästellyt, vankeja ei otettu, niskalaukauksia jaeltiin, armoa ei annettu. Pääasia oli siviilien vapauttaminen ja pelastaminen.
Hyvä katselmus ammattisotilaan maailmaan ja taisteluihin.
Chimamadna Ngozi Adichie: Purple Hibiscus
Purppuranpunaisen hibiskuksen pääteemana voisi pitää perheväkivaltaa, jota harjoitetaan kiihkeästi uskovan isän, Eugenen, taholta.
Jumalan nimissä hän rankaisee lapsiaan, jos/kun katsoo heidän tehneen syntiä. Rajat syntisen elämän suhteen ovat todella tiukat.
Kirja ei kuitenkaan missään vaiheessa mässäile väkivallalla eikä yksittäisiä tapauksia tuoda esille lopultakaan monta. Pikemminkin väkivallan uhka leijuu läpi kirjan kertoja Kambilin ajatusten taustalla ja ohjaajana.
15-vuotiaalla kambililla on isoveli, Jaja, joka sisartaan suojellakseen ottaa herkästi syyt ”synneistä” niskoilleen. Lasten äiti on aika voimaton puuttumaan Eugenen väkivaltaiseen kasvatukseen, koska on itsekin alistettu ja saa osansa rajusta syntikasvatuksesta.
Olen lukenut samalta kirjailijalta aiemmin Puolikas keltaista Aurinkoa. Molemmat kirjat sijoittuvat Nigeriaan.
Pidin hibiskuksesta paljon, mutta Puolikas keltaista aurinkoa on mielestäni huomattavasti taitavammin ja monipuolisemmin tehty. Tosin näitä kirjoja ei kenties ole hedelmällistä verrata keskenään: niin erilaisia ne ovat.
Anyway, tykkäsin kovasti ja voin suositella kaikille Afrikka-aiheisista kirjoista kiinnostuneille.
Purppuranpunaisen hibiskuksen pääteemana voisi pitää perheväkivaltaa, jota harjoitetaan kiihkeästi uskovan isän, Eugenen, taholta.
Jumalan nimissä hän rankaisee lapsiaan, jos/kun katsoo heidän tehneen syntiä. Rajat syntisen elämän suhteen ovat todella tiukat.
Kirja ei kuitenkaan missään vaiheessa mässäile väkivallalla eikä yksittäisiä tapauksia tuoda esille lopultakaan monta. Pikemminkin väkivallan uhka leijuu läpi kirjan kertoja Kambilin ajatusten taustalla ja ohjaajana.
15-vuotiaalla kambililla on isoveli, Jaja, joka sisartaan suojellakseen ottaa herkästi syyt ”synneistä” niskoilleen. Lasten äiti on aika voimaton puuttumaan Eugenen väkivaltaiseen kasvatukseen, koska on itsekin alistettu ja saa osansa rajusta syntikasvatuksesta.
Olen lukenut samalta kirjailijalta aiemmin Puolikas keltaista Aurinkoa. Molemmat kirjat sijoittuvat Nigeriaan.
Pidin hibiskuksesta paljon, mutta Puolikas keltaista aurinkoa on mielestäni huomattavasti taitavammin ja monipuolisemmin tehty. Tosin näitä kirjoja ei kenties ole hedelmällistä verrata keskenään: niin erilaisia ne ovat.
Anyway, tykkäsin kovasti ja voin suositella kaikille Afrikka-aiheisista kirjoista kiinnostuneille.
- Riemumieli
- Kitisijä
- Viestit: 5971
- Liittynyt: 20.08.2005 23:12
- Paikkakunta: Vantaa
- Riemumieli
- Kitisijä
- Viestit: 5971
- Liittynyt: 20.08.2005 23:12
- Paikkakunta: Vantaa