Kitinä

Suvinen kirjoitti:Jumalauta nyt.

Nää lastenkasvatusasiat vaan on sellasia, että voi vain toivoa, etteivät mene massan mukana teineinä. Mutta kääntöpuolella on taas se, että elleivät olet huippu-urheilijoita tai neroja, tulevati kiusatuiksi. Joten kasvatat lapsesi miten vaan, suurella todennäköisyydellä sitä kaljaa tulee vedettyä 13-vuotiaana nyky-Suomessa. Kotonahan tästä ei kerrota mitään.

Mulla alkaa vissiin olla kaikki toivo käytetty tuon esikoisen kanssa. Joka päivä tapellaan kuin katupojat. Se perhana osaa painella kyllä niitä nappeja, joista minä tulistun välittömästi. On lisäksi ylpeä, itsepäinen, äkkipikainen ja pitkävihainen, joten kaikki katastrofin ainekset on kasassa.

Vittumaisínta tässä on, että päivä päivältä löydän itsestäni enemmän omaa faijaani - jonka kanssa tapeltiin ensimmäiset 18 vuotta kuin katupojat.

Ei omena näemmä jne. Vitutuksen määrä infernaalinen^2*53

^Pahoittelen pappailuun tunkemista, mutta kun ylläoleva teksti oli suoraan kuin omasta suusta tietyllä tavalla. 3v on ilmetty minä; täynnä muka-fiksuja comebackejä, osaa jo käytellä sarkasmia taitavasti.. tai miten nyt 3v osaa "kettuilla". On myös todella samanlainen siinä, että on joko iloinen ja hyvällä tuulella tai täysin päinvastoin; ollaan vaan täysin päinvastoin turhan usein samaan aikaan ja silloin kipinöi.

Mä tunnen teidän tuskan. Tytsällä on vielä tapana todeta että nyt äitillä menee hermot, menikö jo, menikö jo, meni. Innolla odotan teini-ikäänsä :/

RP kirjoitti:Mä tunnen teidän tuskan. Tytsällä on vielä tapana todeta että nyt äitillä menee hermot, menikö jo, menikö jo, meni.

awwww

Usein tullut marmatettua esikoisen raivareista ja uhmasta. Viimeisen viikon tuo on ollut sitten kuin herran enkeli. Kun eräänä iltana pikkuveli olisi tahtonut hänen unilelunsa välttämättä itselleen, meni reippaasti tekemään vaihtokauppaa toiseen nalleen - lähes oma-aloitteisesti.

Eilen toivotellessani hyvää yötä toivotti punkasta "ja oikeen hyvää ja rauhallista yötä sullekin, isi"

Jos olis sukassa reikä ollut, olisin valunut kenkään

Uudesta päiväkodista tuli viestiä, että poika on kiltti. Vähän pelottaa, toivottavasti ei tule samanlaista nössöä kuin minusta, vaan tosimies (TM). Mikä neuvoksi? Säännöt pois, remmiä peliin, kaikki anteeksi, mitä???

^Ajattele positiivisesti, saa kaikki gimmat.

Elppis kirjoitti:^Ajattele positiivisesti, saa kaikki gimmat.

W00t???

Rentuthan ne naiset vie.

NuoriDaavid kirjoitti:

Elppis kirjoitti:^Ajattele positiivisesti, saa kaikki gimmat.

W00t???

Rentuthan ne naiset vie.

Jos se isäänsä tai postimieheen tulee, niin kyllä se ainakin yhdeltä saa.

So Hard kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:

Elppis kirjoitti:^Ajattele positiivisesti, saa kaikki gimmat.

W00t???

Rentuthan ne naiset vie.

Jos se isäänsä tai postimieheen tulee, niin kyllä se ainakin yhdeltä saa.

Omaa äitiä ei yleensä lasketa. Muutenhan gattiskin olisi saanut.

NuoriDaavid kirjoitti:Omaa äitiä ei yleensä lasketa. Muutenhan gattiskin olisi saanut.

Niin ne pätevimmätkin suvut joskus vaan sammuvat.

Joo, kiltteys on vähän kuin ujous, kiltit syödään elävältä. Lapsi kannattaa kasvattaa pitämään puoliaan.

