Gattaca ja kitinämisut autiolla saarella

[Monsieur Manala]

Tää arpominen tuntuu kestävän sen verran kauan, että mun on kohta ihan pakko panna kaikkia noita naisia ettei niistä tule kärttysiä ja kiukkusia.

Mutta kun on riski, että osan kanssa et löydä henkistä yhteyttä.

Hiihihi. Pertti, olet idiootti.

[BrianW]

yli 20 deittinetin ilmoitukseeni vastanneen naisen

Kuulostaa lottovoitolta (nimimerkki hyvä jos tulee yksikin vastaus). Mitä oikein kirjoitit sinne?

Kerroin mitä etsin (ei oikein mennyt perille oikein ekalla yrityksellä) ja itsestäni millainen tyyppi on kyseessä. Minulla on markkinointikoulutus ja hommassa kait verenperintökin, koska isäni oli myyntijohtaja, joten osaanhan minä ilmoituksen tehdä. Totta kuitenkin kaikki asiat. Olen vaan elänyt aika värikästä elämää.

Teinhän menstyksekkään ilmoituksen toimittajakaverillenikin (jonka itsekin luulisi osaavan) ja josta Gat sitten rupesi katkerana käkättämään Happy Go Luck elämästä. Toisissa asioissa yleensä onnaa, kuten joskus ihmissuhteissa, mutta ei suinkaan kaikissa. Minä en vaan tule valittamaan niitä nettiin. Minäkin olen kokenut perin ikäviä asioita. Paljon ikävämpiä kuin nuo Gatin kitinät.

Mutta palataan varsinaiseen asiaan. Kyllä tuo Stinky aika lailla oikeassa on kommentissaaan, että itsetunto on tärkeä. Voi toisinaan olla vaikea asia vaan. Parhaitenhan sitä seuraa on tunkemassa, kun oikein onnellisena ja itseensä tyytyväisenä, hyvän rakastelun, businessdealin tai palkankorotuksen, jälkeen menee vaikka baariin ottamaan oluen. Silloin sitä vaan ei välttämättä kaipaa. Sitten taas kun on onneton ja yksinäinen, niin kyllä se helposti näkyy ja vaistotaan ja ihmiset helposti katoavat. Jokatapauksessa toinen tärkeä asia kaikessa menestymisessä on sitkeä ja peräänantamaton yrittäminen.

Minua varmaan on näissä suhdejutuissa auttanut, että pidän yleensä ihmisistä ja hauskasta seurasta ja naisista erityisesti. Olin 8-vuotias kun tajusin, että naiset on ihania. Muistan vieläkin hyvin sen hetken.

Tosin maailma on myös opettanut, että jossain ketjussa taas mainittu tikapuuteoria, aika lailla, noin yleisesti ottaen, pitää paikkansa. Toki poikkeuksiakin on.

Sinullahan ei kuitenkaan luulisi olevan hätää. Olet käsittääkseni hyvässä ja tuottavassa hommassa ja ulkonäkökin kohdallaan.

Sun ongelmasi vaan tuntuu olevan tuo nega. Milloin on pää kipeä, milloin väsyttää, milloin kahvi vaivaa tms. Ota nyt ekaksi uusi nimimerkki vaikka Mega-Duck tai tai BilloinDollar-Duck tai jotain positiivista kuitenkin ja ala ajatella kuinka hyvin asiasi kuitenkin on. Olet terve ja hyvässä hommassa.

Minulle antoi aina suhteellisuuden tajua kun masentuneena säälin itseäni, se, että siihen aikaan asuinpaikkani lähellä oli kehitysvammaisten lasten päiväkoti ja näin joskus heidät ja heidän hoitajansa, joiden jaksamista ja uhrautuvaisuutta kovasti ihailen. Tajusin kuinka hyvin asiani kuitenkin on. Lahjoitinkin sinne aikojen parannuttua aika lailla tukea ja nallekokoelmani. Kuulin, että hoitihenkilökunta käytti omaa rahaansa, jotta ruokaan saatiin vähän mausteita, lapsilla ei ollut leluja ym.

Voinhan minä kommentoida ilmoitustasi jos haluat sen lähettää vaikka yv:nä. Pitää vaan rehellisesti tietää mitä etsit ja minkälainen oikeasti olet.

[NegaDuck]

Kappas, lisää mietittävää. Melkein missasin tämän. Kiitos viestistäsi.

