Kitinä

Jokainen katsokoon suhteensa kannalta parhaimman ratkaisun, meille se on tämä. Sun pitää vaan elää sen kanssa ettei kaikki koe massiivista halua lisääntyä vaan haluavat elämältä jotain muutakin. So not.

Ollaan tässä puoltoista vuotta vierailtu säännöllisesti useamman lapsen tai kahden lapsen perheissä, pidempiä aikoja välimatkojen takia, ja olen varsin onnellinen siitä että olen yhden helpon tytön äiti. Koska se mitä näen elämän olevan kahden/kolmen helpon lapsen kanssa, ei mun kuppi kahvia. Pitävät toisilleen seuraa tai ovat pitämättä, päivästä riippuu. Kaksi lujatahtoista luonnetta vaatii aikalailla.

Nojaa, ystävilläni joko on sisaruksia tai ei ole. Pääsääntöisesti ikäerot samaa luokkaa kuin itselläni eli sen 11 vuotta, joten semmosta leikitään yhdessä sisaruksina aikaa ei ole juuri koskaan ollut tuolla tavoin mitä pienemmällä ikäerolla. Kiva veli, ennemminkin isähahmo, en vaihtaisi.

Mutta en ole myöskään sisaruksettomilta kuullut, että elämä olisi ollut jotenkin kamalaa tai vajaata koska oli yksin, ennemminkin päinvastoin. Kaikki ei vaan ole samasta muotista.

RP kirjoitti:Jokainen katsokoon suhteensa kannalta parhaimman ratkaisun, meille se on tämä. Sun pitää vaan elää sen kanssa ettei kaikki koe massiivista halua lisääntyä vaan haluavat elämältä jotain muutakin. So not.

Mun? Ollaanpa sitä nyt herkkiä. Minä esitin vain oman näkökantani. En mielestäni mitenkään kritisoinut muiden valintoja.

RP kirjoitti: Koska se mitä näen elämän olevan kahden/kolmen helpon lapsen kanssa, ei mun kuppi kahvia. Pitävät toisilleen seuraa tai ovat pitämättä, päivästä riippuu. Kaksi lujatahtoista luonnetta vaatii aikalailla.

Kaikki ei vaan ole samasta muotista.

Tuli déjà vu ajasta, jolloin pupulla ei ollut vielä lasta

RP kirjoitti: Mutta en ole myöskään sisaruksettomilta kuullut, että elämä olisi ollut jotenkin kamalaa tai vajaata koska oli yksin

Minä taasen olen kuullut paljonkin tätä harmittelua..

Mä en ole herkkä. Sattuupi vaan olemaan niin, että olet ainoa joka aina tarttuu niihin kun joku ei halua lisääntyä. Äitinä olen ainakin oppinut sen etten heiluta "sulla ei ole lapsia"-korttia. Nimittäin nyt äitinä en tiedä, rakkauden tunnetta lukuunottamatta, mitään mitä en lapsettomanakaan tiennyt. Tämä on sitä itseään.

RP kirjoitti:Mä en ole herkkä. Sattuupi vaan olemaan niin, että olet ainoa joka aina tarttuu niihin kun joku ei halua lisääntyä. .

Höpö höpö. Asia on meillä ajankohtainen, siksi kommentoin.

Alä ole niin herkkä.

Sama kevätpaska vaivaa kuin joka vuosi. Tuntuu, että jokainen vastaantulija on raskaana tai rattaiden kanssa liikkeellä. Minulle on toivotettu tänään hyvää äitienpäivää ainakin kolmesti ja yritetty tyrkyttää koiranäyttelyssä äitienpäiväyllätyksenä äideille jaettavaa suklaalevyä. Kaappia siivotessa törmäsin kaksi vuotta sitten häälahjaksi saatuihin vauvanvaatteisiin.