Häh siis ette oo tosissanne? Eikös ole tutkittukin juttu että kiltteys jopa kannattaa? Totta kai kannattaa opettaa lapsi tulemaan toimeen toisten kanssa, en siis meinaa että opettaa kynnysmatoksi. (Vai onko sarkasmidetektorini kenties taas rikki?)

Mä luulen että ei tässä ihan nyt sitä tarkoitetakkaan, ihan ainakaan niin vakavasti.

Kiltteyttä ei juurikaan kai tarvitse opettaa, ujoutta yms. saako niitä edes karsittua, eikö ne ole osa luonnetta.

Itse opetan tyttöä olemaan olematta kynnysmatto, koska tosiaan on niin kiltti, huomaavainen ja kohtelias toisille lapsille. Antaa omat lelunsa käyttöön, ei ota toisten kysymättä lupaa, hakee isojen poikien palloja kun ovat pihalla potkimassa yms. On erittäin epäitsekäs.

Mitä olen opettanut että jos hänen kädestään otetaan jotain pois niin ei käy, ei sovi. Osaa siis vaatia takaisin, pitää puolensa. Ja kun isot pojat alkaa kiusaamaan eli tahallaan potkimaan palloja kauas että tytsä joutuu juoksemaan ympäriinsä, niin se pysähtyy juuri niille aloilleen ja toteaa että ei käy, ei sovi.

Mä olen tosi kiltti ja kohtelias, mutta jos hypit silmille, ei hyvä heilu. Niin opetan ja aion jatkossakin opettaa pyöritteli joku silmiään taikka ei.

Kottarainen kirjoitti:Häh siis ette oo tosissanne? Eikös ole tutkittukin juttu että kiltteys jopa kannattaa? Totta kai kannattaa opettaa lapsi tulemaan toimeen toisten kanssa, en siis meinaa että opettaa kynnysmatoksi. (Vai onko sarkasmidetektorini kenties taas rikki?)

Enhän mä sanonut mitään suuntaan tai toiseen.

RP kirjoitti:Kiltteyttä ei juurikaan kai tarvitse opettaa, ujoutta yms. saako niitä edes karsittua, eikö ne ole osa luonnetta.

Tuntuu itsestäkin siltä että ihan sama mitä opettaa kun jokainen muksu on vaan niin sitä millainen nyt sattuu olemaan. Se varmaan on tosin mahdollista että tuo "mitä sattuu olemaan" onkin isoksi(?) osaksi tulosta siihen astisesta elämänkaaresta ja mallista minkä lapsi on saanut. Mulla on vaan sellainen olo, että ihan sama mitä selitän ja opetan, tuo toimii omana yksikkönään. Yritän toki silti opastaa ettei saa viedä niitä leluja kädestä vaan pitää kysyä lupa jne, mutta ei ainakaan toistaiseksi ole oppi mennyt perille. Onneksi ei ole luontaisesti mitenkään raju otteissaan, sitten saisi varmaan jo hävetä, sen verran omistushaluinen tuntuu tyttö olevan. Toivon että on vaan ikään kuuluvaa.

Siitä olen ylpeä kun asioidessa tyttö huutelee itse omat kiitoksensa ja olehyvänsä, kun äiti tekee ostoksia. Ilmeisesti meillä vanhemmilla on siis edes alkeelliset käytöstavat. Toivoisin osaavani opettaa lapselle niin hyvät käytöstavat, että sen olisi helppo olla kuin kala vedessä tilaisuuksissa, joissa epäsosiaali-äiti tuntee olonsa lähinnä orvoksi.

NuoriDaavid kirjoitti:Enhän mä sanonut mitään suuntaan tai toiseen.

Ok, kiltti poika! *taputtaa päälaelle*

Kottarainen kirjoitti:

RP kirjoitti:Kiltteyttä ei juurikaan kai tarvitse opettaa, ujoutta yms. saako niitä edes karsittua, eikö ne ole osa luonnetta.

Tuntuu itsestäkin siltä että ihan sama mitä opettaa kun jokainen muksu on vaan niin sitä millainen nyt sattuu olemaan. Se varmaan on tosin mahdollista että tuo "mitä sattuu olemaan" onkin isoksi(?) osaksi tulosta siihen astisesta elämänkaaresta ja mallista minkä lapsi on saanut. Mulla on vaan sellainen olo, että ihan sama mitä selitän ja opetan, tuo toimii omana yksikkönään. Yritän toki silti opastaa ettei saa viedä niitä leluja kädestä vaan pitää kysyä lupa jne, mutta ei ainakaan toistaiseksi ole oppi mennyt perille. Onneksi ei ole luontaisesti mitenkään raju otteissaan, sitten saisi varmaan jo hävetä, sen verran omistushaluinen tuntuu tyttö olevan. Toivon että on vaan ikään kuuluvaa.

