Kitinä

Aivan varmasti

9 vk laskettuun aikaan; nyt pari vk lomaa ja sen jälkeen äippäloma.

Mitäköhän sitä keksisi aikani kuluksi, kai se pitää sisustaa tai tehdä muuta tyttömäistä

ISO kiitos kaikille onnittelijoille! Lämmitti vallan mieltä.

Kotiuduttiin tosiaan vasta eilen, koska poikanen kellersi hieman ja jouduttiin hengata valohoidossa muutamia päiviä. Muuten kaikki hyvin..mitä nyt se itse synnytys oli kaikkein kamalin kokemus ehkä ikinä (never again )..mutta annan toki kaiken anteeksi, koska lopputulos oli suoraan sanottuna täydellinen. En millään meinaa uskoa, että olen tosiaan äiti, tai että me ollaan "oikea" perhe..mutta mahtavalta se tuntuu. Mieskin on muuttunu ihan uudeksi ihmiseksi (mitäköhän nappeja se vetää? ). Tosiaan kaikki on siis muuten erittäin hyvin..mutta kovasti ihmetyttää että miten tän kaiken valvomisen kanssa oikein pärjää sekoamatta? Siitä olen eniten huolissani. Muuten pärjään omasta mielestä ihan mainiosti (Kättärin henkilökunta voi olla toista mieltä).

^Onnea tuoreelle perheelle ja perhe-elämälle!

Ei sitä kestä sekoamatta, mutta sekaisin oleminen on ihan kivaa, jos sen ottaa sillatto! <3

Onskuponksut!

Sipsille perheineen myöhästyneet onnittelut!

Kiitos vielä kaikille!

Mulla on kriisi. Imetyskriisi. Sehän ei tee musta huonoa äitiä, jos siirrymme pulloravintoon..? Ainakin osittain. Kovin on epätoivosta tuo tissillä-äheltäminen.
(Kiukuttaa suorastaan, kun sairaaloissa ja muualla pitävät imetystä ainoana vaihtoehtona.)

^Onnittelut muru tätäkin kautta

Mullakin on kriisi. Mulla on vauvakuume

Sipsi, kuten mä sanoin, älä ressaa Kyllä se pikkanen saa ravintonsa pullostakin, jos ei meinaa millään onnistua!

PS. Oli muuten aivan syötävän suloinen nuori mies Hyvä ettei maidot noussu Toinen tuhisi niin kiltisti.. Hoih!

Noniin, siis yrittänyttä ei laiteta, vai miten se meni.. Tai siis toki laitetaan, mut ei just nyt.

Nyt se on sitten taas ihan kivasti syöpötelly tissistä, tai itseasiassa aamulla syötiin molemmat "tyhjiksi"..mutta ei tarttettu pulloa. Hyvä hyvä. Ja tänään menemme Kätilöopistolle oppimaan lisää aiheesta. Joten en mä ihan vielä aio luovuttaa. Mutta lisäravintoa meinaan kuitenkin ihan suosiolla antaa, koska en halua pitää lasta nälässäkään. Neuvolantäti kävi eilen täällä, ja sanoi myös että vielä kannattaa yrittää, mutta ei painostanu.. Tykkään tommosista ammattilaisista (en noista Kättärillä olevista psyykkaajista..) Hmm, joo..toivoa on kuitenkin.

Mutta mun uus kriisinaihe on koliikki. En tietysti voi tehdä diagnoosia muutaman illan perusteella, ja toivon todella että on joku muu syy..mutta kun se huutaa ja kirkuu epätoivoisesti illalla/yöllä useita tunteja. Näin taas eilen. Alkaa tulee itellekin vähän hätääntynyt olo, kun ei yhtään tiedä mitä tekis ja mikään ei tunnu auttavan.

sipsi kirjoitti:Mutta mun uus kriisinaihe on koliikki. En tietysti voi tehdä diagnoosia muutaman illan perusteella, ja toivon todella että on joku muu syy..mutta kun se huutaa ja kirkuu epätoivoisesti illalla/yöllä useita tunteja.