Tällä tokalla yrityskerralla (viimeeksi palattiin takaisin ehkäisyyn olosuhteiden pakoista) ei olla edes oltu kovin kauaa ilman pillereitä, mutta takaraivossa tykyttää jatkuvasti sellainen epätoivo, että entä jos ei koskaan? Kiusaan itseäni lukemalla netin lapsettomuuskeskusteluja, tarinoita siitä miten seksiä harrastetaan kuumemittarin lukeman tai ovistestin tuloksen mukaan, ja ahdistun siitä lisää.

Vihaan VIHAAN niin paljon sitä, kun tuttavat kyselevät, että joko nyt ja eikö vieläkään? Ihan kun ei tuntisi itseään riittävän epäonnistuneeksi jo ilman muistuttelua.

^

exsu kirjoitti:...

Mä en tunne enkä tiedä ketään joka ei olisi tullut raskaaksi ja saanut vauvaa. Aina se ei ole helppoa, mutta kenenkään syli ei ole jäänyt tyhjäksi. Jos et usko, niin tavataan muutama kerta, kun käyt Helsingissä ja lähetellään muutama meili tai yv, niin johan napsahtaa.

Omaa vauvaa olen odottanut 13 vuotta.

Suviselle ja exsulle Ei vittuilua exsulle, onneksi exsu tietää sen.

Kiitos myötätunnosta! Mä pystyn järjellä käsittämään, että tässä kohtaa on ihan turha stressata ja jännätä. Että siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä ja että oikeasti ei ole mitään hätää. Tunnepuoli vaan ei suostu komppaamaan aina, ja nää äitienpäivät ja muut juhlapyhät tuntuu olevan sen kannalta hankalimpia. Kun mieli on toivonut sitä lasta niin kauan, niin faktat jäävät välillä syrjään.

Jatkankin vielä avautumista kun nousi kaikki taas pintaan. Miten ihmiset voivat olla niin ajattelemattomia? Meille on mm. miehen kaverit tarjoutuneet siittämään lasta jos mieheltä ei kerran onnistu. "Huumorilla" toki, haa-haa-haa. Ja miehen vanhemmat ilmoittivat lähtevänsä jouluksi etelään, koska kälyn perhe on menossa toiseen mummolaan, ja "Eihän sitä viitsi keskenään olla". Meillä ei ole lapsia, joten meitä ei ole.

Anoppi toi meidän kellariin syöttötuolin kun muutettiin yhteen. Että on sitten valmiiksi. Siitä tulee tänä vuonna neljä vuotta. Meille säästetyt vauvanvaatteet annettiin juuri eteenpäin toisaalle, kun ei meillä näy vauvoja tulevan. Kyllähän ihmiset ovat vapaita tekemään lomillaan, omaisuudellaan ja vittu kellarillaan mitä haluavat, mutta välillä tekisi mieli huutaa, että en minä tätä ilkeyttäni tee! Ja jos saisin valita niin asiat olisivat toisin.

^En tiedä mistä kiikastaa tai mitä olette asialle jo kenties tehneet, mutta paras lapsuudenajan kaverini vaimoineen kärsi lapsettomuudesta vuosikausia kovasta yrityksestä huolimatta. Kävivät sitten jossain hedelmöityshoidossa, joka ei sekään tepsinyt. Kokeilivat samaa kuitenkin vielä uudestaan ja homma pelitti: nyt heillä on kaksi keinohedelmöitettyä lasta nurkissaan parkumassa. Eli jollette tuollaista optiota ole yrittäneet, niin uskaltanen suositella ainakin kokeilemaan. Muutenkin vaan pirusti tsemppiä ja jaksamista.

Kiitos Sika tsempistä. Kuten sanoinkin, niin meillä ei ole yritystä todellakaan niin kauaa takana, että voisi puhua lapsettomuudesta tai edes ongelmasta, joten tavallaan stressaan tyhjästä. Enemmän harmittaa ehkä juuri muiden suhtautuminen, että meillä on jotain kovasti väärin tai pielessä kun ollaan oltu kohta jo kaksi vuotta naimisissa ilman lapsia. Jostain syystä se tulkitaan kovin usein niin, että me ollaan itsekkäitä ja halutaan bilettää tms. Oikeasti alunperin raskautumista piti "lykätä" mun magneettikuvausten ym. vuoksi ja jonkin ajan yrityksen jälkeen muista syistä.

