Kitinä

Liskoista tuli mieleeni (ja miksei vähän lemmikeistäkin); on alkanut metsästyskausi. Suuri jahti! Nimittäin hiiret tunkevat taas sisään. Ja niitä kun ei saa pidettyä ulkona niin millään. On ne sellasia pikku viheliäsiä pirulaisia, ettei mitään väliä. Yrittävät saatanat taas pilata yöuneni. Ja kylvevät jätöksiään paikkoihin joista haju kyllä leviää, vaan siivoaminen ilman rakenteiden purkamista on mahdotonta. Kerpeleen siimahännät! Kannibaaleja ovat vielä kaiken lisäksi. Eilen illalla loukkuun unohtunut paskiainen oli joutunut toisen ruokalistalle. Oli ilmeisesti päättänyt nauttia hieman juustoa jälkiruuaksi, kun näytti juuttuneen niskasta kiinni päälle langenneeseen loukun osaan.

Valtakunta laatu kissasta

Niin ja jos jollain on niitä liskoja, niin täältä saa matelijoille tyypillistä ravintoa. Saldo on jo neljä, tiedän ettei se siihen jää.

Heh. Mietin erityisesti iguaania ja minun käsitykseni mukaan "Irmeli on kasvissyöjä" (kuten eräässä lehdessä joskus otsikoitiin Iguaani-naaraan elämää)

Olen niin kateellinen, kun tuttavani hankki itselleen tuollaisen otuksen. Itselläni ei ainakaan tällä hetkellä ole mahdollisuutta

mozart kirjoitti:Kenelläkään liskoja? Isoja sellaisia..

Minua on kyllä kutsuttu moiseksi, kelpaanko minä?

Starflare kirjoitti:

mozart kirjoitti:Kenelläkään liskoja? Isoja sellaisia..

Minua on kyllä kutsuttu moiseksi, kelpaanko minä?

Jos olet kasvissyöjä, tykkäät liukumäistä ja pidät lasikopista ympärilläsi

mozart kirjoitti:

Starflare kirjoitti:

mozart kirjoitti:Kenelläkään liskoja? Isoja sellaisia..

Minua on kyllä kutsuttu moiseksi, kelpaanko minä?

Jos olet kasvissyöjä, tykkäät liukumäistä ja pidät lasikopista ympärilläsi

Liukumäki varmaan rupeaa ensimmäisen viikon jälkeen saamaan aivan uusia ulottuvuuksia. Lihaa olisi kyllä saatava, ja mielellään nautaa eikä possua. Lasikoppi on ihan hyväksyttävä asia kunhan se on tarpeeksi iso 180 senttiselle ja satakiloiselle joka tykkää välillä riehua oikein tosissaan. Toivottavasti tarjolla olisi myös alkoholia, metallimusiikkia, paijausta ja lässytystä .

Starflare kirjoitti:

mozart kirjoitti:

Starflare kirjoitti: Minua on kyllä kutsuttu moiseksi, kelpaanko minä?

Jos olet kasvissyöjä, tykkäät liukumäistä ja pidät lasikopista ympärilläsi

Liukumäki varmaan rupeaa ensimmäisen viikon jälkeen saamaan aivan uusia ulottuvuuksia. Lihaa olisi kyllä saatava, ja mielellään nautaa eikä possua. Lasikoppi on ihan hyväksyttävä asia kunhan se on tarpeeksi iso 180 senttiselle ja satakiloiselle joka tykkää välillä riehua oikein tosissaan. Toivottavasti tarjolla olisi myös alkoholia, metallimusiikkia, paijausta ja lässytystä .

Kokonainen lehmä saattaa löytyä. Lasikoppiin siis turvalasit, tuli kalliiksi Viina ei sovi liskoille. Raskasta mättöä joka lähtöön pienen lirkuttelun siivittämänä kyllä

Ehkä minä kuitenkin siihen pienempään ja pitkähäntäiseen tyydyn

HellBell kirjoitti: Joskus mietin kateudella niitä koiranomistajia jotka voivat viedä koiransa kesäisin uimaan ja tuottaa siten suurta iloa vedestä pitävälle koiruudelle - esimerkiksi nöffithän rakastanevat vettä..

Rakastavat joo... aina pitäisi olla pulikoimassa jos ollaan vesistön likellä. Tosin koiratkin ovat yksilöitä ja Möllimme ei ollut ihan tosi kova uimari, kahlaili vaan rantavedessä mieluusti.

