Homopariskuntien adoptio-oikeudesta

[exPertti]

Mutta juuri tuo kuvitelma siitä, että sinun mallisi olisi _parempi_, on se kohta jossa menet pieleen. Asiaa voisi lähestyä vaikkapa siitä suunnasta, että millaisia nämä paljon puhutut miehen ja naisen mallit mukamas ovat? Onko ihanteellinen miehen malli vaikkapa sohvalla kalsareissaan jalat sohvapöydällä röhnöttävä jääkiekkoa tuijottava henkilö, joka keväisin ja syksyisin vaihtaa auton renkaat? Ja ihanteellinen naisen malli sitten sellainen henkilö, joka kotiin tullessaan komentaa poistamaan jalat siitä pöydältä, kitisee ettei ruokailuvälineitä taaskaan ole tiskattu ja vaatii vihdoin ja viimein vaihtamaan sen vaatehuoneen lampun? Vai millaisia nämä mallit oikein ovat?

Minä väitän, ettei niitä ole olemassakaan, koska ihmisen perusluonne määrittää hänen käytöksensä, ei sukupuoli. Ja koska näin on, ei vanhempien sukupuolilla pitäisi olla yhtään mitään merkitystä minkään mallioppimisen kannalta. Se asia, jossa minun mielestäni kaksi vanhempaa on hyvinkin merkityksellistä, on lapselle tarjolla oleva mahdollisuus päästä näkemään kahden aikuisen välistä kommunikaatiota, sitä miten asioista neuvotellaan ja päästään yhteisymmärrykseen. Tässäkään yhteydessä vanhempien sukupuolella ei kuitenkaan ole yhtään minkäänlaista merkitystä, kommunikointitaidoilla puolestaan sitäkin enemmän.

Miksi sitten isä, isä, isä on pojalle niin tärkeä ja hän seuraa joskus vessaankin ihmettelemään, että ahaa tätä se lorina on.

Ilman jompaa kumpaa sukupuolta voidaan tulla toimeen perheessä, mutta lesbopareillakin on yleensä se Leo-setä jonka vierailuista perheen poika innostuu. Liekö puppeleillakin sitten naispuoleisia ystäviä apuna?

Jos riisutaan ihmisestä kaikki opittu ja stereotypiat pois jää sukupuolten välille silti eroja. Ja ihminen oppii matkimalla kuten apinatkin.

Olen joskus pohtinut etten ole ihan perinteinen mies. En tajua monia miehisyyteen perinteisesti liitettyjä asioita ja joskus äijäseurassa tuntuu että jätän osan persoonastani taka-alalle. Mutta junioria katsellessa tajuan silti tiettyjä selkeitä eroja vastakkaiseen sukupuoleen.

Olisi kyllä kiva saada toistakin sukupuolta oleva vauva vielä niin olisi siinä Pertillä tutustuttavaa ja ihmeteltävää.

[huima]

Ilman jompaa kumpaa sukupuolta voidaan tulla toimeen perheessä, mutta lesbopareillakin on yleensä se Leo-setä jonka vierailuista perheen poika innostuu. Liekö puppeleillakin sitten naispuoleisia ystäviä apuna?

No daah.

Tässä pitää jo melkein takoa päätä seinään. Eihän se lapsi kasva vain kotona, vaan suuremman perheen ja sosiaalisen verkoston kanssa, jossa tulee hyvin erilaisia malleja ja rooleja - sekä käsityksiä sukupuolesta. Sen takia ei pitäisi olla mitään riskiä siinä, että kotona on kaksi miestä tai naista.

[exPertti]

Ilman jompaa kumpaa sukupuolta voidaan tulla toimeen perheessä, mutta lesbopareillakin on yleensä se Leo-setä jonka vierailuista perheen poika innostuu. Liekö puppeleillakin sitten naispuoleisia ystäviä apuna?

No daah.

Tässä pitää jo melkein takoa päätä seinään. Eihän se lapsi kasva vain kotona, vaan suuremman perheen ja sosiaalisen verkoston kanssa, jossa tulee hyvin erilaisia malleja ja rooleja - sekä käsityksiä sukupuolesta. Sen takia ei pitäisi olla mitään riskiä siinä, että kotona on kaksi miestä tai naista.

Katsopa mihin kysymykseen vastasin tuolla kommentilla oi ajatusten vantaajoki.