Bruce Willisika kirjoitti:^En tiedä mistä kiikastaa tai mitä olette asialle jo kenties tehneet, mutta paras lapsuudenajan kaverini vaimoineen kärsi lapsettomuudesta vuosikausia kovasta yrityksestä huolimatta. Kävivät sitten jossain hedelmöityshoidossa, joka ei sekään tepsinyt. Kokeilivat samaa kuitenkin vielä uudestaan ja homma pelitti: nyt heillä on kaksi keinohedelmöitettyä lasta nurkissaan parkumassa. Eli jollette tuollaista optiota ole yrittäneet, niin uskaltanen suositella ainakin kokeilemaan. Muutenkin vaan pirusti tsemppiä ja jaksamista.

Tähän sen verran että ystävissäni on pariskunta, joka on kokeillut ihan kaikki mahdolliset hoidot ja keinot, useaan kertaan. Juuri nyt on heidän sanojensa mukaan viimeinen kerta meneillään, sen jälkeen antavat luonnon päättää tapahtumista. Äärimmäisen stressaavaa sekä aikaa ja rahaa vievää tuntuisi olevan, henkisistä asioista puhumattakaan.

Tsemppiä kaikille äideille sekä heiksi halajaville

Tossa Alexin aikaisessa mammaporukassa on kaksikin, jotka ovat kokeneet yli 5 vuotta kestäneen hedelmöityshoitosarjan, tuloksetta. Kummatkin raskautuivat vuoden sisällä hoitojen loppumisesta, toinen näistä jo toista kertaa äiti. On se luonto vain kumma juttu.

Jos määki viel vähä.
Myös kaverillani ja vaimollaan oli sama ongelma. Meni 10+ vuotta luonnon- ja tohtorien keinoin. Rahaa paloi ainakin kahden ison perhesauton verran. Lopulta löytyi keinojen coctaili, jolla onnistui. Toinen poika tuli sitten helposti kun apukeinot oli selvillä.

Pulkannaru kirjoitti:Toinen poika tuli sitten helposti kun apukeinot oli selvillä.

Jos haluaa pomminvarman pirkkaniksin, niin kannattaa kokeilla hommaa Ninnin ehkäisyasennossa.

Bruce Willisika kirjoitti: Jos haluaa pomminvarman pirkkaniksin, niin kannattaa kokeilla hommaa Ninnin ehkäisyasennossa.

Ja/tai rekkamiehen kanssa.

Pulkannaru kirjoitti:Lopulta löytyi keinojen coctaili, jolla onnistui.

Joko ovet tuotteistaneet sen ja tienanneet perheautot takaisin?

Pulkannaru kirjoitti:...löytyi keinojen coctaili, jolla onnistui. Toinen poika tuli sitten helposti kun apukeinot oli selvillä.

Onk tää se vanhanaikainen "varpaat länteen päin ja kirves sängyn alla"


edit. Huono vitsi. Oon oikeasti pahoillani niiden puolesta, jotka eivät ole yrityksestä huolimatta saaneet lasta.

Suvinen kirjoitti:Enkä myöskään ymmärrä miten naimisiinmeno muuttaisi ihmiset yhtäkkiä hedelmällisiksi ja lapsia haluaviksi. No, meillä tää on aina tehty vähän toisin - suvussa on ollut tapana joko tehdä lapset ensin ja mennä sitten ehkä joskus naimisiin, tai mennä naimisiin maha pystyssä (viimeisimmissä häissä morsian oli kahdeksannella kuulla) tai sitten on oltu naimisissa kahdeksan vuotta eikä kukaan edes kysele miksei teillä ole lapsia. Jotenkin en näe että nämä asiat olisivat 2000- luvulla enää mitenkään kytköksissä toisiinsa.

