Kitinä

irmelianneli kirjoitti: Asioita on vaan tapana jotenkin hyssytellä jostain syystä ja tehdä niistä 'pyhiä'.

Tämä on semmonen asia mikä on mua aina niin maan helvetisti ärsyttänyt. Ruusunpunaisia pilviä, hattaraa, kaikkee sokerista. Jos on muuta mieltä niin auta armias sitä kaakatusta mikä siitä seuraa. Mutta sitten kuitenkin pitää muistaa ettei se ole pelkkää hattaraa ja ruusunpunaista pilveä. Paitsi että se kuitenkin on tai siis sen pitää olla.

Neuvojat sun muut on sitten toinen asia. Kertovat elämän totuuksia niinku jotain kovinkin uutta tietoa olisi annettavana. Juuri tiedä mitään ärsyttävämpää kuin alentava "kyllä äiti tietää" sormien heristely.

No mutta, on pinna kireellä kun taas vaihteeksi jouduin pahoinvoinnin kanssa kauppareissulle ja eikö siellä joku vaunuhirviö taas ryykässyt santsujen päälle sitä tahtia että hain aikamoisen kauan tasapainoa pysyäkseni pystyssä. Mulla on kyllä ilmiömäinen tuuri joutua näiden ja sitten lasten ostoskärryjen kohteeksi. Melkeinpä kirous. Sain sentään kiroiltua pitkästä aikaa, jollei muuta.

Raskaus on perseestä. En ala. Pahoinvointi mulla on vaan etomista, mut ne liitoskivut. Ei tuu mitään. Kyl nää vauvat on ny hyvän aikaa tässä.

On se nii positiivista ja pinkkiä ja hah!

Jaa. Mulla ei sen alkupahoinvoinnin loputtua sattunut mihinkään ja jos ei viimeisen kuukauden turvotusta oteta huomioon, olo oli ihan loistava.
Milloin vaan uusiks, mutta mutta...

Aika toki kultaa, mutta koin minäkin oloni aika täydelliseks ekan raskauden aikana. Ja tokankin kai. Kivut tuntu vaan elämältä, tarttin niitä ja nytkin kai kaipaan vähän. En voi yhtyä siihen, että kaikkialla toitotettais raskaana olemisen ihanuutta koska omiin korviin tullut lähinnä ihan muuta. Kaikki se kokemani hyvä olo olikin yllätys.

Aina saa valittaa, eikä hommaan onneks pakoteta uudelleen. Palkinto pehmentää happamintakin mieltä aika paljon.

Geep kirjoitti:Aika toki kultaa

Aika kultaa vasmasti aika paljon asioita sitten kun on sen lopputuloksen saanut syliinsä ja toisesta mahdollisesti haaveilee. Tuossa äiteen kanssa juttelin ja hän oli sitä mieltä ettei se nyt niin kauheaa kuitenkaan ollut. Veikkaan, että se 9kk jatkuva oksentelu, sairaalassa pitkäaikaisessa eristyksessä oleminen (salmonella) samalla kun yritin sitkeästi tulla kesken ei kuitenkaan ollut silloin "ei niin kovin kauheaa" vaan "aika helvetin kauheaa". Kummasti sitä vaan kaikki "tuskat" sun muut unohtaa ajan kanssa.

Nyt saanut olla kaksi päivää ilman pahempaa pahoinvointia (eilen kyllä oksentelin pitkin kämppää kun yllätti ilman mitään pahoinvointeja) ja elämä hymyilee ja virtaa on vaikka muille jakaa. Tiistaina ensimmäinen neuvolakäynti. Vkoja 8+4.

Mulla se on kullannut jo sen verran sitä alkukuukausien horroria ja järkytystä ja pahoinvointia, että suunnittelen jo toista.. (en ois ikinä itestäni uskonu, en mä oo tällanen! ) Siippani jo vähän toppuuttelee. Muutenkin uskon, että toinen odotus voiskin olla jo jopa ihanaa ja siitä vois ihan nauttiakin, kun tietää vähän mitä se on ja että kaikki menee ohi, ja sitäpaitsi osais varautua, ettei niin yllätyksenä tulis Vaikka saikin tulla, niin se että ei tarvittukaan hoitoja eikä siinä mennytkään sitä vuotta tai kahta, mitä pidin lähes itsestään selvänä asiana, niin olihan se melko shokki kieltämättä. Mutta luonto on viisas.

