Kitinä

EveryWoman kirjoitti:Itse olen ajatellut pukea mahdollisen tulevan jälkikasvuni sukupuolineutraalisti ja lisäksi kieltäytyä kysyttäessä kertomasta sukupuolta.

Siis saatanan saatana! Jos itsepintaisesti kieltäydyt paljastamasta lapsellesi hänen sukupuoltaan, olet kauhistuttava ihmishirviö.

Sillä kun ei pitäisi olla yhtään mitään väliä. Hassuja tilanteita luvassa! Silloin lapsille pitäisi kyllä antaa myös sukupuolineutraalit nimet, mikä kenties rajoittaa valikoimaa vähän turhan paljon.

Henkilötunnuksen loppuosaakin pitää hieman modifioida, koska sekin karsinoi meidät suotta "tyttöihin" ja "poikiin".

exPertti kirjoitti:No, tuolta et voi välttyä kyllä millään keinoillasi. Vai ajattelitko ajaa lapsen kaljuksi ja pantata sukupuolta?

Välttyä ei voi, vaikuttaa voi.

exPertti kirjoitti:Yleisesti ottaen minusta opettajat ovat hyvä esimerkki tässä. Hekin, kuten sinä tässä, ovat mielestään hyvinkin suvaitsevia vaikka heillä on rajuimmat keinot toteuttaa Sitä Juuri Oikeaa Tapaa Tehdä Asia (tm).

Ihanaa yleistystä. Kun sinulla näköjään on tiedossa, mikä minun mielestäni on Oikea Tapa, niin kertoisitko sen minullekin?

Frederik Krueger kirjoitti:Siis saatanan saatana! Jos itsepintaisesti kieltäydyt paljastamasta lapsellesi hänen sukupuoltaan, olet kauhistuttava ihmishirviö.

EveryWoman kirjoitti:Ihanaa yleistystä. Kun sinulla näköjään on tiedossa, mikä minun mielestäni on Oikea Tapa, niin kertoisitko sen minullekin?

Oikeaa tapaa tarkalleen ottaen ei (tietenkään) ole olemassakaan. Mutta kuten tässä on keskusteltu vääriä tapoja (joilla sekoittaa penskansa) kyllä löytyy.

Jos tämä nyt on jäänyt epäselväksi niin minusta se mitä on suunnittelet on aikuisen vallankäyttöä puolustuskyvytöntä kohtaan.

Onslow kirjoitti:

EveryWoman kirjoitti: Tarkoitin: mitkä kasvatuksen kautta aikaansaadut piirteet ovat sinun mielestäsi sellaisia, jotka huonontavat miesten mahdollisuuksia pärjätä yhteiskunnassa/erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa/jne.?

Se, ettei poikien anneta olla poikia ja tehdä sitä mitä poikien kehitykseen pojasta mieheksi kuuluu.

Mä sanoisin, että esim. kumppanini on kyllä saanut "olla poika". Suurempi ongelma on aikuisena tullut siitä, ettei hän ole saanut olla muuta kuin poika. Samoin kuin en itse olisi saanut olla muuta kuin stereotyyppinen tyttö.

Ei se sukupuoli siitä ilmaan haihdu, että lapsille annetaan enemmän vapautta toteuttaa itseään. Sukupuoli on biologinen tosiasia.

Etkö sinä pidä ongelmana esim. sitä, kuinka miehet jäävät usein huoltajuuskiistoissa altavastaajan asemaan, tai kuinka heihin kohdistuvaa väkivaltaa ei pidetä erityisen vakavana asiana?

bliss kirjoitti:Riittääkö ukki ja eno hyväksi miehen malliksi pojalle, josta tulee jonain päivänä mies?

Jaa a. Vaikea sanoa.

Mutta kaiken kaikkiaan, anna pojan remuta, rymytä, painia, ottaa damagea, tapella ja olla ihan niin kuin kaikki muutkin pojan kaverit. Liialla ylihuolehtimisella ja estämisellä voi olla huonot vaikutukset.