Sillon on tosi ihanaa olla itse uimassa kun koira saa hepulin kun sen vesipelastusvaistot käy pintaan. Koira hyökkää veteen ja hukuttaa uimarin. Jos ei hukuta niin ainakin raapii verille. Mitä tästä opimme? Kouluta vepe-vaistoinen koira kunnon pelastajaksi tai älä mene uimaan kun ko. koira on läsnä.

Se on syksy taas. Merkitsee kaiken muun ohella myös sitä, että koirien ulkoiluttajat siirtyvät metsistä valaistulle tielle. Ei siinä mitään, kyllä me sinne kaikki mahdumme, kun ollaan fiksusti. Mutta kun. Ja voi että sentään. Joillekin se on niin vaikeaa. Siis pitää se koira narun päässä fiksusti. Annetaan sen poukkoilla tien reunasta toiseen, kun samalla itse seilataan keskellä katua ja hölötetään kovaan ääneen puhelimeen, niin piittaamattomasti, ettei edes Nopsani kellon ääni saavuta kuuloelintä.

Se on nimittäin niin, että lehtien peittämä märkä asfaltti ei ole sitä kaikkein pitävintä pintaa jarrutusta ajatellen. Ja kun se koira poukkaa siihen fillarin eteen niin ettei ehdi kissaa sanomaan, niin voinette kuvitella lopputuloksen. Fysiikan lait eivät ole koiran puolella, eipä minullekaan siinä kovin hyvin käyne. Ja on se vaan perin tylsää tuon tuosta hiljentää hyväksi kiihdytetty vauhti huonosti käyttäytyvien ihmisten takia. Kyllä me sinne mahdutaan, ihan kaikki, kun ollaan fiksusti.

Niin ja hei, ollaan varovaisia siellä ulkona. Käyttäkää heijastinta.

HoundDog kirjoitti:Suuri jahti!

Juurikin tässä taas napsahti. I'm Da Hunter! Sääli heitellä hyvää lihaa korppien ruuaksi. Käärmeen omistajat?

HoundDog kirjoitti: Siis pitää se koira narun päässä fiksusti. Annetaan sen poukkoilla tien reunasta toiseen, kun samalla itse seilataan keskellä katua ja hölötetään kovaan ääneen puhelimeen, niin piittaamattomasti, ettei edes Nopsani kellon ääni saavuta kuuloelintä.

Se on nimittäin niin, että lehtien peittämä märkä asfaltti ei ole sitä kaikkein pitävintä pintaa jarrutusta ajatellen. Ja kun se koira poukkaa siihen fillarin eteen niin ettei ehdi kissaa sanomaan, niin voinette kuvitella lopputuloksen.
Niin ja hei, ollaan varovaisia siellä ulkona. Käyttäkää heijastinta.

Ei voi olettaa että ihmiset huolehtisivat koiran itsensä ja tien reunan väliin kun eivät itsekään osaa pysyä a)reunassa ja b)pois pyöräväylältä. Meinasin kesällä ajaa naperon päälle kun mummonsa ohjasi sen suoraan pyöräväylälle odottamaan liikennevalojen vaihtumista. Siis suoraan siihen eteen. Onneksi oli kuiva keli, sain pyörän pysäytettyä. Sen napero oli sen verran pieni että jos olisin törmännyt niin olisi ollut entinen napero.

Ja ei tämä mitään, kohtahan tulee taas kevät ja alkaa keskustelu suosikkiaiheesta; koirankakoista! IHKUA!

Heijastin on pop.

annepa kirjoitti: Nyt äidillä on Ottu-poika, nöffi, joka töllöttää avatarissani. Ottu on 3v ja multivalio. Täysin tolkuton, ainakin viikkoa liian aikaisin vieroitettu sählääjä.

Edesmenneitä rakkaita ovat nöffit Mölli ja Kaapo mutta heistä en pysty vieläkään puhumaan itkemättä joten se siitä.

Itse olen Landseer-rodun ystävä. Olen omistanut kaksi tuollaista lössykkää. Avattaresi saa ikävöimään.

annepa kirjoitti:

HellBell kirjoitti: Joskus mietin kateudella niitä koiranomistajia jotka voivat viedä koiransa kesäisin uimaan ja tuottaa siten suurta iloa vedestä pitävälle koiruudelle - esimerkiksi nöffithän rakastanevat vettä..

Rakastavat joo... aina pitäisi olla pulikoimassa jos ollaan vesistön likellä. Tosin koiratkin ovat yksilöitä ja Möllimme ei ollut ihan tosi kova uimari, kahlaili vaan rantavedessä mieluusti.