Minulla ei tällä hetkellä ole mitään ilmoitusta missään, mutta kiitos tarjouksesta.

hyvän rakastelun, businessdealin tai palkankorotuksen, jälkeen menee vaikka baariin ottamaan oluen. Silloin sitä vaan ei välttämättä kaipaa. Sitten taas kun on onneton ja yksinäinen, niin kyllä se helposti näkyy ja vaistotaan ja ihmiset helposti katoavat. Jokatapauksessa toinen tärkeä asia kaikessa menestymisessä on sitkeä ja peräänantamaton yrittäminen.

Kunhan ei yritä liikaa, koska silloinkin vaikuttaa epätoivoiselta. Mutta totta - ja vähän ristiriitaista - tuo. Silloin tarjoutuu kun ei kiinnosta, ja silloin kun kiinnostaa, se kaikkoaa. Vähän turhauttavaa. Totesinhan tuon itsekin jossain toisaalla. Että silloin kun puuhastelen onnellisimmillani, naisseura varmasti kiinnostuisi minusta - vaan en ole silloin lähimaillakaan enkä edes hakemassa.

Negatiivisuudesta taas ihmettelen hieman, kun onhan täällä muitakin jotka silloin tällöin voivottelevat tilannettaan - olipa se sitten joku fyysinen vaiva tai suhteettomuus - mutta ei kukaan silti hyökkää heidän kimppuunsa. Onko se joku kiintiö joka heidän kohdallaan ei täyty mutta minun kohdallani täyttyy, vai mitä? Vai että minulla ei ole oikeutta valittaa vaikka tuntuisi miten pahalta sillä materiaaliselta puolelta elämäni menee aivan riittävän hyvin, as in, hemmoteltu kakara kitisee?

En ole koskaan ollut sitä mieltä että asiani olisivat jotenkin huonosti. Asiani ovat yleisesti ottaen älyttömän hyvin. Vain yksi asia mättää ihan käsittämättömällä tavalla. Mutta eipä kannata puhua asiasta täällä. Se muuttuu helposti vänkäämiseksi ja ihmiset suuttuvat ja sitten tulee taas lisää pahaa mieltä pahan mielen päälle.

Pitää vaan rehellisesti tietää mitä etsit ja minkälainen oikeasti olet.

Asian liika pohtiminen on saanut minut vain entistä pahemmin solmuun.

Toteuttaminen varmaankin kertoo minulle enemmän itsestäni kuin Paskanpuhuminen.

[Monsieur Manala]

Negatiivisuudesta taas ihmettelen hieman, kun onhan täällä muitakin jotka silloin tällöin voivottelevat tilannettaan - olipa se sitten joku fyysinen vaiva tai suhteettomuus - mutta ei kukaan silti hyökkää heidän kimppuunsa. Onko se joku kiintiö joka heidän kohdallaan ei täyty mutta minun kohdallani täyttyy, vai mitä?

Niin siis, onhan tästä ennenkin keskusteltu. Muut tuntuvat valittavan keskimäärin hieman vakavemmista aiheista sekä huomattavan paljon harvemmin. Pahimmillaan puolet päivittäisistä valituksenaiheista tuntuvat olevan sinun käsialaasi. Ja ne tosiaan vaikuttavat olevan pääosin vähän väkisin valittamista mitättömänoloisista asioista, joita muut eivät osaa edes laskea julkisen valittamisen arvoisiksi asioiksi. Yhteenlaskettuna noi muutamat pienet asiat luovat sitten aika repulsiivisen crybaby-kokonaisuuden. Ei kukaan halua hakeutua vapaaehtoisesti ympäristöään negatiivisesti tulkitsevan ihmisen seuraan.

as in, hemmoteltu kakara kitisee?

That's the picture, mostly. On sulla moni muukin asia helvetin hyvässä ja arvostettavassa kunnossa kuin talous. Niitä mittaavista virallisista mittareista kannattaa kysyä lisää palstan mittarimestarilta.

Kuten jo yhdessä ketjussa kirjoitin, suosittelisin että käyt juttelemassa lääkärin kanssa masennuksesta, ellet ole sitä jo tehnyt.

[NegaDuck]

Masennus on vain oire, ei syy. Syyt ovat kognitiivisia ja en usko että lääke muuttaisi tilannetta mihinkään, vaikka olo ehkä paranisikin.

Helpompaa olisi kai vain vihdoin uskoa etten vaikuta kenenkään mielestä omahyväiseltä kusipäältä vaikka puhuisinkin vähän positiivisemmin itsestäni. Minulla on irrationaalisiin mittoihin kasvanut hybriksen pelko. Ihmettelen esimerkiksi miten vaikkapa SikaMika voi kertoa elämästään ja seikkailuistaan täällä niin positiivisesti saamatta välittömästi turpiinsa, kuten minä olen saanut.