[Lilo]

No daah.

Tässä pitää jo melkein takoa päätä seinään. Eihän se lapsi kasva vain kotona, vaan suuremman perheen ja sosiaalisen verkoston kanssa, jossa tulee hyvin erilaisia malleja ja rooleja - sekä käsityksiä sukupuolesta. Sen takia ei pitäisi olla mitään riskiä siinä, että kotona on kaksi miestä tai naista.

Paitsi tietty, jos on lukittuna tynnyriin jonnekin kodin nurkkaan. Kun ulkona isossa pahassa maailmassa voi nähdä kaikkea outoa ja perverssiä!

Hassua kyllä, luulen että ne homoparit eivät ole ensimmäisiä jotka ovat estämässä lapsiltaan näitä erilaisia kontakteja...

[prosessi]

Miksi sitten isä, isä, isä on pojalle niin tärkeä ja hän seuraa joskus vessaankin ihmettelemään, että ahaa tätä se lorina on.

Entä jos se ei kuitenkaan johdu siitä, että olet mies, vaan ihan puhtaasti siitä, että olet juuri sinä? Ei se riitä, että sattuu olemaan mies, lisäksi pitää olla juuri oikeanlainen, jotta voisi muodostua tärkeäksi. Ei ole myöskään sattumaa, että kaikista tapaamistaan miehistä mukelo pitää eniten omasta isästään, hän kun osaa olla juuri oikealla tavalla isä.

Ilman jompaa kumpaa sukupuolta voidaan tulla toimeen perheessä, mutta lesbopareillakin on yleensä se Leo-setä jonka vierailuista perheen poika innostuu. Liekö puppeleillakin sitten naispuoleisia ystäviä apuna?

Jotenkin en oikein jaksa uskoa, että homojen tapoihin kuuluisi rajata koko naissukupuoli elämänsä ulkopuolelle.

Jos riisutaan ihmisestä kaikki opittu ja stereotypiat pois jää sukupuolten välille silti eroja. Ja ihminen oppii matkimalla kuten apinatkin.

Väitän edelleen, että sukupuolten sisäiset vaihtelut ovat merkittävämpiä kuin sukupuolten väliset vaihtelut, joten tässä yhteydessä tuolla ei ole mitään merkitystä.

Olen joskus pohtinut etten ole ihan perinteinen mies. En tajua monia miehisyyteen perinteisesti liitettyjä asioita ja joskus äijäseurassa tuntuu että jätän osan persoonastani taka-alalle. Mutta junioria katsellessa tajuan silti tiettyjä selkeitä eroja vastakkaiseen sukupuoleen.

Oletko varma, ettei näkökulmasi ole niin stereotyyppinen, että näet enemmän kuin mitä oikeasti on olemassakaan? Ihmisillä on taipumusta nähdä mitä he odottavat näkevänsä. Enkä tässä nyt tarkoita sitä, ettenkö itsekin esimerkiksi mukelossa näkisi runsaasti hyvin "poikamaisia" piirteitä, mutta toisaalta kyseiset piirteet esiintyivät minussakin aikoinaan voimakkaasti, vaikken mikään poika ollutkaan.

[exPertti]

No daah.

Tässä pitää jo melkein takoa päätä seinään. Eihän se lapsi kasva vain kotona, vaan suuremman perheen ja sosiaalisen verkoston kanssa, jossa tulee hyvin erilaisia malleja ja rooleja - sekä käsityksiä sukupuolesta. Sen takia ei pitäisi olla mitään riskiä siinä, että kotona on kaksi miestä tai naista.

Paitsi tietty, jos on lukittuna tynnyriin jonnekin kodin nurkkaan. Kun ulkona isossa pahassa maailmassa voi nähdä kaikkea outoa ja perverssiä!

Hassua kyllä, luulen että ne homoparit eivät ole ensimmäisiä jotka ovat estämässä lapsiltaan näitä erilaisia kontakteja...

Samat sanat sinulle kuin Huimalle.

[exPertti]

Miksi sitten isä, isä, isä on pojalle niin tärkeä ja hän seuraa joskus vessaankin ihmettelemään, että ahaa tätä se lorina on.