Tänään (sisäisesti) kilahdin kaupassa äidin kanssa. En voi sietää huomion keskipisteenä olemista, ja sitten mutsi menee jollekin tutullensa keskellä kauppaa selittämään ja osoittelemaan mun mahaa, että tuolla kasvaa mun tuleva lapsenlapsi ja plääplääplää. Mutsi ei ees oikeesti oo tollanen hössöttäjä, päinvastoin! Me ei edes ikinä oikeestaan jutella tällasista asioista, ja sekin siinä varmaan hämmensi mua. Ja sit se kaveri siinä että avaappas nyt vähän sitä hupparia että nähdään.. just joo Jotain siinä vaikeena ja täysin häkeltyneenä mongersin että enpä taida nyt kuule viittiä. Meinasin ruveta itkemään. Inhoon tollasia tilanteita. Olin niin vihanen. En oikeestaan tiiä miks. En sanonu kuitenkaan mitään (oon kypsynyt ja seesteinen aikuinen nykyään! ), ajelin vaan tyynesti kotiin ja keskustelin säästä.

Eilen oltiin 10vk neuvolassa, mitat:

Pituus 61,5cm
Paino 6390g
Päänympärys 42,4cm

Hyvin kasvaapi, todella tasaisesti

9+4 (oon ollut ennen päivän jäljessä;))

Ensimmäinen neuvolakäynti ei tarjonnut mitään uutta mitä ei olisi internetti sitä ennen, mutta kaikenkaikkiaan tosi rempseä ja mukava neuvolatäti. Hiukan odotin jotain kauheeta jyrää tjmv. Sydänääniä ei kuunneltu kun ei laitteet siellä niin hyviä.

Ensimmäinen ulta parin viikon päästä, sitten näkee onko siellä elämää ja millaista. Hammaslääkärinkin sain pariin viikkoon, jotain positiivista siis.

Pahoinvointia ei enää ole, vaan oksentelu tulee sitten yllättäen kirkkaalta taivaalta. Tissit helvetin kipeät, sen sanon. Ja kasvaneet.

Mies työpäivien jälkeen aina kyselee miten piip voi ja minä siihen, että kai se hyvin. Aina tunnin sisällä kyselystä tulee juostua pöntölle, päivän ainoa oksuhetki. Kiusasinkin miestä, että se varmaan kuulee sun kyselyt ja haluaa sitten näyttää, että hormoonit kunnossa ja niin hänkin. Mies leijailee sitten pilvissä tästä ajatuksesta. Tosin vähään aikaan en tämän seurauksena saanut huudella rivouksia

Elpallakin se poika vaan kasvaa, aika menee nopsaan

Täällä ei ole hammashuoltoa ollenkaan! Kyllä Oulussa vaan pääsee rask.aikana jopa tulevat isätkin jonojen ohi tarkastukseen! Ttu. Ja mulla on muuten ollu heti eka viivoista lähtien tissit niin helevetin kipeet aivan koko ajan, että esim liivittä nukutut yöt ovat varmaan yhden käden sormilla laskettavissa. Ei vaan pysty.

irmelianneli kirjoitti:Täällä ei ole hammashuoltoa ollenkaan!

Aika perseestä! Näistä puheenollen ikenet on alkanut vaivaamaan jo nyt. Tuskin tuo oksentelu auttaa asiaa ollenkaan. Oon kuitenkin ihan varma, et jos se loppuu yhtäkkiä niin sitten on ihan "onkohan joku vialla"-olotila. Ei voi voittaa!!

Mulla olis helvetillinen määrä imetysliivejä vailla kotia, vie turhaan tilaa. Kokoina 75-85 C-D, parit joustavat (eli E:t tarvittaessa).