Oma serkkupoikani kasvoi umpikyrvän isänsä suojissa koko ikänsä kokematta minkäänlaista murkkuikää samanikäistensä kanssa. Tuo poika ei päässyt ennen 18:sta ikävuottaan edes kaupunkiin kavereiden kanssa viikonlopulla, eikä mulkku faija ostanut pojalleen mopoa 15 vuotiaana, vaikka silloin kaikilla pojan kavereillakin oli. Poika tottakai olisi halunnut sellaisen, että olisi pystynyt kuulua joukkoon ja tehdä sitä mitä kaikki kaverit silloin tekivät.
Mulkulla faijalla oli kyllä rahaa vaikka 50:n mopoon, mutta se oli kusipäisen saita ja yritti ohjata poikaansa täysin omien mielihalujensa mukaan.

Kun poika viimein täytti 18, oli hän jo totaalisen yksin. Surkea vässykkä, ilman harrastuksia ja kavereita. Sama malli jatkui työttömyyden ja kotona asumisen siivittämänä 34 ikävuoteen asti, jolloin hänet otti siipiensä suojaa nykyinen vaimonsa.

No, poika pääsi muuttamaan kotoa pois, on naimissa ja suunnittelevat kovasti lapsia. Totuus on kuitenkin se, että pojalla ei ole mitään koulutusta, ei ammattia, ei töitä ja taas aloitettu koulukin roikkuu kuin jätkän räkä. Miten helvetissä tuollaisesta pojasta voisi olla isäksi ja perheestään huolehtivaksi mieheksi? - Ei mitenkään, kiitos oman isänsä, joka on nykyään hyvin katuvainen ja myöntänyt monesti omat virheensä "kasvatuksessaan."

exPertti kirjoitti:

EveryWoman kirjoitti:Ihanaa yleistystä. Kun sinulla näköjään on tiedossa, mikä minun mielestäni on Oikea Tapa, niin kertoisitko sen minullekin?

Oikeaa tapaa tarkalleen ottaen ei (tietenkään) ole olemassakaan. Mutta kuten tässä on keskusteltu vääriä tapoja (joilla sekoittaa penskansa) kyllä löytyy.

Väitit, että minä uskon tietäväni ainoan oikean tavan tehdä asioita. Miksi väitit noin, jos et edes tiedä, mikä se tapa minun mielestäni on?

exPertti kirjoitti:Jos tämä nyt on jäänyt epäselväksi niin minusta se mitä on suunnittelet on aikuisen vallankäyttöä puolustuskyvytöntä kohtaan.

Oletko pysähtynyt ollenkaan miettimään, mitä minä oikeastaan suunnittelen ja miksi se olisi vallankäyttöä tai aiheuttaisi vahinkoa?

Onslow kirjoitti:Mutta kaiken kaikkiaan, anna pojan remuta, rymytä, painia, ottaa damagea, tapella ja olla ihan niin kuin kaikki muutkin pojan kaverit. Liialla ylihuolehtimisella ja estämisellä voi olla huonot vaikutukset.

Ihan selvyyden vuoksi: olen tästä samaa mieltä. Koskien myös tyttöjä.

EveryWoman kirjoitti:Etkö sinä pidä ongelmana esim. sitä, kuinka miehet jäävät usein huoltajuuskiistoissa altavastaajan asemaan, tai kuinka heihin kohdistuvaa väkivaltaa ei pidetä erityisen vakavana asiana?

Tarkoitat kai, että naiset eivät pidä noita erityisen vakavina asioina? Mitä se kertoo naisista, jotka kasvatetaan heikoiksi, joustaviksi ja mukautuvaisiksi, mitä tapahtuisi jos olisitte vielä itsekkäämpiä?

EveryWoman kirjoitti: Etkö sinä pidä ongelmana esim. sitä, kuinka miehet jäävät usein huoltajuuskiistoissa altavastaajan asemaan, tai kuinka heihin kohdistuvaa väkivaltaa ei pidetä erityisen vakavana asiana?

Minä pidän sitä paremminkin yhteiskunnassa vallitsevan ja alati kasvavan miesvihan ongelmana.

Onslow kirjoitti:

EveryWoman kirjoitti: Etkö sinä pidä ongelmana esim. sitä, kuinka miehet jäävät usein huoltajuuskiistoissa altavastaajan asemaan, tai kuinka heihin kohdistuvaa väkivaltaa ei pidetä erityisen vakavana asiana?

