Kitinä

Viime kuukausina aika monet tärkeät ja vähemmän tärkeät henkilöt ovat lähteneet tai lähdössä osastolta "uusien haasteiden pariin", monet koko talon ulkopuolelle. Pitäisköhän huolestua? Tietävätkö he jotain mitä minä en tiedä, vai aavistelevatko vain? En ole aikaisemmin havainnut tällaista joukkopakoa ympäriltäni, olenko alkanut haista pahalle?

bliss kirjoitti:jos ei kykene onnellisuuteen ihan itsekseen omien juttujensa kanssa, on aika olemattomat mahikset parisuhteeseen.

Itsestäänselvästi näin.

daddykillkill kirjoitti:

bliss kirjoitti:jos ei kykene onnellisuuteen ihan itsekseen omien juttujensa kanssa, on aika olemattomat mahikset parisuhteeseen.

Itsestäänselvästi näin.

Entä jos se on ainoa asia joka elämässä tuntuu ikävältä? Jos parisuhteen puute harmittaa, niin siitä olosta on rangaistukseksi kuoltava yksin? Eihän tossa ole mitään järkeä.

Yhdyn siihen mitä Manala sanoi tossa aiemmin. Olen ollut iloinen siitä että kävin vanhempia kattomassa, kuuntelin hyvän biisin, urheilu meni kivasti, uudet lelut on kivoja, jne, mutta silti voi joku yks juttu harmittaa ja vähentää yleistä onnellisuutta. Mikä siinä nyt on niin väärin?

^ Ei yhtään mikään.

^^Siitä ei sais tehdä ongelmaa. Tekee ihan hyvää vaikka unohtaa koko suhdejuttu mielestä ja keskittyä kaikkiin muihin kivoihin asioihin. Asian liika miettiminen ei oo hyväksi.
Voi olla että mäkin olisin miljuuna kertaa onnellisempi parisuhteellisena, mutta ei sitä vaan voi miettiä kaiken aikaa, menee muutkin jutut ihan pilalle.

bliss kirjoitti:Tekee ihan hyvää vaikka unohtaa koko suhdejuttu mielestä ja keskittyä kaikkiin muihin kivoihin asioihin.

Mulla on aika pitkä tommonen vaihe jo takanapäin. Nörtteilyä kotona ja harrastusten parissa. Ongelmana on vain se että normaalissa arkirytmissäni en törmää potentiaalisiin kumppaneihin niiq suurinpiirtein ikinä. Joten jos siitä vaan ekstrapoloi, niin Se Oikea tössähtää kohdalle nykymenoa joskus seitsemänkympin tietämillä. Tuli vaan semmoinen "mitä mun pitäis muuttaa mun elämästäni jotta törmäisin useammin naisiin?" -tenkkapoo eteen. Eli olen tehnyt asiasta itselleni ongelman, mutta oikeastaan ihan hyvällä syylläkin.

Mut en mä sitä koko ajan mieti. Suuren osan ajasta olen ihan jees eikä koko asia edes kiinnosta. Nyt vaan oon tämmösellä tuulella taas. Valivali.

daddykillkill kirjoitti:

bliss kirjoitti:jos ei kykene onnellisuuteen ihan itsekseen omien juttujensa kanssa, on aika olemattomat mahikset parisuhteeseen.

Itsestäänselvästi näin.

Onnellisuus on kovin suhteellinen käsite. Ja sitten voi olla onnellinen itsekseen, mutta keskimäärin parisuhteessa onnellisempi. Suhteettomat parisuhdeodotukset ovat tässä kai se suurin kuoppa.

Yleisenä kommenttina, Nega tuskin on tässä asiassa sen enempää pihalla tai sisällä kuin suurin osa ihmisistä. Ei ole häpeä tavoitella parisuhdetta ja sitä kautta suurempaa onnellisuutta. Eikö tuo ole ennen kaikkea inhimillistä ja normaalia?

bliss kirjoitti:Ei onnellisuutta voi määritellä pelkästään parisuhteen kautta. Ollaan aika hukassa, jos vain suhteessa voi olla onnellinen.
Mikä on onnellisen vastakohta? Onneton? Vittuuntunut? Välinpitämätön?

Tyhmässä päässäni mietin vaan, että jos ei kykene onnellisuuteen ihan itsekseen omien juttujensa kanssa, on aika olemattomat mahikset parisuhteeseen.

Ja tää ei ollu mitenkään Manalaan kohdistettua, vaikka tekstiään lainasinkin, kunhan mietin.

Tämä teksti on suhun kohdistettua, koska vastaan tähän.

Mä en nyt oikein ymmärrä. Eihän kukaan sano, että VAIN suhteessa voi olla onnellinen tai kokea onnellisuutta. Kuitenkin, mun mielestä jaettu onni ja ilonhetket ovat vähintään 2x siitä mitä ne itselle yksin omassa elämässä on. Parhaimmillaankin. Ei siitä pääse yli eikä ympäri. Vähän sama kuin olisit ajellut pari vuotta Porschella työmatkasi ja sitten pitäisi tyytyä ajamaan Seatilla. Molemmat tyydyttää ja iloittaa omalla tavallaan verrattuna siihen että kävelet sen 20 kilometriä, mutta ei se vain tuo hymyä huulille samalla tavalla.

