En juuri koskaan raivoa mistään, enkä ainakaan käy väkivaltaiseksi - ainakaan jos ei ole selvillä mikä on endgame matsille kun homma käy fyysiseksi. Liian hyvin on selvillä potentiaaliset omat tai vieraat fyysiset vahingot, että osaamattomana matsaajana en haluaisi lähteä lyömään tai potkimaan ketään, ellei ole absoluuttinen pakko.
Naisten mielestä on ärsyttävää, jos ei riitele - joten tilanteet ovat saattaneet mennä absurdeiksi, kun toinen haluaisi tapella ja itse ei laita rikkaa ristiin tavaroiden tuhoamiseksi tai huutamiseksi. Joskus olen jonkun lasin heittänyt suojaiseen paikkaan rikki vihastumisen osoitukseksi, mutta ei sen vauhdikkaampaa. Erilaisia riitatilanteita on sitten joutunut purkamaan sitomisilla niin pitkäksi aikaa, että riitakumppani lopettaa riehumisen tai vastaavasti itse tilanteesta poistuen, jos homma ei ota millään laantuakseen.
Jos minua tai kavereita kohtaan tehdään väärin, olen aina hoitanut asiat ensiksi puhumisella ja tarjonnut väärintekijöille myös mahdollisuuden korjata asiat. Yleensä se on riittänyt ja pahemmin ei ole joutunut mitään periaatteellisia vääntöjä vääntämään. Tigerissä keväällä oltiin vähän iholla, kun parikymppinen tohelo kaatoi seurueen juomat ja oli sen jälkeen korvaamassa jo kaatamansa drinksut baaritiskillä, kunnes sen kaverit keksivät että eihän sen tarvitse mitään korvata ja livistivät vessaan. Kun kundit tulivat takaisin olimme kaverin kanssa venailemassa ja nuoret veret vähän kiehahtivat niin, että yksi joutui vähän kuristusotteeseen. Tilanne purkautui siitä nopeasti ja alkuperäinen häröilijä myös lopulta korvasi ne drinksut, mutta nämä nuoret kaverit ottivat hommasta sen verran kierroksia että loppuillan joutui aina vähän tsiigailemaan, että kukaan ei yritä tehdä mitään sucker punchia takaapäin tai tuikata veistä kylkiluihin tungoksessa.
Homman eskaloituminen oli täysin turhaa ja drinksujen kaatamiseen olisi voinut suhtautua myös ihan olankohautuksella. Sen sijaan siihen että kaveri tunnustaa mokansa ja yrittää sen jälkeen luikerrella bitch movella pois en voinut enää sopeutua, koska siinä missä ensimmäinen homma oli vahinkohäröilyä oli toinen suoraa dissausta ja sitä ei voinut hyväksyä.
Mutta ei siis makeita raivostumisia tai sosiaalipornoa täältä, kun olen pääosin tällainen viilipytty. Käytännössä se on aina toiminut kriisitilanteissa paremmin kuin olemattomien lihaksien levittely tai meuhkaaminen, koska itseäni isommat ja pahemmat kaverit ovat myös joutuneet jos ei tietoisesti niin alitajuisesti funtsimaan että miksei toi kaveri ota kierroksia tai näytä mitään eleitä, onkohan sillä pistooli ässänä taskussa.
Pahin suuttumisesi
Minusta nuo itsensäpuolustamiset ei ole niin tuomittavia. Ei oikeestaan ollenkaan tuomittavia. Mulle on kakarana taottu päähän että takasin saat lyyä, muuten et. En ole lyönyt, edes takaisin (ei ole tarvinu).bliss kirjoitti: otti kaksin käsin tukasta kiinni ja väänsi niin saatanasti. Mulla vähän keitti ja otin käteen ekan esineen josta sain kiinni ja löin niin kovaa kuin jaksoin.
