Kitinä

EveryWoman kirjoitti:En näe näissä teksteissä mitään, mikä omasta näkökulmastani automaattisesti tekisi elämästä erityisen hyvää.

No, ne äijät katsovat hommaa omasta näkökulmastaan. Monista miehistä on kivaa, kun on rahaa, valtaa, hieno auto ja riittävästi tuoretta piparia höylättävänä. Sen verran kovasti miessukupuoli noita kaikki asioita tavoittelee ja ihailee, että kai siinä jotain hyvääkin pitää olla? Tietysti jos haluaa olla mielummin homeboy65 tai Marja-Sisko, niin saahan sitä sellainenkin olla.

EveryWoman kirjoitti:Onko se teidän äijjien kilpailuvietti vai mikä, joka laittaa haaveilemaan sammiollisista rahaa ja omien mahdollisten lasten ikäisestä (tai tosi vanhana sitäkin nuoremmasta) panopuusta?

Raha = valta = sosiaalinen status = parempi asema pariutumismarkkinoilla = nuori pipari = alfauros. Evobiologiaa, kultaseni. Evobiologiaa. Älä silti puhu "meistä äijistä", olemma yksilöitä.

Vai tuoko se oikeasti teille pitkäkestoista sisäistä hehkuntaa ja mielenrauhaa?

Mistäs minä tietäisin? Mistä edes tiedän kaipaako joku sellaista?

Itse kuvittelisin, että jos (miehenä) eläisin noin, iltaisin nukkumaan mennessäni olo olisi lähinnä tyhjä ja irrallinen. Ja sen, että noista puitteista huolimatta olo on tyhjä ja irrallinen, voisin kuvitella olevan oikein kunnolla rankkaa.

Luulisin, että alkoholisoituneella pitkäaikaistyöttömällä, joka saa orgasminsa divarista ostettujen pornolehtien seurassa on paljon tyhjempi ja irrallisempi olo. Sosiaalinen status on aina ollut tavoiteltu juttu. Sen täytyy siis tuottaa jotain tyydytystä, jos nyt ei automaagisesti onnea ja harmoniaa.

Puhutaanko niissä saunailloissa sellaisesta?

Enimmäkseen tisseistä, pillusta ja viinasta.

Tiski kirjoitti:En näe miksi edustusvaimous olisi jotenkin huonompi vaihtoehto.

Niin. Aion nyt järkyttää kaikkia kertomalla, että hyvinkin voisin napsia itselleni jonkun limaisen viiskybäisen miljardöörin ja edustaa rinnalla, mutta toki tietyin ehdoin. Ja kyllä mulla mielestäni jotain ihan päässäkin liikkuu.
Harmikseni olen tohon hommaan jo auttamattoman vanha ja rupsahtanut.

Vesper kirjoitti:

Tiski kirjoitti:En näe miksi edustusvaimous olisi jotenkin huonompi vaihtoehto.

Niin. Aion nyt järkyttää kaikkia kertomalla, että hyvinkin voisin napsia itselleni jonkun limaisen viiskybäisen miljardöörin ja edustaa rinnalla, mutta toki tietyin ehdoin. Ja kyllä mulla mielestäni jotain ihan päässäkin liikkuu.
Harmikseni olen tohon hommaan jo auttamattoman vanha ja rupsahtanut.

Kyllä mäkin kerran harkitisin naivani optiomiljonäärin tyttären kun isukki lupasi parin miljoonan euron erillistalon merenrannasta häälahjaksi nuorelleparille. Jätin väliin, ja vieläkin vituttaa!

Vesper kirjoitti:

Tiski kirjoitti:En näe miksi edustusvaimous olisi jotenkin huonompi vaihtoehto.

Niin. Aion nyt järkyttää kaikkia kertomalla, että hyvinkin voisin napsia itselleni jonkun limaisen viiskybäisen miljardöörin ja edustaa rinnalla, mutta toki tietyin ehdoin. Ja kyllä mulla mielestäni jotain ihan päässäkin liikkuu.
Harmikseni olen tohon hommaan jo auttamattoman vanha ja rupsahtanut.