Mun mielestä parisuhteen idea kiteytettynä ja yksinkertaisimmillaan on nimenomaan se, että saa toisen ilosta, onnesta ja hyvänolontunteesta enemmän kuin itse omastaan. Silloin sitä on väkisinkin elettävä vähän toisen kautta. Joku voisi kutsua sitä myös epäitsekkyydeksi ja välittämisentarpeeksi. Joku urpo puhuis rakkaudestakin. Taidan mennä runkkaa.

Monsieur Manala kirjoitti:Eihän kukaan sano, että VAIN suhteessa voi olla onnellinen tai kokea onnellisuutta.

Just näin. Tämä väärinkäsitys tuntuu värittäneen tätä, ja monia aiempiakin keskusteluja aiheesta.

Monsieur Manala kirjoitti:Eihän kukaan sano, että VAIN suhteessa voi olla onnellinen tai kokea onnellisuutta.

Olen sitten lukenut joistakin jutuista rivien välit väärin

Vihtahousu kirjoitti:Kyl mun nyt täytyy vaan löytää jokin harrastus itelle jossa olis kivaa ja sais tavata ichmisiä.

Tätä olen itsekin mietiskellyt, mutta en ole toistaiseksi vielä löytänyt sopivaa vaihtoehtoa. Toisaalta kun on arkipäivisin tekemisissä asiakkaiden ja työkavereiden kanssa, viihtyy iltasella ihan hyvin itsekseenkin. Viikonloppuisin olisi kalenterissa tilaa.

Kel' onni on se onnen kätkeköön! Sano..

Töissä. Tylsää. Päivystän sähköpostia, kun enää yksi juttu puuttuu, sen jälkeen saisin lähteä kotiin. Jotenkin turhauttavaa odottaa sen viiden minuutin takia, joka siihen menisi.

aimohaiku kirjoitti:

Vihtahousu kirjoitti:Kyl mun nyt täytyy vaan löytää jokin harrastus itelle jossa olis kivaa ja sais tavata ichmisiä.

Tätä olen itsekin mietiskellyt, mutta en ole toistaiseksi vielä löytänyt sopivaa vaihtoehtoa.

Ettekö te edes baareissa käy? Ja mites mulla on kuva että sinä AH käyt aika usein keikoillakin, eikö niissä näe ihmisiä?

Toisin kuin väitetään, tanssikursseilla ei kokemukseni mukaan varsinaisesti taivaan portit aukea miehille, mutta saattaa niissäkin tutustua mukaviin naisiin. Kyllä yhdeltä sellaiselta yksi useamman kuukauden seurustelu irtosi, ja olisi varmaan irronnut toisellakin kertaa jos olisin antanut vastakaikua. Mutta olen sitä mieltä että kursseille on 100x mukavampaa mennä oman parin kanssa, koska useimmat muutkin ovat siellä oman parin kanssa. Tanssiparia voi hakea vaikka treffi-ilmoituksella jos haluaa (en ole kokeillut mutta luulisin toimivan).

Varsinaiset tanssilavat ovat sikäli oiva tapa tutustua vastakkaiseen sukupuoleen että tapana ei ole kieltäytyä tanssiinkutsusta ellei toinen ole täysin räävitön. Tarkoittaa toisaalta sitä että sinäkin menet jos innokas ikäneito tulee hakemaan sinua naisten vuorolla, mutta sehän on muiden naisten silmissä vain plussaa jos olet positiivinen kaikkia kohtaan. Lisämiinuksina harrasteen junttimaisuus ja paska musiikki.

Niba kirjoitti:Kel' onni on se onnen kätkeköön! Sano..

Siksi en nykyään viitsi mistään suhdeasioista juurikaan avautua eiku eiku.

bliss kirjoitti:Olen sitten lukenut joistakin jutuista rivien välit väärin

No niin. Että minäkö tässä muka anaalisoin liikaa.

Aloin eilen miettiä, että onkohan tässä mitään järkeä, että teen töissä päivät pitkät täysin samaa kuin vapaa-ajalla eli kirjoittelen keskustelupalstoille ja lähettelen pikaviestejä eri ihmisten kanssa (btw. kiitos lisäravinnevinkeistä & matkahöpinöistä)? Täytyisi varmaankin alkaa vähentää netissä surffailua. Tämä on vain jostakin syystä kovin hauskaa.

Lucy kirjoitti:Aloin eilen miettiä, että onkohan tässä mitään järkeä, että teen töissä päivät pitkät täysin samaa kuin vapaa-ajalla eli kirjoittelen keskustelupalstoille ja lähettelen pikaviestejä eri ihmisten kanssa (btw. kiitos lisäravinnevinkeistä & matkahöpinöistä)? Täytyisi varmaankin alkaa vähentää netissä surffailua. Tämä on vain jostakin syystä kovin hauskaa.

