Kitinä

Quinevere kirjoitti:

Tix kirjoitti:

Quinevere kirjoitti:Tee toiselle niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän tjsp.

Muista tämä, kun mies tuo sinulle epäromanttisen ja tylsän käyttöesineen.

Yritetään pitää mielessä.

Jotenkin sellainen tunnelma, että tämä ei välttämättä ole silti päällimmäisenä mielessä, jos se talouskone jonain päivänä paketista paljastuu

^Nyt mua vielä naurattaa, mut taitaa johtua siitä etten pidä tuota realistisena vaihtoehtona... Katsotaan hyytyykö hymy jo ensi jouluna.

Duck kirjoitti:Mun kanssa menee vaikeeks, kun ostan lahjaksi yleensä vain jotain josta on käytännönkin hyötyä.

Munankeittimen?

Quinevere kirjoitti:Munankeittimen?

Sen ostin itselleni, en lahjaksi.

^Tee itsellesi niin kuin muut eivät halua heille tehtävän tjsp.

Quinevere kirjoitti:^Tee itsellesi niin kuin muut eivät halua heille tehtävän tjsp.

Keittäminen on väärä tapa kovettaa muna.

Sitäpaitsi siitä munanke(h)ittimestä on ihan oikeasti mulle käytännön hyötyä.

vispilä kirjoitti:

Quinevere kirjoitti:Tee toiselle niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän tjsp.

Käytöksen kultainen, mutta huono sääntö.

Tee toiselle niin kuin hän toivoo itselleen tehtävän.

Entä jos toinen on kovin huono toivomaan yhtään mitään? Jos se vaan sanoo ettei se oikeastaan tarvitse yhtään mitään? Lapsena oli helpompaa, kun vielä osasin toivoa kaikkea hauskaa, kuten täälläkin ennen viime joulua manitsemiani käyriä lautoja veneen rakentamista varten. En kylläkään saanut sellaisia...

Jos lahjatoiveeni liittyvät esim. viihde-elektroniikkaan, toivon yli kaiken ettei toinen missään tapauksessa mene ostamaan mitään sellaista minulle, koska luultavasti osto menee kuitenkin ihan vituiksi ja saan jotain minkä puolesta olisin mieluummin ottanut jotain muuta. Tuollaisten munausten puolesta ehkä mieluummin jokin tunteella ostettu epäkäytännöllinen lahja. Tai sitten lahjakortti johonkin viihde-elektroniikkaliikkeeseen, mutta raha- tai lahjakorttilahja on yleensä vähän öh. Jeejee, annetaan toisillemme rahaa lahjaksi, nollasummapeliä.

Ehkä parhaat aikuisiällä saamani lahjatavarat ovat olleet aiemmin mainitsemani lasiumpiotyjiölieriössä oleva "ikuisesti kestävä" ruusuasetelma (koriste-esine), sekä The best of The Who-musakokoelma, kun toinen oli ollut tarkkana ja tiesi minun pitävän mm. kyseisen laulusoitinyhtyeen tuotannosta.

Sinänsähän lahjojen molemminpuoleisessa antamisessa on tärkeintä ajatus ja tunne, ei se että "tällaistahan sä just tarvitset". Käytännölliset lahjat jokainen pystyy paremmin ostamaan itse itselleen, mitä sitä suotta toisen kontolle sälyttää. Ostin auton itselleni joululahjaksi.

Frederik Krueger kirjoitti:Sinänsähän lahjojen molemminpuoleisessa antamisessa on tärkeintä ajatus ja tunne, ei se että "tällaistahan sä just tarvitset".

Kun olin 18-vuotias, äitini antoi minulle joululahjaksi lasten Junior -kuvatietosanakirjan. "Kun se oli niin nätti, ja tarjouksessakin vielä!". Omalla sekavalla tavallaan hyvää hän kuitenkin tarkoitti.