Entä jos se ei kuitenkaan johdu siitä, että olet mies, vaan ihan puhtaasti siitä, että olet juuri sinä? Ei se riitä, että sattuu olemaan mies, lisäksi pitää olla juuri oikeanlainen, jotta voisi muodostua tärkeäksi. Ei ole myöskään sattumaa, että kaikista tapaamistaan miehistä mukelo pitää eniten omasta isästään, hän kun osaa olla juuri oikealla tavalla isä.

Ilman jompaa kumpaa sukupuolta voidaan tulla toimeen perheessä, mutta lesbopareillakin on yleensä se Leo-setä jonka vierailuista perheen poika innostuu. Liekö puppeleillakin sitten naispuoleisia ystäviä apuna?

Jotenkin en oikein jaksa uskoa, että homojen tapoihin kuuluisi rajata koko naissukupuoli elämänsä ulkopuolelle.

Jos riisutaan ihmisestä kaikki opittu ja stereotypiat pois jää sukupuolten välille silti eroja. Ja ihminen oppii matkimalla kuten apinatkin.

Väitän edelleen, että sukupuolten sisäiset vaihtelut ovat merkittävämpiä kuin sukupuolten väliset vaihtelut, joten tässä yhteydessä tuolla ei ole mitään merkitystä.

Olen joskus pohtinut etten ole ihan perinteinen mies. En tajua monia miehisyyteen perinteisesti liitettyjä asioita ja joskus äijäseurassa tuntuu että jätän osan persoonastani taka-alalle. Mutta junioria katsellessa tajuan silti tiettyjä selkeitä eroja vastakkaiseen sukupuoleen.

Oletko varma, ettei näkökulmasi ole niin stereotyyppinen, että näet enemmän kuin mitä oikeasti on olemassakaan? Ihmisillä on taipumusta nähdä mitä he odottavat näkevänsä. Enkä tässä nyt tarkoita sitä, ettenkö itsekin esimerkiksi mukelossa näkisi runsaasti hyvin "poikamaisia" piirteitä, mutta toisaalta kyseiset piirteet esiintyivät minussakin aikoinaan voimakkaasti, vaikken mikään poika ollutkaan.

Samaa mallin hakua taas voi havaita vanhemmissakin lapsissa. He matkivat oman sukupuolensa ihmisiä. Hieman vanhempia serkkujaan yms.

En mitään rajaamista olettanutkaan. Sanoin vain itsestäänselvyyden.

Mutta eikös oma näkökulmasikin sisällytä tiettyjä ennakkoluuloja, koska näet itsesi olleen/olevan tavanomaista poikamaisemman? Ei, kyllä juniorini seuraamisessa lähinnä tulee huomaamatta jänniä ahaa-elämyksiä enemmän niitä hakematta.

[prosessi]

Samaa mallin hakua taas voi havaita vanhemmissakin lapsissa. He matkivat oman sukupuolensa ihmisiä. Hieman vanhempia serkkujaan yms.

Luonnollisestikin. Mutta kukaan ei vissiin ole ollut sitä mieltä, että niitä serkkuja pitäisi ottaa omaan kotiin asumaan, jotta sieltä löytyisi tarvittavat mallit.

Mutta eikös oma näkökulmasikin sisällytä tiettyjä ennakkoluuloja, koska näet itsesi olleen/olevan tavanomaista poikamaisemman? Ei, kyllä juniorini seuraamisessa lähinnä tulee huomaamatta jänniä ahaa-elämyksiä enemmän niitä hakematta.

No siis, yleensähän stereotypioille on jonkinlainen syy, miksi ne ovat muodostuneet juuri sellaisiksi kuin ovat. Stereotyypithän ovat ihan kätevä tapa ennustaa sellaisia asioita, joista ei vielä ole hallussa riittävän yksityiskohtaista informaatiota, käytännössä kun ne pohjautuvat erilaisten ilmiöiden esiintymistiheyteen. Ongelma muodostuukin vasta siinä vaiheessa, jos stereotypioita alkaa pitää totuuksina ja muokkaamaan omaa toimintaansa stereotypioita tukevaksi. On täysin mahdollista, että itse noilla ahaa-elämyksilläsi päädyt vahvistamaan lapsesi stereotyyppejä noudattavia piirteitä ja huomioimattomuudella heikennät niitä stereotyypeistä poikkeavia piirteitä.

[huima]

Katsopa mihin kysymykseen vastasin tuolla kommentilla oi ajatusten vantaajoki.