Minä pidän sitä paremminkin yhteiskunnassa vallitsevan ja alati kasvavan miesvihan ongelmana.

Oletko sitä mieltä, että miehillä ei ole vanhemmuudessa mitään parantamisen varaa, vaan heidän vähempi uskottavuutensa huoltajina johtuu puhtaasti perusteettomasta miesvihasta?

Se olisi sama kuin jos minä esittäisin, että naiset ovat aivan yhtä itsenäisiä toimijoita kuin miehetkin, mutta yhteiskunnassa vallitsevan naisvihan vuoksi heihin vain sovelletaan eri sääntöjä esim. mainitsemassani opinnäytetyösotkussa. Silloin en tunnistaisi oman toimintani vaikutuksia tilanteeseen.

EveryWoman kirjoitti:

exPertti kirjoitti:

EveryWoman kirjoitti:Ihanaa yleistystä. Kun sinulla näköjään on tiedossa, mikä minun mielestäni on Oikea Tapa, niin kertoisitko sen minullekin?

Oikeaa tapaa tarkalleen ottaen ei (tietenkään) ole olemassakaan. Mutta kuten tässä on keskusteltu vääriä tapoja (joilla sekoittaa penskansa) kyllä löytyy.

Väitit, että minä uskon tietäväni ainoan oikean tavan tehdä asioita. Miksi väitit noin, jos et edes tiedä, mikä se tapa minun mielestäni on?

exPertti kirjoitti:Jos tämä nyt on jäänyt epäselväksi niin minusta se mitä on suunnittelet on aikuisen vallankäyttöä puolustuskyvytöntä kohtaan.

Oletko pysähtynyt ollenkaan miettimään, mitä minä oikeastaan suunnittelen ja miksi se olisi vallankäyttöä tai aiheuttaisi vahinkoa?

Suunnittelet pukevasi lapsen sukupuolineutraalisti. Se menettelee jos ei lähde tahallaan pukemaan poikaa tytöksi kuten tietyt murhaajahoitajat vaan pitäytyy vaikkapa neutraaleissa vaaleissa sävyissä.

Suunnittelit myös panttaavasi lapsesi sukupuolta. Ei toimi. Tuo kohta herätti ajatuksen siitä Perhe-lehden Ruutista, jolla ei ole isää eikä äitiä. On vain (oliko) susi ja kettu. Se herättää myös sen vanhan yleistyksen, että jokainen sukupolvi on se ensimmäinen kaikessa. He ovat keksineet seksin ja lastenhoidon ja älköön tuhannet aikaisemmat sukupolvet tulko heitä _helvetti_ neuvomaan.

Sinällään en ole (vielä) huolissani, sillä terveeksi arvioidulla mielenterveydellä varustetut vanhemmat vanhemmiksi tullessaan alkavat ajattelemaan lapsensa hyvinvointia eivätkä omia elämänsä pettymyksiä. Silloin ehkä pyrkii niihin korkeisiin ihanteisiin, jota tuli nettipalstalla lauottua tietämättä mihin on ryhtymässä, mutta keinot pyrkimiseen ovat kevyempiä ja sallitumpia.

EveryWoman kirjoitti: Oletko sitä mieltä, että miehillä ei ole vanhemmuudessa mitään parantamisen varaa, vaan heidän vähempi uskottavuutensa huoltajina johtuu puhtaasti perusteettomasta miesvihasta?

Oletko sitä mieltä että miehet eivät ole tehneet vanhemmuuden eteen mitään parannuksia ja että vieläkin, nykyään naiset ovat niitä joka hoitavat vanhemmuuteen liittyvät kaikki taskit?

Kysmys.

Monenko palstalaisen faija on osallistunut kohdallanne vaipan vaihtoon?


Ps.

Kyllä olen sitä mieltä, että suomessa ollaan edetty asteeseen, jossa tasa-arvo on vitsi vaan. Naiset ja naisten hallinnoimat huoltajuus yms. liittyvät tahot vie ja miehet vikisee. Mutta se on jo eri keskustelu, enkä jaksa keskittyä siihen.
Sanotaan vain, että seurasin läheltä erään tapauksen, jossa miehelle ei annettu edes mitään mahdollisuutta huoltajuuuteen.