Siitä olen ylpeä kun asioidessa tyttö huutelee itse omat kiitoksensa ja olehyvänsä, kun äiti tekee ostoksia. Ilmeisesti meillä vanhemmilla on siis edes alkeelliset käytöstavat. Toivoisin osaavani opettaa lapselle niin hyvät käytöstavat, että sen olisi helppo olla kuin kala vedessä tilaisuuksissa, joissa epäsosiaali-äiti tuntee olonsa lähinnä orvoksi.

Varmasti on niin että se opittu malli on isossa osassa, mutta mielestäni nuo tietyt persoonan piirteet näkyvät jo synnytysosastolla. Oli aikaa seurata silloin, ja kyllä niissä vauvoissa oli isojakin eroja. Olisi mielenkiintoista nähdä sama konkkaronkka nyt, vanhempana.

Tässä iässähän mitä meidänkin muksut on; koetellaan, opetellaan, kehitytään. Missä teidän tytsä on omistushaluinen leluistaan (?) ja ottaa käsistä, mutta sanoo kiitos ja ole hyvä, meidän tytsä taas antaa lelunsa eikä ota käsistä, mutta ei osaa (opetuksista huolimatta) pyytää kauniisti jotain halutessaan vaan se on aina anna sitä, anna tätä NYT. Kiitos ja ole hyvä tulee kyllä, mutta unohtelee sopivasti ja pitää siitä erikseen huomautella.

Tuskin teillä opetetaan että ilman lupaa otetaan ja meilläkin opetetaan aina pyytämään kauniisti ja kiittämään, mutta näin se sitten on mennyt :D Eli varmasti luonnekysymys, ja myös kysymys siitä mitkä taidot se lapsi itse haluaa omaksua ja millä hetkellä sen haluaa tehdä.

Olen ihan vakuuttunut että noista tulee tervepäisiä otuksia :D

Kottarainen kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Enhän mä sanonut mitään suuntaan tai toiseen.

Ok, kiltti poika! *taputtaa päälaelle*

Elppis kirjoitti:3v on ilmetty minä; täynnä muka-fiksuja comebackejä, osaa jo käytellä sarkasmia taitavasti.. tai miten nyt 3v osaa "kettuilla". On myös todella samanlainen siinä, että on joko iloinen ja hyvällä tuulella tai täysin päinvastoin; ollaan vaan täysin päinvastoin turhan usein samaan aikaan ja silloin kipinöi.

KK:lle osoitettu myös.

Juniorissa on tosi paljon omia luonteenpiirteitä (niitä negatiivisiakin, no on pikkusessakin toim. huom).

Joskus vääntäessä on auttanut kun on tajunnut, että siinä ne pertin supergeenit vääntävät eteenpäin ja on mennyt nauruksi. Sitten tilanne onkin helpottanut. Suosittelen.

exPertti kirjoitti: Suosittelen.

Jep, mieskin aina nauraa että "ihan kuin väittelisin sun kanssa", kun esikoisen kanssa tulee sanaharkkaa.

Itse ajattelen tytön luonteenpiirteet niin, että minua miellyttävät piirteet ovat suoraan minulta perittyjä tai opittuja ja ne muut piirteet sitten äitiltä tai ilkeiltä kavereilta omaksuttuja.

Kolme viikkoa kuukauden faijalomasta takana, ja lasten kanssa olen leikkinyt koko aikana about en mitään.

Raksalla ramppaaminen alkaa olla jo rutiini ja kun neiti herättää aamuyöstä viiden maissa, syötän ja vaihdan sille vaipan, ja sit häivyn raksalle palatakseni illalla kasin jälkeen. Iltasyötän pojan ja vien nukkumaan. Puol tuntia omaa aikaa, ja sit noin kympiltä ite nukkumaan.

Vielä viikko lomaa jäljellä, ja sit joutuu takas itpaskamaailmaan, lepäämään.

Anteeksi poikani etten ole vienyt sinua uimaan ja laskemaan liuhumäkeä.