Vastasit prosessille argumenttiin että sukupuolilla ei ole niinkään väliä kuin niillä rooleilla. Vastasit oman kokemuksesi pohjalta että kyllä se isä on tärkeä, koska juniorisi seuraa sinua. Minä argumentoin, että en usko että sillä sukupuolella on väliä - koska lapsi saa niitä erilaisia malleja ja rooleja laajennetun perheen kautta muutenkin ja vanhemmilla on tärkeämpiä tehtäviä kuin opettaa vain sukupuolikliseet.

Sukupuolten perusroolitus on hyvä ymmärtää ja siihen liittyvät sosiaaliset normit, ettei joudu silittämään vastakarvaan kaikkia tapaamiaan ihmisiä. Mutta se että vanhemmat eivät ole sen perinteisen normiston mukaisia ei ole syy kieltää tai estää heitä kasvattamasta lapsia niin kuin muut ihmiset. Muussa tapauksessa voisi saman tien kieltää ei kristittyjä, iskelmäradiota kuuntelemattomia, ei keskustalaisia ja kaupungissa asuvia pakanoita adoptoimasta ja kasvattamasta lapsia - ettei Suomi joudu entisestään pahemmin heitteille.

[exPertti]

Samaa mallin hakua taas voi havaita vanhemmissakin lapsissa. He matkivat oman sukupuolensa ihmisiä. Hieman vanhempia serkkujaan yms.

Luonnollisestikin. Mutta kukaan ei vissiin ole ollut sitä mieltä, että niitä serkkuja pitäisi ottaa omaan kotiin asumaan, jotta sieltä löytyisi tarvittavat mallit.

Mutta eikös oma näkökulmasikin sisällytä tiettyjä ennakkoluuloja, koska näet itsesi olleen/olevan tavanomaista poikamaisemman? Ei, kyllä juniorini seuraamisessa lähinnä tulee huomaamatta jänniä ahaa-elämyksiä enemmän niitä hakematta.

No siis, yleensähän stereotypioille on jonkinlainen syy, miksi ne ovat muodostuneet juuri sellaisiksi kuin ovat. Stereotyypithän ovat ihan kätevä tapa ennustaa sellaisia asioita, joista ei vielä ole hallussa riittävän yksityiskohtaista informaatiota, käytännössä kun ne pohjautuvat erilaisten ilmiöiden esiintymistiheyteen. Ongelma muodostuukin vasta siinä vaiheessa, jos stereotypioita alkaa pitää totuuksina ja muokkaamaan omaa toimintaansa stereotypioita tukevaksi. On täysin mahdollista, että itse noilla ahaa-elämyksilläsi päädyt vahvistamaan lapsesi stereotyyppejä noudattavia piirteitä ja huomioimattomuudella heikennät niitä stereotyypeistä poikkeavia piirteitä.

Kyllä, mutta käsitin alkuperäisen vastauksesi minulle niin, että sukupuolella ei ole ollenkaan väliä.

Olen kyllä yrittänyt olla parhaani mukaan muokkaamatta lastani mihinkään suuntaan ellei yleisten käytötapojen ja normaalien taitojen opettamista lasketa. Mutta se joka tässä on synnitön heittäköön ensimmäisen kiven.

[prosessi]

Kyllä, mutta käsitin alkuperäisen vastauksesi minulle niin, että sukupuolella ei ole ollenkaan väliä.

Käsitit siinä mielessä oikein, että jos puhutaan vanhemmuudesta, sillä ei ole ollenkaan väliä. Muissa asiayhteyksissä sillä kieltämättä on väliä, jottei, huimaa lainaten, joudu silittämään vastakarvaan kaikkia tapaamiaan ihmisiä.

[exPertti]

Vastasit prosessille argumenttiin että sukupuolilla ei ole niinkään väliä kuin niillä rooleilla. Vastasit oman kokemuksesi pohjalta että kyllä se isä on tärkeä, koska juniorisi seuraa sinua. Minä argumentoin, että en usko että sillä sukupuolella on väliä - koska lapsi saa niitä erilaisia malleja ja rooleja laajennetun perheen kautta muutenkin ja vanhemmilla on tärkeämpiä tehtäviä kuin opettaa vain sukupuolikliseet.