Sinänsä hassua, että minusta lahjojen antaminen on paljon hauskempaa kuin niiden saaminen. Ja en ole koskaan kysynyt mitä vastaanottaja haluaa, koska arvaaminen on paljon hauskempaa. Arvauksen nappiin osumista voi sitten testailla mm. sillä, miten pitkään vastaanottaja perehtyy saamaansa lahjaan. En halua antaa kenellekään lahjoja, jotka lasketaan kädestä heti tai kovin pian paketin avaamisen jälkeen.

prosessi kirjoitti:Sinänsä hassua, että minusta lahjojen antaminen on paljon hauskempaa kuin niiden saaminen.

Pätee moneen muuhunkin asiaan, kuten ruoanlaitto.

prosessi kirjoitti:Entä jos toinen on kovin huono toivomaan yhtään mitään? Jos se vaan sanoo ettei se oikeastaan tarvitse yhtään mitään?

Onko silloin pakko antaa jotain? Voisiko sitten vaikka lahjoittaa omaa aikaa? Elämyksiä?

Ei tehdä tästä nyt liian vaikeaa.

vispilä kirjoitti:Onko silloin pakko antaa jotain?

On. Itse olen edustanut koulukuntaa, jonka mukaan lahjaa ei ole pakko antaa, mutta jos antaa, niin se voi sitten olla epätavallisen kallistakin jos lahja muuten sopii saajalleen. Turpaan on vain tullut tuolla periaatteella, joten suosittelen antamaan aina jotain jos sitä odotetaan.

sivustahuutaja kirjoitti:suosittelen antamaan aina jotain jos sitä odotetaan.

Siksipä ehdotinkin antamaan tavaran sijaan omaa aikaa tai vaikka elämyksiä.

vispilä kirjoitti:

prosessi kirjoitti:Entä jos toinen on kovin huono toivomaan yhtään mitään? Jos se vaan sanoo ettei se oikeastaan tarvitse yhtään mitään?

Onko silloin pakko antaa jotain? Voisiko sitten vaikka lahjoittaa omaa aikaa? Elämyksiä?

Voisi. Mielestäni merkittävintä on juuri tunne siitä, että vastaanottajaa on todella ajateltu lahjaa suunniteltaessa.

Ei tehdä tästä nyt liian vaikeaa.

Quinevere kirjoitti:
Voi jeesus olet sä tyypin löytänyt. Vastoin tapojani on nyt pakko todeta että ennen kuin oikeasti tulee hommia oikeus- tai muille lääkäreille. Jos sun kuvaus pitää paikkansa etkä liioitellut, niin toihan on patologisen mustasukkainen ja erittäin todennäköisesti jatkossa väkivaltainen.

Emmie vielä ainakaan dumppaa sitä. Katotaan ny kuin mennään jatkossa. Viina sille ei ainakaan sovi, muuten aevan ihana mies.

ninnithequeen kirjoitti:

Quinevere kirjoitti:
Voi jeesus olet sä tyypin löytänyt. Vastoin tapojani on nyt pakko todeta että ennen kuin oikeasti tulee hommia oikeus- tai muille lääkäreille. Jos sun kuvaus pitää paikkansa etkä liioitellut, niin toihan on patologisen mustasukkainen ja erittäin todennäköisesti jatkossa väkivaltainen.

Emmie vielä ainakaan dumppaa sitä. Katotaan ny kuin mennään jatkossa. Viina sille ei ainakaan sovi, muuten aevan ihana mies.

Mustasukkaisuus on vain heikon itsetunnon osoitus ja samalla sairaalloisen omistamishalun ensimerkki. Jaksa paasata asiasta mutta monilla miehenpuolikkailla on tuollaisia ongelmia, eivät naisetkaan ole niistä vapaita.

ninnithequeen kirjoitti:Viina sille ei ainakaan sovi, muuten aevan ihana mies.

Kuuluisat viimeiset sanat. Ajattelet ehkä, että rakkaus korjaa tuon virheen ja kohta ukkokultasi v.2.0 on absolutisti.

