Kitinä

masa kirjoitti:I'm done. Seuraavaksi vasektomia.

Done.

^ En muista oonko kertonu mut mun miehellä toi ei kuulemma vaikuttanu mihinkään tuntemuksiin tms. muuta ku että seksin jälkeen sille ei tuu enää pakoreaktiota. =)

Jahans, tytöllä taas korvatulehdus. Jos positiivista, niin se olen toistaiseksi minä, joka jää tytön kanssa kotiin sairaustapauksessa. :vilkuttaa työkavereille:

Kävimme hammashoitajalla ikäkausitarkastuksessa. Ahkerasta ja huolellisesta pesemisestä huolimatta (useimmiten kaksi kertaa päivässä kaksi minuuttia kerrallaan) alaetuhampaiden ienrajassa oli hammaskiveä. Taas yksi viiva vanhempana epäonnistumisten kasvavaan joukkoon.

Kasvatuksellisia munauksia osa jotain.

Minä siis munasin lahjakkaasti pojan kanssa joku aika takaperin pyttyasioissa. Poika on siis ollut vaipaton 2 vuotiaasta asti ja tehnyt jutut pyttyyn siitä saakka. No, eukko oli ostanut sille semmoisen pienen korokkeen, että pääsee ite pytylle ja pytyltä pois. Ekana iltana se sit testasi sitä koroketta ja tuli itse kakkendaalerin jälkeeen pois pytyltä ja oli pirun ylpeä suorituksestaan. Hanurin pyyhkiminen jäi kuitenkin tekemättä ja kakkendaaleria oli reisissä ja pytyn reuniksilla rekan jarrutusraidan leveydeltä.

Siellä poika ylpeänä huuteli vessasta minun loikoillesani sängyltä että" isi tuu kattoon, kun tulin itse pois"! - Minä katsomaan ja raidat nähdessäni räjähdin nauruun. Mitä teki pikkumies? Kääntyi kasvot seinään päin ja painoi päänsä alas häveten.

No, onneksi 2,5 vuotiaan hämmennys on käännettävissä 10:ssä sekunnissa toisaalle, joten hyvin juttu päätyi lopulta, mutta kyllä hävetti ja vitutti oma typeryys raskaasti tapahtuman jälkeen. Se lapsen loukkaantuminen ja häpeä oli vaan niin todellista

Mä en edes haluaisi muistella kaikkia omia mokiani ja "mokiani" tytsän kanssa. Kun ei sitä aina vaan normaalissa arjessa ymmärrä sitä lapsen ja aikuisen eroa, ennen niitä muistutuksia. Ah, vanhemmuuden syyllisyys. Se on tunne se.

Kakasta ja masasta tuli mieleen, että muistaakseni joskus mainitsit ettei tuo potatus oikein toimi jollain tutullasi vaikka on ollut kovaakin painostusta, että omalla painollaan vaan niin hyvää tulee.

Meillä oli tuota "mentäiskö potalle, mites olis, mennään potalle", eikä siitä oikein mitään tullut kun ei tytsä vaan suostunut, ja ainaista "kinastelua" ja vastaan laittamista.

Heitin lapaset tiskiin ja aina ajoittain kysyin että haluatko. No ei mennyt kauan "painostamisen" lopetuksesta kun ilmoitti itse että haluaa mennä pytylle, ja sen jälkeen ei ole mitään ongelmia ollut vaan aina ilmoittanut että nyt hätä ja pytylle istuin, koroke alle ja rulla käteen. Itsekseen, pitää aina laittaa ovi kiinni pyynnöstään. Heh.

On siis jo tuolta hiukan päältä 2-vuotiaasta tehnyt tarpeensa pyttyyn, ei koskaan pottaan.

Mutta tämä herätti siihen, että mä en enää painosta yhtikäs missään, en jankkaa, en houkuttele kyllästymiseen asti. Kokemuksesta, aina kun olen lopettanut on homma kuin homma alkanut toimimaan. Ei mitään ongelmia enää missään näissä "kehitysaskelissa".

