Lähetetty: 22.04.2011 3:10
Niin mistä työstä?
Minun ongelmani on, että eihän minusta ole kuin valmiista leivästä paskaa tekemään. Ja sitäkin huonosti, koska aina on ripuli.
Minulla varmasti on joitain keskivertoa parempia kykyjä, mutta heikkouteni mitätöivät ne. Neurootikko, masentunut aina. Esimerkiksi käden taitoja minulla ei juuri ole. Enkä opikaan, runkkaamista lukuunottamatta. Käytännön ammatit eivät siis käyneet. Tekniikka on kiinnostanut aina, mutta koska en selvinnyt lukion pitkästä matikasta, Polit sun muut olivat siihen aikaan out. Neljä laudaturia, mutta mitäpä niillä tekee kun kirjoitin vain ne ja matikka puuttui.
En tiedä onko se ylpeyttä vai lapsellisuutta, mutta en voinut kuvitella opiskelevani Systeemin rattaaksi, kuten kauppatieteitä tai lakitiedettä. Ketä ne oikeasti kiinnostaa ja miksi muuten kuin palkan takia? Vaan mieluumin oikeita, tosiolevaa tutkivia tieteitä. Tähtitiede olisi kiinnostanut, mutta siellähän tarvitaan matikkaa. Biologiaan menin oikeastaan syystä saada arvovaltaa maailmanparannukseen. Luonnonsuojeluun ja eläinsuojeluun. Siis epärehellisestä syystä. Historiaa sitten vain, koska tuskin mistään muualtakaan olisin voinut opintorahaa pummata. Selvähän se, että noilla saa vain muutama harva työpaikan, tutkijoina. Opettajaksi yrittäminen ei sekään innostanut, hyi helvetti. No, tulipa jotain yleissivistystä.
Erään henk.koht. romahduksen ja työttömyyden ja työllisyyskurssin jälkeen päädyin vakavasti alipalkatuksi nettisivujen tekijäksi. Viideksi vuodeksi. Onneksi silloin olin autuaan tietämätön esimerkiksi koodauksen tai grafiikan pilkunnussintavaatimuksista. Onneksi pomoni ja asiakkaani olivat myös, ja vain kehuivat. No, kai olin parempi kuin edellinen orja ja nuo ihmisethän eivät halua maksaa. Sen hämmästyneenä totesin, että minullahan oli työmoraalia. En osannut mitään, mutta sillä vähällä osasin keksiä uusia ratkaisuja säännöistä piittaamatta. Varastaa, muuntaa, yhdistellä ja vetää perseestään. Suurin osa oli bulkkityötä, mutta uusien sivustojen luominen oli hauskaa.
Sitten niltä loppui yksi rahoitushana, ja vakituiset potkittiin pois. Tukityöllistettyjä tilalle. Selväähän on, että nettikuplan jo aikoja sitten romahdettua, ilman tosikoulutústa ja niillä taidoilla en alalta työpaikkaa enää saisi.
Onneksi minulla on aina ollut lopullisena backuppina tämä maatila. Mutta kas, enoni oli siittänyt äpäräpojan, joka 47-vuotiaana ilmaantui ja duunasi isyysjutun. Tilan enolta ostettuanikin seurasi vuosien oikeusjuttu. Ei tilan omistusoikeudesta, vaan perinnöstä ja saanko puolikastani siitä vai joudunko maksamaan senkin ohella niin paljon lisää, että kaikki menee nurin. Voitin kahdessa oikeusasteessa, Vasta syksyllä selviää, saavatko valitusluvan Korkeimpaan. Oikeusjuttu vaati paljon omaa työtä. Asianajajankin ohjaamista. Ehkä minun olisi sittenkin pitänyt alkaa juristiksi, kuten isäni kehoitti. Mutta edelleenkin eihän se ole mikään tiede. Eikä lakia edes ole vaikeissa tapauksissa. Pelkkää taikuutta ja suostuttelua. Ja juristina muiden ihmisten tai korporaatioiden puolesta. Ei innosta.
Mehtärahaa on. Mutta en ole oikeusjutun takia en ole uskaltanut investoida, että itse tekisin paljoakaan maatöitä. Ilman omia koneita hankalaa, eikä välttämättä kannata muutenkaan. Kunhan välillä ajelen traktoria sen verran kuin voin. Minun työni on siis enimmäkseen päätöksiä, ohjeistusta, neuvotteluja, sopimuksia. Harvoin sitäkin. Tavallaan miellyttää olla asemassa, jossa ratkaisuni vaikuttavat kourallisen muitakin ihmisiä elämään. Rispektiä tippuu, hyvää tai huonoa. Ainakín ovat kohteliaita. Mutta ei se oikein riitä.
Olen kohta vanha ja nyt tosi uupunut. Vaimoväkeä en saa. En perhettä. Olen kovin huolissani miten minun käy, kun vanhempani kuolevat. Olen silloin orpo piru helvetissä. Ilman tarkoitusta. Jotain saisi olla.