Sukupuolten perusroolitus on hyvä ymmärtää ja siihen liittyvät sosiaaliset normit, ettei joudu silittämään vastakarvaan kaikkia tapaamiaan ihmisiä. Mutta se että vanhemmat eivät ole sen perinteisen normiston mukaisia ei ole syy kieltää tai estää heitä kasvattamasta lapsia niin kuin muut ihmiset. Muussa tapauksessa voisi saman tien kieltää ei kristittyjä, iskelmäradiota kuuntelemattomia, ei keskustalaisia ja kaupungissa asuvia pakanoita adoptoimasta ja kasvattamasta lapsia - ettei Suomi joudu entisestään pahemmin heitteille.

Laajennettu perhe taitaa olla kiertoilmaisu sille, että ei kasvateta lasta itse kun päiväkodit ja koulut kyllä sen hoitavat. Minulla on tärkeä kokous.

Minusta päiväkoti (ne josta minulla on kokemusta) päinvastoin tukee stereotyyppisiä sukupuolirooleja selkeästi enemmän kuin minä itse. Sieltä löytyvät erittäin perinteiset poikien ja tyttöjen leikitkin.

Ketjun aluksi taisin todeta, että tämä aihe ei enää ole minulla mitenkään korkealla elämän tärkeysjärjestyksessä. Eläkööt ihmiset elämänsä miten parhaiten taitavat, kunhan eivät Perttiä ongelmillaan sitten vaivaa jos niitä sattuu tulemaan.

[Lilo]

Laajennettu perhe taitaa olla kiertoilmaisu sille, että ei kasvateta lasta itse kun päiväkodit ja koulut kyllä sen hoitavat. Minulla on tärkeä kokous.

[urpiainen]

tämä aihe ei enää ole minulla mitenkään korkealla elämän tärkeysjärjestyksessä.

Oletko, Pertti, uskonnollisen herätyksen kautta eheytynyt homo? Se, nimittäin, selittäisi paljon.

[exPertti]

tämä aihe ei enää ole minulla mitenkään korkealla elämän tärkeysjärjestyksessä.

Oletko, Pertti, uskonnollisen herätyksen kautta eheytynyt homo? Se, nimittäin, selittäisi paljon.

Uskonnollisen herätyksen, ei
eheytynyt, ei
homo, ei

Selitäpä asia näillä muutoksilla ellet nyt itsestäsi puhunut.

Todellinen syy on, että ihmiselämä on todella lyhyt että jaksaisi revetä välittämään monestakaan asiasta ja toisaalta elämäni tarjoaa sisältöä itsessäänkin ilman muitten murheita. Suomeksi: koetan valita taisteluni paremmin.

[prosessi]

Laajennettu perhe taitaa olla kiertoilmaisu sille, että ei kasvateta lasta itse kun päiväkodit ja koulut kyllä sen hoitavat. Minulla on tärkeä kokous.

Tuosta pään seinään hakkaamisesta tulee vielä pää kipeäksi. Luulen, että Pertti vain asuu jollain toisella planeetalla, jossa sanoilla on hieman poikkeavat merkitykset ja sekä värejä että oikeita tapoja elää on vähemmän.

[exPertti]

Tuosta pään seinään hakkaamisesta tulee vielä pää kipeäksi. Luulen, että Pertti vain asuu jollain toisella planeetalla, jossa sanoilla on hieman poikkeavat merkitykset ja sekä värejä että oikeita tapoja elää on vähemmän.

Emme me oikeasti ole kovin kaukana toisistamme. Puhumme vaan eri asioista aivan eri termeillä ja lisänä on tämä netin sekoittava vaikutus.

Oletettavasti jos kasvokkain puhuisimme niin löytäisimme toistemme ajatuksista paljonkin järkeä, mutta täällähän kirjoitetaan yksi johtoajatus (kuten lainatussa jossa kiusoittelin jo vähän Huimaa kun hän tuntuu pitävän minua ihan yksinkertaisena) jota sitten joukolla taivastellaan.

Onhan se tietty osa tätä viehätystäkin.

[Vesper]

tämä aihe ei enää ole minulla mitenkään korkealla elämän tärkeysjärjestyksessä.

Oletko, Pertti, uskonnollisen herätyksen kautta eheytynyt homo? Se, nimittäin, selittäisi paljon.

Lollasin

[Vesper]

Eihän se lapsi kasva vain kotona

Mutta kun pertin lapsi kasvaa, muallahan voi saada vaikka palovammoja!