Plus omat hermot säästyy. Mitä siitä jos ei jo tiettyyn ikään mennessä tee jotain, pääasia että jossain vaiheessa tekee.

RP kirjoitti:omalla painollaan vaan niin hyvää tulee.
.

Näin meillä on tehty alusta saakka ja hyvin on toiminut.

Juuri äsken oltiin menossa nukkumaan ja poika ilmoitti ettei halua. Sanoin että ei tarvitsekaan ja että et saa nukkua sitten koko yönä ja että isi menee nyt makoilemaan ja lukemaan autokirjaa.

Minuutin poika hoopoili alakerrassa kunnes juoksi perässä ylös ja vaati päästä iltasadulle. Helppoa.

Ei tosin ole sama päiväkoti josta kiroilin, mutta sanattomaksi vetää.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011102 ... 5_uu.shtml

masa kirjoitti:Ei tosin ole sama päiväkoti josta kiroilin, mutta sanattomaksi vetää.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011102 ... 5_uu.shtml

Miten paljon ihmiskuntaa pitää vihata, että haluaa taaperolle hiv:n tai hepatiitin?

Otettiin sunnuntaina apupyörät munamankelista pois ja hyvin sujui heti alusta alkaen. Täytyy vielä siitäkin retostella, että kun vastaan tuli yksi päiväkodin lapsista + äiti, niin äiti kysyi ensin, milloin meidän veijarillamme on synttärit (toukokuussa) ja kertoi sitten, että heidän lapsellaan on vielä apupyörät ja lapsi täyttää ensi kuussa viisi vuotta. En kertonut kuitenkaan, että perillinen täytti vasta neljä vuotta eli on ylivertainen toiseen lapseen verrattuna. Jiihaa!!11!!1111!

Flikan kuume huitelee jo toisen kerran pari viikon sisään neljässä kympissä eikä tropit laske kuin 39.2 asteeseen. Komeet oksennukset veti äsken mun selkään kun koetin saada vähän rauhottumaan..Näköjään oksentaminen autto kun nyt jo jaksaa leikkiäkin hieman.. Kyllä käy säälikis pientä

Meillä kahden korvatulehduksen jatkoksi silmätulehdus. 6-8 kertaa päivässä pitäis saada tipat silmiin. Kehitin sitten heti alun kiukkurimpuilun johdosta tekniikan antaa tipat, jossa sidon jaloillani tytön jalat, kädet niputan ylös taivaalle toisella kädelläni ja vapaalla kädelläni samalla painan päätä tyynyyn ja yritän tähdätä liikkuvaan kohteeseen tippoja.

Eilen aamulla kerroin tekniikkani päiväkodin tädeille tytön heille jätettyäni. Tädit jäivät haavi auki tuijottamaan minua kertoen, ettei heillä ihan noin kovia otteita käytetä. Tokaisin vain, että älkää nyt vielä lastensuojeluilmoitusta kuitenkaan tehkö

masa kirjoitti:Flikan kuume huitelee jo toisen kerran pari viikon sisään neljässä kympissä eikä tropit laske kuin 39.2 asteeseen. Komeet oksennukset veti äsken mun selkään kun koetin saada vähän rauhottumaan..Näköjään oksentaminen autto kun nyt jo jaksaa leikkiäkin hieman.. Kyllä käy säälikis pientä

Silloin kun juniorilla oli sikaflunssaepäily niin meillä oli yhdistelmä panadol liuos + pronaxen liuos yhtäaikaa. Se sentään laski kuumetta hetkeksi vähän alemmas. Joku lastenlääkäri määräsi jälkimmäistä.