Sehän on selvää, että kunnon töitä en mistään enää saa.
Voitte tietysti neuvoa, että menepä siinä sivussa paskadunnin vaikka siivoojaksi tai taksikuskiksi. Mutta sori, itselle merkityksettömän työn tekeminen Systeemin hyväksi ei innosta. Hyvä kun sentään olen päässyt sellaisen ulkopuolelle.
Jotain luovaa ehkä, vaikkei siitä paljoa makseta?
No, messiaskompleksi ja maailmanparannushalu on. Mutta nuorena en ymmärtänyt, että sellainen vaatiikin järjestötöitä ja sosiaalisia taitoja. Joita minulla ei ole. Lisäksi pitäisi olla nuoruuden harhaa ja uskoa. Todellisuudessa suurin osa ihmisistä elää ihan eri maailmoissa ja vain halveksii ihanteitani.
Filosofin vikaa on, mutta sitä lajia joka vihaa länsimaista filosofiaa enemmän kuin uskontoja. Joskus perehdyin ja olen unohtanut enemmän kuin urpiainen tietää. Se olisi ollut paskan lapioimista. Ilman että sittenkään tulee ymmärretyksi. Tai joku maksaa siitä.
Lukiossa minulla oli kuvaamataidosta kymppi. Mitä suuresti ihmettelen, ei missään tapauksessa Ateneumiin pyrkimisen tasoa.
Joskus osasin myös kirjoittaa. Ainakin niin kehuttiin. En osaa kirjoittaakaan, korkeintaan ajatella. Mikä on sekin kiistanalaista. Kieli on viholliseni. Tiedän omat vikani. Kielioppivirheet. Kuluneet sanonnat. Tautologiat ja tautofoniat. Loppumattomat sivulauseet. Hämmästelen kitinäläistenkin pulppuavia uusia sanontoja, yleissivistystä kaikilta aloilta ja sujuvaa tekstiä. No, ehkä minäkin hyvän kustannustoimittajan avulla. Mutta kun olen niin erkaantunut muusta ihmiskunnasta, että minulla tuskin olisi edes yleisöä.
Elämäni on tarkoituksetonta. Pelkkää päivästä toiseen kivun turrutusta pornolla ja Karhu-oluella. Annepan allekirjoitusta mukaellen minulla ei liene muuta mahdollisuutta kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
Sörkan klisee: "Kova kundi sarjassaan jos vain sarja löytyisi"
Edit: Tulipa taas itsesääliä. Antakkee pillua!
Minun ongelmani on, että eihän minusta ole kuin valmiista leivästä paskaa tekemään. Ja sitäkin huonosti, koska aina on ripuli.
Minulla varmasti on joitain keskivertoa parempia kykyjä, mutta heikkouteni mitätöivät ne. Neurootikko, masentunut aina. Esimerkiksi käden taitoja minulla ei juuri ole. Enkä opikaan, runkkaamista lukuunottamatta. Käytännön ammatit eivät siis käyneet. Tekniikka on kiinnostanut aina, mutta koska en selvinnyt lukion pitkästä matikasta, Polit sun muut olivat siihen aikaan out. Neljä laudaturia, mutta mitäpä niillä tekee kun kirjoitin vain ne ja matikka puuttui.
En tiedä onko se ylpeyttä vai lapsellisuutta, mutta en voinut kuvitella opiskelevani Systeemin rattaaksi, kuten kauppatieteitä tai lakitiedettä. Ketä ne oikeasti kiinnostaa ja miksi muuten kuin palkan takia? Vaan mieluumin oikeita, tosiolevaa tutkivia tieteitä. Tähtitiede olisi kiinnostanut, mutta siellähän tarvitaan matikkaa. Biologiaan menin oikeastaan syystä saada arvovaltaa maailmanparannukseen. Luonnonsuojeluun ja eläinsuojeluun. Siis epärehellisestä syystä. Historiaa sitten vain, koska tuskin mistään muualtakaan olisin voinut opintorahaa pummata. Selvähän se, että noilla saa vain muutama harva työpaikan, tutkijoina. Opettajaksi yrittäminen ei sekään innostanut, hyi helvetti. No, tulipa jotain yleissivistystä.
Erään henk.koht. romahduksen ja työttömyyden ja työllisyyskurssin jälkeen päädyin vakavasti alipalkatuksi nettisivujen tekijäksi. Viideksi vuodeksi. Onneksi silloin olin autuaan tietämätön esimerkiksi koodauksen tai grafiikan pilkunnussintavaatimuksista. Onneksi pomoni ja asiakkaani olivat myös, ja vain kehuivat. No, kai olin parempi kuin edellinen orja ja nuo ihmisethän eivät halua maksaa. Sen hämmästyneenä totesin, että minullahan oli työmoraalia. En osannut mitään, mutta sillä vähällä osasin keksiä uusia ratkaisuja säännöistä piittaamatta. Varastaa, muuntaa, yhdistellä ja vetää perseestään. Suurin osa oli bulkkityötä, mutta uusien sivustojen luominen oli hauskaa.