EveryWoman kirjoitti: vallitsevan naisvihan vuoksi heihin vain sovelletaan eri sääntöjä esim. mainitsemassani opinnäytetyösotkussa. Silloin en tunnistaisi oman toimintani vaikutuksia tilanteeseen.

Siis mikä estää sinua toimimasta samoin kuin minä vastaavassa tapauksessa toimisin. Olisin laiska ja viittaisin kintaalla koko idealle. Ei siihen mitään suosimisia puolin tai toisin tarvita. Ainoastaan välinpitämättömyyttä ja laiskuutta.

Onslow kirjoitti:Kysmys.

Monenko palstalaisen faija on osallistunut kohdallanne vaipan vaihtoon?

Onslow kirjoitti:Kysymys.

Monenko palstalaisen faija on osallistunut kohdallanne vaipan vaihtoon?

Täällä ja. Isäni oli myös koti-isänä jonkun aikaa ollessani pieni, tosin osittain olosuhteiden takia.

Lisäys

Riemumieli kirjoitti:

EveryWoman kirjoitti:Etkö sinä pidä ongelmana esim. sitä, kuinka miehet jäävät usein huoltajuuskiistoissa altavastaajan asemaan, tai kuinka heihin kohdistuvaa väkivaltaa ei pidetä erityisen vakavana asiana?

Tarkoitat kai, että naiset eivät pidä noita erityisen vakavina asioina? Mitä se kertoo naisista, jotka kasvatetaan heikoiksi, joustaviksi ja mukautuvaisiksi, mitä tapahtuisi jos olisitte vielä itsekkäämpiä?

Ei, vaan tarkoitan, että yleisesti ottaen miesten huoltajuustoiveita tai väkivaltakokemuksia ei oteta vakavasti. Miehet eivät ole itsekään menneinä vuosina nähneet itseään erityisen perhekeskeisinä, ja miehen arvo miesten omissa hierarkioissa on määrittynyt voiman, kestävyyden ja kontrollin kautta. Tästä seuraa se, että itkevä, heikkoutensa näyttävä, kokemastaan väkivallasta valittava tai perheensä pariin pehmoilemaan haluava mies ei saa arvostusta, jolloin miesten on teeskenneltävä, ettei se turpiin saaminen miltään tuntunut.

Ei miesten mahdollisuus tuntemiseen ja herkkyyteen riipu naisten alistuvuudesta (senkin hölmö!), vaan vallitsevasta mieskuvasta. Esim. itse olen nykyisin paljon aiempaa vähemmän alistuva, ja siitä huolimatta ihailen kumppanissani sitä että hän on oppinut olemaan kokonaisempi ihminen, näyttämään tunteensa ja heikkoutensa, ja sanomaan suoraan haluavansa mieluummin onnellisen perheen kuin rakettimaisen ja rahakkaan uran.

EveryWoman kirjoitti:

Riemumieli kirjoitti:No jos jossain on vanhempia, jotka tosiaan hampaat irvessä pakottavat lapsensa käyttäytymään omasta mielestään lapsen sukupuolen edellyttämällä tavalla niin ei hyvää päivää.

Pakottaminen on vain asian toinen puoli. Toinen, salakavalampi ja siksi monesti vaikeampi välttää, on se että ei tarjota lapselle monipuolisia mahdollisuuksia tulla omaksi itsekseen. Esimerkiksi että alitajuisesti poikalasta kohdellaan vauvasta alkaen tyypillisenä miehenä. Sanotaan: "Meidän poika haluaa leikkiä autoilla eikä nukeilla", vaikka nukkeja ei ole tosiasiassa koskaan ollut edes tarjolla, eli lapsi on vain opetettu haluamaan leikkiä autoilla. Että ei tunnisteta oman toiminnan vaikutuksia lapsen mahdollisuuksiin.

Tämä on vaarallista, ja siihen on varmasti todella helppoa sortua, ellei perheessä ole molempia sukupuolia olevia lapsia. Noin muutenkin lelut ovat vaikea asia, sillä esineiden mielenkiintoisuuden hahmottaminen lapsen näkökulmasta on yllättävän vaikeaa.