Täähän oli mun urasuunnitelma aikanaan, ennen terapioita ja rakastumista. Nyt on myöhästä.

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=2oSbCT_h9mo[/youtube]

Tiski kirjoitti:

EveryWoman kirjoitti:En näe näissä teksteissä mitään, mikä omasta näkökulmastani automaattisesti tekisi elämästä erityisen hyvää.

No, ne äijät katsovat hommaa omasta näkökulmastaan. Monista miehistä on kivaa, kun on rahaa, valtaa, hieno auto ja riittävästi tuoretta piparia höylättävänä. Sen verran kovasti miessukupuoli noita kaikki asioita tavoittelee ja ihailee, että kai siinä jotain hyvääkin pitää olla? Tietysti jos haluaa olla mielummin homeboy65 tai Marja-Sisko, niin saahan sitä sellainenkin olla.

Juu mutku mä otin katsos tämän niin henkilökohtaisesti, että aloin miettiä miten itse pärjäisin tuollaisena äijänä elämässä.

EveryWoman kirjoitti:Onko se teidän äijjien kilpailuvietti vai mikä, joka laittaa haaveilemaan sammiollisista rahaa ja omien mahdollisten lasten ikäisestä (tai tosi vanhana sitäkin nuoremmasta) panopuusta?

Raha = valta = sosiaalinen status = parempi asema pariutumismarkkinoilla = nuori pipari = alfauros. Evobiologiaa, kultaseni. Evobiologiaa. Älä silti puhu "meistä äijistä", olemma yksilöitä.

Eikös sen evoluutiopsykan pitänyt mm. juuri sun mielestä selittää varin tyhjentävästi kaikenlainen käytös? Mihin sitä yksilöyttä enää tarvitaan?

Vai tuoko se oikeasti teille pitkäkestoista sisäistä hehkuntaa ja mielenrauhaa?

Mistäs minä tietäisin? Mistä edes tiedän kaipaako joku sellaista?

Aiemmassa viestissäsi näytit olettavan, että edellä luettelemasi asiat ovat kategorisesti tavoiteltavia ja että niistä seuraa hyvä elämä.

Itse kuvittelisin, että jos (miehenä) eläisin noin, iltaisin nukkumaan mennessäni olo olisi lähinnä tyhjä ja irrallinen. Ja sen, että noista puitteista huolimatta olo on tyhjä ja irrallinen, voisin kuvitella olevan oikein kunnolla rankkaa.

Luulisin, että alkoholisoituneella pitkäaikaistyöttömällä, joka saa orgasminsa divarista ostettujen pornolehtien seurassa on paljon tyhjempi ja irrallisempi olo.

Mä luulisin kanssa näin. Ja muita vaihtoehtojahan ei sitten olekaan?

Sosiaalinen status on aina ollut tavoiteltu juttu. Sen täytyy siis tuottaa jotain tyydytystä, jos nyt ei automaagisesti onnea ja harmoniaa.

Mm, no sehän siinä kinkkinen puoli onkin. Olen sattuneesta syystä jutellut eräänkin miehenpuolen kanssa, joka työnsä vuoksi joutuu olemaan tekemisissä statuksen tavoittelijoiden (ja sitä saavuttaneiden) kanssa, ja joiden yksityiselämä vaikuttaa.. No, sellaiselta, mitä he varmaankaan eivät tavoitelleet.

Puhutaanko niissä saunailloissa sellaisesta?

Enimmäkseen tisseistä, pillusta ja viinasta.

Hauska kuulla yksilöllisistä keskustelutaipumuksistasi!

Fcuk kirjoitti:

Vesper kirjoitti:

Tiski kirjoitti:En näe miksi edustusvaimous olisi jotenkin huonompi vaihtoehto.