Eli selvitettävää pääkopan sisältä kyllä löytyisi. Tai sitten ei. Yhtä hyvin tää voi ollakin vain kärpäsestä kasvanut härkänen.

Mut siis;

Pahimmillaan puolet päivittäisistä valituksenaiheista tuntuvat olevan sinun käsialaasi. Ja ne tosiaan vaikuttavat olevan pääosin vähän väkisin valittamista mitättömänoloisista asioista, joita muut eivät osaa edes laskea julkisen valittamisen arvoisiksi asioiksi.

... oikeesti? Katsoin omaa viestihistoriaa, ja viimeinen valitus löytyy viime perjantailta. Ehkä en vain sitten näe sitä itse. Olen käyttänyt kitinää henkisenä viemärinä jonne dumppaan inhat pikkujutut, sen sijaan että valittaisin niistä kanssaihmisilleni livenä. Mun sen sijaan pitäis vaan pitää mölyt mahassa, vai?

[bliss]

Olen käyttänyt kitinää henkisenä viemärinä jonne dumppaan inhat pikkujutut, sen sijaan että valittaisin niistä kanssaihmisilleni livenä. Mun sen sijaan pitäis vaan pitää mölyt mahassa, vai?

Ei nyt niinkään. Saa valittaa jos siltä tuntuu, mutta mun mielestä sun ongelma on se, että et oikein osaa suhteuttaa hankaluuksia. Suosittelen muutaman viikon vapaaehtoistyötä sellaisten ihmisten parissa, joilla menee oikeasti huonosti. Omat pikku vastoinkäymiset tuntuu aika leikiltä sellaisen jälkeen. Kokeile. Se antaa enemmän kuin ottaa. Eikä tee mieli edes ajatella tylsää työpäivää tai käpyjä lenkkipolulla

[huima]

...

Ihmiset ovat erilaisia ja maailma ei ole mitenkään rationaalinen tai reilu siinä miten asioihin reagoidaan. Lääkäri tai psykologi ehkä pystyisi auttamaan löytämään elämään positiivisemman pohjavireen ja sen jälkeen asiat saattaisivat muuttua itsestään, tai voi olla että löydät sen vielä itsekin.

Manala on todella ystävällisesti kommentoinut tätä asiaa sinulle, ja mitä tulee tuohon valittamisen määrään - niin tärkeää ei ole se miten asia oikeasti on, vaan miltä se tuntuu. Ja se jos todellisuus on, että valitat oikeasti harvemmin - mutta sinuun liittyy assosiaatio jatkuvaan valittamiseen kai kertoo jotakin.

Siinä millainen olet ja mitä olet ei ole mitään väärää tai vikaa, mutta se näin ulkopuolisen silmistä vaikuttaa siihen millaisia sosiaalisia suhteita ja interaktioita sinulla on - mikä entisestään vaikuttaa siihen miten koet maailman ja kehä jatkuu.

Ja siis oikeasti. Olet oikeasti loistava, taitava ja mukava - muut huomioon ottava - tyyppi, jolle toivoisi onnellisuutta ja onnea. Verrattuna moniin muihin ihmiskohtaloihin sinulla on asiat aivan loistavasti - tai ei vaan loistavasti vaan mahtavasti. Maailma olisi ihan oikeasti avoinna kaikkine mahdollisuuksine ja iloineen sinulle, mutta et jostain syystä näe niitä positiivisia mahdollisuuksia ja asioita ympärilläsi. Tai sitten näet, mutta jostain syystä kommunikoinnissasi ne tulevat aina vain toisinpäin ulos.

Siis ihan oikeasti mies. Elämä menee hukkaan elämää pelätessä tai asioita surkutellessa.

Katso itseäsi peilistä, sano itsellesi you are the määän ja aloita suhde jonkun ammattilaisen kanssa, joka voisi auttaa sinua itsesi kanssa. Sinulla on asiat loistavasti ja mahdollisuudet tehdä elämästäsi vielä enemmän. Ei ole mitään syytä, miksi sinun pitäisi olla tai tuntea olevasi nega.

[Frederik Krueger]

Negatiivisuudesta taas ihmettelen hieman, kun onhan täällä muitakin jotka silloin tällöin voivottelevat tilannettaan - olipa se sitten joku fyysinen vaiva tai suhteettomuus - mutta ei kukaan silti hyökkää heidän kimppuunsa. Onko se joku kiintiö joka heidän kohdallaan ei täyty mutta minun kohdallani täyttyy, vai mitä?