Järjellä ajatellen mieluummin juoksen jos voin kuin lyön takaisin, mutta ei sitä voi tietää mitä teen jos tilanne tulee eteen. Toivottavasti ei tule.
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
No mulla ei oo lapsia mut ymmärrän miten noin voi käydä. Parempi lyödä patjaa kuin vauvaa. Joskus sitä vaan on niin väsyny että pimahtaa.Lolita kirjoitti:Jostain syystä tuo on todella kamalaa ja pelottavaaninnithequeen kirjoitti:Muutaman kerran umpiväsyneenä keskellä yötä karjunut pojalle että vittu se pää kii jo, ja lyönyt nyrkillä patjaa.
Vähän vanhemman lapsen kanssa voit pyytää anteeksi, selittää ja luvata ettei koskaan enää, mutta riehua pienelle vauvalle?
Edit: Nyt kun luin sanomani, niin tarkennan Ninni, etten tarkoittanut arvostella sinun tekemisiäsi, vaan omalla kohdalla, omissa ajatuksissa tuo on tosi pelottavaa.
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
-
EveryWoman
- Kitisijä
- Viestit: 5729
- Liittynyt: 15.08.2005 21:45
Herneistä ei ole kyse, kiinnitin vain huomiota kommentin epärealistisuuteen. Tuollainen "itse olisin kyllä" -tyyppinen heitto on sen verran köykäinen, että se vaikuttaa enemmän defenssiltä kuin oikealta käsittelyltä. Eihän tuota voi tietää, jos ei ole kokenut vastaavaa tilannetta livenä (mikä on kuitenkin eri asia kuin tilanteen sanallinen kuvaus jälkeenpäin). Sen voi sanoa, että pyrkii toimimaan tavalla x; mutta ei vaikuta hirveän järkiperäiseltä yksioikoisesti väittää että etukäteen tietäisi miten tämä pyrkimys toteutuu käytännössä.Lolita kirjoitti:Eiköhän se ole jonkinlainen asiankäsittelymekanismi miettiä mitä itse tekisi vastaavassa tilanteessa, pitääkö siitä kenenkään herneitä imuroida.
-
bliss
Tuon kertomani tapauksen jälkeen, enkä kyllä ennenkään, en ole käyttäytynyt väkivaltaisesti. Oon saanut purkaa aggressiot treeneissä ihan kiitettävästi 
Nyt kun aloin miettiä, niin mä en oikeastaan edes suutu, siis niin, että sen huomaa. En paisko tavaroita, en huuda, en hauku, en järjestele mitään kohtauksia. Mä yksinkertaisesti vain noraan tyypin, jolle suutun.
Nyt kun aloin miettiä, niin mä en oikeastaan edes suutu, siis niin, että sen huomaa. En paisko tavaroita, en huuda, en hauku, en järjestele mitään kohtauksia. Mä yksinkertaisesti vain noraan tyypin, jolle suutun.
Vähän sama, kukin käsittelee tavallaan.bliss kirjoitti: Nyt kun aloin miettiä, niin mä en oikeastaan edes suutu, siis niin, että sen huomaa. En paisko tavaroita, en huuda, en hauku, en järjestele mitään kohtauksia. Mä yksinkertaisesti vain noraan tyypin, jolle suutun.
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
-
RP
No ei ole tullut itsellänikään vastaan tyyppiä joka olisi saanut aikaan kyseisenlaisen reaktion, mitä olen kokenut exäni kanssa. Mitä olen jutellut väkivaltaisessa suhteessa eläneiden kanssa niin useimmilla on se pinna jossain vaiheessa totaalisesti katkennut eikä opitut normit ja luulot enää päde.bliss kirjoitti:Tuon kertomani tapauksen jälkeen, enkä kyllä ennenkään, en ole käyttäytynyt väkivaltaisesti. Oon saanut purkaa aggressiot treeneissä ihan kiitettävästi
Nyt kun aloin miettiä, niin mä en oikeastaan edes suutu, siis niin, että sen huomaa. En paisko tavaroita, en huuda, en hauku, en järjestele mitään kohtauksia. Mä yksinkertaisesti vain noraan tyypin, jolle suutun.