Pistäkää YV:tä jos halajatte, kaksia en ehtinyt edes käyttää, pesemään vain. Rouva Pupu, sori, sulle ei oo mitään tarjolla

Terveisin minitissi

Taas mua syrjitään

En kyllä osaa sanoa onko nää tissit vielä kasvanut, en ole juurikaan liivejä käytellyt, ei vaan kestä sitä kipua, ei. Mies asiantuntemuksellaan väitti niiden kasvaneen enemmänkin. Kuinkahan isoja liivejä mahtaa saada ihan normi Seppälä/H&M akselilla, ei hirveästi innostaisi maksaa erikoisliikkeiden liiveistä.

Mä käytin melkein pelkästään urheiluliivejä koko raskauden ajan. Oli mulla sitten myös yhdet mustat ja yhdet valkeat pitsiset. Mutta ne urheiluliivit vaan olivat mukavimmat, kun rinnat meni heti ekalla kolmanneksella D-kokoon, mikä siis on mulle normaaliin verrattuna sama kuin kantaisi kahta muutaman kilon vesimelonia rintarepussa sen kahdeksan kuukautta.

Rouva Pupu kirjoitti:Taas mua syrjitään

En kyllä osaa sanoa onko nää tissit vielä kasvanut, en ole juurikaan liivejä käytellyt, ei vaan kestä sitä kipua, ei. Mies asiantuntemuksellaan väitti niiden kasvaneen enemmänkin. Kuinkahan isoja liivejä mahtaa saada ihan normi Seppälä/H&M akselilla, ei hirveästi innostaisi maksaa erikoisliikkeiden liiveistä.

esim. Anttilasta ja H&M:sta hyvällä tsägällä löytyy E-koon liivejä, jos haluaa isompia, niin joutuu tilailemaan esim. Bebesiltä (maksaa sellaset vaivaiset 40-80€)

Oliko Elppa sulla niitä multa saatuja? Voisin ottaa takas jos et enää tarvi Siis jos edes otit ne silloin

nowaysis kirjoitti:Oliko Elppa sulla niitä multa saatuja? Voisin ottaa takas jos et enää tarvi Siis jos edes otit ne silloin

Mulla on sulta yhdet valkoiset ja yhdet keltaiset - sellaset hassua kangasta olevat (niitä en ollut pois antamassakaan )

Mulla menee kohta ihan aikuisten oikeesti hermo meidän ipanan ruokailun kanssa. Kauhea huuto, sotkeminen, lusikan paukutus ym. yleinen sekamelska ja hädin tuskin pari lusikallista menee suuhun ja mahaan. tätä tämä on oluut siitä asti kun opeteltiin kiinteitä syömään eli reilun vuoden. Huokaus.

Ah, ruokailu.

... Meillä on sen suhteen aika lyhyt pinna, siis aikuisilla lasten ruokailun, ja tavarat katoaa pöydästä melko nopeasti jos ei kelpaa ja se häröily kiinnostaa enempi. Tai yleensä häiriköivä lapsi katoaa, koska ruokailemassa on muitakin ja me muut toki saamme nauttia safkamme rauhassa. Sekamelska ja paukutus väheni aikanaan isommalla kun vaan tajusin pidentää aterioiden välejä, poistin mielestä sen "apua se kuolee jos ei nyt syö lautasta tyhjäks". Välipalaa ei tarjottu tai jos oli muun ohjelman vuoksi pakko niin sitä edellisen aterian ruokaa parin lusikallisen verran. Nälkä pistäny likan avaamaan suun oikealla tavalla.

(Tarhasta on sitten tuotu kotiin vähän huonoja tapoja kuten muiden naurattaminen pöydässä, yleinen tarinointi ja pöydän ali potkiminen. Argh, en voi sietää. Viimeks eilen neiti söi ateriansa eri pöydässä - kaipa sitä laumasta erottamista voi ihmismuksuillakin kokeilla, toimi ainakin nyt ekalla kerralla selityksineen hyvin... )

Pienempi treenailee ja maistelee vasta, mut se on niin pulska jäbä, ettei tee kyllä sinänsä pahaa ottaa lautasta ja lusikkaa pois jos homma ei mene niin kuin pitää. Mikään ei vaan vtuta enempää ku ruoan heittäminen pois neljästi päivässä... Nyt on eilen ja tänään syöty älyttömän hyvin ja siististi, viime viikolla suun sai auki vaan "kusettamalla" ja silloinkin safka syljettiin pitkin rintaa. Mut tää on ihan alkua meillä, ei vielä huoleta tai liikaa rasita. Häröilyt ja sekamelska on kuitenkin kitkettävä jo nyt alussa, vaikka sitten parin tippuneen kilon uhalla (ja illan maitovellistä en prkl luovu koska haluan uneni).