Mukelolla on laaja skaala pehmoja ja muutama nukke, erilaisia autoja, palikoita, legoja, sisäkkäin aseteltavia kippoja, piirtotauluja yms., mutta autojen lisäksi parhaita leluja ovat kuitenkin esim. tyhjät saippuapumppupullot, vanhan sähköhammasharjan latausosa, talouspaperirullien hylsyt, pieni lastenpeitto, tyhjät mehupullot, näppis ilman pattereita ja vanha käsilaukku. Minun kengistäni nyt puhumattakaan. Ja puurohiutalepaketit sun muut vastaavat laatikot menevät leikkien kautta roskikseen, sillä pikkuautoja on kiva parkkeerata niiden sisään, joten käytännössä iltaisin kun siivoamme, vain osa käytetyistä leluista päätyy lelulaatikkoon, muut ovat virallisesti roskikseen menevää tavaraa, joilla vain on ollut kiva leikkiä. Olenkin alkanut katsoa esineitä uusin silmin, aina ennen tavaran roskiin heittämistä mietin ensin, voiko sillä leikkiä... Yllättävän usein voi.

Onslow kirjoitti:

bliss kirjoitti:Riittääkö ukki ja eno hyväksi miehen malliksi pojalle, josta tulee jonain päivänä mies?

Jaa a. Vaikea sanoa.

Mutta kaiken kaikkiaan, anna pojan remuta, rymytä, painia, ottaa damagea, tapella ja olla ihan niin kuin kaikki muutkin pojan kaverit. Liialla ylihuolehtimisella ja estämisellä voi olla huonot vaikutukset.

Tottakai annan, lain ja yleisen turvallisuuden puitteissa toki.
Ei kai se miehisen esimerkin puuttuminen normaalista arkielämästä välttämättä ole pelkästään huono asia. Juurikin esim. kertomaasi tarinaa ajatellen

Onslow kirjoitti:Oletko sitä mieltä että miehet eivät ole tehneet vanhemmuuden eteen mitään parannuksia ja että vieläkin, nykyään naiset ovat niitä joka hoitavat vanhemmuuteen liittyvät kaikki taskit?

En, ja huoltajuuskiistoissakin on sitä myöten alettu tehdä toisenlaisia päätöksiä. Niin ne asiat etenevät.

Kyllä olen sitä mieltä, että suomessa ollaan edetty asteeseen, jossa tasa-arvo on vitsi vaan. Naiset ja naisten hallinnoimat huostaanotto yms liittyvät tahot vie ja miehet vikisee. Mutta se on jo eri keskustelu, enkä jaksa keskittyä siihen.

Pidän aivan mahdollisena, että yhteiskunnassa on nykyisin alueita, joita hallitsevat stereotyyppisiksi naisiksi kasvatetut kukkahattutädit - sellaiset, jotka pitävät kaikkea maskuliinisuutta jotenkin lähtökohtaisesti pahana tai viallisena. Sama tilanne on jatkunut vuosisatoja päinvastaisena ennen meidän aikaamme (= naista ja naisellisia ominaisuuksia on pidetty lähtökohtaisesti viallisina), joten pidän jotakuinkin ymmärrettävänä että väkisin läpilyöty korjausliike on saanut tasapainon heilahtamaan hetkeksi päinvastaiseksi. Se on siis ymmärrettävää, ei hyväksyttävää.

Juuri tällaisia epäkohtia monipuolisemmalla kasvatuksella saataisiin korjattua. Ei enää syntyisi niitä kukkahattutätejä eikä sovinistisetiä, vaan kaikki voisivat arvostaa toisiaan ja nähdä toistensa erilaisuuden etuna.

Onslow kirjoitti:

EveryWoman kirjoitti: vallitsevan naisvihan vuoksi heihin vain sovelletaan eri sääntöjä esim. mainitsemassani opinnäytetyösotkussa. Silloin en tunnistaisi oman toimintani vaikutuksia tilanteeseen.

