Kitinä

Camilla kirjoitti:

EveryWoman kirjoitti:

Camilla kirjoitti:Haluaisin oikeasti nähdä ihmisen, joka tekee päivittäin reippaan tunnin kävelylenkin, syö puol kiloa kasviksia, juo janojuomana vettä ja syö tarpeeksi protskua/kuitua ja silti LIHOO.

Jos lähetän sulle kuvan itsestäni kymmenen vuotta sitten, niin muuttuuko ajattelussasi kuitenkaan olennaisesti mikään? Vai tarkoititko että haluaisit vain nähdä?

Oletan että olemme molemmat suht samanikäisiä? Kyllä minäkin olin kymmenen vuotta sitten paljon hoikempi vaikka söin samaan tyyliin kuin nyt. Kai ikä tuo niitä kiloja väkisinkin, aineenvaihdunta hidastuu, e-pillerit vaikuttaa ym.

Tarkoitin, että haluaisin nähdä ylipainoisen ihmisen, joka oikeasti elää todella terveellisesti eikä siltikään laihdu. Rajaan pois lääkityksistä/sairauksista johtuvat lihomiset.

Camilla kirjoitti:

prosessi kirjoitti:

Camilla kirjoitti:Tarkoitin, että haluaisin nähdä ylipainoisen ihmisen, joka oikeasti elää todella terveellisesti eikä siltikään laihdu. Rajaan pois lääkityksistä/sairauksista johtuvat lihomiset.

Miten määrittelet sairauden?

Ensimmäisenä tulee mieleen vaikkapa kilpirauhassairaudet. Ja tiettyihin lääkkeisiin liittyvät sivuvaikutukset (jotkut masennuslääkkeet, kortisoni).

prosessi kirjoitti:
Minusta on vain jotenkin yksioikoista lähteä siitä oletuksesta, että lihavat ihmiset pääosin valitsevat painonsa, vaikka osa niin varmasti tekeekin. En myöskään usko, että kaikki laihat ihmiset näkevät suurta vaivaa pysyäkseen laihoina, että he ovat valinneet laihuutensa, vaan että monikin heistä haluaisi mieluummin olla vain hoikka laihan sijaan.

prosessi kirjoitti: Tai tupakoinnin lopettaminen, joka myös lihottaa?

Duodecim: Tupakka tai nikotiini ei laihduta. Tupakoinnin aloittaminen ei laske tutkimusten mukaan jo olemassa olevaa painoa. Sen sijaan tupakointi lisää hiukan perusaineenvaihduntaa, siis energian kulutusta, joka kuluu mm. nukkuessa, hengitettäessä ja ruoansulatuksessa. Keskimäärin lisäys on 6 % tai 70 kcal vuorokaudessa ja se vastaa noin 300 grammaa kuukaudessa. Yhden päivän energialisäys vastaa puolikasta purkkia viiliä tai kahta näkkileipää ilman päällystettä. Tupakointi vähentää myös näläntunnetta.

EveryWoman kirjoitti:Minun tapauksessani syömisten ja liikkumisen määrällä ja laadulla ei siis näytä olevan juuri mitään yhteyttä painoon.

annepa kirjoitti:Joku väittää että kun lopettaa savuttamisen niin aineenvaihdunta hidastuu, mutta se kuulema hidastuu niin vähän että sillä ei ole juurikaan merkitystä

Alisuorittava G kirjoitti:^ Onks nää jotain hormonijuttuja? Stressii sun muuta kato. Kerro sä ku oot lekuri.

NegaDuck kirjoitti: maailmassa on ylipainoisia jopa enemmän kuin aliravittuja. Voiko tämä pitää paikkansa?

Julkaistu 4.4.2004 3:00:09
Läski tappaa


800 miljoonaa ihmistä kärsii jokapäiväisestä nälästä. Nälkään ja sen seurauksiin kuolee joka vuosi miljoonia. Silti on jo kauan tiedetty, että maailmassa tuotettu ruoka riittää kaikille. Se vain jakautuu väärin. Toiset jäävät ilman, ja sen, mikä jää yli, syövät ne jotka eivät sitä tarvitse. Vuonna 2010 maailmassa on yhtä monta liikalihavaa kuin pysyvästi nälkäistä.


Maailman terveysasemia uhkaa hukkuminen läskiin. Reilu miljardi maailman 6,4 miljardista ihmisestä on ylipainoisia, ja epäterveen lihaviksi luokitellaan yli 300 miljoonaa.