Minulla on vähän sama tilanne. Olen vain hyväksynyt sen, että en pysty tykittämään konemaisesti hommia 9-16 vaan välillä on toimistolla tarve tuulettaa aivojaan ja kirjata pierujaan jonnekin, eipä se imho niin vakavaa imho ole jos työpäivä sen seurauksena venähtää vähän pidemmäksi.

Nim. toimistolla.

Jep, ei se parisuhde ketään saa onnelliseksi vaan juuri nuo Manalan ilmoittavat asiat jotka "jakaa". Eli siis suomeksi; parisuhde parisuhteen takia ei toimi, parisuhteessa olo sen takia että kokee toisen ihmisen niin merkitykselliseksi, että haluaa aikaansa juuri hänen kanssaan jakaa, toimii. Ainakin paremmalla todennäköisyydellä kuin tuulesta temmattu tuttavuus, jonka kanssa "mennään yhteen" vain jotta on "joku" tai voi "seurustella". Mutta eihän niin varmaan kukaan tee..

Itse olen miettinyt noita suhteiluasioita enemmänkin viimeisen kuukauden aikana ja varsinkin sitä, onko syyni olla ko. suhteessa "oikeita" vai olisiko aika lopettaa. Taidan melko usein kyseenalaistaa omien suhteideni (täh, monta? Eipä kai..) perustan, tutkailen tunteitani ja fiiliksiä. En vaan osaa olla ja "möllöttää" suhteessa. Joku voisi päätellä suhteitteni keston hyvin rajoitetuksi, mutta ehkäpä juuri tästä ns. itsetutkiskelusta (suhdetutkiskelusta?) johtuen aikaa on mitattu vuosina, lähinnä puolikkaina kymmeninä tai enempinä..

Tosi fiksua muuten heittää tällaista paskaa vkonpv ketjuun..

Olen kokenut lounge-herätyksen. Soittelen juuri Richard Cheeseä (rock- ja punk-covereita aulamusiikkiversioina) ja Burt Bacharachia.

Niin ja Mike Flowers Popsia.

kaakki kirjoitti:Tosi fiksua muuten heittää tällaista paskaa vkonpv ketjuun..

On. Itse aiheelle varatuilla alueilla kun keskustelu ei vaan etene. Eihän siellä kukaan käy.

... tuulesta temmattu tuttavuus, jonka kanssa "mennään yhteen" vain jotta on "joku" tai voi "seurustella". Mutta eihän niin varmaan kukaan tee..

No en mä ainakaan. Muutenhan mä olisin nytkin parisuhteessa.

^ah, et siis voi väittää että ihan hiljaista sillä sektorilla on. Hyvä niin. Mutta pieni ihastuminen kun ei aina aukene rakkaudeksi niin on parempi ensin hieman katsella ja tutustua.

Noista eksistä puheenollen..Mulla ei (onneksi!) ole ollut ongelmia stalkkauksen kanssa (olisin varmaankin vetänyt hieman kuonoon jos ei sana auta..) mut olin ehkä itse se "stalkkari". Eksä oli aikanaan mun läheisin (nuoruuden)ystävä ja vaikka tiedän sen eukon olevan sairaalloisen mustasukkainen ukostaan, piti kuitenkin laittaa kaveripyyntöä FB:n kun en ole aikaan kuullut ihmisestä. Mutta ei siis siinä "mies-nainen"-mielessä vaan "vanha ystävä"-mielessä. Pitäisikö mun olla miettimättä miten mahdollisesti aiheutan kolmannen maailmansodan vai haistattaa pitkät? Eli siis tehdä niinkuin musta hyvältä tuntuu? En siis yhtään ihmettelisi jos tää emäntä stalkkais kundin e-mailit jne..

Ja kohta siirtyy oikealle palstalle..

Chap kirjoitti: Minulla on vähän sama tilanne. Olen vain hyväksynyt sen, että en pysty tykittämään konemaisesti hommia 9-16 vaan välillä on toimistolla tarve tuulettaa aivojaan ja kirjata pierujaan jonnekin, eipä se imho niin vakavaa imho ole jos työpäivä sen seurauksena venähtää vähän pidemmäksi.

Nim. toimistolla.

No huih. Minä sentään kulutan törkeästi työaikaa surffailuihini ja lähden joka tapauksessa kotiin kun toimistoaika loppuu. Oletettavasti jos työpäiväni venyisivät nettisurffailujen takia en tekisi niitä enää työajalla. Yleensä teen montaa asiaa samaan aikaan töissä ja idioottimaisuuksien laukominen keskustelupalstoille menee niin helposti siinä sivussa, että siihen jää vain koukkuun. Pitää varmaan itsekin vain hyväksyä asia tai sitten kokeilla vähentämistä.

kaakki kirjoitti:Ja kohta siirtyy oikealle palstalle..

Juh.

Palavereissa istuminen ja aivopiereskely nettiin onnistuvat äärimmäisen helposti moniajona. Muiden aivopiereskelyjen kuuntelu ei ole juurikaan sen palkitsevampaa tai kiinnostavampaa kuin niiden lukeminen netistä. Palaverissa ei ole edes noretoimintoa.