Meillä tehtiin nyt sitten korvikkeenvaihto, aamen.

Perhana, hirmunen huuto taas viikon verran pullolla - jaksaa just sen 40ml yhdellä ruokailukerralla (eli n.3-4h välein) syödä samalla karjuen. Nyt koitin NAN:n sijasta Baby Semp:iä (Semper) - meni 140ml alta 5min Kiva kun sitä oli tasan se 200ml kaapissa varuilta jos tarttee joskus kokeilla, arvatkaa kuka oli Prisman ovien takana klo 8 hakemassa lisää kun yösyötön NAN oli pitänyt pojan vääntelehtimässä ja ähisemässä jo tunteja

Aamuvellille tuli raivarit, mutta semper maistui taas, nyt tuhisee tuolla pinniksessään

Toivotaan vaan että ei oo hetkellinen "tää on parempaa"- ilmiö, vaan on oikeasti koostumukselta ja maitojauheiltaan niin erilainen, ettei aiheuta masukipuja.

Miksei noi synny manuaali kädessä? Tai edes osaa viittomakieltä?

Elppis kirjoitti: Miksei noi synny manuaali kädessä?

LIKE, Iso Roba 20

Bliss kirjoitti:

Elppis kirjoitti: Miksei noi synny manuaali kädessä?

LIKE, Iso Roba 20

Nii, mut sellanen joka kertoot totuuden, eikä jokaiseen vaivaan suositella neuvolaan soittoa. Siellä tulee vastauksena vaan "no hyvin se kasvaa, kyllä se joskus ohi menee". GRR.

Mä en oo tainnut ikinä soittaa neuvolaan muuta kuin varatakseni ajan seuraavaan tarkistukseen
Yrityksen ja erehdyksen kautta ollaan opeteltu, sekä minä että poika

Nyt on menossa joku semmonen kausi, että kaikkia muita kuunnellaan paitsi äitiä. Ja siis pätee vain kieltoihin ja ei-niin-kivoihin juttuihin.
Jätkällä on vähintäänkin omituinen huumorintaju.

Poika oppinut hymyilemään, jokeltaa paljon ja tavoittelee välillä esineitä. Kierähtämistäkin harjoitellaan. Jatkuvasta nyrkin lussuttamisesta tulee mieleen, että josko ekat hamput olisivat tuloillaan. Eivät kai vielä?

daddykillkill kirjoitti:Poika oppinut hymyilemään, jokeltaa paljon ja tavoittelee välillä esineitä. Kierähtämistäkin harjoitellaan. Jatkuvasta nyrkin lussuttamisesta tulee mieleen, että josko ekat hamput olisivat tuloillaan. Eivät kai vielä?

Meille ne tulivat tosi aikaisin, joten mikä ettei. Hammaslääkäri tuumasi ensimmäisellä käynnillä, että ei ole nähnyt näin monta hammasta näin pienellä.

Ihan hyvä, että on ehjä hymy yläpuolella. Näyttää paljon isommalta.

Meillä kävelyä tuen kanssa ja mielipiteen rajua ilmaisua. Jos otat pois paikasta jossa ei saa olla tai tavaran joka ei hänelle kuulu kuuluu kovaääninen ÄÄÄHHH!.

daddykillkill kirjoitti:Poika oppinut hymyilemään, jokeltaa paljon ja tavoittelee välillä esineitä. Kierähtämistäkin harjoitellaan. Jatkuvasta nyrkin lussuttamisesta tulee mieleen, että josko ekat hamput olisivat tuloillaan. Eivät kai vielä?

Meillä on ollut sama lutkutus jo muutaman viikon ja hampaita kuulemma viestii litratolkulla kuolaten Kuulemma hampaita ei välttämät sitten kuukausiin näy, niitä voidaan "tehdä" pitkään.. ugh!