Anteeks taas pertsa, oot vaan ihan liian helppo kohde.

Ps. ja niiden puppeleiden (ou gaad mikä sana) naisen malleja kutsutaan fag hageiks.

[nowaysis]

Minä ymmärrän Perttiä. Hän ei ole samalla tavalla trendikäs ja citynuorekas kuten me muut, joiden tuttavapiirissä heterous ei ole enää normi, kuten ei vitivalkoinen ihonvärikään. Suhtautukaamme häneen kuten mustia urheilijoita Helsingissä olympiavuonna 1952 sormellaan osoitelleisiin pikkupoikiin. Eivät he ilkeyttään osoitelleen, vaan kiinnostuneisuuttaan. Uusi ja erilainen, tuntematon. Hienostihan Pertti on enimmäkseen tuomitsematta, ja käsittelee ennakkoluulojaan avoimesti, jotta me(valveutuneemmat) voimme niitä yksitellen todeta uuden tiedon valossa vääriksi. Minusta tämä on tärkeä prosessi(sic) sekä Pertille että meille.

Moni maalaisisäntä on joutunut toteamaan, että "Ihan ihimisiähän ne neekuritkin on.." Ehkä nyt on tullut Pertin vuoro?

Elävästä elämästä.. Tänään kutosluokkalaisille homojen adoptio-oikeus oli kikatusta aiheuttamaton keskustelun aihe(ussan tunnilla) siinä missä abortti, eutanasia ja turkistarhauskin. Maailma todellakin muuttuu <3 (Eikä kyseessä ollut todellakaan ns. eliittikoulu.)

Rinnastan tässä rasismin ja homofobian, koska kummassakin niissä ihmiseen liitetään uusia ominaisuuksia(aiheettomasti) jonkin jo hänessä olevan "ominaisuuden" perusteella.

[nowaysis]

Ps. ja niiden puppeleiden (ou gaad mikä sana) naisen malleja kutsutaan fag hageiks.

Ja onhan niillä myös äidit, siskot ja mummut

[Gat]

kuten sanoin minusta on _parempi_ jos perheessä on tarjolla sekä miehen että naisen malli.

Kaikillehan tämä ei ole mahdollista enkä heitä lähtenyt siinä sormellani (ainakaan tietoisesti) osoittelemaan.

Mutta juuri tuo kuvitelma siitä, että sinun mallisi olisi _parempi_, on se kohta jossa menet pieleen. Asiaa voisi lähestyä vaikkapa siitä suunnasta, että millaisia nämä paljon puhutut miehen ja naisen mallit mukamas ovat? Onko ihanteellinen miehen malli vaikkapa sohvalla kalsareissaan jalat sohvapöydällä röhnöttävä jääkiekkoa tuijottava henkilö, joka keväisin ja syksyisin vaihtaa auton renkaat? Ja ihanteellinen naisen malli sitten sellainen henkilö, joka kotiin tullessaan komentaa poistamaan jalat siitä pöydältä, kitisee ettei ruokailuvälineitä taaskaan ole tiskattu ja vaatii vihdoin ja viimein vaihtamaan sen vaatehuoneen lampun? Vai millaisia nämä mallit oikein ovat?

Minä väitän, ettei niitä ole olemassakaan, koska ihmisen perusluonne määrittää hänen käytöksensä, ei sukupuoli. Ja koska näin on, ei vanhempien sukupuolilla pitäisi olla yhtään mitään merkitystä minkään mallioppimisen kannalta. Se asia, jossa minun mielestäni kaksi vanhempaa on hyvinkin merkityksellistä, on lapselle tarjolla oleva mahdollisuus päästä näkemään kahden aikuisen välistä kommunikaatiota, sitä miten asioista neuvotellaan ja päästään yhteisymmärrykseen. Tässäkään yhteydessä vanhempien sukupuolella ei kuitenkaan ole yhtään minkäänlaista merkitystä, kommunikointitaidoilla puolestaan sitäkin enemmän.

Äähym...
En olisi uskonut, tai nyt ehkä väärin tulkitse, että juuri sinä lipsuisit tuollaiseen, minkä nyt ehkä väärin näen humanistipellejen käsityksenä, että ihminen on "tabula rasa" ilman synnynnäisiä ja nimenomaan myös sukupuolesta riippuvia taipumuksia.