Ylermi Ylihankala kirjoitti: Eilen aamulla kerroin tekniikkani päiväkodin tädeille tytön heille jätettyäni. Tädit jäivät haavi auki tuijottamaan minua kertoen, ettei heillä ihan noin kovia otteita käytetä. Tokaisin vain, että älkää nyt vielä lastensuojeluilmoitusta kuitenkaan tehkö

Kyllähän tuo kuvauksena kuulostaa paljon karummalta, mitä todellisuus varmaankaan on. Varsinkin jos heillä on sun ammatti tiedossa, niin mielikuvat voi olla aika jänniä. Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että lasten ja koirien kohdalla lääkitseminen tuottaa huomattavasti pienemmät traumat, jos sen saa hoidettua nopeasti ja tehokkaasti, kuin turhan pitkitetty toimenpide. Tietysti ilman tarpeetonta kivun tuottamista jne.

exsu kirjoitti:Tietysti ilman tarpeetonta kivun tuottamista jne.

Lihavoitu on oleellinen.

Silloin joskus kun jouduin esim. työharjoittelussa antamaan korva-tai silmätippoja niin tukeva ote tosiaan oli kaiken a ja o. Ihan opetettuna. Tytsää ei tarvitse (vielä) sitoa kokonaan jos esim. korvia katsotaan lääkärissä tai tippoja annetaan nenään. Tukeva ote päästä esim. itseä vasten, jotta ei pysty sitä liikuttamaan on ollut toimivin tapa, ja erityisesti se nopein tapa. Yleensä sen jälkeen hiukan hauskuuttelua ja asiasta keskustelua, samalla kun tekee voi myös tosiaan kertoa mitä on puuhaamassa ja miksi joutuu liikkumisen estämään. Iloiselta vaikuttaa jälkikäteen.

Ja tosiaan, kun aletaan törttäilemään hevimpiä aineita, saati törttäilemään objekteja naaman alueelle, syystä tai toisesta, on parempi saada lapsi paikoilleen kun antaa heilua ja puhkoa silmiä päästä.

Tsempit ylermille, toimit miten parhaiten tiedät, ja mulla on hieman semmonen olo että sä tunnet tytsäs paremmin kuin me muut ;)

Meillä oli hampaiden pesu aikaisemmin ylermin kuvaileman väännön kaltaista säätämistä. Sittemmin se on alkanut sujumaan ongelmitta, mutta nyt viimeisen parin viikon aikana on lapsi usein halunnut normaalin hampaidenpesun sijaan leikkiä, että ne pestään väkisin. Ilmeisesti kokee tukevan otteen turvallisena tai jotain. Hämmentävää.

Vagabondo kirjoitti:lapsi usein halunnut normaalin hampaidenpesun sijaan leikkiä, että ne pestään väkisin. Ilmeisesti kokee tukevan otteen turvallisena tai jotain. Hämmentävää.

Jopa raivostuttavaa, ainakin jos otan vertailuesimerkin omasta huushollistani. Nimittäin välillä tyttö haluaa jäähylle ilman mitään syytä. Voi vittu, kun on tullut neuvoton olo siitä, miten toimia. Lähinnä tarkoitan sitä turhaantunutta tunnetta, että aivan kuin oma huolella vaalittu rangaistuskäytäntö olisi toteutettu huonosti tai ainakaan se ei ole saanut toivottua vaikutusta aikaiseksi.

^Tuo on ihan normi, aikansa kutakin ja sitten pitää taas keksiä uusia kikkoja.

Sain äsken "hillityn" soiton vaimolta. Oli käynyt TK:ssa pojan kanssa. Eka siis käytiin sunnuntaina, jolloin piti ottaman streptokkitestit ja tänään piti soittaa tulokset. Soitin, ei ollut otettu sunnuntaina testejä, joten ei ollutkaan tuloksia. Mutta nyt saisi mennä uudestaan lekurille ja oikein aikakin oli antaa.