Sillon on tosi ihanaa olla itse uimassa kun koira saa hepulin kun sen vesipelastusvaistot käy pintaan. Koira hyökkää veteen ja hukuttaa uimarin. Jos ei hukuta niin ainakin raapii verille. Mitä tästä opimme? Kouluta vepe-vaistoinen koira kunnon pelastajaksi tai älä mene uimaan kun ko. koira on läsnä.

Kuullostaa tutulta Meillä molemmat lansut olivat vesipetoja ja tuo pelastusvaisto oli todella voimakas. Nuoremman kohdalla olisi koulutus tullut kyseeseen, mutta valitettavan varhaisessa vaiheessa jouduin koirasta luopumaan. Vanhemman kohdalla vedessä läträäminen loppui n. 9 vuoden iässä, kun kohtuuttoman monet virtsarakontulehdukset saivat vanhan neidin arkailemaan.

Pikku-Akka kirjoitti: Pikkukoiran nimenä "Rocky" kertoo enemmän luonteesta kuin isosta koosta. Ja kyllä, olen törmännyt pikkukoiraan joka kantoi ylpeänä nimeä Rocky.

Minä taas olen törmännyt vanhaan mieheen, jolla on vanha, hidas ja hiukan ylipainoinen koira, joku pystykorvan tyyppinen, ja sen nimi on Rambo.

mozart kirjoitti: Itse olen Landseer-rodun ystävä..

Landseerit ja newfoundlanderit vaikuttavat kovin samanlaisilta roduilta, ulkonäön ja luonteenkin - unohtamati vesipelastusominaisuutta- perusteella (joskus koirakirjoja lukeneena näin muistelisin) ; ovatkohan olleet risteytettyjä/jalostettuja alun perin jommasta kummasta rodusta?

HellBell kirjoitti:

mozart kirjoitti: Itse olen Landseer-rodun ystävä..

Landseerit ja newfoundlanderit vaikuttavat kovin samanlaisilta roduilta, ulkonäön ja luonteenkin - unohtamati vesipelastusominaisuutta- perusteella (joskus koirakirjoja lukeneena näin muistelisin) ; ovatkohan olleet risteytettyjä/jalostettuja alun perin jommasta kummasta rodusta?

Landseer on muistini mukaan yhä briteissä mustavalkoisen newfoundilaisen nimellä Tosin jalostuksen myötä on tullut kuitenkin eroja mm. kokoon ja muotoon. Molemmat yhtä lössyköitä

mozart kirjoitti: Landseer on muistini mukaan yhä briteissä mustavalkoisen newfoundilaisen nimellä :) Tosin jalostuksen myötä on tullut kuitenkin eroja mm. kokoon ja muotoon. Molemmat yhtä lössyköitä :D

Ahaa. :) Ovat kyllä ihania lössyköitä.. Tunsin kerran erään hillittömän isokokoisen newfoundlanderinkoiran, jonka nimeksi oli osuvasti annettukin Pontus - oli lempeä ja hurmaava tapaus.

HellBell kirjoitti:Tunsin kerran erään hillittömän isokokoisen newfoundlanderinkoiran, jonka nimeksi oli osuvasti annettukin Pontus - oli lempeä ja hurmaava tapaus.

Hei, minä myös! Mutta kyseisen rodun olemuksen huomioon ottaen nimi saattaa olla aika yleinenkin.

urpiainen kirjoitti:

HellBell kirjoitti:Tunsin kerran erään hillittömän isokokoisen newfoundlanderinkoiran, jonka nimeksi oli osuvasti annettukin Pontus - oli lempeä ja hurmaava tapaus.

Hei, minä myös! Mutta kyseisen rodun olemuksen huomioon ottaen nimi saattaa olla aika yleinenkin.

Hehe! Vähän kuten Rocky schäfereillä! ;-)

HellBell kirjoitti:

mozart kirjoitti: Landseer on muistini mukaan yhä briteissä mustavalkoisen newfoundilaisen nimellä Tosin jalostuksen myötä on tullut kuitenkin eroja mm. kokoon ja muotoon. Molemmat yhtä lössyköitä

Ahaa. Ovat kyllä ihania lössyköitä.. Tunsin kerran erään hillittömän isokokoisen newfoundlanderinkoiran, jonka nimeksi oli osuvasti annettukin Pontus - oli lempeä ja hurmaava tapaus.

Parasta näissä roduissa on juuri tuo leppoisa luonne Ja toki näin isoja rotuja rakastavalle aivan ihanteellisia koiruuksia Eiköhän sitä tule vielä joskus sorruttua, kunhan oma talo löytyy.

Hero, 12v. Valk. länsiylämaan terrieri. Vanha haisuli, jolla haiman vajaatoiminta ja falskaava pissaelin.