Mitä oireita tähän huutoon liittyy? Onko esmes vatsanväänteitä, jotka tunnistaa, kun vauva kiemurtelee, kai ne piereskeleekin? Jos jatkuu yli kaks viikkoa, niin yksi keino on akupunktiopisteisiin eli lähinnä jalkapohjan hierontaan perustuva vyöhyketerapia. Muutama kerta viikon välein usein auttaa. Taitaa olla joku 25e/kerta. Meillä auttoi tosi hyvin. Miten ripeämmin keinoa käyttää, sen tehokkaampi.

Ylivilkkaan vatsa-asukkaan vuokranantaja hyvää päivää.

Siirretään aikaa 8 viikkoa eteenpäin, por favor. Elimet, vatsanahka eikä selkäranka/kylkiluut jaksa tätä touhua enää, sattuu niin ettei syödä tai hengittää pysty ilman kipua. Panadol on vitamiiini.

Valivali x 3058.

Oksennustautini pahoinvointi on ajoittunut vain aamuaikaan ja kuukautisia ei kuulu. Pakkohan se oli juoksuttaa mies ostamaan raskaustestiä vaikka periaatteessa raskaus olisi hyvin epätodennäköistä, mutta tunnetusti omaan paskat nakit.

Voi sitä kokemaani hysterian määrää. Äitee kaiuttimessa (jännä, soitan aina äiteelle kun on iso hätä (en meinaa kakka)) ja minä pissaamassa tikkuun; mä pistän itteni kiikkuun valituksen säestämänä. Äitee sentään tajusi sanoa että muitakin vaihtoehtoja olemassa kuin se jos ei vauvoja halua :D

Luojan kiitos tikkuun tuli negatiivinen tulos! Ja minä juoksin juhlatupakalle partsille ja kuulen miten mies huutelee "tässä kaksi viivaa". Semmonen sätkypaniikki huuto alkoi. Koska olin ylhäällä niin en kuulut että mies huusi oikeasti "pitäiskö tässä olla kaksi viivaa". Saatana :D

Ei vauvoja, huh. Antakaa mulle saatana se sterilisaatio.


Tytsä on muuttunut parin kolmen viikon sisällä pieniä lauseita vääntelevästä pienestä papattavaksi puhekoneeksi. Todella upeaa kun pystyy kommunikoimaan oman lapsen kanssa puheella, vastavuoroisesti. Tytsän huolehtiva luonne tulee vielä enemmän esiin. Huutelee alakertaan onko äiteellä kaikki hyvin ja huutelee syömään kun ruoka on valmista <3

Mä muistan vielä eräänkin taannoisen sunnuntain, kun olin Ojamolta palaamassa. Oli hyvä dyykki alla, kroppa täynnä endorfiiniä, nikotiiniä ja dekokaljaa. Puhelin piippaa, viesti vaimolta > kuukautiset myöhässä (tässä vaiheessa oli siis jo kaksi lasta)

Yhdessäkään "Taistelun Englannista" -dogfightista ei ole alasammuttu ME-107 tullut tonttiin yhtä nopeasti ja yhtä isolla ulvonnalla kuin minä silloin. Pilvenlaidalta mutaiseen vitutushelvettiin ajassa 0.04 sekuntia.

Onneksi oli väärä häly.

^^ ja ^

Ei muuta kuin piuhat poikki!! Itse olin pitkään tuolla kannalla, mutta nyt ihan viimeaikoina on tullut sellainen olo, että eihän se nyt maailmaa kaada jos yksi nappula vielä lisää tulisi. Mä tykkään kakaroista ja kakarat tykkää musta. Ja jos toi nuorikko sen omansa haluaa tässä lähitulevaisuudessa, niin saa se optio olla auki. Kovin montaa vuotta sitä ei kuitenkaan voi vetkuttaa. Alkaa mittarissa olla liikaa kilsoja.

Mun ikä ei riitä piuhojen katkaisuun, muuten olisin ollut jo pöydällä aika päiviä sitten. Kyllä mä sitä olen ruinannut, vedonnut mielenterveydillisiin seikkoihin! :D

Tiedän että olen paha, mutta tuo KK kuvaili tilanteen sen verran hassusti, että muutama naurunpyrskähdys tuli täältä suunnasta!

RP kirjoitti:Tiedän että olen paha

Mitäs pahaa siinä on, että tietää mitä haluaa?

edit: Jos olisin aina ollut sata varma piuhojen katkaisemisesta, niin se olisi jo tehty. Nyt olen ollut noin 60/70.

