Niin niin. Toiset pilkkaa kun en tekstiviestillä saa heti korjaajaa vuorokaudenajasta riippumatta ja olen muka niin pihi, rahalla kuulemma Saisi tätäkin. Ja voisin itse vain maata hotellissa. Ei niin, kyse oli selvittää kuka mahdollisesti suostuisi tulemaan ja tuurillla se tunsi toisen (putkimiehen), joka suostuu myös. Ei siihen raha auta, tosiaan pitäisi ostaa pari konsernia sitten.
Sinä Pulkannaru taas vaikutat vähän syyllistävän, etten tee kaikkea omin käsin. Ristiriitaista. Joku työmoraali ja miehen kunnia?
¨
Ei tässä akuutissa semihätätilanteessa ollut aika ja paikka minun lähteä harrastamaan ja turaamaan.
Osaanhan minä pulttia vääntää ja pieniä johtojakin yhdistää. Silti tämä oli suojakytkimen (jonka takana myös kaivon lämmitys enon systeemillä) ja moottorin hajoamisesta lähtien selvää heviä oikean sähkömiehen hommaa, johon ei maallikon oikeastaan pitäisikään koskea. Tai ainakaan nyt ei ole minun aika harjoitella. Lisäksi ne kokeneet käsistään kätevät ammattimaiset rasva-apinatkin saivat taistella tosissaan, kiroillen ja värkkejään rikkoen, että saivat moottorin ja pumpun edes irti. Niin ja sanoinhan, että peukaloni on palanut. Karseen näköinen vieläkin, ei sillä mitään voimallista vääntele. Ja ilmasto on joo ankara.
Suojakytkimen vaihdon jälkeen sulatin toki itse toholla umpijäisen pumpun ja vesisäiliön. Osoittautui turhaksi ja sillä keinolla viaksi selvisi moottori. Siinä lämmittäessä se tulipalo, luulenpa ettei minun vikani koska letkuhan on ihan seula ja mätä vaikkei näyttänyt siltä.
Se tietysti moka, etten nähnyt heti alkuun, että pumppukin on paskana. Mutta eipä huomanneet siellä ryömineet asentajatkaan kuin vasta viidennellä tunnilla, ahdas loukko.
Työkaluja ja koneita ostan vain pitkäaikaisen,
tuottavan tarpeen mukaan. Esimerkiksi osaan käyttää ja olen käyttänyt raivaussahaa. Mutta kun piti raivata yksi pusikko, ja pitkään aikaan ei toista, laskin että tulee halvemmaksi teettää metsänhoitoyhdistyksellä kuin ostaa/vuokrata omat varusteet. Ja säästyy rakolta laiskan kämmenessä

Tuo kaivo on varsinkin once-in-a-lifetime -tilanne. Kuten sähköviatkin yleensä. Ja nyt ei ollut aika ja paikka harjoitella käden taitoja.
Eilen siis varoitin naapurin hörhöbossia, että poistavat sähköpaimenet siitä vuokrapellolta tai niiden yli ajetaan. Selitin sille hoonosoomelle ja sovittiin, että varsinainen maanviljelijänsä eli pehtoori soittaa minulle tänään. Arvata saattaa, että ei soittanut. Tuskinpa ne myös hänelle mainitsemani kaksi vuotta yliajan tukkeena olevat suursäkkinsä mihinkään koskaan lähtevät, sana ei varmaan välity. Tekis mieli hinata ne traktorilla maata pitkin SteinerBossin omalle pihalle

Anyway kun nyt. olen varoittanut, sitten auralla vain ajetaan niiden sähköaitojen yli. Minä ainakaan en ala niitä purkamaan ja keppejä jäisestä maasta nyhtämään.
Pihanikin lumipyryjen jälkeen auraava linkourakoitsija ei vastannut, tai siis vain vastaaja eikä tulosta soittopyynnöistä. Sitten onnenpotkuna tuli se sähkömies tuomaan korjaamaansa palanutta lämmitintä. Tiesi kertoa, että auramies on vaihtanut puhelinta ja sitya vanhaa ei juuri tarkkaile! Siinä olis saanut soitella. Noh sähköäijä soitti itse heti auramiehelle ja kas, tuo on Virossa! Lykkynä tulee kuitenkin huomisaamuksi ja ehtii aurata pellolla ennen kuin pumpun ja putkimiehen pitäisi saapua. Siis ilman palovahinkoa lämmittimeen en olis saanut tietää uutta numeroa.
Kiitin että sähköheebo oli järkännyt putkimiehen, ja kysyin uudestaan mahtaisiko tuo olla lähtenyt tänne jos tuntematon soittaisi. Hää arveli että keskustan putkiliikkeet ei varmaan olisi lähteneet, tuo kyllä. Ei muuten voisi ollakaan mun tuttu, ihan eri kylästä. Sanoi että muuten kuin hänen kautttaan tuskin olisin sitä putkimiestä löytänyt, heillä on yhteistyötä. Siis ei ihan Kitinätuuria tämä, mutta jotain sentäs.
Mutta tyypillinen Kitinäläinen olsii joko tehnyt itse kuten Pulkannaru tai sitten yhdellä tekstiviestillä random sähkö- ja putkimiehelle korjauttanut valmiiksi jo samana päivänä? Joojoo, teidän maailmassa. Olette te niin erinomaisia.