Sitten niltä loppui yksi rahoitushana, ja vakituiset potkittiin pois. Tukityöllistettyjä tilalle. Selväähän on, että nettikuplan jo aikoja sitten romahdettua, ilman tosikoulutústa ja niillä taidoilla en alalta työpaikkaa enää saisi.
Onneksi minulla on aina ollut lopullisena backuppina tämä maatila. Mutta kas, enoni oli siittänyt äpäräpojan, joka 47-vuotiaana ilmaantui ja duunasi isyysjutun. Tilan enolta ostettuanikin seurasi vuosien oikeusjuttu. Ei tilan omistusoikeudesta, vaan perinnöstä ja saanko puolikastani siitä vai joudunko maksamaan senkin ohella niin paljon lisää, että kaikki menee nurin. Voitin kahdessa oikeusasteessa, Vasta syksyllä selviää, saavatko valitusluvan Korkeimpaan. Oikeusjuttu vaati paljon omaa työtä. Asianajajankin ohjaamista. Ehkä minun olisi sittenkin pitänyt alkaa juristiksi, kuten isäni kehoitti. Mutta edelleenkin eihän se ole mikään tiede. Eikä lakia edes ole vaikeissa tapauksissa. Pelkkää taikuutta ja suostuttelua. Ja juristina muiden ihmisten tai korporaatioiden puolesta. Ei innosta.
Mehtärahaa on. Mutta en ole oikeusjutun takia en ole uskaltanut investoida, että itse tekisin paljoakaan maatöitä. Ilman omia koneita hankalaa, eikä välttämättä kannata muutenkaan. Kunhan välillä ajelen traktoria sen verran kuin voin. Minun työni on siis enimmäkseen päätöksiä, ohjeistusta, neuvotteluja, sopimuksia. Harvoin sitäkin. Tavallaan miellyttää olla asemassa, jossa ratkaisuni vaikuttavat kourallisen muitakin ihmisiä elämään. Rispektiä tippuu, hyvää tai huonoa. Ainakín ovat kohteliaita. Mutta ei se oikein riitä.
Olen kohta vanha ja nyt tosi uupunut. Vaimoväkeä en saa. En perhettä. Olen kovin huolissani miten minun käy, kun vanhempani kuolevat. Olen silloin orpo piru helvetissä. Ilman tarkoitusta. Jotain saisi olla.
Sehän on selvää, että kunnon töitä en mistään enää saa.
Voitte tietysti neuvoa, että menepä siinä sivussa paskadunnin vaikka siivoojaksi tai taksikuskiksi. Mutta sori, itselle merkityksettömän työn tekeminen Systeemin hyväksi ei innosta. Hyvä kun sentään olen päässyt sellaisen ulkopuolelle.
Jotain luovaa ehkä, vaikkei siitä paljoa makseta?
No, messiaskompleksi ja maailmanparannushalu on. Mutta nuorena en ymmärtänyt, että sellainen vaatiikin järjestötöitä ja sosiaalisia taitoja. Joita minulla ei ole. Lisäksi pitäisi olla nuoruuden harhaa ja uskoa. Todellisuudessa suurin osa ihmisistä elää ihan eri maailmoissa ja vain halveksii ihanteitani.
Filosofin vikaa on, mutta sitä lajia joka vihaa länsimaista filosofiaa enemmän kuin uskontoja. Joskus perehdyin ja olen unohtanut enemmän kuin urpiainen tietää. Se olisi ollut paskan lapioimista. Ilman että sittenkään tulee ymmärretyksi. Tai joku maksaa siitä.
Lukiossa minulla oli kuvaamataidosta kymppi. Mitä suuresti ihmettelen, ei missään tapauksessa Ateneumiin pyrkimisen tasoa.
Joskus osasin myös kirjoittaa. Ainakin niin kehuttiin. En osaa kirjoittaakaan, korkeintaan ajatella. Mikä on sekin kiistanalaista. Kieli on viholliseni. Tiedän omat vikani. Kielioppivirheet. Kuluneet sanonnat. Tautologiat ja tautofoniat. Loppumattomat sivulauseet. Hämmästelen kitinäläistenkin pulppuavia uusia sanontoja, yleissivistystä kaikilta aloilta ja sujuvaa tekstiä. No, ehkä minäkin hyvän kustannustoimittajan avulla. Mutta kun olen niin erkaantunut muusta ihmiskunnasta, että minulla tuskin olisi edes yleisöä.
Elämäni on tarkoituksetonta. Pelkkää päivästä toiseen kivun turrutusta pornolla ja Karhu-oluella. Annepan allekirjoitusta mukaellen minulla ei liene muuta mahdollisuutta kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
Sörkan klisee: "Kova kundi sarjassaan jos vain sarja löytyisi"
Edit: Tulipa taas itsesääliä. Antakkee pillua!