Menen tässä(kin) asiassa ilmeisesti valtavirtaa vastaan toteamalla että keskimäärin monien muiden päivittäiset valittamiset "ärsyttävät" minua paljon enemmän kuin sinun. Éhkä tähän osaltaan vaikuttaa se että tunnen sinut hieman paremmin kuin muita kitinäläisiä. Siitä en ole kuitenkaan samaa mieltä joidenkin muiden kanssa että muut valittajat valittaisivat tärkeämmistä asioista kuin sinä, päinvastoin monet tuntuvat angstaavan jatkuvasti täysin ilman syytä tai täysin mitättömistä työasioista yms.

Naiset pitävät itsestään epävarmaa ja suhdeasioistaan surkuttelevaa miestä yleisesti epäseksikkäänä, ja vastaavasti omaa "itsevarmuuttaan" korostavat ja heikkoutta vihaavat miehet vihaavat heikkoutta osoittavia miehiä, koska se sotii heidän perinteistä vahvaa mieskäsitystään vastaan jota he yrittävät itsekin toteuttaa. Naisia kohtaan ollaan vastaavassa tilanteessa huomattavasti ymmärtäväisempiä ja kiltimpiä, esimerkkinä vaikkapa erään palstalaisen viimeaikoina usein toistuneet valitukset kuinka hän ryhtyy kohta nunnaksi koska ei tapaa miehiä, tai toisen kuinka "kaivattaisiin sutinaa"/"en tule enää koskaan seurustelemaan"/"kukaan ei tunnu enää miltään Sen Yhden jälkeen". Heitä kohtaan ollaan aina yksinomaan vain kannustavia ja muistutetaan kerta toisensa jälkeen kuinka ihania ja kauniita naisia he ovat.

Karrikoiden voisi kai sanoa että naisen suhteettomuushuolistaan surkutteleminen koetaan miesten taholla ihanaksi soidinkutsuksi ja naisilla se herättää sisarhoivavietin, kun taas miehen vastaava koetaan epämiehekkääksi ja täten epätoivottavaksi käytökseksi. Tämä pätee myös muihin valituksiin: jos sinä valitat selkäkivuista, ottaa palstan junttimiesosasto kilarit ja käskee sinun ryhdistäytyä, mutta jos nainen valittaa hartiasäryistään, ei mitään tunnekuohuja ilmene. Naisilta tällainen valittaminen otetaan ymmärtäväisemmin vastaan.

Toisaalta kun valittaa suhteettomuushuolistaan, tulee tarkkailla ettei mene liikaa toisen sukupuolen syyttämismoodiin, ikäänkuin olisi heidän syynsä että valittaja on suhteeton. Tämä aiheuttaa sukupuolesta riippumatta hylkimisreaktion, kuten eräs legendaarinen palstanainen vuosia sitten todisti.

EDIT: Joillekin muodostuva kuva siitä että valitat suhteettomuuksista "jatkuvasti" saattaa tulla siitä että tykkäät analysoida kohtaamiasi tilanteita, myös teoriatasolla, siinä missä joku toinen saattaa ohittaa pikadeittikokemuksensa vain yhdellä lauseella. Ilmeisesti tämä on joillekin vastakarvaan silittämistä, joistakin muista pitkät pohdintasi voivat olla ihan mielenkiintoista seurattavaa.

[NegaDuck]

Kiitokset pitkistä syväluotaavista viesteistänne. Tätä pitää taas sulatella ja pohtia ja analysoida mutta nyt on työkiire, joten vastailen nyt toistaiseksi vain lyhyesti.

FK taitaa tässä olla eniten asian ytimessä. Negailussa täytyy noudattaa ilmeisesti tietynlaista politiikkaa, ja minä olen ymmärtänyt sen väärin ja välittänyt sen vuoksi turhan negatiivisen kuvan itsestäni.

Perspektiivin puutteesta, kuten bliss johdattelee, en usko sen johtuvan. Kyllä minä pystyn kurjuutta todistamaan ilman vapaaehtoistyötäkin. Muistot työharjoittelustani sairaalan sisätautiosastolla ovat hyvin mielessä. Tuppaan kyllä kääntämään katseeni pois kurjuudesta, mutta se ei tarkoita että olisin sokea sille.

Ja huima, kiitos positiivaritsempistä, mutta en tosiaan usko tarvitsevani sitäkään, olen kyllä sisäistänyt oman erinomaisuuteni aivan riittävän hyvin. Ammattiapu on edelleen liian kallista, ja uskon kyllä pärjääväni ilmankin.