Niin. Aion nyt järkyttää kaikkia kertomalla, että hyvinkin voisin napsia itselleni jonkun limaisen viiskybäisen miljardöörin ja edustaa rinnalla, mutta toki tietyin ehdoin. Ja kyllä mulla mielestäni jotain ihan päässäkin liikkuu.
Harmikseni olen tohon hommaan jo auttamattoman vanha ja rupsahtanut.

Täähän oli mun urasuunnitelma aikanaan, ennen terapioita ja rakastumista. Nyt on myöhästä.

Sama! Mutta olin 15 v., ja kerran kokeiltuani totesin, että en kestäisi epämielenkiintoisen henkilön (= lähes kaikki maapallon ihmiset statuksesta riippumatta) seuraa päivästä toiseen, vaikka rahaa tulisi ovista ja ikkunoista.

Edit: Seuraava urasuunnitelmani oli pörssikeinottelija, jossa olisin varmaan ollut aika hyväkin.

EveryWoman kirjoitti: Olen sattuneesta syystä jutellut eräänkin miehenpuolen kanssa, joka työnsä vuoksi joutuu olemaan tekemisissä statuksen tavoittelijoiden (ja sitä saavuttaneiden) kanssa, ja joiden yksityiselämä vaikuttaa.. No, sellaiselta, mitä he varmaankaan eivät tavoitelleet.

Voi olla. Tai sitten "happamia, sanoi kettu pihlanmarjoista"

NuoriD kirjoitti:

EveryWoman kirjoitti: Olen sattuneesta syystä jutellut eräänkin miehenpuolen kanssa, joka työnsä vuoksi joutuu olemaan tekemisissä statuksen tavoittelijoiden (ja sitä saavuttaneiden) kanssa, ja joiden yksityiselämä vaikuttaa.. No, sellaiselta, mitä he varmaankaan eivät tavoitelleet.

Voi olla. Tai sitten "happamia, sanoi kettu pihlanmarjoista"

Ei päde tässä tapauksessa.

EveryWoman kirjoitti: Edit: Seuraava urasuunnitelmani oli pörssikeinottelija, jossa olisin varmaan ollut aika hyväkin.

Sulla on kyllä suuri luottamus itseesi.

Milloin astronautti, milloin menestyvä pörssikeinottelija.

NuoriD kirjoitti:

EveryWoman kirjoitti: Edit: Seuraava urasuunnitelmani oli pörssikeinottelija, jossa olisin varmaan ollut aika hyväkin.

Sulla on kyllä suuri luottamus itseesi.

Milloin astronautti, milloin menestyvä pörssikeinottelija.

Pöh, mähän sanoin, että en olisi ollut hyvä astronautti. Se oli vain haave.

EveryWoman kirjoitti:Juu mutku mä otin katsos tämän niin henkilökohtaisesti, että aloin miettiä miten itse pärjäisin tuollaisena äijänä elämässä.

Menestyit aika huonosti, koska mietit asioita nykyisestä lähtökohdistasi ja koettamatta eläytyä keski-ikäisen johtajasmiehen ajatusmaailmaan.

Eikös sen evoluutiopsykan pitänyt mm. juuri sun mielestä selittää varin tyhjentävästi kaikenlainen käytös? Mihin sitä yksilöyttä enää tarvitaan?

Höps. Evopsykka selittää osuessaan oikeaan keskimääräisyyksiä ja tendenssejä. Enhän minä nyt mikään fatalisti ole.

Aiemmassa viestissäsi näytit olettavan, että edellä luettelemasi asiat ovat kategorisesti tavoiteltavia ja että niistä seuraa hyvä elämä.

En minä mitään olettanut. Kerroin vain heppujen olosuhteista, totesin että ne ovat monista kovasti tavoiteltavia juttuja ja haastoin sinut pohtimaan, että onko näillä hepuilla sittenkään oikeasti rankkaa. Tuo "oletus" on sinun päätelmäsi.

Mä luulisin kanssa näin. Ja muita vaihtoehtojahan ei sitten olekaan?

