EveryWoman kirjoitti:
Jos nuori ei koe tulleensa vahingoitetuksi vaan hyvänä pidetyksi ja kunnioitetuksi, ja jos hän on tarpeeksi kypsä moiseen touhuun (= myös itsenäinen), vanhemmat tuskin saavat asiasta vihiä.
kaveripiirissä on äiti lukenut tyttärensä (silloin varmaan 13-14vee) päiväkirjaa ja sen perusteella haastanut hyvän ystäväni seksuaalirikoksesta oikeuteen... vaikka tyttö oli täysin halukas tapahtumaan, eikä äiti olisi ilman tuota yksityisyyden tonkimista saanut ilmeisesti koskaan asiaa selville.
itsellä viattomuus meni 13 vee, neitsyys 14 vee, penetraatiota ei tullut ennen 17 vuoden ikää sitten paljoa lisää harrastettuakaan, varmaan 5 kertaa yhteensä noina välivuosina. muut asiat mitä siinä välissä tuli tehtyä yritän aktiivisesti unohtaa
mutta toisaalta, hyvä että tuli silloin tehtyä, ei tartte enää samoja virheitä tehä uudestaan. nyt voin panostaa uusien virheiden tekemiseen
Ehkä se lähtee. Ehkä ei. Elämä on täynnä mahdollisuuksia (juosta seinään)! Asia syö miestä hyvin paljon, mutta sehän nyt on sanomattakin selvää. Muita itsestäänselvyyksiä? Anti olla.
EveryWoman kirjoitti:Minun ymmärtääkseni lait ovat olemassa ihmisiä varten eivätkä ihmiset lakeja varten.
Juuri näin. En kertakaikkiaan ymmärrä näitä ihmisiä, joiden mielestä elämä määritellään oikeussalissa?
Toki 30-vuotias voi aina joutua vaikeuksiin alaikäisen kanssa, mutta kyllä normaaliälyinen 30-vuotias osaa arvioida riskit nuoren neidon kanssa siinä missä kameratolpankin kanssa. Kun itse rikon lakia, teen sen pääsääntöisesti tietoisesti ja olen valmis hyväksymään seuraamusten riskin. Jos esim. syyllistyisin hätävarjelun liioitteluun puolustaessani itseäni ja lähimmäisiäni, niin en oikein jaksaisi pitää itseäni rikollisena, vaikka tuomion saisinkin.
Kannattaa muistaa, että lakien ainoa järkevä tavoite on minimoida rikollisuuden haitat, laki ei siis edusta mitään Jumalallista Oikeudenmukaisuutta ja Tuomitse Pahoja Helvettiin. Tuosta haittojen minimoinnista johtuen kannattaa hyväksyä satunnaiset 'oikeusmurhat' mikäli lailla pystytään näin puuttumaan oikeisiin ongelmiin. Tämän ketjun mentor vs. pedofiili -case on hyvä esimerkki tästä.
16 vuotiaana ensimmäisen poikaystäväni kanssa kuukauden niinsanotun tapailun jälkeen. Ei silloin kyllä seurusteltu vielä, mutta myöhemmin kyllä 5,5 vuotta.
Ensimmäinen ja sitä seuraavat jotakuinkin kymmenen kertaa oli kyllä aika mitäänsanomattomia kokemuksia. Tuli noina ensimmäisinä kertoina mietittyä, että mikä saa ihmiset hankaamaan pissavehkeitään yhteen. Myöhemmin se aukeni minullekin
EveryWoman kirjoitti:
Sinä siis minua tapaamatta ja tuntematta tiedät minua itseäni paremmin, miten asia on?
Hö, tiesihän koko Suomen kansakin Timpen tapauksessa että hyväksikäyttäjähän se oli. Ei ollut paljon porukkaa barrikadeilla Timpe raukkaa puolustamassa.
30-vuotias puputtelemassa 15-vuotiaan kanssa aiheuttaa nyt vaan automaattisen hyväksikäyttöreaktion, ilman sen kummempaa ajattelua.
Kävin katsomassa Mylwinin kuvaa, ja näyttää kyllä just siltä ettei sillä ole yhtään ystävää.
- Ann 2005
ja njoo tarkennukseksi mainitaan, että kyseessä on tietenkin sukupuolielimet, eikä nekään kirjaimellisesti auenneet vaan se miksi harrastaa moista aktiviteettia
joutuu kyl esittaan oman mielipiteen EW:n jutusta
mies: selva pedofiili, toteuttaa seksuaalisuuttaan pikkutyton kanssa
EW: saanut henkisia 'vammoja' ja vaaristyneen maailmankuvan, koska pitaa kyseista touhua ihan ookoona ja 'ei mitaan vikaa'
Nukutuskaasu, snip ja siinä se oli.
Viikon päästä tositoimissa silloisen poikaystävän kanssa.
Maria verinen olin silti, mutten enää ikineitsyt.
Täytin samalla viikolla seitsemäntoista.
I raise my hands to heaven of curiosity, I don't know what to ask for, What has it got for me?
Razormaid kirjoitti:Nukutuskaasu, snip ja siinä se oli.
Viikon päästä tositoimissa silloisen poikaystävän kanssa.
Maria verinen olin silti, mutten enää ikineitsyt.
Täytin samalla viikolla seitsemäntoista.
Voisit ottaa allekirjoituksesi tai tilata paidan tekstillä: "Jos en muista mitä yöllä tapahtui, sitä ei tapahtunut.".