No en minäkään. Me on oltu öö 9 vuotta (kait??) yhessä ja kukaan ei koskaan oo kysyny että "no jokos kohta kuulemme pienten jalkojen töminän". Sitä kyllä on kysytty että MIKSI me ei haluta lisääntyä mut se on jääny kyllä siihen. Johtuuko tämä kyselemättömyys siitä että me ei olla naimisissa? Nykyään se kyllä varmaan johtuu jo vähän siitä että olen niin vanha että ei kait kukaan ajattele että tässä iässä ensisynnyttäjäksi. Asia saa ollakin tällä tolalla. Tosin jos jotakuta kiinnostaa niin voin edelleen asiallieen sävyyn keskustella siitä miksi kaikki, esim me, ei lisäänny.

huima kirjoitti:Joko ovet tuotteistaneet sen ja tienanneet perheautot takaisin?

Eli alkaneet kansoittamaan koko maapalloa. Ja tienenneet rahat takaisin huimilla(!) lapsilisillä?
Ei. Kyllä tuo on ihan vain heille kahdelle toimiva keinojen ja kemiallisten aineiden coctaili.

^Näkee ettet ole ekonomi. Tuotteistaneet ja myyneet maailmalle, tai järjestäneet vaikka lapsentekoworkshoppeja.

En kyllä hyvällä tahdollakaan pysty tajuamaan, mitä toisten lasten hankinta kellekään kuuluu. Oksettaa sellainen kysely.

Itse olin parisuhteessa (osan ajasta naimisissakin) 12 vuotta ennen ensimmäistä (ja viimeistä) lasta. Kyselyitä sateli ja tosiaan saimme kerran joululahjaksi jotain vauvojen vaatteita "ihan vain vinkiksi" tms. Mitäs siinä sanomaan kenellekään, että ei vaan lasten teko innosta, sillä tottahan jokaista hengittävää ihmisoliota on pakko kiinnostaa. Voi että suututti.

Nooh... lapsi tuli, mies meni. Ja viisaimmat ihmiset kyselevät vieläkin, että: "milloinkas sitä toista pukkaa, kun tarviihan sille ekalle kaverin". Nää on mun mielestä sellasia asioita, että niitä henkilökohtaisempia saa todella keksiä . Ei vaadn kuulu hyviin tapoihin kysellä...

Onneks ei kuulu lähipiiriin niin spedejä ihmisiä että ostelisi lastenvaatteita vinkiksi. Mä ostaisin pakkauksen kortsuja ihan vaan vinkiksi ja heivaisin sellaisen idiootin vittuun.

So Hard kirjoitti:Onneks ei kuulu lähipiiriin niin spedejä ihmisiä että ostelisi lastenvaatteita vinkiksi. Mä ostaisin pakkauksen kortsuja ihan vaan vinkiksi ja heivaisin sellaisen idiootin vittuun.

Haha! Lastenvaatteita häälahjaksi- pariskunta menee tänä kesänä naimisiin. Tässä onkin ideaa häälahjaksi.


Edit. Siis kortsut, ei heivaaminen.

exsu kirjoitti:

So Hard kirjoitti:Onneks ei kuulu lähipiiriin niin spedejä ihmisiä että ostelisi lastenvaatteita vinkiksi. Mä ostaisin pakkauksen kortsuja ihan vaan vinkiksi ja heivaisin sellaisen idiootin vittuun.

Haha! Lastenvaatteita häälahjaksi- pariskunta menee tänä kesänä naimisiin. Tässä onkin ideaa häälahjaksi.


Edit. Siis kortsut, ei heivaaminen.

Säästöpakkaus kortsuja käärittynä avioeropapereihin. Ja korttiin "ihan vaan vinkiksi."