-
EveryWoman
- Kitisijä
- Viestit: 5729
- Liittynyt: 15.08.2005 21:45
Sisältäälkö "nykyrealiteettien puitteissa" myös kumppanin? Kyllä mäkin voin sanoa, ettei mun nykyinen kumppani todennäköisesti tule sanomaan mitään, mikä johtaisi vastaavaan tilanteeseen kuin Pupun kuvaama, mutta eiköhän Pupu itsekin voi sanoa samaa nykykumppanin huomioon ottaen.Zeb kirjoitti:Tietysti jos olisi toisenlaiset geenit ja toisenlainen eletty elämä niin voisin olla vaikka Pupu tai EW. Mutta nykyrealiteettien puitteissa ei ole sanallista provokaatiota joka saisi itseni riehumaan miehen/poikaystävän perheen edessä.EveryWoman kirjoitti:Lisäksi voi olla hieman vaikea ulkopuolisena tietää, miten itse olisi toiminut, jos ei ole tietoa (ja kokemusta) kaikesta mikä mainittuun tilanteeseen on johtanut.
Tarkoitin siis, että mun mielestä kenenkään ei välttis kannattaisi ajatella, ettei minkäänlaisen kumppanin kanssa, minkäänlaisessa suhteessa, tulisi käyttäytyneeksi samoin (paitsi jos on fyysisesti kyvytön toimimaan niin).
Viimeksi muokannut EveryWoman, 07.05.2010 14:51. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
-
bliss
-
ninnithequeen
Näinpä. Ja painun toiseen huoneeseen tai partsille karjumaan ni helpottaa. Kun ihan oikeesti tuo ei ole helppo tuo poika, ja yksin täällä sen kanssa 24/7. Löin siis ihan omaa patjaani. Ihan on neuvottukin että vaihda huonetta kun meinaa pimahtaa ja anna kersan kiljua hetki. Se todella helpottaa kun hetkeks menee rauhottumaan.annepa kirjoitti:No mulla ei oo lapsia mut ymmärrän miten noin voi käydä. Parempi lyödä patjaa kuin vauvaa. Joskus sitä vaan on niin väsyny että pimahtaa.Lolita kirjoitti:Jostain syystä tuo on todella kamalaa ja pelottavaaninnithequeen kirjoitti:Muutaman kerran umpiväsyneenä keskellä yötä karjunut pojalle että vittu se pää kii jo, ja lyönyt nyrkillä patjaa.
Vähän vanhemman lapsen kanssa voit pyytää anteeksi, selittää ja luvata ettei koskaan enää, mutta riehua pienelle vauvalle?
Edit: Nyt kun luin sanomani, niin tarkennan Ninni, etten tarkoittanut arvostella sinun tekemisiäsi, vaan omalla kohdalla, omissa ajatuksissa tuo on tosi pelottavaa.
-
EveryWoman
- Kitisijä
- Viestit: 5729
- Liittynyt: 15.08.2005 21:45
Riita poikki: riitelevän henkilön mielestä on ärsyttävää, jos toinen ei riitele.bliss kirjoitti:Vastalause.huima kirjoitti: Naisten mielestä on ärsyttävää, jos ei riitele
Oon huomannut, että miesten mielestä on ärsyttävää, jos ei riitele. Mä en nimittäin riitele ja se on (kuulemma) riipivän kammottavan inhottavaa.