Kummalla on sinusta rankempaa nyky-yhteiskunnassa, sovinistisella johtajaäijällä vai pitkäaikaistyöttömällä alkoholistilla?

Mm, no sehän siinä kinkkinen puoli onkin. Olen sattuneesta syystä jutellut eräänkin miehenpuolen kanssa, joka työnsä vuoksi joutuu olemaan tekemisissä statuksen tavoittelijoiden (ja sitä saavuttaneiden) kanssa, ja joiden yksityiselämä vaikuttaa.. No, sellaiselta, mitä he varmaankaan eivät tavoitelleet.

Kerro toki lisää.

Hauska kuulla yksilöllisistä keskustelutaipumuksistasi!

Kerroinko niistä jotain?

Mun mielestä on hauskaa, että palstalla on yksi todellinen moniosaaja. Olen aina halunnut tavata sellaisen, ettei ihan urbaanilegendaksi jäis.

^ Häh, kuka? En bongaa.

EveryWoman kirjoitti:Seuraava urasuunnitelmani oli pörssikeinottelija, jossa olisin varmaan ollut aika hyväkin.

Sukua Sorokselle?

Rouva Pupu kirjoitti:Mun mielestä on hauskaa, että palstalla on yksi todellinen moniosaaja. Olen aina halunnut tavata sellaisen, ettei ihan urbaanilegendaksi jäis.

Kyllä lahjakas ja itsevarma ihminen oppisi varmaan suurimman osan ammateista jos vain tahtoa riittää, poislukien tietyt taide- ja urheiluammatit. Itseltä puuttunut se itsevarmuus/sosiaalisuus ja tahto suurimpaan osaan hommista, ehkä EW:llä vain tahto?

Tiski kirjoitti:

EveryWoman kirjoitti:Juu mutku mä otin katsos tämän niin henkilökohtaisesti, että aloin miettiä miten itse pärjäisin tuollaisena äijänä elämässä.

Menestyit aika huonosti, koska mietit asioita nykyisestä lähtökohdistasi ja koettamatta eläytyä keski-ikäisen johtajasmiehen ajatusmaailmaan.

Eivätkö he olekaan yksilöitä? Mies olen jo valmiiksi, keski-ikäisyydessä on vähän enemmän eläytymistä. Mutta tärkeämpänä pointtina: joku heistähän eksyy aina välillä nettiin kyselemään, mikä mahtaa olla pielessä kun tuntuu niin paskalta vaikka kaiken pitäisi olla hyvin. Olen muutamia kertoja noihin keskusteluihin osallistunut, ja eläytyminen tulee sitä kautta. Varmaan käsitykseni on tämän vuoksi myös vääristynyt - kai suurella osalla heistä pyyhkii omasta mielestäänkin hyvin, ainakin jonkin aikaa.

Aiemmassa viestissäsi näytit olettavan, että edellä luettelemasi asiat ovat kategorisesti tavoiteltavia ja että niistä seuraa hyvä elämä.

En minä mitään olettanut. Kerroin vain heppujen olosuhteista, totesin että ne ovat monista kovasti tavoiteltavia juttuja ja haastoin sinut pohtimaan, että onko näillä hepuilla sittenkään oikeasti rankkaa. Tuo "oletus" on sinun päätelmäsi.

aiemmin Tiski kirjoitti:Veikkaisin että feministien kotkotukset liikuttavat heitä suurin piirtein yhtä paljon kuin sangollinen paskaa.

Veikkaus, oletus, arvelu, u name it.

Mä luulisin kanssa näin. Ja muita vaihtoehtojahan ei sitten olekaan?

Kummalla on sinusta rankempaa nyky-yhteiskunnassa, sovinistisella johtajaäijällä vai pitkäaikaistyöttömällä alkoholistilla?

Riippuu johtajasta ja alkoholistista, mutta keskimäärin veikkaisin että alkoholistilla (kuten jo sanoinkin). Mitä yrität sanoa?