Pipari 1½v. Skotlanninterrieri. Pikkunarttu. Nuff said.

Seeprapeipot uusiohetero Sylvesteri(Tipi RIP) ja lapsivaimonsa Fifi.

Lisäksi pieni tankillinen kiduksellisia.

KOIRAIHMISET..

Onko teillä vakuutuksia dogeillenne? Jos on; minkälaisia ja missä vakuutusyhtiöissä? Äh, niistäkin on niin valinnanvaraa; laajaa ja suppeampaa, mutta kaikissa taitaa vakuutusmaksun summa määräytyä koiran ostohinnan mukaan?

Kunhan kyselen, mun pitäs hankkia tuolle vakuutus..

Taavi vuoden vanha munaton poika kissa.
Ollut myös kaksi kappaletta rottia Reijo ja Pentti joista nyt jo aika jättänyt.

Kittys kirjoitti: Onko teillä vakuutuksia dogeillenne?

Aikoinaan perheen kaikki kolme koiraa olivat vakuutettuja. Sitten vanhimman haima pamahti ja vakuutusyhtiö alkoi ämpyillä päästäkseen velvoitteistaan. Mm. väitti, että koiran vaiva oli perinnöllinen, vaikka tapaus oli tällä rodulla, ainakin EKK:N tietojen mukaan, ainut maailmassa.

Eli vakuutus on ihan kiva juttu, niin kauan kuin koirasi käy lekurissa vain rokotettavana.

Ann kirjoitti:

Kittys kirjoitti: Onko teillä vakuutuksia dogeillenne?

Aikoinaan perheen kaikki kolme koiraa olivat vakuutettuja. Sitten vanhimman haima pamahti ja vakuutusyhtiö alkoi ämpyillä päästäkseen velvoitteistaan. Mm. väitti, että koiran vaiva oli perinnöllinen, vaikka tapaus oli tällä rodulla, ainakin EKK:N tietojen mukaan, ainut maailmassa.

Eli vakuutus on ihan kiva juttu, niin kauan kuin koirasi käy lekurissa vain rokotettavana.

Niinpä.. Toivottavasti muuta ei tulisikaan, rokottaa ihan kivasti lompakkoa kaikki "suuremmat" jutut kuin nämä pakolliset. Mutta toisaalta, paree tolle on vakuutus kuitenki hankkia. Sen kans joutuu reissaamaan ja se on myöhemmin jalostuskoira, siinä on rahaakin kiinni.. Ja muutenkin, jos sattuu jotain, kalliiksi tulee maksaa kaikki ite.

Kittys kirjoitti:Ja muutenkin, jos sattuu jotain, kalliiksi tulee maksaa kaikki ite.

Kalliiksi se vakuutus tulee, jos koiran rotu on ns. riskiryhmää. Vakuutusyhtiöillä kun on nuo omat luokitukset, jonka mukaan vakuutuksen hinta määräytyy. Ihan päin honkia ovat hinnoitelleet. mutinaa, jupinaa

Nuorempi koira käy näyttelyissä ja tulevaisuudessa saattaa myös joutua reissaamaan. Palaan siihen vakuutusasiaan ehkä sitten joskus.., jos ovat kiltisti.

Ann kirjoitti:

Kittys kirjoitti:Ja muutenkin, jos sattuu jotain, kalliiksi tulee maksaa kaikki ite.

Kalliiksi se vakuutus tulee, jos koiran rotu on ns. riskiryhmää. Vakuutusyhtiöillä kun on nuo omat luokitukset, jonka mukaan vakuutuksen hinta määräytyy. Ihan päin honkia ovat hinnoitelleet. mutinaa, jupinaa

Nuorempi koira käy näyttelyissä ja tulevaisuudessa saattaa myös joutua reissaamaan. Palaan siihen vakuutusasiaan ehkä sitten joskus.., jos ovat kiltisti.

Joitain hintavertailuita oon katellu, tais olla joku taloussanomat? tms. Jup, suht hintavilta vaikuttivat ja niitten hinnat oltiin luokiteltu vakuutuksen laajuuden sekä koiran arvon mukaan. Bleh, meiän koira on vielä puolet kalliimpi kuin mitä ne vertailussa olleet.. Kuulotestit (molemminpuolin kuuleva) /tatska sun muut normit sille on tehty, täyskasvusena kuvataan lonkat/nivelet.. No, mitä sitä kituuttamaan, kerran se maksu vaan kirpasee Ja halvempi sitä ehkäpä on maksaa ku lekurikuluja, ainakin alkuun.. Ikään tiä jos jotain sattuu.