Lihavuuden seuraukset ovat lähes yhtä tappavat kuin nälänkin. Sen kiihtyvää kasvuvauhtia ei ole juuri pystytty hillitsemään. Maailmaa uhkaa parissa vuosikymmenessä vakava lihavuuskriisi, pääteltiin maailman terveysjärjestön WHO:n lihavuuskokouksessa jo vuonna 1997.

Vaikka nälkä on edelleen maailman terveystilanteen suurin huolenaihe, liikalihavuuden tuomat sairaudet – aikuisiän sokeritauti, kohonnut verenpaine, sydän- ja verisuonisairaudet, sappisairaudet, nivelrikko, tietyt lihavuuteen liittyvät syöpälajit ja aivoverenkierron häiriöt – valtaavat yhä enemmän resursseja kehitysmaidenkin ylirasitetussa terveydenhuollossa.

Aikuisiän diabetes, joka tilastoissa seuraa lihavuutta lähes yhtä jalkaa, on Afrikassa lisääntymässä kymmenessä vuodessa 50 prosenttia ja Aasiassa 57 prosenttia. Lihavuuden pääpesäpaikoissa, Yhdysvalloissa ja Euroopassa, lisäys on vain vajaa neljännes.

Lihavuusperäisen diabeteksen odotetaan tuplaantuvan maailmassa kolmeensataan miljoonaan tapaukseen vuoteen 2025 mennessä. Kolme neljästä uudesta tapauksesta syntyy kehitysmaissa.

Siellä missä ruokaa on niukasti, läski on muotia. Kun köyhyys on yleisenä ongelmana, lihavuutta ihaillaan vaurauden ja hyvinvoinnin merkkinä.

– Sama ilmiö lihotti suomalaisiakin 1900-luvun alussa, muistuttaa erikoistutkija Paula Hakala Kelan tutkimusosastolta.

– Aikaisemmin liikkuva ja energiaa kuluttava elämäntapa piti hoikkana. Kun työt muuttuivat paikallaan istuviksi ja rasvaista ruokaa riitti, vyötärönympärys alkoi venyä.

Vanhassa yhteiskunnassa hoikkuus viittasi ruumiilliseen työntekoon ja/tai köyhyyteen. Lihava kroppa oli herraluokan tunnus: syötävää riitti, eivätkä työt rasittaneet. Se oli olotila, jota kaikki kadehtivat.

Laiha ihminen oli mitätön muutenkin kuin vyötärönmitaltaan. Piällysmiehen uskottavuus tarvitsi tuekseen tukevan mahan.

Hoikkuuden ihanne ei vieläkään ole kunnolla juurtunut nyky-Suomeen. Suomalaisista puolet naisista ja lähes 70 prosenttia miheistä luetaan ylipainoisiin, ja joka viides on lihava. Painon rajoja mitataan painoindeksillä: kun kiloina punnittu paino jaetaan metrisen pituuden neliöllä, saadaan indeksiluku, joka normaalipainoisella on 18 ja 25 välillä ja ylipainoisella yli 25. Lihava on ihminen, jonka painoindeksi ylittää 30.

Vaikka amerikkalaiset ovatkin ylipainotilastojen korkeimmalla tolpalla yli 60 prosentillaan ja suomalaisetkin Euroopan kärjessä, läskit kasvavat kiivaimmin juuri kehitysmaissa.

WHO:n lihavuusraportin tarkastelemien kehitysmaatutkimusten mukaan lihominen alkaa elintason noususta. Pahimman nälän maissa, esimerkiksi Etiopiassa, lihavia ei juuri löydy. Kun kansantulo nousee, aluksi lihovat ne, joilla on varaa. Suhde on suora: mitä suuremmat tulot, sitä enemmän elopainoa.

Kun elintaso nousee lisää, lihavuus jakautuu vähitellen uudestaan: yhä useampi lihava onkin köyhä, ja yhä useampi varakkaana pidetty pitää solakkaa linjaa.

Köyhän kehitysmaan kansantuotteen nousu vaikuttaa selvästi väestön ruokatottumuksiin. On huomattu, että kun tulot nousevat, eläinrasvojen ja eläinproteiinin osuus ravinnosta nousee, kasvirasvan ja -proteiinin osuus laskee. Hiilihydraattien kokonaismäärä laskee, mutta sokerinkulutus nousee. Seurauksena on paitsi lihavuus, myös hivenainetasapainon heikkeneminen.

Eri kulttuureissa ruokatavat muuttuvat kuitenkin eri tavoin. Kiinassa kysymys on lähinnä kasvisravinnon vaihtumisesta yhä lihapitoisempaan, filippiiniläiset taas ovat siirtymässä perinteisestä kotiruoasta rasvaisiin pikakioskiruokiin.