Kyllä se vaan on niin, että ei aikuista ihmistä voi neuvoa, jokaisen täytyy tehdä omat virheensä kun kyse on ihmissuhteista. Minusta kuullostaa jo aikamoiselta virheeltä muuttaa lennosta yhteen toisen miehen kanssa, kukaan meistähän ei tuota miestä tunne ja jokainen tyylillään. Aina vaan vähän pelottaa kun lapsi on kuviossa mukana.

Tix kirjoitti:Kyllä se vaan on niin, että ei aikuista ihmistä voi neuvoa, jokaisen täytyy tehdä omat virheensä kun kyse on ihmissuhteista. Minusta kuullostaa jo aikamoiselta virheeltä muuttaa lennosta yhteen toisen miehen kanssa, kukaan meistähän ei tuota miestä tunne ja jokainen tyylillään. Aina vaan vähän pelottaa kun lapsi on kuviossa mukana.

"En nyt lähtisi heristämään sormeani, mutta heristän tässä sormeani"

Tix kirjoitti:Minusta kuullostaa jo aikamoiselta virheeltä muuttaa lennosta yhteen toisen miehen kanssa

Ihana virhe voipi olla

En neuvo, en saarnaa, en varoittele. Pääpiirteittäin suhteellisen turhaa.

Rouva Pupu kirjoitti:

Tix kirjoitti:Minusta kuullostaa jo aikamoiselta virheeltä muuttaa lennosta yhteen toisen miehen kanssa

Ihana virhe voipi olla

Samaan tapaan kuin auto-onnettomuus voi olla ihana virhe ja johtaa haluun elää täysillä, tehdä asioita joita ei aiemmin uskaltanut tehdä ymsp. Säännön vahvistavia poikkeuksia aina löytyy, mutta uskoisin, että tilastollisesti tarkasteltuna vaihtaminen lennosta ei ole mikään järin järkevä ratkaisu.

Ero niin kuin mikä muu elämänmuutos/kriisi tulisi käsitellä eikä toimia alkushokin vaikutuksen alaisena tehden mitä oudoimpia juttuja. Itsekin olen ollut lähdössä vetämään turpaan kilpakosijaa, mutta järjen miehenä jätin sen kuitenkin tekemättä. Ja jos minut tuntee, voi vain ihmetellä, millainen poikkeustila saa minut moisia ajattelemaan.

exPertti kirjoitti:

Tix kirjoitti:Kyllä se vaan on niin, että ei aikuista ihmistä voi neuvoa, jokaisen täytyy tehdä omat virheensä kun kyse on ihmissuhteista. Minusta kuullostaa jo aikamoiselta virheeltä muuttaa lennosta yhteen toisen miehen kanssa, kukaan meistähän ei tuota miestä tunne ja jokainen tyylillään. Aina vaan vähän pelottaa kun lapsi on kuviossa mukana.

"En nyt lähtisi heristämään sormeani, mutta heristän tässä sormeani"

Älä nyt. Mulla esimerkiksi on samat ajatukset Tixin kanssa tästä asiasta. Ei siis pelkästään Ninniä koskien tietenkään, vaan ihan yleisesti. Lapset kun yleensä tarvitsee aika paljon aikaa prosessoidakseen asioita. Tarvitsevat aikuisetkin toki, mutta lapset eivät ehkä osaa käsitellä tällaisia asioita samaan tahtiin tai samalla tasolla kuin aikuiset, jolloin heidän lopullisista mielipiteistään ja reaktioistaan ei välttämättä saa varmuutta ihan heti.

Mutta myönnän toki, että paha kuitenkaan käydä nettimaailmassa suoraankaan heristelemään, kun ei tunne toisten tapausten ja asioiden taustoja tai yksityiskohtia. Siksi voi heristellä silleen heristelemättä... Kai? Jos ei pysty suutansa tukkimaankaan.

Ihanaa kun te välitätte mun lapsesta täällä. Tietämättä mitään mistään.
Taatusti on lapsella kaikki hyvin ja hampaat pesty.

Kerroin hälle että ny täällä asuu äitin kanssa semmonen Mikki-setä. Tyttö kirkkain silmin sanoi että aijaa, kai sä silti rakastat isiä? Katsoin ukkokultaa ja purskahdin itkuun.