Mm, no sehän siinä kinkkinen puoli onkin. Olen sattuneesta syystä jutellut eräänkin miehenpuolen kanssa, joka työnsä vuoksi joutuu olemaan tekemisissä statuksen tavoittelijoiden (ja sitä saavuttaneiden) kanssa, ja joiden yksityiselämä vaikuttaa.. No, sellaiselta, mitä he varmaankaan eivät tavoitelleet.

Kerro toki lisää.

Menee liian henkilökohtaiseksi ja tunnistettavaksi.

Hauska kuulla yksilöllisistä keskustelutaipumuksistasi!

Kerroinko niistä jotain?

Kunhan yritän hahmottaa, milloin puhumme yksilötasolla ja milloin yleisesti.

Zeb kirjoitti:

Rouva Pupu kirjoitti:Mun mielestä on hauskaa, että palstalla on yksi todellinen moniosaaja. Olen aina halunnut tavata sellaisen, ettei ihan urbaanilegendaksi jäis.

Kyllä lahjakas ja itsevarma ihminen oppisi varmaan suurimman osan ammateista jos vain tahtoa riittää, poislukien tietyt taide- ja urheiluammatit. Itseltä puuttunut se itsevarmuus/sosiaalisuus ja tahto suurimpaan osaan hommista, ehkä EW:llä vain tahto?

Ja aika. Ei sitä kaikkea ehdi opetella. Esim. vaatesuunnittelu on itselleni niin vaikeaa, että sen opettelemiseen on mennyt noin kaksi kertaa enemmän aikaa normisuoritustahtiin verrattuna.

Jos siis Pupu minua tarkoitit tuolla todellisella moniosaajalla, niin joudun tuottamaan sinulle pettymyksen. Uskon, että olisin voinut oppia hyväksi pörssikeinottelijaksi, mutta en kuitenkaan tosiasiassa ole sellainen. Siinä on iso ero. Omalla alallanikin olen pikemminkin alisuorittaja.

Vesper kirjoitti:limaisen viiskybäisen miljardöörin

Tätä mä en tajua tätä ikuista rikkaan vanhan gubben limaisuutta.

Millä tavalla Richard Branson, Antti Herlin, Nalle Wahlroos jne ovat limaisia?

elco kirjoitti:Tätä mä en tajua tätä ikuista rikkaan vanhan gubben limaisuutta.

Ei kun sä et nyt tajunnut mua. Se saisi olla jopa limainenkin, kunhan tietyt ehdot täyttyy. Mähän käyn tunnetusti kuumana vanhoihin gubbeihin, jotka ei ole edes miljardöörejä, kuten Hjallikseen ja Saleen, eikä niissä kummassakaan ole mitään limaista.

aiemmin Tiski kirjoitti:Veikkaisin että feministien kotkotukset liikuttavat heitä suurin piirtein yhtä paljon kuin sangollinen paskaa.

Veikkaus, oletus, arvelu, u name it.

Miten se, että sovinistijohtajat eivät feministien muutospyrkimyksille juuri korvaansa lotkauta, liityy hyvään elämään???

Riippuu johtajasta ja alkoholistista, mutta keskimäärin veikkaisin että alkoholistilla (kuten jo sanoinkin). Mitä yrität sanoa?

Että ehkä sovinistijohtajilla ei ole sittenkään niin kovin rankkaa. Paljon vähemmän rankkaa kuin vaikka sovinistiperusinsinöörillä joka vääntää koodia kunnes hommat ulkoistetaan Intiaan tai feministihumanistilla, joka tuskailee pienellä apurahalla jossain instituutissa pohtimassa, miksi yhteiskunta on sellainen kuin on. Se, että onko kellään heistä hyvä elämä omasta tai jonkun muun mielestä, on ihan eri juttu.

Menee liian henkilökohtaiseksi ja tunnistettavaksi.

Hauska kuulla, että perheelläsi menee hyvin!

Kunhan yritän hahmottaa, milloin puhumme yksilötasolla ja milloin yleisesti.