McDonaldsit ja Pizza Hutit ovat jo tehneet maihinnousun kehitysmaihin. Sinne dumpataan myös se läski, jota rasvattoman ruokavalion nimeen vannova hyvinvointimaailma ei halua. Teollisuusmaiden lihanjalostustehtaissa kalkkunanpyrstöt ja lampaan pintasuikaleet pakataan erikseen kehitysmaihin myytäviin lihapakkauksiin, joiden energiasisällöstä jopa 80 prosenttia on rasvaa.

Kehitysmaiksi luettavissa Tunisiassa, Marokossa ja Latinalaisen Amerikan maissa lihavia löytyy lähinnä köyhien asuinalueilta, joissa varsinkin naisista valtaosa alkaa olla ylipainoisia. Näissä maissa ylipainoprosentti on muuten suunnilleen sama kuin keskimäärin Euroopassa – neljänkymmenen prosentin luokkaa.

Maailman lihavin kansa asuu Tyynen valtameren saarilla, siellä minne Peppi Pitkätossun mahtavan lihava isä Efraim haaksirikkonsa jälkeen asettui ihailluksi ja kunnioitetuksi kuninkaaksi. Sikäläisen heimopäällikön ei vieläkään sovi olla mikään ruipelo, vaikkei paikallinen perimätieto muistakaan meren yli kellunutta suurta valkoista päällikköä.

Nauru-saarten koko väestöstä 77 prosenttia on lihavia. Samolaisista naisista 74 prosenttia ja tongalaisnaisista 55 prosenttia ylittää lihavuuden määritelmän rajan.

Tyynen valtameren alueella lihavuuteen liittyvät krooniset sairaudet ovat lisääntyneet potenssissa. Ravitsemustutkijoiden mukaan väestö on luopunut perinteisestä hedelmiin ja kalaan perustuvasta ruokavaliostaan ja syö teollisuusmaista tulevaa rasvaruokaa. Lisäongelmana on perinteinen kulttuurikäsitys, jonka mukaan iso koko on vaurauden ja vallan merkki.

Silti lihavuus liittyy näidenkin maiden tilastoissa köyhyyteen, huonoon statukseen ja terveyspalvelujen puutteeseen.

YK:n ravintojärjestö FAO on vasta viisi vuotta sitten tunnustanut, että nälkääkin kärsivissä kehitysmaissa on vakava lihavuusongelma. Vuonna 1999 maailman ylipainoisten määrä ylitti nälkää kärsivien määrän. Järjestössä pelättiin, että maailman nälältä häviää uskottavuus ja elintärkeä ruoka-apu teollisuusmaista kehitysmaihin tyrehtyy, jos lihavuusongelma nostetaan julkisuuteen.

Tuntuu irvokkaalta, että kun maailmassa joka seitsemäs ihminen kärsii nälkää – heistä 153 miljoonaa lasta – yhtä moni syö liikaa ja kärsii sen takia terveydellisistä haitoista.

Nyt on huomattu, että ellei lihavuuteen pystytä tarttumaan, se tukahduttaa alleen koko kehitysmaiden terveyspolitiikan. Sairaalloinen lihavuus, joka köyhissä maissa usein liittyy toisenlaiseen aliravitsemukseen, heikentää työkykyä ja vie ongelmineen vaarallisen paljon resursseja kehitysmaiden muutenkin köykäiseltä terveydenhuollolta.

Kysymys on saman ongelman vastakkaisista päistä. Maailman ravitsemus on kokonaisongelma, jonka palasia ei ole saatu loksahtamaan läheskään paikalleen.

Lihavuuskriisi ei koske vain kehitysmaita. Yhdysvalloissa lihavuus lisääntyy niin alemmissa kuin ylimmissäkin tuloluokissa. Rasvaimu on nykyään amerikkalaisten yleisin kauneusleikkauksen muoto: 400 000 ihmistä vuodessa käy kirurgilla poistattamassa läskinsä.

Niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin tutkijoita huolestuttaa lasten enenevä lihavuus. Joka viides amerikkalainen lapsi luokitellaan ylipainoiseksi. Heistä yhdeksän miljoonaa on lihavia. Hollannissa kuusivuotiaitten lasten lihavuus on lähes kolminkertaistunut 20 vuodessa.

Suomessa varsinkin 12–18 -vuotiaitten lihavuus on lisääntynyt jyrkästi. Tuoreimpien tietojen mukaan jopa viidennes 12-vuotiaista pojista olisi ylipainoisia.