Voisinhan googlettaakin (tietenkin feministien vastustamia) tutkimuksia.. mutta minusta on kohtuuselvää, että noin keskimäärin sukupuolten välillä on henkisiäkin eroja, ihan synnynnäisesti. Eikä mikään kasvatus muuta vaikka , minkälaisista leluista tytöt ja pojat tykkäävät. (Tytöt oli muistini mukaan tylsiä, ei nillää ollut autoja, pyssyjä eikä sotaleluja.) Ihan anekdoottina joku aika sitten oli dokkari, jossa joillekin (en muista minkä lajin) häntäapinanpennuille heitettiin nukke (mollamaija) ja toisaalta iso muoviautoja. Kuinka yllättävää (?) että apinoista tytöt innostuivat heti hoivattavista nukesta, pojat taas autosta. Vaikka eivät toki tienneetkään mikä auto on, olihan siinä jänniä likkuvia osia ja pyörät, että sitä saattoi työntää maata pitkin!! Tylsiä ne nuket siihen verraten.

Siis todellakin epäilen, että ihmiselläkään kaikki keskimääräisen sukupuolieron kiinnostukset olsivat vain kulttuurin opettamia.

Ja vaikka et jonkin muun sanomana tykännyt... itsestäni muistan, että kun isä Tampereella asuessamme joutunut käymään töissä Varkaudessa ja asui enimmäkseen poissa. Ja kun olin viisi vee, muutimme Varkauteen kaikki. Ja äiti oli vähän mustiskin, koska vaikka oli minua eniten huoltanut, ISA se oli sitten pikkupojalle se tärkein.

Sittemmin isäni näytti minulle höyrykoneen toimintaperiaatteen, minkä muistan vieläkin. Oli mukana hävittäjäkone- ja avaruuslentoleikeissäni. Rakensi kaarnalaivan purossa uitettavaksi. Teki myös puumiekan. Rakensi legoista minulle hienon talon, kun en vielä itse osannut. Luki Tarzankirjaa ääneen. Opetti ampumaan jousella. Kävimme usein kaksistaan autolla ajelemassa ja aina poikkesimme ufon malliseen huoltsikan baariin. Vähän myöhemmin isä otti minut mukaansa myös Metsälle, mikä oli jännää. Opettipa ampumaankin oikealla Pyssyllä.

Jotenkin veikkaan, että innostukseni ei ollut vain opetettua. Vaan synnynnäistä poikien kiinnostusta. Ja lisäksi äitini tai suurin osa naisista ei olisi huomannut noita tehdä, ellei sitten itselleen ja sukupuolelleen harvinaisen oman kiinnostuksen tai kuitenkin luultavimmin lastaan varten teeskentelyn takia.

Siksi minusta on hyvä, jos ainakin poikalapsella on Isä. Ja mieluiten ei modernien homoisien neitimäinen poikaystävä Håkan tai Börje. Vaikka nykyään ei tarvitse mallioppia mammutteja kaatamaan, miehinen vanhempi voi olla pojille henkisesti tärkeä.

[nowaysis]

Eiköhän se iskän seura ole extrajännää myös siksi (vain siksi?), että se on yleensä harvinaisempaa. Se vanhempi, jolta tulee suurin osa perushoivasta, alkaa tuntua ajan myötä hieman borelta. Uskoisin, että työssäkäyvä äitikin muuttaa pian "juhlavanhemmaksi" koti-isään verrattuna.

[Gat]

Eiköhän se iskän seura ole extrajännää myös siksi (vain siksi?), että se on yleensä harvinaisempaa. Se vanhempi, jolta tulee suurin osa perushoivasta, alkaa tuntua ajan myötä hieman borelta. Uskoisin, että työssäkäyvä äitikin muuttaa pian "juhlavanhemmaksi" koti-isään verrattuna.

Ei ainakaan meillä sen 4 (korjaan 5) vee iän jälkeen.
Itse asiassa äitin työajat olivat omituisemmat, joka toinen päivä iltavuoro kirjastossa seitsemään asti. Ja usein lauantainakin töitä kirjastossa. Joten inssi-isääni näin enemmän.

[nowaysis]

Ajattelinkin enempi tuota pikkulapsivaihetta, alle 3v. jolloin katsotaan suurimman osan perusturvallisuudentunteesta muodostuvan.