[quote="Tiski"][/quote]

Sen lisäksi että avatar erehdyttää koko ajan Homeboyksi, myös tekstit ovat nykyään samankaltaisia. Liekö silkkaa sattumaa?

Tiski kirjoitti:Miten se, että sovinistijohtajat eivät feministien muutospyrkimyksille juuri korvaansa lotkauta, liity hyvään elämään???

Veikkauksesi koski siis vain sitä, että näillä tyypeillä "ei ole rankkaa", eikä sitä että heidän elämänsä olisi mahtavan jees?

Pohdinta: Itse olen kyseenalaistamattomasti olettanut, että jos jokin elämäntyyli on monen ihailema ja tavoittelema, syynä on sen oletettu mahtavuus. Että se ei ajatuksena ihan riittäisi, että tuon elämän saavuttaneilla ei ole yhtä rankkaa kuin pitkäaikaistyöttömällä rappioalkoholistilla. Olisikohan tämä oletus järkevää kyseenalaistaa?

Riippuu johtajasta ja alkoholistista, mutta keskimäärin veikkaisin että alkoholistilla (kuten jo sanoinkin). Mitä yrität sanoa?

Että ehkä sovinistijohtajilla ei ole sittenkään niin kovin rankkaa. Paljon vähemmän rankkaa kuin vaikka sovinistiperusinsinöörillä joka vääntää koodia kunnes hommat ulkoistetaan Intiaan tai feministihumanistilla, joka tuskailee pienellä apurahalla jossain instituutissa pohtimassa, miksi yhteiskunta on sellainen kuin on.

Perustele väittämäsi (edit: tai oletuksesi).

Menee liian henkilökohtaiseksi ja tunnistettavaksi.

Hauska kuulla, että perheelläsi menee hyvin!

Ihan ulkopuolisien tahojen yksityisyyttä suojelen, ja itseäni haasteilta.

EveryWoman kirjoitti:Veikkauksesi koski siis vain sitä, että näillä tyypeillä "ei ole rankkaa", eikä sitä että heidän elämänsä olisi mahtavan jees?

Nyt tuli piipon sijasta napakymppi.

Pohdinta: Itse olen kyseenalaistamattomasti olettanut, että jos jokin elämäntyyli on monen ihailema ja tavoittelema, syynä on sen oletettu mahtavuus. Että se ei ajatuksena ihan riittäisi, että tuon elämän saavuttaneilla ei ole yhtä rankkaa kuin pitkäaikaistyöttömällä rappioalkoholistilla. Olisikohan tämä oletus järkevää kyseenalaistaa?

Perustele väittämäsi (edit: tai oletuksesi).

Johtajia koskien minun oletukseni on kuitenkin se, että jos on rahaa ja valtaa, elämän perusongelmat ovat melko vähäiset. Ei tarvitse miettiä asuntolainaa eikä toimeentuloa. Ihmissuhteet voivat olla itse kullakin päin persettä tai erinomaisesti riippumatta asemasta, mutta uskoisin että johtajasmiehillä on niissäkin enemmän valinnanvaraa kuin monilla muilla. Miksi heillä siis _sinun_ mielestäsi olisi kovin rankkaa?

Ihan ulkopuolisien tahojen yksityisyyttä suojelen, ja itseäni haasteilta.

Kunhan parodioin omaa keskustelutapaasi

Tiski kirjoitti:Johtajia koskien minun oletukseni on kuitenkin se, että jos on rahaa ja valtaa, elämän perusongelmat ovat melko vähäiset. Ei tarvitse miettiä asuntolainaa eikä toimeentuloa. Ihmissuhteet voivat olla itse kullakin päin persettä tai erinomaisesti riippumatta asemasta, mutta uskoisin että johtajasmiehillä on niissäkin enemmän valinnanvaraa kuin monilla muilla. Miksi heillä siis _sinun_ mielestäsi olisi kovin rankkaa?

Tuota niin nythän puhuttiin Audi-miehen kaltaisista sovinistijohtajista, eikä johtajan asemassa olevista yleisesti ottaen.