Siis mikä estää sinua tomimasta samoin kuin minä vastaavassa tapaukessa toimisin. Olisin laiska ja viittaisin kintaalla koko idealle. Ei siihen mitään suosimisia puolin tai toisin tarvita. Ainoastaan välipitämättömyyttä ja laiskuutta.

Juuri noinhan minä toiminkin, koska olen vihdoin tajunnut ja oppinut sen näiden kymmenen vuoden aikana. Mutta moni muu nainen siellä ei tajua asiaa edelleenkään, ja saattaa pilata koko työnsä ylenmääräisellä huolehtimisella ja kiirehtimisellä. Veikkaanpa vielä, että kiirehtimisen seurauksena he saavat lisäksi huonommat arvosanat töistään. Sellainen voi katkeroittaa ihmisen pitkäksi aikaa - tuntuuhan se heidän näkökulmastaan äärimmäisen epäoikeudenmukaiselta. Näin niitä sukupuolien välisiä rintamalinjoja syntyy, eikä sellainen ole kummankaan edun mukaista.

exPertti kirjoitti:Se menettelee jos ei lähde tahallaan pukemaan poikaa tytöksi kuten tietyt murhaajahoitajat vaan pitäytyy vaikkapa neutraaleissa vaaleissa sävyissä.

Voi jessus. Toivottavasti poikasi lempiväreihin ei kuulu punainen, kuten esim. minun pikkuveljeni kohdalla oli.

prosessi kirjoitti:

exPertti kirjoitti:Se menettelee jos ei lähde tahallaan pukemaan poikaa tytöksi kuten tietyt murhaajahoitajat vaan pitäytyy vaikkapa neutraaleissa vaaleissa sävyissä.

Voi jessus. Toivottavasti poikasi lempiväreihin ei kuulu punainen, kuten esim. minun pikkuveljeni kohdalla oli.

Ei näin. Minulta loppuu rautalanka teidän kanssanne.

Heitän nopean veikkauksen, että veljesi lempiväri ei ollut pinkki eikä hän pitänyt siitä, että hänen hiuksensa letitetään? '

EDIT: en tietääkseni ole puhunut palstalla lapseni sukupuolesta, joten mistä tuo arvelu?

prosessi kirjoitti:Mukelo

Hah, olen lukenut aika monet mukelojutuistasi, ja nyt tuli ensimmäistä kertaa tarve miettiä, mitä sukupuolta hän mahtaa olla. Tarve siis syntyi tästä sukupuoliin liittyvästä keskustelusta - muuten olisin varmasti ihan tyytyväisenä vain jatkanut lukemista hänestä lapsena.

prosessi kirjoitti: Toivottavasti poikasi lempiväreihin ei kuulu punainen, kuten esim. minun pikkuveljeni kohdalla oli.

Heh.
Olin pikkuäijän kanssa keväthaalariostoksilla. Samasta haalarista oli neljä värivaihtoehtoa (vaaleanpunainen, vihreä, oranssi ja beige) ja annoin pojan itse valita värin. Mieluisin olisi jätkälle ollut se vaaleanpunainen, mutta sain kuitenkin ohjattua valitsemaan vihreän
Syyllistyinkö mä nyt kamalaan rikokseen?

exPertti kirjoitti:

prosessi kirjoitti:

exPertti kirjoitti:Se menettelee jos ei lähde tahallaan pukemaan poikaa tytöksi kuten tietyt murhaajahoitajat vaan pitäytyy vaikkapa neutraaleissa vaaleissa sävyissä.

Voi jessus. Toivottavasti poikasi lempiväreihin ei kuulu punainen, kuten esim. minun pikkuveljeni kohdalla oli.

Ei näin. Minulta loppuu rautalanka teidän kanssanne.

Heitän nopean veikkauksen, että veljesi lempiväri ei ollut pinkki eikä hän pitänyt siitä, että hänen hiuksensa letitetään?

Ala-asteaikaisen suuren ihastukseni lempiväri oli pinkki. Hän oli poika. On nykyään insinööri. Ja hetero.

prosessi kirjoitti:Ala-asteaikaisen suuren ihastukseni lempiväri oli pinkki. Hän oli poika. On nykyään insinööri. Ja hetero.

Olen nähnyt sen tyypin, kuvauksesta ei voi erehtyä. Entä veljesi?