RP kirjoitti:--

En kysy wattuillakseni vaan aivan uteliaisuudesta: mikä siinä uudessa vauvassa olisi niin kauheaa?

Dave kirjoitti:

RP kirjoitti:--

En kysy wattuillakseni vaan aivan uteliaisuudesta: miksä siinä uudessa vauvassa olisi niin kauheaa?

En mä osaa selittää sitä muutoin kuin että mua nyt ei yksinkertaisesti ole luotu perheelliseksi ihmiseksi. Tämän yhden kanssa pärjään juuri ja juuri, parasta mitä elämä on antanut, mieheni lisäksi. Toinen olisi elämäni loppu, henkisessä mielessä. Sitä on varmaan hyvin vaikea ymmärtää jos itse on perhe henkinen ihminen.

CD: meinasin että olen paha kun naureskelin tuolle KK:n jutulle vaikka voin aika hyvin fiilistellä tuntemuksensa tuolloin. Ei naurun asia.

RP kirjoitti:

Dave kirjoitti:

RP kirjoitti:--

En kysy wattuillakseni vaan aivan uteliaisuudesta: miksä siinä uudessa vauvassa olisi niin kauheaa?

En mä osaa selittää sitä muutoin kuin että mua nyt ei yksinkertaisesti ole luotu perheelliseksi ihmiseksi. Tämän yhden kanssa pärjään juuri ja juuri, parasta mitä elämä on antanut, mieheni lisäksi. Toinen olisi elämäni loppu, henkisessä mielessä. Sitä on varmaan hyvin vaikea ymmärtää jos itse on perhe henkinen ihminen.

CD: meinasin että olen paha kun naureskelin tuolle KK:n jutulle vaikka voin aika hyvin fiilistellä tuntemuksensa tuolloin. Ei naurun asia.

Njoo. Musta se tosiasia, että sulla on jo yksi lapsi, ei kauheasti enää muutu siitä, onko kaksi. Sä olet perheenäiti.

En siis ollenkaan sano, että sulla pitäisi olla kaksi lasta. Ihmettelen vain, mikä oleellinen ero on yksi vs kaksi lasta.

Joo, no aika vaikea sitä sitten on ymmärtää tätä mun kantaani jos ei näe eroa yhdessä tai kahdessa lapsessa.

RP kirjoitti:Joo, no aika vaikea sitä sitten on ymmärtää tätä mun kantaani jos ei näe eroa yhdessä tai kahdessa lapsessa.

Dave ei joudu hoitamaan lapsia kun on ite töissä, tai muutenkaan taida huushollissa ihmeitä tehdä verrattuna vaimoon. Joten aika vaikeahan hänen olisi suhtautua ymmärtäväisesti

RP kirjoitti:CD: meinasin että olen paha kun naureskelin tuolle KK:n jutulle vaikka voin aika hyvin fiilistellä tuntemuksensa tuolloin. Ei naurun asia.

Extreme fiiliksille pitää nauraa ja hymyillä. Siis nimenomaan jälkeenpäin. Se on terapiaa - no aikankin omalla kohdalla.

RP kirjoitti:Joo, no aika vaikea sitä sitten on ymmärtää tätä mun kantaani jos ei näe eroa yhdessä tai kahdessa lapsessa.

Mä olin aikanaan hyvin jyrkästi kahta vastaan. Olen kuitenkin hieman joutunut tarkistamaan kantaani. Onhan kahdesta 2½ kertaa enemmän hommaa kuin yhdestä - nyt kun molemmat ovat pieniä. On niille kuitenkin jo seuraa toisistaan ja isompi pyytää välillä jo pienempää leikkimäänkin.

Kolmas ei toisi kuitenkaan mitään sellaista, mitä ei olisi jo kahdella voinut saavuttaa - paitsi perkeleesti enemmän tilanahtautta ja rahanmenoa. Joten jos joku minulta kysyy - ja toivottavasti kysyy - niin two is quite enough, thank juu.

küllküll kirjoitti:Joten jos joku minulta kysyy - ja toivottavasti kysyy - niin two is quite enough, thank juu.

Mitäs sitä sitten arpomaan? Päätäntävalta on sinun omissa käsissä.