No vaimo meni sovittuun aikaan. Kyseinen henkilö ei ollut lääkäri vaan hoitsu, eikä se edes ollut siellä missä neuvottiin, vaan toisessa rakennuksessa. No perille päästiin hieman myöhässä, mutta hoitaja otti kuitenkin vastaan. CRP:tä varten alettiin otamaan verikoetta ja eka otto meni vituiksi. Piti ottaa toinen ja siinä kohdassa kolmevuotias alkoi jo hieman panikoimaan. Seuraavaksi piti katsoa korvat, ja kuinka ollakaan hoitsu oli tuikannut korvamasiinansa niin syvälle, että poika pärähti heti itkemään. Ei saanut katsottua enää korvia ja arpoi että pitäisiköhän laittaa lääkärille jos se vaikka saisi.

Sitten lääkärille, joka oli eri rakennuksessa. Vaimo sinne paikalle kahden lapsen kanssa ja kuinka ollakaan tuossa tilassa oli influenssarokotuksia odottavia eläkeläisiä kämppä täynnä. Ei mitään ilmoittautumistiskiä, ei lasten leikkipaikkoja, ei istumapaikkoja, ilmassa pistävä kusen haju ja hirveä rykiminen, köhiminen ja niistäminen ympärillä. Lattiat kuraisen paskaiset ja koko paikka kuin keskiverto nyrkkipajan sosiaalitilat. Kuulemma "kuvottavan paskainen".

Poika reippaassa kuumeessa ja päiväunien puutteessa piehtaroi paskaisella lattialla valittaen ja itkien. 10 kuukautinen tyttö yhtyy itkuun ja katastrofi on valmis. Missään ei henkilökuntaa jonne ilmoittautua että me tulimme ja lähdemme nyt, joten vaimo keräsi kamat kasaan ja häipyi kotiin.

Lääkäri soitti minulle äsken ja kyseli että missähän poikamme on, kun ei löydy vastaanotolle. Kerroin että olemme jatkossa yksityisen puolen asiakkaita.



Joka ikinen yksityiselle puolelle laitettu euro on kyllä arvoisensa. Kunnallinen touhu kun on silkkaa siperiaa.

Ottakaa lapsillenne vakuutus.

masa kirjoitti:Joka ikinen yksityiselle puolelle laitettu euro on kyllä arvoisensa. Kunnallinen touhu kun on silkkaa siperiaa.

Ottakaa lapsillenne vakuutus.

Todellakin. Alusta asti ollu lapselle vakuutus, ettei tarvi julkiselle mennä.

Me asutaan kunnassa, jossa niin hyvä kunnallinen ettei vakuutusta tarvita. Nyt pienellä pelolla katsotaan liitetäänkö tää väkisin Treeseen. Suurin osa kuntalaisista ei halua, koska pelkäävät nimenomaan kunnallisten palveluiden puolesta. Jos liitytään, otan samantien vakuutuksen, Tampereen kunnalliseen en enää muksun kanssa mene.

Vagabondo kirjoitti: Todellakin. Alusta asti ollu lapselle vakuutus, ettei tarvi julkiselle mennä.

Niin meilläkin, mutta viime sunnuntaina paikallinen TK oli ainut paikka jonne pääsi kahdeksalta aamulla. Oli eka ja vika kerta niinku.

Riippuu asuinpaikasta. Lappeenrannassa ei ollut mitään syytä käyttää yksityisiä vaikka tytsä kävi yksityisellä ne muutamat silmätulehduksensa hoidattamassa. Täällä taas mieluusti käytän, jos ja kun tarvetta tulee. Jos ei-kiireellinen asia niin sitten ei ole julkisessakaan valittamista.

Kiireellisissä asioissa päivystys täällä on niin vitusta (paitsi hammashuollossa), tosin täällä ei mammoja ja pappoja vaan hui kahistus mamuja joka ikinen kolo täynnä hammaslääkäreitä myöden.

masa kirjoitti:Ottakaa lapsillenne vakuutus.

Itse olisin hyvällä omatunnolla voinut päättää tarinasi: "Käyttäkää kortsua!"