Lapsen lihavuus tietää tutkimusten mukaan vakavia terveyshaittoja 40–60 vuoden iässä. Useimmista lihavista lapsista tulee lihavia aikuisia, mutta useimmat lihavat aikuiset eivät olleet lapsena lihavia. Lihavuusilmiö tikittää kiihtyvää tahtia kohti ennen näkemätöntä ylipainokriisiä, jonka nykyjuurista syytetään kahta asiaa: epäterveellisiä välipalatottumuksia ja TV:n, videoiden ja tietokoneiden kasvavaa ylivaltaa ihmisten ja varsinkin lasten ajankäytössä.

Erikoistutkija Paula Hakala toivoo, että Suomessakin mietittäisiin parempia vaihtoehtoja kouluihin tunkeutuneille karkki- ja limsa-automaateille, jotka pilaavat monen koululaisen terveen ruokahalun.

– Moni tottuu korvaamaan ateriat välipalalla vielä aikuisellakin iällä. Painoa kertyy huomaamatta, kun ruokailu ei keskity selviin ateriatilanteisiin.

Lihavuuden siivellä elää paitsi karkki- ja roskaruokabisnes myös kirjava joukko laihdutusyrityksiä ja -guruja. Niistä tutkija Hakalalla ei juuri ole hyvää sanottavaa.

– Poppakonsteilla ei laihdu pysyvästi. Siinä tarvitaan kiistatonta tietoa terveellisestä ruokavaliosta, jossa vältetään rasvaa ja sokeria ja syödään tasapainoisesti hedelmiä ja vihanneksia, viljaa, lihaa ja maitotuotteita.

Uudelleen muotiin tullutta Atkinsin diettiä, jossa hiilihydraatit on korvattu rasvalla, Paula Hakala pitää terveydelle haitallisena.

– Sen suosio johtuu nopeudesta, jolla paino muuttuu. Dieetti poistaa nestettä, ja sehän näkyy vaa’assa. Mutta rasvainen ruokavalio kostautuu kolesterolitason nousulla, joka voi pitkällä aikavälillä aiheuttaa vakavia ongelmia.

– Moniko tietää, että Robert Atkins itse kärsi mm. sydänongelmista ja menehtyi viime vuoden huhtikuussa 116-kiloisena, vaikeasti lihavana laihdutusguruna...


Turun Sanomat
EVA LATVAKANGAS
Julkaistu 4.4.2004 3:00:09

Quinevere kirjoitti:

EveryWoman kirjoitti:Minun tapauksessani syömisten ja liikkumisen määrällä ja laadulla ei siis näytä olevan juuri mitään yhteyttä painoon.

Millä sitten näyttäisi olevan?

EveryWoman kirjoitti:

Quinevere kirjoitti:

EveryWoman kirjoitti:Minun tapauksessani syömisten ja liikkumisen määrällä ja laadulla ei siis näytä olevan juuri mitään yhteyttä painoon.

Millä sitten näyttäisi olevan?

E-pillereillä. En väitä, ettei kalorinsaannilla oikeasti olisi vaikutusta - toki minuunkin takuulla pätisi NuoriDaavidin keskitysleirisääntö (kuin myös toinen äärivaihtoehto). Korrelaatio ei vain ole niin helppo ja yksinkertainen kuin ketjun alkupuolella yksisilmäisimmät putkiaivot pyrkivät esittämään.

Stinky kirjoitti:^Ai hänkö sanoo itestään että on ylipainonen? Mihin tää maailma on menossa? Kaunis nainen ja just sopivan muodokas kroppa. Kyllä mulle tommonen kroppa kelpais.

Alisuorittava G kirjoitti:

Niba kirjoitti:Kysyn esimerkinomaisesti kannattaako 51 kiloisen laihduttaa 44 kiloiseksi? Pituutta lienee 163? Painoindeksi ilmoitetaan olevan 19.19? Kannattaako laskea painoa jos pystyy siihen? Heippa läskit!

Kannattanee tiputtaa painoa (jos ei muuten jaksa löysiä hoitaa pois eli kuntoilla) mikäli olo on parempi ja kledjut istuu enempi kivasti. Tietysti vieläpä niin, ettei terveys kärsi. Mikä jottei! Turha sitä painoindeksiä tuijotella.

Bhvenen copypastaama artikkeli kirjoitti:Hoikkuuden ihanne ei vieläkään ole kunnolla juurtunut nyky-Suomeen.

Lucy kirjoitti:En malta olla kommentoimatta, koska mittani olivat jokin aika sitten juuri nuo mainitut 163/44. Voin kertoa, että se oli aika epämukavaa, koska...

Lucy kirjoitti:163/44

Chap kirjoitti:Jokohan Tixin BMI-viisari värähti?

Camilla kirjoitti:Siis herranjumala kaks kertaa viikossa paskalla? Missä kuidut?