-
RP
Jep, voin sanoa.EveryWoman kirjoitti:Sisältäälkö "nykyrealiteettien puitteissa" myös kumppanin? Kyllä mäkin voin sanoa, ettei mun nykyinen kumppani todennäköisesti tule sanomaan mitään, mikä johtaisi vastaavaan tilanteeseen kuin Pupun kuvaama, mutta eiköhän Pupu itsekin voi sanoa samaa nykykumppanin huomioon ottaen.Zeb kirjoitti:Tietysti jos olisi toisenlaiset geenit ja toisenlainen eletty elämä niin voisin olla vaikka Pupu tai EW. Mutta nykyrealiteettien puitteissa ei ole sanallista provokaatiota joka saisi itseni riehumaan miehen/poikaystävän perheen edessä.EveryWoman kirjoitti:Lisäksi voi olla hieman vaikea ulkopuolisena tietää, miten itse olisi toiminut, jos ei ole tietoa (ja kokemusta) kaikesta mikä mainittuun tilanteeseen on johtanut.
-
Jenny Daa-aah! ling
-
NuoriD
Kun kitinän virallinen evopsykologian desantti Elco ei ole linjoilla (ollut moneen päivään?!?), niin tuuraajana totean, että onhan sen nyt itsestään selvää, että jos omien perheenjäsenten kimppuun käydään, niin silloin on kaikki estot pois.Vesper kirjoitti:Mä vähän luulen että kaikilla on se joku tietty tilanne jolloin menee kuppi nurin, se ei vaan ehkä ole vielä osunut kohdalle. Mulla se näyttäis olevan toi läheisten satuttaminen, omasta kropasta niin väliä...
-
NuoriD
-
bliss
-
NuoriD
-
ninnithequeen
Jep, mä oon kans onnellinen etten oo saanu kissoja kiinni kun ne tuhoo kaiken ja repii kaiken. Ihan ku täs ei ois tarpeeks hommaa muutenkin...
Mitja karkas TAAS parvekkeelle ja revin sen pokkana hännästä sieltä pöydän alta ja sit niskasta kii ja nakkasin sisään. Teki kyl mieli heittää partsilta alas. Ja pentu huus kurkku suorana samalla makkarissa ja tuttipullojen keitinvedet kiehu pitkiinsä ja perhana!
Sanottakoon että kissat ei pääse partsille juurikin siksi että ovat niin vatipäitä et hyppäävät pian alas...
Mitja karkas TAAS parvekkeelle ja revin sen pokkana hännästä sieltä pöydän alta ja sit niskasta kii ja nakkasin sisään. Teki kyl mieli heittää partsilta alas. Ja pentu huus kurkku suorana samalla makkarissa ja tuttipullojen keitinvedet kiehu pitkiinsä ja perhana!
Sanottakoon että kissat ei pääse partsille juurikin siksi että ovat niin vatipäitä et hyppäävät pian alas...
-
ninnithequeen
-
Jenny Daa-aah! ling
-
bliss
Kysymyksen otsikko on "Pahin suuttumisesi".ninnithequeen kirjoitti:Mä odotan täs kovasti et McJanne tulee kertomaan kuinka hän raivostui eräälle televisiolleNiba kirjoitti:Olen tasainen luonne, vihainen koko ajan!
Njoo, 20 vuoteen olen kerran suuttunut oikeastikin ja rosiksessa tavattiin seuraavan kerran!
Mun mielestä aika huolestuttavaa, jos joka ikisen kuohahduksen laskee pahimmaksi.
-
ninnithequeen
Ööö...kyl ne rakkauttakin saa, ei pelkkää huutoa. Vai ymmärsinkö nyt väärin?Jenny Daa-aah! ling kirjoitti:Mä niiiin ymmärrän kisuja, vaikken kisuista oikein edes pidä... Ois maailman hirveintä olla jumissa asunnossa huudon keskellä.
Niitä ottaa päähän kun eivät pääse äitin viekkuun öisin. Ku en uskalla ottaa niitä makkariin vauvan takia sillon ku nukun. Ei vanhus mittään tee, mutta nää kaks teiniangstikissaa tuhoaa kaiken. Rikkoo, kaataa, metelöi, karkailee partsille...on tullu pari kertaa karjuttua niille
